Lopetin 2009 alkoholinkäytön kokonaan, sillä join loppuvaiheessa lähes päivittäin. Viime vuosina alkoholi on hiipinyt salakavalasti takaisin elämääni. Juon ehkä kerran kuukaudessa, mutta joka kerta ämpärillisen. Mitään älyttömyyksiä minulle ei ole käynyt, mitä nyt puhun ohi suuni, haukun ihmiset ja olen typerä, enkä itse edes muista mitään. Juomista seuraa vähintään 4 päivää kestävä masisjakso, jolloin haluaisin irtisanoutua työstäni erota, muuttaa tai tehdä jotain radikaalia. Muuttaa elämänkulkuani.Muutamat raittiit vuodet olivat elämäni parasta aikaa, joten en tiedä, miksi taas juon??? Tai on siihen yksi “syy”, mieheni. Meillä ei taida olla mitään muuta yhteistä. Tapa on perua jo 2000-luvun alusta. Tuskin olisin edes mieheni kanssa yhdessä, ellen olisi juonut liikaa. Tapasimme juomisen merkeissä ja joimme aina viikonloput. Minulta homma lähti lopulta lapasesta, kunnes lopetin vuonna 2009. Meillä on loppujen lopuksi aika vähän yhteistä, joten tuo yhdessä tekeminen on sitten ryyppäystä.Juomme aina yhdessä, pohjat kotona ja sitten baariin. Haluan kuitenkin eroon alkoholista. Mieheni puolelta ei taida tulla tsemppausta, koska kerran kuukaudessa on hänen mielestään vähän. Minulle se on kuitenkin liikaa taustojeni takia. Miten tästä eteenpäin? Vinkkejä otetaan vastaan.
Moro! Mitä sillä on väliä mitä sun miehes tekee, sillä ethän sä ole sun miehes “osa”. Ryypätköön hän niin paljon kuin maksa kestää. - Sähän olet aivan oma itsenäinen yksilö, jolla on aivan oma elämä. - Mikäli raitistuessa alkaa toisen kännäily tökkimään niin kehoitan laittamaan pensselit jakoon ja poistumaan takavasemmalle tai heittämään äijän mäelle pensseleineen.
Käyn aina välillä mielessä. Hän juo muutaman kerran kuussa, eli en ole joka kerta menossa mukana. Luultavasti juo siis saman verran kuin keskiverto suomalaisjuntti. Eniten inhottaa kuitenkin tuo miehinen kännäyskulttuuri, jota hän mielestäni edustaa. Korostaa, ettei tissuttele, vaan ottaessaan ottaa kunnolla.
Meillä vaikuttaa olevan vähän samanlainen historia. Minäkin lopetin joskus kauan sitten ja olin vuosikausia juomatta, ja sitten salakavalasti aloitin. Joo, tarkoitus oli aloittaa puhtaalta pöydältä ja tosi varovaisesti, ja se jopa alkuun onnistui, kunnes ei enää onnistunut. Sitten aloin tehdä, kuten sinä: juoda harvoin (varmaan joku suojamekanismi, jonka onnistuin pitämään), mutta ah niin liikaa. Usein morkkis ajoi minut juomaan lisää kerran aloitettuani, niin että pahimmillaan join muutamankin päivän putkeen enemmän tai vähemmän. Parhaimmillani join vain sen ämpärin illassa ja lopetin, mutta mokailin ja tiesin koko ajan, että tämä ei ole kohtuullista ja normaalia.
Minä olen vaihtanut mieheni juomattomaan mieheen, alitajuinen suojamekanismi tämäkin, niin ajattelen nyt. En tiedä, miten jaksaisin juovaa miestä… Katselin kyllä sellaista monta raitista vuotta, mutta jotenkin siinä se yhdessä olo karisee, kuten totesitkin, mitä yhteistä voi olla raittiilla ja sellaisella, jonka vapaa-aikaan lähes aina rentoutuminen alkoholin avulla kuuluu…? Sinä päätät, mutta helposti elämät erkanevat, niin kävi minulle, sitä alkaa haluta elämältä niin erilaisia asioista. Ennen muuta raittiina jotenkin pyrkii eteenpäin, haluaa enemmän, uusia asioita, kokemuksia, juova jumittaa siinä juomisessaan, vaikka sitä tapahtuisikin harvemmin.
Olen nyt uuden raittiuteni alussa, tunnen sen vahvasti. Olen helpottunut, että nyt sisäistin tämän olevan ainoa kestävä tie ja samalla toki harmissani, että piti koskaan aloittaa uudestaan. Mutta eteenpäin, hetki kerrallaan.
Mies jaksaa jankuttaa, että suhteessa muihin suomalasiiin hän juo aika harvoin. Voiko tuota edes vertailla? On vähän eri asia juoda 15-20 annosta kerran kuukaudessa kuin 1-2 olutta joka toinen ilta. Tai juoda baarissa ja tissutella kotona.
Mielestäni vähän on 1-2 olutta kerran kuukaudessa, ei 20 olutta kerralla kerran kuukaudessa. Minä en edes tiedä, mikä on ns “normaalia” tai keskivertoa, mutta jotenkin on sellainen tunne, etteivät kaikki vedä naamoja silloin harvoin kuin juovat.
Niin. Itse asiassa minun ex-mieheni taisi todella juoda “vähemmän kuin suomalainen mies keskimäärin”. Hänkin korosti sitä. Itse asiassa se hänen juomisensa ei olisi ollut mikään ongelma, ellei minun juomiseni olisi ollut ongelma. Nyt kun ajattelen, asia ei varsinaisesti häirinnyt minua. Olin siitä hyvin tietoinen, tiesin aina montako hän oli juonut jne. Vanha opittu tapa, olin tottunut arvioimaan ja laskemaan annoksia. Pidin häntä jopa hiprakassa ihan mukavan rentona. Illat ja viikonloput soljuivat, näin sanoakseni, rattoisasti. Hänellä ei ole suurempia ongelmia alkoholin kanssa nykyäänkään, kun erostamme on jo aikaa. Pidän hänen juomistaan teknisesti ottaen, sanotaanko “oireellisena”, mutta näköjään hän saa sen pidettyä tasolla, joka hänelle riittää, saa pidettyä elämänsä kasassa.
Mutta liittoa aikanaan ajoi karille se, että meillä ei ollut yhteisiä intohimoja, yhteisiä tavoitteita, yhteisiä kiinnostuksenkohteita. Minä olin täynnä energiaa, olin raitis ja iloinen ja elämälle avoin. Siinä, missä viikonloput olisivat minulle olleet mahdollisuuksia kaiken uuden kokeiluun, ne olivat hänelle mahdollisuuksia vajota tuttuun, armeliaaseen pöhnään. Mitä siitä olisi voinut tulla? Vaihtoehtoni oli alkaa itse elää, ja kuin huomaamatta toinen putosi matkasta. Ei näin toki aina käy, mutta varmasti on vaikeaa rakentaa nk. syvää yhteyttä ja vahvasti yhteistä tietä juovan ja raittiin välille?
Niin tuttua! Olemme juomisen merkeissä tavanneet ja se on ollut se ainoa yhteinen harrastus. Muita yhteisiä intressejä ei juurikaan ole. Minulla ei ole kuitenkaan munaa dumpata miestä pihalle, koska se vaatii liikaa työtä ja miettimistä. Miten maksaa asuminen kun asunto on liian kallis yhdelle? Ja päässä pyörii myös ajatus, että mitä jos rupeankin ottamaan hiljaisina arki-iltoina jäädessäni yksin jne? Tällaisia ajatuksia. Vaikka toisesta ei liiemmin edes pidä, niin jotenkin siihen yhdessäoloon vain juurtuu.Kuulostaa 50-luvun liitolta.
Tänään alkaa viide täysin selvä päivä. Olo on yhä hieman väsynyt. Lauantain juomisen seuraukset ovat aika laajat. Täytynee taas muistutukseksi itselleni listata asioita tänne:
Työ, jonka piti olla tänään valmis, niiin…en ole sitä edes aloittanut. Olen siis vikon myöhässä työaikataulustani. Pää ei toimi.
Olen käynyt päivittäin kuntosalilla, mutta nyt on tullut taukoa lähes viikko. Väsyttää. En halua nähdä ihmisiä.
Eilen kaupassa otsalle nousi tuskan hiki ja tunsin punan leviävän kasvoilleni, kun etsiskelin kassalla korttiani. KUIN ennen, päivittäin juodessani.
Minua ei huvita mennä ulos ihmisten ilmoille. En ole mokannut lauantaina pahemmin, mutta häpeän itse itseäni, enkä halua näyttäytyä.
Olisi todella mielenkiintoista omin silmin nähdä, minkälaisia muutoksia tapahtuu kropassani ennen ja jälkeen juomisen. Miten hitaasti ja nopeasti aivotoiminta ja kroppa palautuu. J akyse siis vain yhdestä ryyppäyskeikasta. Karmivaa.
Niin, minä elin vuosia, ehkäpä 7 (?) raittiina kuvailemassani liitossa. Sitten lähdin. Uskalsin, koska luotin täysin raittiuteeni ja halusin enemmän. Pitkäänhän siinä meni, että vahvistuin ja kasvoin itsekseni niin, että sain lähdettyä.
Tänään on 4. raitis päivä. Join la-su. Voin tänään jo hyvin, kohtuullisen normaalisti, mieli on auennut.
Teenpä iloksesi samanlaisen listauksen:
olisin saanut pari projektia valmiiksi viime viikolla normaaliolotilassa, nyt en ole edes aloittanut
olen lenkkeillyt paljon päivittäin, tänään kävin ensimmäistä kertaa lenkillä tälle viikkoa
olen tehnyt pitemmmän aikaa päivittäin lihaskunto-ohjelman, tällä viikolla en kertaakaan
olen hoitanut vain pakolliset kauppa-asiat, en halua ihmisten ilmoille, pelkään ahdistusta ja paniikkia
tänään näytän ensimmäistä kertaa normaalilta sitten viime viikonlopun; iho on palautunut, silmät eivät ole turvoksissa, hiukset eivät roiku päätä myöten. Ulkonäkö ei ehkä ole minulle kamalan tärkeää, mutta se on aina ollut kunnossa ja näytän yleensä ihan hyvältä. Juomisen jälkeen näytän kamalalta, väsyneeltä, kuolleelta, nuutuneelta, turvonneelta, iho on kuiva, hiukset ovat kuivat. Itse asiassa, nyt kun tätä kirjoitin, tämä onkin minulle aika tärkeä asia. Minusta NÄKEE että en ole kunnossa.
Kahdeksas raitis päivä alkaa. Olo on jo kiva. Tuo raittiiden päivien määrä tuossa sivussa on loistav idea. Palkitsen itseni matkalla, kun päiviä tulee 60. Vuodesta 2013 lähtien olen tainnut ottaa aina 30 päivän välein, eikä pidempiä selviä jaksoja ole kertynyt. nyt tuosta on hyvä seurata.
Minustakin tuo laskuri on kiva. 9 päivää tuntuu jo kivalta, elimistö alkaa varmaan olla fyysisesti puhdistunut myrkyistä. Enpä enää halua myrkyttää.
Olen tässä ihan rauhassa katsellut eloa ja oloa. Tykkään käydä kaupassa aamulla, kun Alkot aukeavat. Minulla on ennenkin ollut tällainen perverssi harrastus Näen jo kaukaa, kuka on menossa Alkoon. Tunnistan ihmiset, jotka kuluttelevat aikaa odotellen viinakaupan ovien aukeamista. Ei hemmetti koskaan enää. On varmasti jollain tasolla tärkeää konkreettisesti muistutella itseään. Kun vointi alkaa olla hyvä, muistot morkkiksesta ja krapulasta tuntuvat koko ajan kaukaisemmilta. Ihmismieli toimii niin, jättää taka-alalle pahan, se on tarkoituksenmukaista. Tässä ongelmassa vaan on tarkoituksenmukaista myös muistaa.
Hienoa! Paras on vielä edessä päin kuten tiedät sikäli jos olit välissä vuoden tai useamman raittiina Nämä ns. suomalaiskansalliset “juhlat” ovat yhtä tyhjän kanssa. Onneksi osa kaupoista on sentään nykyään aina auki oli sitten juhannus tai joulu. Noin ihan periaatteessa ettei nyt maitoa tarvitse hamstrata jääkaappiin siitä syystä että ihmiset saa ryypätä rauhassa.
Kelloa? Siis jos foorumin kellonaikaa meinaat, niin
-klikkaat Omat asetukset tuolta haun oikealta puolelta
-sieltä välilehti Asetukset
-jossa vaihdat Aikavyöhykkeen, nyt Suomessa [UTC +2]
-klikkaa Lähetä
Jos taas laskuria tarkoitat, niin se löytyy sieltä omista asetuksista Profiili-välilehdeltä.
9 päivää on jo hyvä alku. Mullakin oli jossain vaiheessa tuon verran. Itseasiassa varmaan kymmenisen kertaa. Rahkeet riitti 2 vk-3kk, kunnes tuli totaalinen tarve päästä alkoholista eroon ja hain apua ihan kasvotusten toiselta ihmiseltä. Mun tapauksessa se oli paikallisen sairaanhoitopiirin päihdehoitaja. Sieltä kautta homma lähti kunnolla pyörimään, mutta kyllä niillä eripituisilla kuivatteluillakin osansa lopullisessa päätöksessä oli. Ja ei raitistuminen pelkillä päihdehoitajalla käynneillä tullut. Eikä pelkällä juomisen lopettamisella, mitä nuo kuivattelukaudet pitkälti olivat (hampaanpuremista).
Näen jo kaukaa, kuka on menossa Alkoon. Tunnistan ihmiset, jotka kuluttelevat aikaa odotellen viinakaupan ovien aukeamista. Ei hemmetti koskaan enää. On varmasti jollain tasolla tärkeää konkreettisesti muistutella itseään. Kun vointi alkaa olla hyvä, muistot morkkiksesta ja krapulasta tuntuvat koko ajan kaukaisemmilta. Ihmismieli toimii niin, jättää taka-alalle pahan, se on tarkoituksenmukaista. Tässä ongelmassa vaan on tarkoituksenmukaista myös muistaa.
Nämä ns. suomalaiskansalliset “juhlat” ovat yhtä tyhjän kanssa. Onneksi osa kaupoista on sentään nykyään aina auki oli sitten juhannus tai joulu. Noin ihan periaatteessa ettei nyt maitoa tarvitse hamstrata jääkaappiin siitä syystä että ihmiset saa ryypätä rauhassa.