Tällainen juopottelija

Lueskelin mielenkiinnosta vähän noita juttuja täällä ja päätin rekisteröityä. Sitä haluaisi huutaa taas jollekkin että auta mua! Jos Jumala oot olemassa, ota tämä pois multa ja anna mahdollisuus. Eipä ole ensimmäinen kerta, kun haluaisin tehdä juomiselle jotain. En ole varma, olisiko minun kohdallani oikea yrittää vähentää vai lopettaa. Toivoton olo jokatapauksessa, kun krapulat, ahdistukset ja muistinmenetykset toistuvat. Ne tuntuvat menevät aina vain voimakkaimmiksi ja kestävät pidempään. Tulee se kaikille tuttu “mä en juo enää ikinä”-fiilis. Mussa on jonkilaista tuurijuopon vikaa, joka välillä pystyy pitkään olemaan selvänä mutta sitten taas narahtaa viikoksi. Sekin kummastuttaa, että olen välillä pystynyt juomaan “niinkuin muutkin”, sen mäyräkoiran vaan yhtenä iltana ja jättänyt sen siihen. Silloin yleensä seuraavana päivänä jotain tärkeää. Jossain vaiheessa se vaan menee tähän ja aina vähän pahemmaksikin. En ole kuitenkaan läheskään täyspäiväinen juoppo. Ihan käsittämätöntä, ettei ihminen voi muistaa/myöntää sitä mitä siitä taas tulee, kun on juonut liikaa. Miten olenkaan käyttäytyt nolosti ja saanut monen ihmisien inhot tai säälit päällensä. Monet eivät enää halua olla tekemisissä kanssani, koska olen niin ällöttävä humalassa. Äitini haluaisi saada mut johonkin päihdelaitokseen, koska hänkin saa koko ajan pelätä, ryöminkö ojassa vai olenko sammuneena puistonpenkillä. Meni viikko taas istuskellessa sohvalla ja kapakoissa käyden Oli siinä aika monta kaljakopanraatoa lattialla viiniä ja viinaa juotuna. Ynnä ne kaikki viinat niissä baareissa. En viitsi edes katsoa pankkitililleni. Tekee pahaa kun itse ja muut kärsii. Kai tämä päihdelinkkikin saattaisi jotain apua antaa, kun täällä ainakin näyttäisi olevan asiasta jotain ymmärtäviä. Kaverini, jotka ovat ryyppykavereita eivät ymmärrä. Ogelma mulla on, mutta vaikeata kuvitella että ihan alkoholisti sentään. Pystyisikö sitä vielä vähentämään(pysyvästi). Alkoholi antaa niin vähän, mutta pilaa niin hitosti! Voivoi, pakko nyt ottaa iunilääke, jos saisi edes nukuttua vähän. Propralii sydämenhakkaamiseen. Onhan huomenna sentään jouluaatto ja sitä pitäisi mennä viettämään. Varmaan itku kurkussa mun osaltani kun tunnen olevani taas niin huono ihminen. Tai siis olenkin, ainakin vielä.

Jaahas, se ois jouluaatto ja muutaman tunnin pätkäuniyön jälkeen 3. päivä selvänä(alkoholittomana). Päätin olla tämän päivän selvinpäin ainakin. Kyllähän varmaa glögiä tarjoillaan, mutta täytyy vaan kieltäytyä. Viideltä heräsin ja tulin lueskelemaan näitä juttuja täällä. Toivottavasti pääsisin pidemmäksi ajaksi mukaan ja olisi toivoa vielä kankkusenkin jälkeen. Täytyy varmaan ottaa sama linja kun monet muutkin ettei tänään koske viinaan. Aina voi olla yhden päivän selvinpäin. En ole vielä hirveästi jaksanut miettiä mitä alan tekemään asioiden hyväksi, kun haluan ensin päästä tästä pahimman yli. Pää on niin sumuinen vielä, että vaikeaa tämä tekstinymmärrys ja asioiden pohtiminen. Mutta silti tuntui hyvältä lukea etten todellakaan taas ole ainoa, joka kärsii viinasta. Ristiriitaista sikäli, etten tietenkään siitä ole iloinen että toisetkin on kärsii tai on kärsinyt, vaan siitä että aina on toivoa ja muutkin päässeet eroon. Jokatapauksessa hyvää joulua, niille, jotka sitä viettävät ja huomenta niille jotka eivät vietä :slight_smile:

