Tämä on sairaus

Hei, uusi osallistuja. 33 vuotta, juo aina kun voi. Kuten nytkin.

Itseään ei kannata huijata. Ei voi lopettaa toisen vuoksi, ei sairauden vuoksi tai minkään muun ulkoisen syyn vuoksi. Olen huomannut, että tuo itsepetos eli luulo omasta erilaisuudestaan suhteessa muihin lopettaneisiin, on vaarallinen. Ei ole olemassa quick fixiä.

-Antabus ei lopeta himoa, himo säilyy ja on todella voimakas kun pillerit loppuvat tai päättää lopettaa niiden käyttämisen. Huomasin että itselleni nämä ovat yhtä tyhjän kanssa, estävät juomisen mutta ei sitä sairasta alkon himoa ja ajattelutapaa.

-perheen menetys, mitä sitten? Vaimoja tulee ja menee, eipähän ole estettä juoda. Itse ajoin vaimon ja lapsen pois kun häiritsivät juomistani, muuttivat omaan asuntoon. Olin iloisempi kuin koskaan kun korkkasin ekan oluen omassa asunnossani

-terveyden menettäminen, lääkäri kertoo että 5 vuoden päästä asiat on todella huonosti. Eli voin ryypätä nyt vielä 5 vuotta huoletta. 5v päästä olen sairaalassa, selviän juuri ja juuri ja tiedän jo mitä teen: jatkan juomista. Se ei lopu ennen kuin kuolen tai löydän parannuksen tähän sairauteen.

Ja siinä syy miksi olen palstalla. Mikä on se parannus? Tämän on oltava sairaus koska järki ei selitä käyttäytymistäni.

Yksi asia mikä vielä tuli mieleen, eli usko. Varmasti sata kertaa olen kuullut että jumala pelastaa kunhan vain otan hänet elämääni. Yhtä monta kertaa olen epätoivoisena rukoillut että tule minun elämääni. Mutta ei ole näkynyt. Jos haluan lopettaa juomisen ja usko on oikea tapa, miten pääsen siihen? Miten saa jumalan elämäänsä??

Tuttu juttu. Kun on sairaus niin ei voi itse mitään. Voi pyytää apua ja jos se ei auta niin voi taas juoda. Miksette antaneet toimivaa apua, teidän syynne. Minähän pyysin että antakaa lääke ja hoitakaa. Voi se olla jumalankin syy kun ei ota sairautta pois. Samat selitykset olen antanut ja luulin että itse keksin. En ollut eka.

Sinulla on oikeus juoda kun haluat. Eikä sille muut mitään voi.
Juot jos haluat. Jos sanot että haluat lopettaa niin lopetat. Jos sanot että haluat juoda ja lopettaa niin et ole ottanut vastuuta asian ajattelemisesta loppuun asti. Jos otat sen vastuun ja ajattelet niin varmasti ymmärrät että molemmat ei onnistu.

Sinun siis pitäisi tehdä päätös. Kun päätös on tehty on loput helppoa. Ja sitten voi leikisti siirtää vastuuta klinikalle tai aalle tai jumalalle tai plinkin kavereille. Kyllä se päätös sietää heidän konstinsakin rekvisiittana elämän näytelmässä.

Mutta jos haluat juoda ja se on päätöksesi niin eikö asia ole juuri kuten haluat sen olevan.
Mikä helevatan ongelma muka siinä voi olla? Kun saa tehdä mitä haluaa.

Päätöksen saa tehdä ja siitä pitää ottaa myös vastuu.

Nyt en oikein ymmärtänyt tuota vittuilua.

Tottakai haluan lopettaa, enhän minä muuten olisi tullut tälle palstalle. Kysymys kuuluukin miten? Omin avuin en siinä ole onnistunut.

Se että päättää lopettaa ei vielä tee sitä todelliseksi. Vai meinaatko että kuka tahansa onnistuu lopettamaan noin vain, sormia napsauttamalla? Ja jos edes luit ensimmäistä viestiä lainkaan, siinähän juuri pohdin että ei ole muuta tietä kuin lopettaa itse, eli ei ole quick fixiä.

Tervetuloa palstalle, Holizti. Ja besserwissereiden vittuilusta ei sitten kannata välittää. :slight_smile:

Hohhoijakkaa taas.

