Tämä juoppotarina loppu tähän...

…Hei kaikille :astonished: ens alkuun pyydän anteeksi kirjoitusvirheitani, koska äidinkieli ei ole Suomi. Olen satunnaisesti seikkailut täällä palstalla ja nyt luekellut tarinoita eilen puolestapäivästä-tähän aamun. 4 tunnin yöunilla. Olen alkoholisti, kohtykäyttjä, tuurijuoppo, riippu tilantesta, miten ja missä valossa halua ongleman käsittä. Vielä 3v sitten pystyin oleman selvinpäin 3-6kk putkia ja elämäntilanne salli silloin vaan illan kohtukäytön, seuraavana päivänä kärvitelin ja pitin taas hienon, tietoisen tauon ja laskin ylpeänä päiviä.

Olen nainen 30+. Poistan tän osan myöhemmin, koska minut tunnistetan aika varmaasti, vaikkapa jos eksäni sattuis tälle palstalle. Ero tuli, ystävänpiiri vaihtui miesystävä myöskin, huurteista seuraa, 1-3 kk sekviä putkia, parin päivän ryypiskelua, tissutelua, tasausta, viikko, mene kaksikin…Mut nyt riittä! Olen etä-äiti, tapaan lapsia säännöllisesti, tiedän, että heillä on parempi isän luona, uusiperhessä, missä alkoholi ei määrä vanhempia, vaan vanhemmat alkoholia-piste :slight_smile:

Mun ystävnpiiri ja tukiverkko elämässä on nolla-en päästä ihimisiä lähelle. Sain hienoa apua päidepolilta, mutta kun lääkäri ja sairaanhoitaja vaihtuivat, tunsin, että en jaksaa kuivan-näköiselle virtsonaiselle kertoa sama tarina uudelleen, koska hän ei ollut edes vilkaissut ennen eka käyntiä mun tietoja ja taustoja.
Lopetin ne käynnit. Kulissit ovat kaatunet, en jaksanut niitäkä pitää pystyssä, joten periaatessa, jos joku minut tunnista, niin mikäs siinä :slight_smile: Mutta kiva jos kertois, että kuka on.
Näillä mennään, täällä hetkellä viikon selvä putki takana, joten pahin morkkis ja korkkaushimo on jo ohi, täyty mennä asioille, mutta palillaan :wink:

.

Kiitti foottis :astonished:
tiedustelen kyllä itselle, että mulla on toi asenevamma ja aika pahaa…kun vaatimalla tuli vaadittu oman-ikäistä työentekijä, mutta sitä ei ollut, menin jo valmiiksi äryntynennä vasttaanotolle :frowning: 2 keralla ole pyytänyt uutta lähetettä eri tahoilta, mutta nekin jäivät käyttämättä, koska mun mielestä oli sielä jo valmiina ärsyttävä lääkäri. elikkä sain “käännytyksen” ja “käskyn” asioida jatkossa omalla lääkärillä. mielellään sen tekisin, koska hän on mun “karannut” lääkäri, kuka on myöskin normaali, sekä päihdepsykiaatri. Hänen luona kun viimeksi asioin, sain kuulla, että hän ei voi loputtomasti “jeesailla” minua, että se vaati taas lähetteen päide/psyk-polille. Taustalla on myöskin masnnus, mihin yhteistuumin lääkärin kanssa kuitenki en käyttä lääkkeitä. Anteeksi kun kaikki tulee sekavasti ulos, mutta ajatuksia on yön aikaana kasantunut ja täällä hetkellä tämä palsta on ainut “kenelle” purkaan ajatuksia ja haen vertaistukea :blush:

.

Koitan nyt hankkia itselle päivärutiinit! Masennuslääkeitä kun käytin, paino ja ruokahalu nosti painoa 30 kiloa, joten “kauneusolut” tai siideri oli silloin tällöin paikalla, mikä toki johti tuttuun ilmiön, että kerkeenvielälähikauppaan-jos oike nopeasti teen. Aamulla usein kelloa katsottu ja vartti vaille-hyökätty jo lähikauppaan. Tuttu ilmiö täällä kai jokaiselle :question:

Lapseet kun ovat luonani, hoidan homman mallikasti, kun he lähtee, on ikuinen ikävä ja tyhjät päivät :exclamation:

aloitankin tämän päivän sillä, että haen kuntosali avaimen ja tästä lähtien voin minäkin kerran päivässä sanoa-meen salille :smiley: Samoin odota kaapissa vähänkäytetyt kävelysauvat. kun vaan sais ne päivät kulumaan, mikä tietysti kevättä kohttiin ei ole kovin vaikea, päivät kun ovat toivoa täynnä.