Tänne mukaan vaan!
Etpä ainakaan ole yksin :smiley: juopottelusta on harmia aiheutunut kovin monelle muullekin.
Hyvien neuvojen antajiakin täällä sitten riittää, ole ihan huoletta vaan :smiley: ja asiaa kun alat asioita kaikessa rauhassa itse pohtimaan niin eiköhän se omakin tie selvemmille vesille ala löytymään.
Mutta, kuten kirjoititkin, ensin nyt selviäminen kaikessa rauhassa ja sitten siitä eteenpäin.
Voimia ja uskoa tulevaisuuteen, kyllä se siitä!
Ja kirjoittele miltä tuntuu, tämä on ihan mukava vaihtoehto selvitellä ajatuksiaan.
Mahdollisimman mukavaa jouluaattoa!

En kyllä uskalla neuvoa mitään enkä nyt suositella mitään tukikeinoja, mutta varovaisesti tohdin toivottaa Debaylle parasta mahdollista joulua ja tulkoon sulle paras mahdollinen joulu.

Kiitos, sitä samaa :slight_smile: En juo tänään. Lähden nyt siitä. Ainoastaan sillä voin ja voidaan muutkin päästä eteenpäin :slight_smile: Kiitos.

En juonut aattona, enkä ota tänäänkään. Joulu oli hieno, vaikka pimeetä olikin. Asioilla on puolensa. Oli meinaan aika mahtavan näköinen hautausmaa. Ahdistus toki painoi vähän koko ajan. Ympärillä ihmisiä, joille olen tärkeä, jotka oli mullekkin niin hyviä. Miksi olen osille heistäkin aiheuttanut huolta ja surua juomissellani? SIlti he välittävät. Illalla kotiin tullessani hirveä ahdistuskohtaus. Aivan järkyttävä omantunnontuska painoi. Hävetys! Onneksi sain nukuttua ja nyt on olo parempi. Tiedän että vaikeita aikoja on edessä. Tuleehan se uusivuosikin kohta ja joka päivä joku rymykaveri soittaa ja pyytää kaljalle. Kohta ihmettelevät varmaan taas miksen tule. Naureskelevat, että se on varmaan taas tullut uskoon. No, olkoon. Vaikeet ajat tulee, mutta helpommmat kuin kännipäissä. Sen verran olen oppinut. Myös sen, kun olen ollut pidempään selvinpäin, helpottaa olo asteittain. Välillä kova viinanhimo, joka menee silti ohi jossakin vaiheessa. Ajoittainen masennus ja katkeruus on pahinta, joka johtaa helposti siihen ettei edes yritä tehdä mitään alkoholiongelmansa eteen. Rypee vain itsesäälissä ja yrittää olla väkisin selvinpäin. Ohihan nuo olot kuitenkin menee, tai ainakin helpottuvat. Oisin ottanut tänään antabuksen, mutta olinkin heittänyt ne kaikki menemään. Täytyy varmaan hakea uudet tossa ensiviikolla. No silti en ota nyt. Hyvää joulua edelleen kaikille :slight_smile:

Täällä yksi joulupäivän päivystävä neuvoja. :smiley:
Tervetuloa vaan palstalle sinullekkin.
Ymmärsin jotenkin tekstistäsi, että et ole ihan ensimmäistä kertaa miettimässä alkoholin käyttöäsi? pohdit vähentämistä myöskin, mutta taitaa olla jo aika mones kerta, kun olet sitä yrittänyt. Sanon samoin kuin tuolle toisellekkin palstalle tulijalle, että en tiedä onnsituuko vähentäminen enää, mutta LOPETTAMINEN on mahdollista myös sinun kohdallasi. Harvemmin se raitistuminenkaan ihan itsestään lähtee liikkeelle, vaan sen eteen täytyy tehdä jotakin ja jos on jo aiemmin yrittänyt, mutta epäonnistunut, niin sitten voisi miettiä että mitä tekisin nyt toisin.