Vaikka kyseessä onkin sairaus, se ei tarkoita etteikö sille voisi itse mitään tai pitäisi heittäytyä avuttomaksi sairauden uhriksi.

Hyvin monia sairauksia voi hoitaa itse, ja omilla toimilla ja motivaatiolla on keskeinen merkitys monesta sairaudesta toipumisessa.

Otetaan vaikka sellanen “tavallinen” sairaus kuin diabetes. Etenkin 2. tyypin diabeteksen ensisijainen hoito on elämäntapojen korjaaminen parempaan suuntaan. Sairaus ei täysin parane, mutta sen saa oireettomaan tilaan oikeilla elämäntavoilla ja sen kanssa pystyy elämään hyvää elämää.
Näin on laita myös päihderiippuvuus-sairaudessa.

Holiztille hyvää raitista päivää ja jatketaan kirjottelua. :slight_smile:

Hei!
Olet siinä kyllä ihan oikeassa, että kyseessä on sairaus. Ikävä kyllä parantumaton sellainen. Itselläni sen myöntämisen aika on tullut nyt. Omalla kohdallani antabus on auttanut, uskon vakaasti pillerin voimaan. Tiedän kyllä, että monet juovat, vaikka käyttävätkin antabusta, itseni kohdalla se olisi sula mahdottomuus. En halua tieten tahtoen tehdä pahaa itselleni. Tieten tahtoen olen kyllä juonut, myönnettäköön, mutta raittiuskkin on sellainen asia, minkä voin tietoisesti tehdä.

Minua on aina huvittanut kaikki amerikkalaiset sarjat, joissa mennään AA-kerhoon ja avaudutaan. Kaikki polttavat ja juovat kahvia ja sitten tervehditään kuorossa uutta jäsentä. Nyt sen sijaan toivoisin, että sellainen paikka olisi. Tämä keskustelupalsta toivoakseni antaa kaipaamaani vertaistukea.

Tämä on nyt ensimmäinen raitis päiväni, mutta ei taatusti viimeinen! Keskityn ottamaan päivän kerrallaan raittiina ja kirjoitan uskollisesti Jeppe-päivistä. Tsemppiä sullekin! Ainoa asia, mitä toivon, ettet tee, on juoda. Se vaan pahentaa tilannetta.

Hei Holizti ja tervetuloa tänne lopettajien joukkoon.
Kyselit kuinka se lopettaminen onnistuu, mielestäni jokaisen täytyy löytää se oma tie. Olkoon se sitten A-klinikka, Antabus, AA, omin voimin selviytyminen, uskoon tulo, mikä tahansa, kaikki tavat ovat luvallisia tässä “sodassa”.
Täällää kannattaa käydä lueskelemassa muiden juttuja ja kokemuksia, niitä voi sitten soveltaa parhaaksi katsomallaan tavalla omassa elämässään.
Itselläni on nyt 26. raitis päivä menossa, päivä ja tarvittaessa hetki kerrallaan etenen. Pyrin olemaan itselleni armollinen, lepään paljon, koitan ulkoilla, syödä terveellisesti. Jo tässä lyhyessä ajassa jonka olen ollut juomatta huomaan muutoksen tasaantuneessa mielialassa, unen laadussa ja fyysisessä kunnossa. Olen 50-vuotias nainen ja olen juonut jotakuinkin säännöllisesti 15 vuotiaasta saakka. Ainakin toistakymmentä vuotta olen juonut 2-3 kertaa viikossa ja annokset viikko tasolla on olleet jotain 20-40 välillä. Viime vuosina on kuvioihin tullut humalassa kaatuilut ja tapaturmat, totaaliset muistinmenetykset, ym. iljettäviä juttuja joita en viitsi edes täällä alkaa selittelemään.
Viimeinen juomareissu päättyi 26 päivää sitten pahaan kaatumiseen, silmäkulma auki, ambulanssi paikalle mistä sitten sain ensiavun haavaan. Olin aivan jalattomassa kunnossa, avaimet hukassa, kännykästä virta loppu ym. Onneksi pääsin ystävälle yöksi. Tämä oli minun pohjakosketukseni, potku perseelle. Seuraava päivä meni kamalassa krapulassa ja jälkihuuruissa, silmä mustana ja turvonneena. Kun pahimmasta olosta selvisin, päätös oli tehty, juomisen on loputtava tai henki lähtee joku kaunis kerta. Näitä em. tapauksia kun on ollut lukuisia viime vuosina.
AA:n olen kokenut lukuisista lopettamisyrityksistä huolimatta toistaiseksi vieraaksi itselleni, A-klinikalle olen ajatellut ottavani yhteyttä mikäli tulee oikein paha paikka. Toistaiseksi olen selvinnyt yksin, johtavana ajatuksena minulla on ollut se että eilinen meni jo, en voi sitä enää muuttaa, tehtyjä mokia en saa tekemättömiksi, mutta ne kamalat morkkikset ja krapulat on hyvä palauttaa siinä vaiheessa mieleen kun tekee mieli narauttaa pullo auki. Huomisesta ei voi kukaan tietää mitä se tuo tullessaan, eli ainoa mihin voin vaikuttaa on tämä päivä ja tämä hetki. Omilla ratkaisuillani voin tehdä juuri tästä päivästä hyvän ja raittiin. Vastoinkäymisiä tulee elämässä eteen ja kuuluu tullakkin, selvänä ne vaan kestää paremmin ja osaa laittaa oikeisiin mittasuhteisiin. Ongelmat viinan kanssa on hankittu vuosien kuluessa, niistä pääseminen vie aikansa. Asia kerrallaan kuntoon, mikään ei tapahdu hetkessä. Itsensä syyllistäminen on kenties minulla ollut aina aiemmin syy siihen että lopettamisyritykset on kaatuneet. Nyt koitan opetella ajattelemaan että olen ihan hyvä ihminen ja haluan kohdella itseäni myös niin, eli en juo tänään :smiley:
Toivon jaksamista Sinulle ja myös sitä että löydät oman tapasi kulkea kohti selvää elämää.

