Tutulta kuulostaa, tapa ja riippuvuus. Mutta ei hätää: ne solut kyllä lakkaavat huutamasta juotavaa niin voimakkaasti. Ne huutavat vain alussa, kun eivät vielä ole oppineet uutta tapaa olla.
Ne kyllä oppivat. Ja niin sinäkin. Hienosti vedät näitä ensimmäisiä viikkoja! Tämä ei jää tällaiseksi, tämä muuttuu paremmaksi, tästä tulee vielä kivempaa.
Matkalla on joskus oltava alussa että pääsee eteenpäin. Teet vaan ne omat päätöksesi omaan tahtiisi, hyvä tästä tulee. Mukavaa sunnuntaita! 
Käyn täällä lukemassa, mutta en oikein osaa kirjoittaa. Päivät kuluu nopeasti, olen tyytyväinen, kun aamuisin ei ole krapulaa, eikä iltaisin humalaa. Kunhan vain suoriudun töistä suoraan kotiin, ei kaupan kautta, niin sujuu. Eikä tee mieli lähteä ulos pimenevään iltaan. Joten kai tästä taas huomiseen ja kohti uutta viikonloppua.
Kiva kuulla että humalaton, krapulaton elämäsi jatkuu.
Lauantaiaamun filosofointia. Ehkä mun joulufobia tukee raittiutta. Tai ei mulla ole mitään joulua vastaan, mutta en vain kestä sitä että esim. kaupoissa on täysi joulu päällä jo marraskuussa (lokakuussakin). Niinpä välttelen ostoskeskusta ja turhia kauppareissuja niin paljon kuin mahdollista ennen joulua. Siellä ostoskeskuksessahan se alkokin on.
Pakkasaamua ja flunssasta toipumista. Viikko mennyt enemmän ja vähemmän sohvalla viltin alla. Tänään ajattelin käydä levymessuilla ja reitti sinne kulkee yksinkertaisimmin torin poikki ja torilla on tänään joulumyyjäiset ja kaikki siihen liittyvä, varmaankin joulumusiikkia ja pussien jakamista lapsille. Siis marraskuussa! No ehkä ei tarvitse mennä torin poikki ja voi kiertää laitoja pitkin. Ostoskeskus sillä reitillä jää takavasemmalle.
Taitaa kuulostaa negatiiviselta, mutta mulla onkin olo, että elän jossain kuplassa ja odotan ajan kulumista. Vaikka aika kuluukin hirveän nopeasti, kun ajattelee muuta kuin juomista. Toisen ketjun keskusteluun viitaten: en taida ainakaan vielä olla raitis, vaan juomaton. Vaikka ei sillä asialla mulle kauheasti ole merkitystä, juomattomuuden edutkin ovat ihan mukavia. Ehkä pakkasilma pitkästä aikaa selvittää vähän ajatuksia.
Ja tähän toisen ketjun vastaukseen viitaten; ihan sama kumpaa olet kunhan olet juomatta
Kivaa loppuviikonloppua! 
Kiitos @Nellaelina - jaksoin ensin vain “tykätä” - loppuviikonloppu jatkui samassa kuplassa. Mutta kunhan tästä taas eteenpäin.
Hetki ja päivä kerrallaan 
Lyhyesti: onnistui vierailu lauantaina ilman alkon tippaa ja oli ihan mukavaa - mikään muu ei ollut erilaista. Ei tarvinnut käydä ylimääräisiä kertoja makuuhuoneessa penkomassa vaatekaappia, eikä aamulla tarvinnut herätä paniikkiin, että mitähän nyt … ja että taasko! Näitä kokemuksia pitää nähtävästi vain kerätä lisää.
Tuolla yhdessä vähentäjien ketjussa tuli puheeksi tulevaisuus. Itse halusin tehdä tämän kertaisen yritykseni tulevaisuutta ajatellen. Mokat, jotka tein syksyn aikana (ja tietysti aikakaisemminkin jo), eivät muuksi muutu: nyt mun tulevaisuus riippuu siitä miten jatkan ja miten minuun suhtaudutaan jatkossa. Sitä minä en tiedä, joten voin vain odottaa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, muuttuko paljon, vai jatkuuko. Siksi olen myös vaihtanut ajatteluni tästä päivästä juomatta niin että olen ainakin huomiseen juomatta, vaikka sama asiahan se on.
Ketjuni otsikkoa miettiessäni tuli mieleen tämä Ratsian 80-luvulla julkaistu single. Harmi, että piti odottaa niin kauan, sisäistääkseni sanat vähän paremmin.