Hyvä Debay !

Just noin se menee: tänään en juo, huomisesta päätettän huomenna.

Mulla on torstaina 1. vuosipäivä AA:ssa, mutta vieläkin joka aamu teen päätöksen, että tänään en juo.

-Kannusaarinen, selvä päivä nro 362

Mistäs arvasit :smiley: Olen tässä jokusen vuoden mennyt sellaista vuoristorataa päänsisällä. Olen myöntänyt sen monta kertaa että en voi ottaa. Jossain vaiheessa selväkautta tulee mieleen, josko sitä kerran vielä yrittäisi. Joisi vaikka näin ja yrittäisi sitä sun tota, jotta en kärsisi juomisesta. Se on onnistunutkin joskus jonkin aikaa, mutta aina se menee jossain vaiheessa siihen että huomaa käytön karanneen hallinnasta. Tuskaa, häpeää, morkkista.

Olo on taas se, että haluaisi apua, mutta ei jaksa ainakaan ihan heti. Ei ole energiaa, kun masentaa ja pää on sumeena. Jospa sitä yrittäisi edetä vaan rauhassa ja tehdä vaikka pieni “eteneminen” päivässä. Tuppaa muutenkin olemaan pitkä prosessi koko ongelmaisen selviytyminen. Elämänmittainen kai. Ainakaan viina ei tätä päivää pelasta, kokemus puhuu.

Pari selvää päivää on taas takana edellisestä kirjoituksesta ja tämä päivä menee myös selvinpäin. Kova tunnemyrsky käy pään sisällä. Välillä vituttaa niin suunnattomasti. Miksi minä olen tällainen? Miksen voi olla normaali? Välillä taas unelmoin paremmasta elämästä ja huomisesta. Täytyy taas muistuttaa itseään, että ohimeneviähän nämä myrskyt ovat ja alkavat laantumaan pikkuhiljaa, niinkuin tuo tapaninmyrskykin :slight_smile: Olin A-klinikkaan yhteydessä tänään. Olen myös katsellut ja miettinyt muitakin avohoitovaihtoehtoja. Mitään päätöksiä en ole tehnyt, mutta kyllähän tuota aa:takin voisi koittaa. Se vaan tuntuu niin viimeiseltä päätökseltä. Alkoholisti/holismi tuntuu niin karulta ja epätodelliselta minun kohdallani. Se olisi suuri askel sanoa se. Sehän se taitaa silti olla edellytys raitistumiselle. Tuo päihdelinkin sadd-arvokin pelästytti. Onhan se vähän suuntaa antava ja tulkinnan mukainen, mutta 25 sekin näytti :frowning: Vahva riippuvuus. Tuntuu aika liioitetulta, koska en ole täyspäiväinen doku. Helpompi olisi vaan myöntää ettei tästä juomisesta mitään tule vaikka hankalaa se onkin. Jatkuvasti tulee myös ajatuksia että alkoholismia tämä ei voi olla. Selvinpäin kuitenkin taas. Tyytyväinen, että olen hengissä eikä mitään järin kamalaa ole vielä käynyt kenellekkään. Lähellä on kyllä joskus ollut. Huomenna tilaisuus, jossa varmasti mulle tarjotaan alkoholia ja ehkä tyrkytetäänkin. Olen kyllä sanonut, että meinaan olla selvinpäin ja autolla. Kiusaus varmaan tulee, mutta totuus on se, jollen tule selviämään ikinä kiusauksista, en varmasti voi lopettaa juomista. Tunnun näköjään jankuttavan paljon samoja asioita, kun lukee noita aikaisempia juttuja :smiley: Mitäs sen väliä…

Hyvä että otit A-klinikkaan yhteyttä, sieltä voi saada oikein hyvää tukea ongelmanratkaisuun.

Kirjoitit että se alkoholismi-nimitys hiukan kiusaa etkä olisi halukas sitä hyväksymään.
Entäs jos sen antaisit olla, ei sen nimikkeen ottaminen voi mitenkään olla edellytyksenä selviytymiselle?
tai sitten tietysti voi ajatella niinkuin minä tein, eli totesin että kyllä tässä jonkunasteisesta alkoholismista on kysymys, mutta minkätasoisesta, se sitten on eri juttu eikä senkään selvittäminen niin tärkeää liene.

Minä tulkitsin (ihan omalla vale- ja itsehoitolääkärin pätemättömyydelläni) että alkoholismia tämä on… mutta so what? Asiaa ajatellen, ei se sen kummempi asia ole kuin toinenkaan termi, päihdeongelma. Sekin voi olla jollain helpompi ja toisella hengenvaarallisen paha. parempi kumminkin hoitaa pois.

Mitäpä siitä nimikkeestä, tärkeämpää ehkä on se että saat otettua etäisyyttä viinaksiin.
Se sitten taas, pitääkö sitä alkoholismia tai päihdeongelmaa muille ihmisille kertoa, se on ihan oma asiasi.
Minun ei tarvinnut, mitäpä se heille kuuluisi. En kaikkia muitakaan vaivojani viitsi kuuluttaa, tauteja vielä vähemmän. Jos vaikka peräpukamia tai visvasyyliä saisin, kai ne just lääkärille kertoisin mutta muuten asia olisi melko yksityisluontoinen. Vaikkei mitään ongelmaa tarvitsisikaan hävettävänä tai kiusallisena pitää niin käytännössä kuitenkin se intimiteettisuojakin on hyvä pitää mielessä ja vähän yksityisyyttäkin…

Jos taas siltä tuntuu että asioista voi puhua muille niin siitä vaan, se on silloin ihan ok sekin. Ja muiden asia on miten paljon kenenkin asioita saavat kiusaantumatta kuunneltua :smiley: :smiley: :smiley:

Mutta, on hyvä että sinulla on yritystä, ja nyt kun sitten vielä uskot että pystyt torjumaan mieliteon kun se jossain vaiheessa iskee… kyllä se siitä sitten valkenee!

Voimia ja tsemppiä selviytymiseen!

Kun ongelmistaan puhuu toiselle, oli se sitten läheinen, vertainen, ammattiauttaja, pappi, ystävä tai kuka tahansa, vapautuu hirveä määrä häpeään/salailuun sitoutunutta energiaa. Ongelma, jos ei nyt ihan puolitu, niin kevenee huomattavasti. Kun on tosissaan lopettamisensa kanssa, niin toisille kertominen on myös askel ja osoitus sitä kohden. Ei puolivillaisia lopetuspäätöksiä viitsi kamalasti jaella. Itse koin, että kertominen muille oli tavallaan myös takaporttien sulkemista tai tilkitsemistä. Halusin, aikani ensin pähkäiltyäni, että läheiseni ja ystäväni tietävät. Heitä en tosin kuormita hoitotehtävillä, se kuului jo päättyneeseen terapiaani ja AAn vertaistukiryhmään, jossa yhä käyn pitämässä huolta terveydestäni.

kiva kun pääsit taas askeleen eteenpäin, että otit yhteyttä a-klinikkaan.
unelmoi vaan siitä paremmasta elämästä, siellä se siintää tulevaisuudessa.

tuo alkoholin tarjoilu ja tyrkytys… huh, pidä pintas! mulle on älyttömän vaikeeta kieltäytyä tarjotusta alkoholista…ja mullehan tyrkytetään, koska tiedetään, etten “sylje” pulloon.

ps. uusi vuosi -uusi elämä!
hitaasti mutta varmasti :slight_smile:

Menipä pitkä aika kun viimeksi kirjoittelin. Unohdin jo koko palstan. En ikinä mennyt sinne a-klinikalle. Valitsin aa:n kokeilemisen ja oon käynyt siellä jonkin aikaa. Ihan positiivinen kuva mulla on jäänyt siitä periaatteessa. Vastaanotto oli loistava ja kerrankin joku ymmärsi mistä oikeasti puhun. Nyt on vaan alkanut tuntua tuo ohjelma aika vaikeelle ja omituiselta. En oikein ymmärrä kaikkea siitä tekstistä tai ihmisten puheista siellä. Tuntuu kuin olisin jotenkin tyhmempi kuin ne muut. Kun tunteet muutenkin myrskyävät pään sisällä, on se kuunteleminen ja keskittyminenkin vähän hankalaa. Lisäksi tuntuu kuin tuossa ohjelmassa, omien asioiden selvittelyssä jne olisi muutenkin niin paljon hommaa etten jaksaisi niitä tehdä. Eräs aa:lainen mua neuvoo että ihan kaikessa rauhassa pala palalta. Alkuun vaan kaikki keskittyminen 1. askeleeseen, rehellisyyteen ja kokouksissa käymiseen. Näin mä nyt teen sitten, ni ehkä voin joskus mahdollisesti elää elämisen arvoista elämää. Edellyttäen etten tänään ota huikkaa. Se aa:sta. Nyt painaa yksinäisyys. Tyhjyys. Kaverit juopottelevat. Soittelevat että tule mukaan jengiin taas. Sanoin siihen vaan että en mä tänään tule. Olen juonut asioihin, joita en uskalla selvinpäin tehdä. Tai ainakin on tosi vaikeaa. Sitä kautta olen saanut hoidettua yksinäisyyttä jonkin verran pois. Nyt raittiina se alkaa todella painamaan, kun melkeen kaikki kaverit on ryyppykavereita. En mä jaksa selvinpäin mennä baariin känniläisiä kasomaan. Olisi retkahdusvaarakin suuri, eikä muutenkaan kiinnosta. Toivottavasti joskus helpottaa yksinäisyys ja sais jotain uusia kavereita. Ja ystävän. Huomenna ainakin palaveriin. Kaipa se siitä ehkä jollain tavalla joskus jotenkin. Nyt olen tänään selvinpäin niin annan sille mahdollisuuden. Tsemppiä kaikille raittiiksi pyrkiville. Aa:laisille tai muilla keinoilla yrittäville. En tyrkytä aa:ta koskaan kenellekään. Kukin tavallaan toivottavasti onnistuen. Ei tä perkele helppoo oo

Tervehdys,
onko nyt niin, että sinulla alkaa olla juomatonta aikaa kuukausi kasassa, tuossa ennen jouluahan sinä tänne pyrähdit. Onneksi olkoon, että olet saanut kammettua itsesi pullon kaulasta irti ja saanut jo tehtyä jotakin sen eteenkin, että etäisyys siihen kasvaa. Asiat ottavat aikansa, kyllä ne AA asiatkin alkavat siitä selkenemään, älä stressaa. Jotakin muutakin tekemistä olisi varmaan hyvä miettiä, sellaista minkä parissa niihin uusiin kavereihin voisi törmätä. Mitenkä sinulla oli työ/opiskelu -asiat, onko päivisin tekemistä? Nopeasti selasin nuo sinun kirjoitukset, en huomanut niistä maininneesi mitään. Ja jos sinulla ei ole mitään ohjelmaa päivisin, niin mitä pientä voisi ajatella näin alkuunsa?

Rehellisesti sanottuna en ole ollut kuukautta selvinpäin. Kyllä mulle ränni tuli tossa uudenvuoden aikaan taas. Sitten menin aa:han selvittyäni monien päivien krapuloista. Alkoi tulla sellainen umpikuja että myönsin etten selviydy yksin. Opiskelen onneksi, joten arkipäivisin onneksi on jotain tarkoitusta. Opiskelut ovat kyllä kärsinyt, kun on ollut tuota humalaa ja krapulaa, morkkista ja tuskaa. Tunnemyrskyjä. Olen miettinyt ihan samaa, että ptäisi keksiä joku harrastus. Sekin vaatii hieman ponnisteluja, koska asiat ovat aika sekaisin ja usein on niin lamaantunut ja pettynyt itseensä ja elämäänsä. Tulee helposti noidankehä että alkaa lääkitsemään sitä alkoholilla. Pitäisi saada rauhallinen fiilis, ettei stressaisi asioita liikaa. AA kyllä rauhottaa jonkin verran. Se hyvä edistys on tapahtunut, että olen käsittänyt että olen sairas. Onneksi se sairaus on sellainen, josta voi kuitenkin toipua. Pitää vaan saada raittiutta tarpeeksi, niin pystyy saamaan enemmän aikaiseksi. Tämä raitistumisyritys on vaan jotenkin erilainen kun on myöntänyt olevansa alkoholisti. Se on niin lopullista. Ehkä hyvä niin. Yksi päivä kerrallaan. Ainakin olen tällä kertaa todella sen myöntänyt että olen alkoholisti. En puolitosissaan.