Sinulle ei ole annettu oikeaa apua. Mene AA ryhmään siellä olisit jo raitistunut!
Puheet omasta juomisen tai raitistumisen väillä valitsemisesta ja päätöksistä saa työntää per…
Asia on noin ja se on helppo!
Vastustin ensin mutta menin ja raitistun. Vielä välillä retkahtelen mutta tiedän mistä apu löytyy.

Vaikeaan tilanteeseen olet Holizi ajatunut !

Mene nyt katkasuun ja anna ajalle tilaa tilanteen korjautumiseen .
Kirjoittamasi sekametelisoppa vaatii pysäytyksen ja sinnetänne sinkoilun sijaan tarvit hetken levon.
Tiesitkö ettet ole peruuttamattomasti vielä tuhonnut aivojasi :slight_smile: Sulla on vain ja ainoastaan liiasta
juomisesta johtuvat ylikierrokset päällä.

Varo näitä jumalilla parantajia ja muita voltinheittohoitoloita.
Ne vaan yrittää saaha seurakuntiinsa lisää jäseniä , piittaamatta pätkääkään sinun hädästä.

Valitset sitten myöhemmin jumalasi jos sitä kaipaat, sekasin ollessasi tuskin oikeeta löytyy.

t… Kanthoona :sunglasses:

Moni puhuu omasta halusta lopettaa. Kas, siinähän se pulma usein onkin; addiktin dilemma. Koukussa olevahan nimittäin samanaikaisesti sekä haluaa lopettaa aineenkäytön että ei halua lopettaa sitä. Hän haluaisi kovasti eroon addiktiosta, mutta samanaikaisesti ajatus joutumisesta eroon addiktion kohteesta suorastaan kammottaa ja järkyttää.
Tämä pattitilanne pitää jossain vaiheessa pystyä murtamaan, jos haluaa parannusta elämäänsä. Käännekohta monilla on se paljonpuhuttu oman pohjan löytäminen, pohjakokemus, josta mm. Marjo edellä kertoo.

Katkaisuhoito voi olla ihan hyvä vaihtoehto; toipumisen 1. askel. Harmillisen monella se muuttuu pelkäksi lepopaikaksi aineenkäytön lomassa. Tai huumepiireissä piilopaikaksi velkojilta tai poliisilta.
Katko on kuitenkin peruspalvelu, johon kannattaa hakeutua jos on tarve.

On sellasia paikkoja, eikä pelkästään Amerikan AA:ssa vaan muuallakin maailmassa. Kun kävin Intiassa AA-ryhmässä aikoinaan, hieman aluksi hätkähdin ja myönteisesti huvituin siitä amerikkalaistyylisestä esittäytymisrituaalista, jossa kukin sanoo omalla puheenvuorollaan “Hello, I’m… and I’m an alocohlic” ja posse vastaa kuorossa “Hello…!”