“'80 ja jotain ilmassa, jotain sähköistä, jotain raikasta Voit tuntee sen, jotain on tapahtumassa, ne kyl tietää sen ja niitä pelottaa Ne sanoo sä oot toivoton, mut sullon jotain mitä niil ei oo: TÄMÄ HETKI JA TULEVAISUUS
Ne ei tajuu sua, koska ne ei tajuu mitään uutta Ne ei haluu sulle antaa tilaisuutta Mikä on sulle tärkeetä on niille pelkkä vitsi nyt näytät niille, et sä oot tosissas Ne sanoo sä oot toivoton, mut sullon jotain mitä niil ei oo: TÄMÄ HETKI JA TULEVAISUUS
Mä rakastan sua seiskytluvun lapsi Pidä kiinni nykyajasta loppuun asti Älä koskaan anna itsees sammaleen kasvaa, nuoruudessas elä kaikki se, mikä on tärkeintä Joo, ne sanoo sä oot toivoton, mut sullon jotain mitä niil ei oo: TÄMÄ HETKI JA TULEVAISUUS
Liian kauan Liian kauan Liian kauan me olemme oottaneet
Liian kauan Liian kauan Liian kauan me olemme oottaneet
Liian kauan Liian kauan Liian kauan me olemme oottaneet
Liian kauan Liian kauan Liian kauan me olemme oottaneet”
Ratsia
Oon yrittänyt toivottaa hyvää uutta vuotta, mutta en ole onnistunut lähettämään viestejä 
Nyt ehkä selvisi, mistä oli kyse, joten yritän lähettää tämän, mutta en jaksa kirjoittaa uudelleen pohtimisiani, joita olen pohtinut pohtimasta päästyäni. Eipä niissä paljon uutta ole ollut, ajatellut vain selventää ajatuksiani, ihan hyvä että olen saanut toisten viestejä luettua sentään.
Edelliseen vielä, että luin joulun aikaan paljon vanhoja ketjuja, ja yritin niistä keräillä itselleni jotain ja kirjoittelin asioita jonkun verran ylös. En siis saanut sitä viestiä lähetettyä, mutta ei se hukkaan mennyt, ei lukeminen, eikä kirjoittaminen, vaikka se jäi vain “omaksi ilokseni” En kuitenkaan, ainakaan juuri nyt, jaksa kirjata ylös uudestaan.
Mutta toinen juttu: sen jälkeen huomasin, että olin saanut Lukutoukka kunniamerkin, kun olin lukenut pitkän ketjun. Tuli ihan samanlainen olo kun facebookissa ilmestyy “yhtäkkiä” mainoksia asioista, joita olen netissä etsinyt. Ärsyynnyin lähinnä. Mistä päihdelinkki tietää, mitä olen lukenut ja mitä en? Tykkäysten määrän ilmoittaminen on myös vähän samaa. Jos vaikka kiiltokuva mieluummin 
En tiedä, olenko vanha(naikainen) ja kärttyisä akka, vai vaan pikkumainen valittaja, mutta meni vähän maku vertaistukikeskusteluun. Vaikka se itsessään onkin ihan huippua, mutta pitääkö sitä(kin) vahtia ja laskea.
Minäkin olen lukutoukka 
Kai täällä joku automaatiolla toimiva laskuri noita lahjoittaa, ei siitä varmaan kannata välittää.
Aloin vähentäjissä kirjoittaa itse, mutta tuli pahoina hetkinä jo viime vuoden puolella luettua täällä paljon ketjuja. Yhtenä kamalan yön jälkeisenä aikaisena aamunakin, hirveässä olossa nämä kirjoitukset täällä lohduttivat.
Kiitos kaikille täälläkin puolen, lopettajissa, jotka olette kirjoittaneet ja jakaneet kokemuksianne! Varmasti näistä on apua ja hyötyä monelle muullekin.