On ihan normaalia, että olo on pölmistynyt ja sekava, kun juomisestakin on vasta muutama viikko. Alussa ihan muutamankin päivän erolla olossa on merkitystä. Ja kyllähän sinulla tuossa aika paljon tekemistä on, opiskelu ja yritys lopetella sitä viinan juontia. Tärkeintä olisi nyt varmaan pysyä erossa siitä juomisesta, niin sitten se opiskeluhommakin saa taas mahdollisuuden rullata paremmin. Juomalla sekin homma voi hiipua kokoon vallan kokonaan. Käy siellä ryhmässä ja kirjoittele tänne kuulumisia, niin täältäkin tsemppaillaan. Ei se, että on alkoholisti ole mikään kamala juttu ollenkaan. Itselleni kävi niin, että kun sen vihdoin tajusin, niín elämästä tulikin paljon parempaa. Tietty se edellytti sen juomisen lopettamisen, kun se viina ei alkoholistille sovi. Otahan iisisti, päivä kerrallaan. :smiley:

Ei onnistunut. Juonut olen taas kausiluontoisesti. Asiat sekaisin. Todella sekaisin. Alan olla mielestäni omalla pohjallani. Menetettyjä ihmissuhteita, tutustumista vääriin ihmisiin, krapulapoissaoloja, joita ei enää kauan katsota sormien läpi. Rattijuopumus. Omaiset kärsivät. Viinavelkoja. Kova häpeä ja morkkis kaikesta. Pitäisi taas mennä AA:han, mutten tiedä miksi se tuntuu nyt niin vaikealta. Ei putkeni mitään kovin pitkiä ole, mutta määriä en osaa säädellä. Pää on ihan jumissa ja keskittyinen on vaikeaa. Harhojakin muutaman kerran kokenut ja rytmihäiriöitä. Silti mulle on nyt tullut jokin pieni toivo tulevaisuudesta. Haluaisin ensimmäistä kertaa olla vilpittömästi sitä mielä että olen alkoholisti, joka ei koskaan kykene juomaan kohtuudella. Ensimmäisestä kännistä 10 vuotta sitten olen juonut humalahakuisesti. Asiaa ei helpota yhtään, että monet eivät voi käsittää sitä, että ihminen on alkoholisti. Ryyppykaverit sanovat että en todellakaan ole alkoholisti, koska en juo jokapäivä. A-klinikalla tuntuu olevan sama meininki. Ongelma on, mutta alkoholistiksi ei pääse. Miksi sitten haluaisin olla alkoholisti juuri nyt? Koska en halua jatkaa “elämääni” tällä tavalla. Sotken kaikki asiat ja voin pahoin. Siksi voisin nyt määritellä itseni alkoholistiksi vaikka sana tuntuukin hurjalta. Mutta se taitaa olla ainoa keino päästä pois kurjuudesta.

[poistettu trollausta - Päihdelinkin moderaattori]

Niin en ehtinyt niihin kaikkiin askeliin perehtyä. Ei niitä heti pysty ainakaan kovin vilpittömästi tehdä. Keskityin vaan ottamaan asian kerrallaan ja käymään vain kokousissa, enkä päässyt kovin pitkälle. Olin myös aika pihalla siitä tekstistä ja ihmisten puheenvuoroista. Keskittymiskykykin on mitä on. Sekin tulee paremmaksi kun raittiutta kertyy. Nyt on niin toivoton ja kamala olo. Tänään en pysty lähtemään mihinkään oksentelemaan ja hikoilemaan. Mutta jos sitä vaikka huomenna jo jaksaisi sen verran. Nyt mulla ei tahdo vesikään pysyä sisällä, enkä ole syönyt kunnolla moneen päivään. Mun täytyy nyt keskittyä elpymään. Monta päivää siihen taas menee. Henkinen pahoinvointi kestää kauemmin. Pelottaa myös, mitä olen tehnyt tai sanonut, kun ei toimi muisti kunnolla.