Se oli ihan jees. Hyvä ilmapiiri, hyvä muisto. :slight_smile:

Hei Holizti,

Alkoholismi on sairaus, jota Jumala ei paranna sen enempää kuin lonkkavikaa tai syöpää tai diabetesta. Niihin on muut lääkkeet. Itse rukoilin vuosia, että jumala parantaisi minut alkoholismista. Illalla olin parantunut mielestäni ja seuraavana päivänä join. Ei jumala päästä noin helpolla, muutenhan hän olisi joulupukki. Kyllä hänellä on parempi suunnitelma (jos haluaa uskoa tällaiseen jumalaan).
Tähän vaivaan on yksi hyvä lause, joka mielestäni pitää paikkaansa. Jumala auttaa niitä, jotka auttavat itse itseään. Minulle se oli itselleni kivuliain ja vaikein tapa, mennä AA:n ja todeta paska tilanne, olin hävinnyt täysin alkoholille. Jotenkin sinun on nyt lähdettävä liikkeelle ja uskaltauduttava pois tuosta kehästä. Ensimmäinen askel on otettava itse. Parantuminen alkaa sinusta, ei sinun ulkopuoleltasi.
Rohkeutta muutokseen.

AskelKerrallaan !
Ihmettä ei todellakaan kannata jäädä odottelemaan , vaan se hidas toipuminen taitaa olla se ainoa tie !
Viinanhimo lähtee jossaivaiheessa vaikket joisikaan itseäs pohjalle.

AA:ssa on tuhansin sanoin venkuloitu ja kikkailtu pääsemättä siittä siihen tuon jumal asiankaan kansa.
Et muualle kannattaa mennä jos taivas asiat on mieles. Kas kun sinnehän pääsee kaikki jokka minnuutti ennen
kuolemaansa kerkee anteeksi pyytelemään ja tunnustamaan uskosa . Oli sitte tehny mitä tehny , oli kännis
eli ei . Siten ajattelen aika hupasaksiuskomisen mytologiaa . Vieläpä on sokeriksi pohjalle laitettu kaikkein
syntisempien olevan ensimmäisinä lappaamassa mannaa naamariin taivallisen ruokapöydän äärellä.

t… Kanthoona :sunglasses:

Juuri noin ! Addiktiolla alkoholiin ei juurikaan ole järjen kanssa tekemistä.

Olin ikäisesi kun lopultakin sain raittiudesta kiinni ja nyt olen ollut jo monta monituista vuotta raittiina.

Itse olen saanut suurta apua AA:sta - se on toiminut siltana uuteen elämään. En ole kalastelemassa sinua mukaan mutta katson velvollisuudekseni kertoa asian.

Jos sinulla on aivan oikeasti hätä omasta ainoasta elämästäsi niin ehkä ei kannata jättää tätäkään korttia kääntämättä- Linkin takaa löydät ryhmien kokoontumisajat ja osoitteet. Tervetuloa !

aa.fi/

Aamen!

Kiva lukea tätä palstaa ettei tunne olevansa yksin asian kanssa. AA:han meinasin kyllä lähteä, en usko että vain itse “päättämällä” selviän. Mulla ei ole nyt mitään kamalaa pohjakosketusta alla mikä tämän laukaisi, vaan lähinnä mietiskellyt tuota alkon käyttöä ja aiemmin sen aiheuttamia ongelmia. Tai siin onhan noita pohjalla käyntejä paaaljon mutta nyt olen vain totaalisen kyllästynyt juomiseen ja sen pakonomaiseen ajattelemiseen. Nousuhumalakaan ei tuo enää mitään kiksejä vaan juon vain juomisen vuoksi. Olin 10kk ottamatta tippaakaan vajaa vuosi sitten, kävin pari kertaa AA:ssa mutta jätin sen siihen koska ajattelin etten minä mitään apua tartte vaan selviän itse! Ja alku menikin hienosti, mutta sitten, kun ei ollut ketään muistuttamassa viinan kiroista, lipsuin takasin juomiseen painaen kaikki negatiiiset puolet taakse.

Tahdonvoimaa siis varmaan löytyy alkuun mutta nopeasti ne opit unohtuu… Jännä sinänsä että nyt kun ajattelee tuota 10kk aikaa niin enpä ole varmaan koskaan ollut niin tasapainoisessa kunnossa ja hyvissä fiiliksissä kuin eläessäni selvinpäin.