Niin tietysti onkin, eikä tokikaan kannata välittää. Minä olen kai tunnettu pikkuasioihin takertumiseta vaikka en vieläkään ymmärrä, että kun päihdelinkki uudistui, niin tällaiseen “uudistumiseenkin” on käytetty aikaa, rahaa ja energiaa, samaa kritisoin työpaikkojen “uudistuksissa”. Eikä tykkäämisessäkään ole mitään pahaa, itsekin käytän sitä, jos en löydä sanoja kommentoidakseni hyvää kirjoitusta. Mutta minulla ei ole tarvetta tietää, milloin minun kirjoituksesta on tykätty 10 tai 20 kertaa. Mutta eihän tällä tietenkään ole merkitystä, pääasia, että hyvää keskustelua löytyy (etenkin meikäläiselle, joka ei niin paljon kirjoita, mutta lukee sitä enemmän 
)
Nykyisin näen paljon juomisunia, niissä sekä juon ja kieltäydyn juomisesta. Jos olen unessa juonut, mietin (unessa), että joisko sitten vaan lisää, vai lopettaisko siihen. Voi alitajuntaa.
Viikolla sattui mukava yllätys: käytiin miehen kanssa kaupassa ja hän osti yhden oluen (ei välttämättä edes juonut sitä samana päivänä, en tiedä). Sekunnin sadasosassa mielessäni kävi, että sittenhän minäkin voin ostaa yhden, mutta samantien muistin, että haluan vähintään kaksi ja todennäköisimmin se on liian vähän, haluan lisää tai viimeistään seuraavana päivänä enemmän. Yhtä nopeasti tuli mieleen, että siitä yhdestäkin menee yöunet pilalle, nukun nykyisin valtavan hyvin, joten ei ollut vaikeaa olla ostamatta. Eikä tämä ajatustyö vienyt enempää kuin muutaman sekunnin. Toistaiseksi tyytyväinen itseeni.
Sulla menee tosi hienosti nyt! Hyvä sinä!
Se mikä vaivaa edelleen, on menneiden muistelu. Onnistun vajoamaan tosi syvälle, jos ja kun mietin menneitä, vaikka tiedän, etten niille asioille mitään voi. Enkä tiedä missä määrin niistä pitäisi puhua, vai pitäisikö vain antaa ajan kulua ja antaa ajan näyttää?
Ja miehen viime viikolla ostama oluttölkki näkyy vieläkin olevan jääkaapissa. Toisille riittää vain se yksi, vaikka sitten vain jääkaapissa odottamassa päiväkaupalla 
Mulla on vähän tätä samaa. Eilen illalla ja tänään aamulla itkin sitä miksi en ollut tässä mielentilassa lopettamiseni kanssa 2017, kun tänne kirjoitin toisen nimimerkin alla tuntojani. Olisi säästynyt moni asia ja tullut tehtyä toisenlaisia valintoja.
No. Viisaammat sanoo, että sitä juomatonta juomaa oli vielä jäljellä. Niin varmaan sitten. Joka tapauksessa tuntuu kurjalta vaikkakin koitan iloita tästä hetkestä.
Hip hei! Mua on pyydetty “luottamustehtävään” keväällä. Ja ennen sitä on mahdollisuuksia todistaa olevansa luottamuksen arvoinen. Toisin sanoen: ei ole varaa mokata yhtäkään kertaa.
Enkä ajatellut edes vetää kännejä sen kunniaksi - taitaa olla aika huonoa huumoria, itse asiassa.
Mutta on hirveän helpottavaa, että mulla on mahdollisuus, ja sen toteutuminen ihan itsestä kiinni. Olen ihan sanaton - tämä on vaivannut minua enemmän kuin kukaan ehkä on osannut ajatella. Olen ollut aika armoton itseäni kohtaan, en muuhunkaan ole pystynyt.
Onnittelut! Uusi hyvä askel. Näin se itsekunniotuskin matkan varrella kasvaa.
Tästä armollisuudesta itseä kohtaan olen tainnut käydä jankuttamassa useammassakin ketjussa, en nyt muista oletko ollut yksi heistä mutta joka tapauksessa: itseruoskinnasta harvoin seuraa mitään hyvää, itseymmärryksestä ja myötätuntoisesta suhtautumisesta omaa itseä kohtaan sen sijaan paljonkin.
Ihanaa kuulla tällaisesta mahdollisuudesta. Mukavaa sunnuntaita!
Kiitos @Räpistelijä - olet tosiaankin kirjoittanut armollisuudesta itseään kohtaan (ja moni muukin). Mutta se on niin vaikeaa, olen harrastanut itseruoskintaa muidenkin asioiden suhtaan, vähän niinkuin @Nellaelina ketjussaan kertoi teinin koeviikosta ja sairastumisen pelosta. Olen niin monet asiat ottanut omaksi syyksi - joskus mies on rautalangasta yrittänyt vääntää, että eihän se niin voi olla. Olen ehkä tullut vähän paremmaksi, luotan pikkuisen enemmän itseeni.
