Tällä kertaa onnistun

Hei kaikki. Olen reilu kolmekymppinen nainen, perheellinen. Olen kirjoitellut tänne eri nimimerkillä yli 10v sitten. Toisen kerran kirjoitin viime joulukuussa, jolloin humalassa päätin lopettaa. Sain teiltä tukea koko seuraavan päivän. Hävisin täältö pari päivää myöhemmin ja join uudestaan ehkä viikko sen jälkeen.

Koko tämä vuosi on ollut käsittämätöntä syöksykierrettä. Ei käsittämätöntä siksi että join koko ajan enemmän ja enemmän, se on selvää koska olen sairas ja se sairaus on nyt vihdoin lähtenyt kunnolla etenemään. Mutta käsittämätöntä että olen antanut periksi näin pitkälle. Enää en.

Olen juuri nyt todella heikoilla. Mokasin vkl asioita joita pitäisi alkaa selvitellä mutta voimani ovat aivan lopussa. Kolmas juomattomuuspäivä alkoi mutta olen edelleen sängyn pohjalla, toimintakyvytön. Pää on aivan sekaisin, panikoin enkä tiedä mihin päin jatkaa. Sydän hakkaa, sisuksiim sattuu, en voi syödä. Perheeni joutuu selviämään ilman minua, työ- ja opiskeluasioita romahtaa, tuntuu että minäkin romahdan. Ihmettelen, että tältäkö se minun pohjani tuntuukin.

Hoitokontakti on reilun kuukauden takaisen romahduksen takia. Keskusteluaikoja, jotka ovat ihan yhtä tyhjän kanssa koska valehtelin siellä. Että olen ns “vain” ahdistunut eikä todellakaan tee mieli juoda. Eilen nielin ylpeyteni ja menin päivystykseen, tuntui etten pärjää kotona, ilman apua. Minun käskettiin odottaa tuota seuraavaa aikaa, joka on huomenna.

Nyt sitten… huh. On epätoivoinen ja yksinäinen olo. Todella todella paha. Sen vain tiedän, että alkoholiin en koske. Mutta apua tarvitsen.

Tämä oli aika sekavaa, en osaa jäsennellä asioita kännykällä. Kirjoitan lisää kun kykenen olemaan koneella.

Mutta nyt en häviä täältä. En anna itseni valehdella, selitellä ja unohtaa. Haluan eroon viinasta. Haluan olla raitis.

Tervetuloa tänne Plinkkiin uudelleen,

olin itse kauheassa fyysisessä ja henkisessä krapulassa kun tänne rekisteröidyin, olen ollut raittiina nyt 6-7 viikkoa. Eli on vielä kirkkaassa muistissa mikä olotila silloin oli. Haluan lohduttaa sinua, että päivä kerrallaan olosi kohenee. Vaikka siinä pahimmassa kunnossa on varma, että henki lähtee. Olen itse ottanut vastaan kaikki apukeinot mitä on ollut tarjolla; a-klinikka, aa-rymä, Antabus, terapia, tämä Plinkki… Ota sinäkin vastaan kaikki mahdollinen apu! Ja jos ei yksin tuo katkaisu onnistu niin kysele olisiko paikkaa Katkaisussa; saat sieltä tarvittavat lääkkeet, että pääset pahimman yli. Saat muutaman päivän levätä rauhassa. Ei tarvitse hävetä avun hankkimista!

Kyllä se elämä siitä voittaa,

voimahalaus Tyyneltä

Paljon voimia sinulle ja toivon ,että tällä kertaa onnistut.
Tuollainen epätoivon olo on mullakin hyvin mielessä, kerkesin myös tämän vuoden aikana mokailemaan hävettävän paljon ( lapset, työ, parisuhde…), ja toki aikaisempinakin vuosina ihan riittävästi. Joten tuli sellainen olo, että eiköhän tässä nyt yhden ihmisen osalle jo ole enemmän kuin tarpeeksi sählätty. Lapset on ollut luonnollisesti hyvä motivaatio muutokselle (ei aina edes ne ole riittäneet ), nyt toistaiseksi asiat ihan hyvin , kun sain heinäkuussa laitettua korkin kiinni.
Paljon joudun päässäni pohtimaan tapahtuneita juttuja ja kaduttaa hirveesti, mutta yritän olla edes jotenkin armollinen itselleni ja hyväksyä, että tehtyä ei saa tekemättömäksi ja olla jatkossa luottamuksen arvoinen…
Uskon ,että sinäkin pystyt mihin vaan , kunhan itse haluat , ja niinkuin edellä mainittiin kaikki apu kannattaa käyttää/koittaa ja valita itselle parhaiten sopivat…
Päivä kerrallaan , ja kirjoittele kuulumisia kunhan jakselet …

Siinä saattaa olla se mikä juuri nyt on tärkeintä. Tiedät ihan tarpeeksi, kun tuo asia on selvä.
On joskus niin, että ei jaksa eikä niin tarvitsekaan jaksaa muuta. Joka päivä jää vähän enemmän aikaa ja voimia myös muihin asioihin, se vaan menee niin.

Ajan kuluminen voi ensimmäisinä päivinä tuntua hitaalta, mutta sekin tulee muuttumaan. Tulee taas sekin päivä jolloin aika menee liian nopeasti, ei edes ehdi kaikkeen mihin haluaisi.

Olet tehnyt hyvän päätöksen. Se tulee vaikuttamaan useampiin asioihin kuin vielä uskotkaan, ja kaikkiin nimenomaan positiivisesti.

Tervetuloa ja päivä kerrallaan jopa hetki kerrallaan vain juomatta. Muttei hampaat irvessä kait, vaan ikionnellisena kun ei enää tarvi juoda.
Muistan toki hyvin kirkkaana ne päivät juovana aikana, kun makasin krapulassa peiton alla, tai joskus menin kesällä metsään piiloon kun en kestänyt nähdä ihmisiä, olin kurjista kurjin olento ja häpesin suunnattomasti sitä mitä milloinkin olin tehnyt humalassa.
Mutta kun sain AA:n kirjallisuutta käsiini ja tein päätöksen, yhtenä iltana sen tein: haluan lopettaa juomisen tämän ohjelman turvin, haluan raittiiksi niinkuin tuhannet ennen minua. Niin olotila oli ihan erilainen kuin aiemmin krapulassa lupailtu juomisen lopettaminen. Siinä oli tosi iso ero. Ja sen tietää varmaan jokainen joka sen on kokenut milloin on tosissaan.
Ainakin olet rehellinen ja kerroit tarinasi, jote siitä on hyvä jatkaa. Tsemppiä sinulle!

Hei Nelle ja tervetuloa kaltaistesi joukkoon!

Olet näemmä laillani näitä pidemmän oppimäärän suorittajia rekkautumisvuodestasi päätellen. Minulla ekat plinkkikirjoittelut jo yli kymmenen vuotta sitten.

Tuossahan kirjoitit ja olennaiset asiat viestiisi eli ei ollenkaan sekavaa sepustusta, vaan paiavaa asiaa.

Tsemppiä sinulle ja lueskele täällä vaikka muiden tarinoita niin huomaat, että yhteiset ovat monet ongelmamme…