Työt mulla hoituu mutta ei oikeastaan mikään muu, työtkin siinä ja siinä ja kännissä on tullut ajeltua autollakin. Vaikka terveys ei kokonaan menisikään niin mielenterveys kyllä menee. Nyt tuntuu että on vaan niin väsynyt tuohon juomiseen, koko ajan viina mielessä ja laskee päiviä juomiseen. Eli nyt tuntuu että todellakin riitti. Olen myös saanut ajettua sen harhan päästä että voisin juoda niinkuin muut ja että on normaalia olla räkäkännissä. Oishan se ok jos pystyisi niinkuin kaverit, että kännit 3kk välein ja ei muuta. En heitä kuitenkaan kadehdi koska tiedän että itsellä on joko on tai off asento viinan suhteen.

Holizi !
Sullahan on viel ajatuskyky tallella .
Siitä on hyvä alkaa rakentaan tulevaisuutta .

Kännisä ku ajaa lähtee kortti , viinaa paljon juomalla lähtee joko älli tai henki.
Kuvio olis tuttu ja turvallinen jos se menis noin.
Voit kuitenkin omilla valinnoillasi vaikuttaa tulevaisuuteen .
AA:n luoma väärä turvallisuudentunne toimivasta ohjelmasta on monen juomarin turmio.
Moni, laillasi kantaa sisällään sinne menemisen ajatusta pettyen hetken koitettua.

Kuule Holizi ! Uuden vuoden kunniaksi tee päätös jossa alat ottamaan selvää asioista.
Penkomalla pengo terveydenhuollosta ynnä muista vakavasti asiaan suhtautuvista paikoista seikkoja joiden
varaan lähdet rakentamaan tulevaisuuttasi.
Tämä sun pitää tehdä ilman alkoholia elimistössäsi kuin myös erossa humppatieteistä.

Hyvää Uuttavuotta t… Kanthoona :sunglasses:

Kiitos samoin!

Nyt saa sanoa että olen ollut koko alkuvuoden raittiina :wink:

Hei Holizti!
Raittiina on alkanut minunkin vuoteni. Takanani on myös joukko raittiina elettyjä. Raittiuteni perustuu suurelta osin siihen, että älysin hakea apua, kun havaitsin olevani alkoholisti,siis sairas. Sitä ennen päätin monta kertaa lopettaa ainakin vähäksi aikaa tai ottaa vain vähän olutta.
Avun sain AA-ryhmästä. Nyt raittiina käyn palavereissa kuuntelemassa, mitä toiset alkoholistit kertovat elämästään. Olen kuullut selviytymisiä raittiuteen ja olen kuullut epäonnistumisia. Alkuaikoina hämmästelin niitä, joiden elämään kuului AA-palaverit ja sitten retkahdus vuorotellen. Tänään hyväksyn sen, että meillä jokaisella on oma tiemme, toisilla helpompi kuin toisilla. Palavereissa kerron myös omat kokemukseni kulloinkin käsiteltävästä askeleesta tai perinteestä. Tapaan aa-laisia myös muulloin. On hieno lämmin tunne, kun vastaan tulee palavereista tuttu nainen tai mies ja saa iloisesti tervehtiä heitä. En ole yksin yrittämässä.

Katko tai myllyhoito ovat myös yksi tapa päästä alkuun raittiuden tiellä.
Kun olet jo käynyt pari kertaa AA-kokouksessa, olet varmaan pannut merkille, että niissä oli raittiita alkoholisteja. Kyllä sinulla on sama mahdollisuus kuin muillakin.
Hyvää alkanutta vuotta, päivä kerrallaan.

On aina vaihtoehtoja. Moni on AA:n kanssa yrittäessään epäonnistunut. Moneen kertaan.
Mutta silloin voi jättää sen ja kokeilla muita tapoja raitistua.
Jollaikin muulla tavalla vaikka omia voimia vahvistaen voi onnistua ja moni on onnistunut.
Jokaiselle joka päättää raitistua löytyy myös keinot! Kun etsii eikä jämähdä yhteen konstiin!
Joskus on hylättävä jo opittua (luovuttava luovuttamisestakin!) ja opittava uudesti eri tavalla. Ottaa lujille mutta kannattaa!