Tajusin olevani alkoholisti...

Lämpimästi tervetuloa joukkoon. Tänään et ole yksin ja tämän sairauden tajuaminen ainakin itselläni aloitti ketjureaktion jossa koko elämä meni remonttiin, mutta pelkästään positiivisessa mielessä.

Kaikkea hyvää jatkoon…

Mahdollisuudet uuteen elämään ovat ihan hyvät. Parempi ollakaan mitään lupaamatta, olla vaan onnellinen jokaisesta selvästä päivästä - niitä ei kukaan enää saa pois. Tervetuloa.

kahleeton

“Sisältäni portin löysin/melkein huomaamattoman
Kun sen läpi hiljaa/nousen, näen toisin maailman.
Värit kauniit vasta huomaan,/kuulen äänet kirkkaammat.
Jätän soinnuttomat luolat,/jätän varjot hoippuvat.”
-Pekka Streng-

joo, niinkuin kirjotit, itse on itsensä piru… itteään on niin helppo huijata “jos nyt tän kerran vielä…” Samanlaiset fiilikset on mullakin, saa nähdä kuin tää raitistuminen lähtee käyntiin…

Hei,

miten meni, joitko ja jäikö noihin juhlapäiviin?

Pirullinen aine on tuo alkoholi.

Minä useamman kerran kokeillut tuota kohtuukäyttöä, kunnes todennut ettei se toimi.

Nyt olen ollut juomatta 2,5 kuukautta. Ja mieli vähän haraa, että jos vähäsen… Miksei se jo jätä minua rauhaan! En halua juoda!! En halua, koska tiedän, että se kuitenkin jossain vaiheessa, ehkä hyvin pian menisi yli.

Enkä jaksa sitä enää. En jaksa enää mitään, tätä typerää alkoholisotkua. Ja sit herää ne kysymykset, katkeruus: miksen voi olla kuin normaalit ihmiset? Voinhan varmasti olla jos yritän tarpeeksi, jos sitä tarpeeksi kovasti haluan.

Valhetta kaikki…

Ja siitä valheesta herääminen on aina yhtä vaikeaa. Kaikki juomattomuus häviää sen sileän tien. Minä ja pullo, rakkaat ystävät.

Hyvästi, ystäväni, yritän pärjätä ilman sinua tulevat juhlat ja surut, vaikka vaikeaa se tulee olemaan.

Tsemppiä Pioneerille! Ei kohtuukäyttö, silloin tällöin käyttö, tai juhlan vuoksi käyttö tule onnistumaan jos olet alkoholisti.

Kannattaa etsiä uutta tekemistä, jolla täytät ne tunnit, jotka ennen joit. Jotain on tultava tilalle, koska tyhjä täyttyy väistämättä. Kestää aikansa ennen kuin uusi elämäntapa on oikeesti tapa. En tiedä kauanko ottaa ennen kuin sen on aidosti sisäistänyt. Aluksi riittää kun opettelee juomaan viinan sijasta jotain muuta ja sanomaan seurassa “ei”.
Juomattomuus alkaa palkita hyvin pian esim. niin, että on nautinto herätä kun ei koske päähän, itsetunto nousee kun ei ole sen pirulaisen renki enää ja jaksaa kaikenlaista paremmin.

Tietysti on luopumisen surua ja katkeruutta. Kyselit, miksi ei voi olla normaali, samaa olen vatvonut minäkin.
Miksei vois ajatella, että selvä pää on normaali. Ikävä kyllä tässä yhteiskunnassa normaalina pidetään pöntön sekoittamista.
Ei onnistunut kohtuukäyttö, vaikka sitä monesti yritin. Tein kaikenlaisia lupauksia: ei viikolla, ei ennen klo 20, ei seuraavana päivänä…
Höpöhöpö, hirveetä itsensä huijaamista kaikki tyynni. Kun tarpeeksi kauan ottaa “lasin vinkkua” tai mitä tahansa, siitä tulee tapa, joka hallitsee elämää. Ajatukset alkaa pyöriä vaan sen ympärillä, että koska vois ja hyvien syiden etsintä. Olen väsynyt, voin ottaa vähän, olen ollut ahkera, voin ottaa.
Yhtäkkiä homma ei ole enää hanskassa ja sitten sitä ei enää jaksa. Silloin tietää, että on pakko tehdä jotain. Ja se on hirvittävän pelottavaa. Kuin hyppäisi kallionkielekkeeltä rotkoon. Mut senhän sinä olet jo tehnyt, joten rohkeutta ja tsemppiä sinulle!

Moi vaan Pioneeri ja kaikki !

Minä olen Timppa ja olen alkoholisti, lopullisesti tajusin sen n. 11 vuotta sitten.
Nyt olen ollut putkeen raittiina 5,5 vuotta ja jatkuu vaan.
4 kertaa olen ollut katkolla elämäni aikana, käynyt A-klinikalla keskusteluja,
tehnyt päätöksiä, olen ollut tekemättä päätöksiä. Olen luvannut, pettänyt lupaukset.
AA: n avulla olen raitistunut ja elän päivän kerrallaan ja käyn AA-palavereissa.
Kunhan vain saisi omalle paikkakunnalle ryhmän, mutta kun ei tahdo oikein onnistua.

Nyt on lähin ryhmä 23: n kilometrin päässä ja se ryhmä, johon varsinaisesti lukeudun,
on 30: n kilometrin päässä. Ei se mitään, tänäänkin sinne lähden ja taas saan raittiin
päivän. Että semmosta.

terv. Timppa

Kiitokset Vaeltajalle tuesta

Enhän minä hosu ja kyllä se siitä, onhan täällä ryhmä ollut, mutta toiminta loppui.
Nyt siis yritän elvyttää AA-ryhmää uudelleen, mutta kun en tahdo saada tukea mistään.
Alkoholisteja täällä kyllä riittää, varsinkin juovia, AA-laisiakin on, mutta kaikki haluavat
vain valmiiseen ryhmään tulla. Kaupunki tämä on ja asukkaita n. 29000, joten luulisi
olevan tarvetta AA-ryhmälle. Itse tulin juuri äsken palaverista 30 km : n päästä.

Kuulun siihen ryhmään ja siellä käyn palavereissa ja ilman AA: ta en todellakaan pärjää.
Sitähän sanotaan, tai on kirjoitettuna AA-ohjelmaan, että kun ryhmä kuolee, niin yksilö
tuhoutuu, mutta ei se nyt aivan paikkaansa pidä, jos etsii sitten vaan sopivan ryhmän
itselleen. Pitäisi kuitenkin toisiakin auttaa, että oma raittius säilyy.

terv. Timppa, alkoholisti

Hei Timppa,
Minkälaista tukea tarvitsisit? Tilaa, jossa kokoontua? Jos niin on, voisitko ajatella ottavasi yhteyttä lähimpään A-klinikkaan tai terveyskeskukseen perustaaksesi itse ryhmän ja neuvotellaksesi tilasta? Muutaman lauseen voisit kirjoittaa, ja jos kopionti vaikka onnistuisi em. paikoissa, laittaisit jonnekin näkyville lappusia, jossa kutsutaan ryhmään. Jos tarvitset ‘henkistä tukea’ tai ideoita, voin antaa e-mail osoitteeni.

Nostetaan tämäkin vielä ylös ja kerron ilouutisen :slight_smile:

Olen ollut “kohtuukäyttäjä” jo hetken aikaa ja enää edes 3kk tauko ei tee pahaa, ja jos juon niin se on yks - kaks iltaa.

Outo se on ihmismieli kun pystyy mutta tuli niin paljon ongelmia joka puolelta etten kerinnyt omia miettimään.

Nykyään onkin eri ongelma jo edessä mihin haen tukea ja neuvoa myöskin tältä foorumilta.

Tsemppiä kaikille ja hyvää kesän alkua :wink: