Taitas olla parempi....

Moro!!Aluks vähän taustoja; 26v. miesolento,sinkku, töissä käyn ja kaikki pitäs olla kai ok.Mutta kun ei,tuli viikonloppuna törmäiltyä kännissä aika pahasti.No,onneks kellekään ei käyny mitään,paitsi et ei tarvia miun ajella autolla vähään aikaan…
Tämän myötä oon koko viikonlopun miettiny omaa suhdettani alkoholiin ja tullu tulokseen,et ois vissiin parempi olla kokonaan ilman kun ei kerran hallitse itteensä kun on kännissä…Ja joka viikonloppuun on alkanu kuulua alkoholi,vaikka oisin ollu töissä.Töiden jälkeen(yötyö) ei oo osannu nukkua aikoihin jos ei oo juonu 5-6 kaljaa,tämä on mietityttäny jo jonkin aikaa.
Kun vaan tietäs millä eteenpäin ilman viinaa,tuntuu et ilman tukea ei jaksa ja mistä oikeanlaista tukea sais?Työterveyshuolto ei oikein nappaa; ei toimi henkilökemiat sinne suuntaan. AA vois olla yks vaihtoehto, mut ois kiva kuulla kokemuksia siitä ensin.Kavereita toki on mut toisaalta vois olla parempi puhua jollekin ei niin tutulle ihmiselle?
Aika sekavaa tekstiä tuohon tais tulla, mut niin on kyl ajatuksetkin nyt…

Hei!
Enpä itsekään ensimmäiseksi menisi työterveysasemalle. Oletko miettinyt A-klinikkaa. Sieltä voi olla ihan hyvä aloittaa ja sitten miettiä esim. AA:ta tms.
Itse kävin aikoinaan A-klinikalla, pariinkin otteeseen. Eka kerralla kävin muutaman kuukauden. Sitten oli pitkään väliä, kunnes alkoi mopo todella karata käsistä. Silloin kävin useamman vuoden.
Nyt olen taas myöntänyt, että tarvitsen apua. Joten minulla on tänään aika sinne.
AA:sta minulla ei ole kokemuksia. Itse en ole käynyt. Olen kyllä puhunut henkilöiden kanssa, jotka ovat käyneet. Toisille sopii, toisille ei.
Tsemppiä!

Iltoja!!
Huomenna sen sit näkee kuinka käy työpaikan kanssa,pelottaa aikasta saatanasti vaik mahdollisuudet kai pitäs olla malko hyvät miun kannalta.Mut silti… Oon saanu onneks sinniteltyä koko viikon ilman yhtään hörppyä,vaikka aika hemmetin monasti on mieli tehny vetästä känni päälle, tällähetkellä varsinkin. Sehän se oiskin kyl hirmu fiksua mennä huomenna töihin krapulassa kun on se palaveri jatkosta…No, ehkä ei…Huomisilta pelottaa aika saatanasti, varsinkin jos tulee kenkää. .
On tää ollu aika ihme viikko, välillä iskee tosi paha epätoivonen olo jolloin tuntuu et ei mistään tuumitään ja tällöin tekis mieli tosi paljon juoda. Onneks valtaosa ajasta on siedettävä olo jolloin jaksaa ajatella että kyllä elämä tästä jatkuu kävi miten kävi…Ens yöstä voi tulla aika mielenkiintoinen, nukuttanu ei oo muutenkaan hirveen hyvin ja nyt vielä huominen valvottaa.Siirrynkin tästä sängyn puolelle ja koitan olla selvinpäin,ainakin vielä tänään…Huomisesta en sano mitään…

Surupuku!

Tsemppiä sinulle, kaikki mahdollisuudet selviytyä ovat sinulla edelleen. Hae apua, ensin vaikka A-klinikalta - siellä autetaan eteenpäin. Älä luovuta!

Terv. puupää

Tiirariiraariiraariiraariiraa…

Olet hyvällä tiellä. Ongelman tiedostaminen, ja tilanteeseen reagoiminen on ensimmäinen askel. Huomattuani olevani alkoholisti jätin ottamatta pari iltaa pelkästä säikähdyksestä. Mutta sen jälkeen asia onkin vaatinut hermoja, pitkää pinnaa, vittuilun kestämistä, tiukkaa itsekuria ja ties mitä. Lopetin tupakanpolton tuossa kuukausi sitten ja otin periaatteekseni “jokainen polttamaton tupakka on voitto”. Tuolla reseptillä aion lähestyä myös isäntä alkoholia, joka kovasti tunkee myös minun elämääni, vaikka kuinka yritän työntää asian taakseni. Totuus täytyy vain kohdata, olen riippuvainen alkoholista, ja tiedän olevani myös kykenevä tekemään asialle jotakin.

Parempi Nyt Kuin Ei Silloinkaan

Nyt meinaa olla pää aika tiukilla, reilut kaks tuntia siihen palaveriin missä ratkee töiden kohtalo. Pelottaa, jännittää ja kaikin puolin aika saamarin kauhee olo. Fyysiset jännitysoireet tullu kans mukaan:paleltaa,hikoiluttaa ja tärisyttää samaan aikaan ja ei pysty keskittymään mihinkään. Pahinta on tää saamarin odottelu. Positiivista on se et eilisilta meni ilman alkoholia ja oon ainakin sen suhteen pirteenä palaveriin…Ei prkele…

Moi surupuku, juo kuppi kahvia, syö jotain, ettei rupea maha kurisemaan palaverissa ja koita ottaa iisisti. Tsemppiä!

Huhhuhhuh!!
Onneks oli oikeutta ja mahdollisuus annettiin eli työt jatkuu.Nyt ei sit kyllä paljoa passaa hölmöillä,sit on lähtö aika varmaa.Ehkäpä tää nyt antaa taas vähän lisää voimia olla selvitäpäin tänään.Toisaalta on semmonen olo et vois tätä juttua juhlistaa parilla oluella mut kun ei oo varmuutta et se pari riittäs,ni ehkä koetan vaik vissyllä juhlia…

Tänään 12-vuotta tän ketjun avauksesta ja miun ekasta viestistä tänne. 12 vuotta tuli rattijuopumuksesta pari yötä sitten.
Nyt yövuorossa, pysäyttää tajuta tää. Kelaan aikaa taaksepäin, kolme vuotta sitten olen viimeksi tänne kirjoitellut.

Nyt 5 ja puoli vuotta raittiina, elämä mallillaan. En olisi uskonut 12-vuotta sitten, en vielä 6 vuotta sittenkään, kun viimeisiä huuruisia kuukausia vietin.

Rakkaat ihmiset, sinä joka juuri ehkä nyt painit sen kanssa, että viina vie; Niin kauan kun on elämää on toivoa, niin kauan kun on toivoa, on mahdollistaa saada aikaan muutos. Muutos, se lähtee pienistä asioista. Pienistä, joista tulee suuria ja lopulta se kantaa.
Kaiken paskan keskellä, usko elämään, usko itseesi. Sinä pystyt siihen.