Koitan nyt hankkia itselle päivärutiinit! Masennuslääkeitä kun käytin, paino ja ruokahalu nosti painoa 30 kiloa, joten “kauneusolut” tai siideri oli silloin tällöin paikalla, mikä toki johti tuttuun ilmiön, että kerkeenvielälähikauppaan-jos oike nopeasti teen. Aamulla usein kelloa katsottu ja vartti vaille-hyökätty jo lähikauppaan. Tuttu ilmiö täällä kai jokaiselle :question:

Lapseet kun ovat luonani, hoidan homman mallikasti, kun he lähtee, on ikuinen ikävä ja tyhjät päivät :exclamation:

aloitankin tämän päivän sillä, että haen kuntosali avaimen ja tästä lähtien voin minäkin kerran päivässä sanoa-meen salille :smiley: Samoin odota kaapissa vähänkäytetyt kävelysauvat. kun vaan sais ne päivät kulumaan, mikä tietysti kevättä kohttiin ei ole kovin vaikea, päivät kun ovat toivoa täynnä.

Otan tämän nyt ihan päiväkirjan kannalta :slight_smile: Olenhan pitänyt odotusaikana päiväkirja vauvaforumissa, laihutuksen aikana pitin päiväkirja laihutuspalstalla ja onnistunkin 3kk-ssa laihtumaan normaali ruokavliolla ja liikuntalla 14 kiloa :slight_smile:
Jospa tästä-päivä kerrallaan uuden elämän :bulb:
Kuntosalille avain olemassa ja torilta raahatu isot kassit juureksia, huomenna kun saapu hiihtolomalaisia, niin parasta pöytään :bulb:

.

Hei-taas!
Viikko alle vuuen palan minäkin tnne takas nöyrästi :unamused: olen mielessä pyörritellyt tätä ketjun aloitusta, mutta tänään kun hain netistä tietoa Olanzapin lääkkestä-tuli toki tämä keskustelupalsta esille :bulb: Vuos on mennyt, töitä on tehty ja siinä ohessa ohrapirtelöä otettu :blush:
2kk sitten tapahtui käännekohta kun 150km tuntivauhilla, rattijuopon kyytissä (itsekin huppelissa) päin kallioseinä autolla törmätin. muutama kierros vielä etukulman kautta ympäri ja matka jatkui lanssilla! Onneksi lansilla. Jonkinlainen pelko mitä koen myös selvinpäin auton kyytissä, sai minut sulkemaan sillakin illalla turvavyön, muuten olisin ollut kai läiskänä siellä kalliossa. Muutamat leikkaukset, käsi paketissa pääsin 2 viikkoa myöhemmin kotiin. Sohvalla itsesäälissä jökötellyt itsenäisyyspäivästä asti, onneksi omalääkäri (psykiaatri) pisti lähetteen psyk/päihdepolille. Tänään sielä käynnin jälkeen tuntuu, että päivä on valosampi ja kevät on tulossa :smiley: Nyt tästä lukemaan muiten kirjoituksia :exclamation: Kevät-täältä tullaan!!!

Moi Rusakko! Sulla on aika tavallisen oloinen tarina mun mielestä. Just sellainen tarina, joka monella selviytyjällä on takanaan jos tuhoutuneellakin. Näyt kirjoittaneen kulissien kaatumisestakin jo ajat sitten. Ehkä siinä kallionkielekkeellä tulit lopultakin perille sen yhden tiesi osalta. Jotenkin on olo, etten osaa tällä hetkellä sanoa tai kysyä mitään muuta kuin sen, että aiotko kirjoittaa tuon tarinasi joskus taustaksi selviytymisellesi vai tuhoutumisellesi? Jompaa kumpaa kohti sinä kuitenkin tunnut kurottelevan, yritystä ei puutu ainakaan tosiasioiden tunnistamisen osalta.

Tämä huomio on kullan arvoinen-kiitos! Tavoite on, että tämä aloitus (kuten alunperin olikin) tulee taustaksi selviytymiselle :exclamation:

Niin minä vähän arvelinkin, että toiveissa olisi :slight_smile: Itsellenikin on todella tuttua se, ettei ratkaisuja tunnu löytyvän eikä oikein tahdo tulla sellaista “sopivaa hetkeä”. Tiedätkö, monet meistä odottavat jotain ihmettä! Minä olen odottanut sitä vuosia, mutta sitä ei vain tule. Haluan kovasti raitistua, mutta riippuvuuden luonteeseen kuuluu, että samanaikaisesti kuvittelen haluavani myös juoda. Se kuvitelma on todella vahva, sen kanssa joutuu aika paljon taiteilemaan varsinkin näin aluksi. Kompurointejakin tapahtuu joskus, mutta alan olla niihinkin jo aivan helvetin kyllästynyt, koska palaan aina ihan nollille, jos sorrun vähänkin: tuo minun pääni ei tahdo kestää sitä enää yhtään.

Tottahan on, ettei tämä helppoa ole, mutta ihan yhtä totta kai sekin, ettei myöskään niin vaikeaa kuin sen pelkää helposti olevan. Jotenkin on pystyttävä kuitenkin ratkaisemaan se, mitä oikeasti haluaa ja mitä tavoittelee. Itse olen aika valmis antamaan raittiudelle ihan kaiken ja pistämään ajan kanssa koko elämäni uusiksi. Ei kannata elää sellaista elämää, jota ei voi elää juomatta ja joka ei ole hyvää ihan selvinpäin. Miten ihmeessä sä päädyit rattijuopon kyytiin? Oliko kaveri? Mitä teet sellaisten kavereiden kanssa, joiden kanssa ei voi ehkä tehdä muuta kuin dokata? Ymmärrätkö, mitä tarkoitan?

Joka tapauksessa on niin, että jos päätät selviytyä - eli alkaa selviytyä hetkestä ja päivästä toiseen vain tärkein johtoajatus mielessäsi - niin se tie on tavallaan myös pelottava. Mutta se on samalla miljoona kertaa kevyempi kulkea ja kaikin tavoin ihanampi elettävä kuin se tie, jota olemme tähän asti kulkeneet. Siitä olen aivan varma ja tiedän näin sanoa myös sellaisen kokemuksen pohjalta, että olen aikoinaan saanut elääkin raittiina jo muutaman vuoden. Riippuvuus on toki niin hiton vaikea ongelma, että lähtiessäni taas “leikkimään tulella” se otti nopeasti valtaansa ja senpä jälkeen olenkin saanut rämpiä sitä suota jo monta vuotta. Mutta tiedän kuitenkin yhä sen, mikä on saatavilla ja että sen saaminen on aivan mahdollista. Omiin mahdollisuuksiinsahan meikäläisten on tosi vaikeata uskoa tiettyyn pisteeseen ajauduttuamme, mutta jokainen selviytyjä aloittaakin varmaan juuri sellaisesta vaiheesta. Ollaan me nyt yksiä heistä!

Rusakko täällä taas! Takana on oikeuntenkäynti kolarista (hovi odota) sekä välille mahtuva kännisekoilu! Viikon verran olutta, sekään mahtui 200kpl 50mg triptylejä, puuhastelua hallotsionaation kanssa oli muutamaksi päiväksi. Useampi varmaan kokenut saman. Kaksi tosi äkäistä panikkikohtausta ja 2lanssin kotikäynti. Suomessa kun lanssi ei voi tehä mitään, menin nollilla katkolle. Seilä sain ataraxia, mikä ei todella tehonnut. Seisoin vain hoitajien huonen ovella ja anelin, että tehkä jotain, mulla on ihan kamala panikkikohtaus…kuka räpyteli silmiä, kuka sanoi, että odota kunnes lääke tehoa, toinen sanoi, että ei se olo tässä oella seisomalla parantu…huonessa oli 6 hoitaja, kuka ei edes yritänyt tarjoilla apua keskustelemalla. Sanoin, että laitan nutun niskan, se paperi tänne, niin ruksan alle :exclamation: Tästä lähtien olen pärjännyt hyvin ja selvänä kotona. Lekuri kirjoitti purkillisen nappeja “tarvitaessa” jos panikki iskee, no ovat saanet olla toistaseksi olkalaukussa! Vappu on tulossa, iloisa, valoisa ja päihteetön. Ens lauantaina vietän puolipyöreitä synttäreitä rakkaiten lasten kanssa ja tiedossa on kesän aikana uusi asunto ja viimeksi syksyllä sinne muutto, että pääsen lasten kotikunalle koulujuen alkamisen ajaksi:) Lapset kasvaa ihan meien kahen päätöksestä isän kanssa. Kävin just pitkään ukemassa me vähentäjät, mut se ei ollut oikein mun sivu

Tervetuloa takaisin joukkoon ja tielle :slight_smile:

Kiitos Antiloopi :wink:

Onneksi on muutto eessä, koska meien kaupunkissa päihdepuolella on psykiaatri vaan parisen tuntia viikossa, kaikkea supisteti ja kauheesti. Vanhassa kotikaupunkissa haen itselle heti asiakuuten, vaikka “just nyt” ei olis tarvetta. On vuosien takaa pos. kokemuksia

Moikkis “rusakko” ja tervetuloa! Ylläolevan käsittäisin kyllä aika selväksikin “käännekohdaksi”. :open_mouth: Sait mielestäni selvän vinkin ja hereille ravistamisen - sama uskotko mihinkään ylempään voimaan tai et. Sinusta kiinni, haluatko ottaa uuden elämäsi hanskaan vai et. Tsemppiä ja pysy täällä! :smiley: