Taistelua jokapäiväisten tölkkien kanssa

Tervehdys
Olen itsekseni asusteleva naisihminen jonka lapsi on jo aikuinen ja miesystävää ei tällä hetkellä ole. Aika moni suhde on kaatunut tähän tissutteluun.
Olen aika vaativassa työssä ja kotiin päästyäni koukkaan yleensä kaupan kautta ja ostan ne säännölliset oluet tai siiderit. Niiden kanssa yksinäiset illat ja viikonloput menevät mukavasti, sitten voi sättäillä kavereiden kanssa tai haaveilla parvekkeella tai television ääressä.
Pari vuotta on nyt tällaista jatkunut ja viimeisen suhteen kaaduttua tähän “läträämiseen” kuten hän kuvasi, olen päättänyt etten mitään uutta suhdetta lähde hakemaan kun olen kerran kelpaamaton. Alkoholin käyttööni olen täysin kyllästynyt.
Olen aiemmin kun join paljon vähemmän, käynyt AA-ryhmissä, mutta siellä oli niin raskasta kuunnella vanhojen miesten maratontarinoita ja jargonia, en samaistunut siihen joukkoon ollenkaan. Muuta tukea ilta-aikaan ei ole ja päivät olen töissä. Kokeilenpa nyt siis tätä foorumia.
Tavoitteena olisi täysi raittius, mutta se tuntuu niin vaikealta. Minulla on ollut raittiita jaksoja jossain historiassa, mutta muistan että miesystävät eivät hyväksyneet sitäkään että nainen ei juo ollenkaan. Miehille ei mikään kelpaa.
No, nainen pärjää kyllä itsekseenkin kun lapset on tehty. Mutta jotenkin ajatus siitä ettei ole alkoholia tukena elämässä, on vielä vähän pelottava. Vaikka pelottava on tämä morkkiksen täyteinen elämäkin.
Vaikeaa on…

Tervetuloa joukkoon Pirjoleena!

Olen päälle viiskymppinen onnellisesti naimisissa oleva lapseton mies. Itsekin yritin nuorempana AA:ta mutten minäkään kokenut sitä omakseni. Mullakin on ollut ongelmana kotona lipittely. Tällä iällä ei enää jaksa ravintolaelämää viettää eikä vaimo sitä hyväksyisikään. Muutaman kerran vuodessa käydään sukulaismiehen kanssa parilla.

Mutta tällä Päihdelinkillä olen alle kahdessa vuodessa saanut vähennettyä reilusti. Ja kyllä lopettaminenkin hyvä vaihtoehto on! Paljon tsemppiä!

t. Juhani

Moi Pirjoleena,
mäkin oon ihan uusi täällä, pari viikkoa ollut. Kirjaan juomiset juomapäiväkirjaan, minäkin yritän vähentää. Ja yritän pitää ainakin 2 alkotonta päivää viikossa. Kuulosta naurettavalle, mutta kun jokapäiväistä tissuttelua on takana 1,5 v, niin jostain on alotettava se vähentäminen.

Mulla on vähän sama tilanne kun sulla, olen eronnut 1,5v sitten, 19v lapsi asuu luonani, toinen jäi isälleen, käy kyllä luonani säännöllisesti. Olen jonkunverran kotona yksin ja mulla on miesystävä. Häntä näen viikonloppuisin, arkena vain nopeasti sillontällön. Joten ne arki-illat jää vapaiksi ja mitäpä sitä muuta tekisikään, kun tissuttelisi. Miesystäväni ei luonnollisestikaan tiedä tästä harrastuksestani.

Eilinenkin ilta oli niin kaunis, aurinkoinen ja lämmin. Ja mitä minä tein? Istuin koko illan parvekkeellä tissuttelemassa. Haluaisin oppia tekemään iltaisin muuta, liikkumaan, tapaamaan ystäviä jne… Tuntuu niin kurjalle, että illan ohjelma on aina se sama. Satoi tai paistoi, aina on hyvä syy tissutella.

Tsemppiä sulle!

Hei Pirjoleena,

aikuisen lapsen yksinasuva äiti täälläkin. Miesystävä on, mutta emme tapaa päivittäin ja yksinäisinä koti-iltoina lohtuna on alkoholi. Tosin hänenkin kanssaan sitä kuluu aika reippaasti, enemmän kuin hän edes tietää. Omassa ketjussani olen valottanut asiaa enemmänkin.

AA:ta olen itsekin kokeillut ja vuosien raittiusjaksokin on takana, mutta sen jälkeen kun lakkasin uskomasta Korkeampaan Voimaan, en pysty kuvittelemaan palaavani AA:han.

Ilahduin vastauksistanne! Ihanaa tietää etten ole yksin!

Taas on työpäivä päättymässä ja tuttu kutina siitä että ilta menisi hilpeämmin jos hakisi muutaman siiderin. ja vallan iloisesti jos hakisi viinipullon. Ja vallan kankeasti ja ankeasti ja ahdistuneesti jos menisi kotiin hammasta puremaan kuvin suin. pelottava ajatuskin…

Eilinen ilta meni niin että eräs naistuttavani tuli syömään, paljastui että hän ei käytä alkoholia ja jäi siiderit juomatta ja tuli syötyä tukevasti.

Kun hän sitten illalla lähti, kaivoin tietysti ne varaamani siiderit (2) esille, mutta olikin tuska saada ne alas kun olin syönyt niin reippaasti. Pakolla väänsin ne alas kutenkin. Alkoholisti on niin fiksu ihminen… Mutta en hakenut lisää vaan menin nukkumaan. Aamulla oli voittajafiilis ja tunne siitä että uusi elämä on alkanut! Ajattelin että voin sittenkin muuttua normaaliksi ihan tuosta vain! Alan käydä salilla ja lenkillä ja laitan asiani kuntoon. Pois masennus!

Mutta nyt olen samassa tilanteessa kuin olen parin vuoden ajan ollut, työpäivän päättyminen laukaisee “viikonloppumiljonääri”-fiilikset ja sitä nostetta on vaikea tasoitella… Ja jälleen ajatus että no, raitistun huomenna, tänään ei pysty. Vaikka muistan sen tutun neuvon että koskaan ei ole huomenna, aina on tänään.

No, saa nähdä miten tässä käy. Yritän olla hetki kerrallaan selvinpäin. Aivot ovat niin automatisoituneet tähän rytmiin, että niitä on vaikea huijata…

Tuo on niin tuttu fiilis. Omalla kohdallani jokapäiväinen. Jos jostain syystä olen ollut edellisenä iltana ottamatta, aamulla on tosiaan voittajafiilis ja päätän tehdä siitä elämäntavan. Jos olen edellisenä iltana ottanut, niin aamulla on sellainen fiili, että “nyt ihan oikeasti riittää” ja päätän, että nyt todellakin riittää. Mutta lounastauon/iltapäivän aikana päätös on jälleen kerran unohtunut, ja minulla on “erinomainen syy” ottaa vielä tänään. Sen lopettamisen kun voin tehdä huomenna tai ensi maanantaina tai ensi kuun ensimmäisestä päivästä alkaen… :blush:

Niin, sellainenhan tämä ongelma on, päivästä toiseen ja vuodesta toiseen…

Ei mennyt eilinen putkeen, töistä lähtiessä oli jo niin hillitön vauhti päällä, että olisin hyppinyt seinille jos en olisi kurvannut lonkerokaupan kautta. Ja ne menivät äkkiä ja jouduin hakemaan lisää. Yhteensä meni varmaan kuusi puolen litran tölkkiä ja olo on sen mukainen. Kotihommia olisi ollut vaikka kuinka mutta omituisesti sohvalla kännykkä kädessä se ilta hurahti.

Sitten minulla on kiva tyyli keksiä kaikenlaisia ideoita ja jakaa niitä kaverien kanssa kännissä ja aamulla sitten nolottaa ja hirvittää juomisongelman paljastuminen. Siitä syystä olen alkanut kirjoitella foorumeille joissa ei olla omalla nimellä. Loistavaa ajankäyttöä!

Olisi kyllä paljonkin kivaa tekemistä jos en joisi. Tykkään kesäkaupungeista ja ihan oman kaupunkini keskustasta kesällä, gallerioista, ostoskeskuksista, minulla on salikortti ja maksan tyhjästä, pidän ristikoista, käsitöistä, elokuvista, kirjoista, öljyvärimaalauksesta… Mutta juomishinku ei päästä minua tekemään niitä. Tiedän että jos muutaman viikon purisin hammasta niin tämä helpottaisi. Miksi en sitten tee niin? No, sitä minun ei tarvitse teille edes selittää, tiedätte kyllä.

Päihdelääkäri kertoi juuri televisiossa hyvän vertauksen siitä miksi raitistuminen ei ole helppo valinta. Hän sanoi että jos tuohon korokkeelle tulisi pieni lapsi esiintymään ja putoaisi siitä ja loukkaisi itsensä… Ja yrittäisimme olla menemättä auttamaan… Istuisimme vain paikoillaan… Se vaatisi paljon luonteenlujuutta isoltakin mieheltä, ja yhtä paljon kuin alkoholistilta olla käyttämättä alkoholia.

No niin, on ilta ja olen juonut muutaman siiderin ja muutama jäljellä. Teen kotihommia laiskasti ja sättäilen. On pieni hätä ettei juomat lopu kesken. Tässä moodissa on tunne että eihän tässä ole mitään ongelmaa, hyvä fiilis, kai tän verran ihminen ansaitsee. Omituista että näitä pitää aamulla katua, tylsää ois ilman tätä pientä nostetta.
Olen monta kertaa muistellut Tuula Amberlan biisiä Lululla oli monta mieltä.
Kirjoitan päiväkirjanomaisesti, josko itse oppisin jotain tästä hulluudesta.

Niinpä. Kirjoitin juuri Sylvian ketjuun omasta vaellushaaveestani. Lukemattomia muitakin asioita olisi, joita haluaisin tehdä ja joihin olisi jopa paremmin varaa, jos jäisi alkoholi ostamatta. Mutta on niin helppo valita välitön mielihyvä, nousuhumala, sen sijaan että uskoisi ja luottaisi siihen, että kun jätän sen nauttimatta niin jonakin päivänä minä koen toisenlaista mielihyvää muista asioista ja se on sen arvoista.

Vanhempani eivät olleet lapsuudessani alkoholisteja, vaikka heillä “kostea jakso” elämässään olikin. Muistan kuitenkin lukeneeni jostain, että alkoholistin lapsen on vaikea luottaa siihen, että jokin positiivinen asia kestäisi pitkään tai toteutuisi tulevaisuudessa, koska he ovat tottuneet siihen, että nousuhumalassa oleva vanhempi lupaa kivoja asioita mutta jos ne eivät ole sellaisia, jotka voi toteuttaa heti (tyyliin “ostetaan lapsille super-isot jätskit kaljakuppilan viereisestä kioskista”) vaan jotain mikä toteutuu vasta myöhemmin (“ensi viikonloppuna äiti/isä vie teidät retkelle (eikä juo)”), niin ne eivät koskaan toteudu.

Olipa sekava selitys :open_mouth: Mutta siis tarkoitan sitä, että oma ajattelutapani on tuon kaltainen. En jaksa luottaa siihen, että joku hyvä asia tapahtuisi tulevaisuudessa vaan ajattelen, että on parempi nauttia heti, valita “instant gratification”. Kun ei koskaan tiedä, “tuleeko sitä hyvää päivää ikinä”.

Tajusikohan kukaan, mitä tarkoitan :blush: :laughing:

Olen nyt käynyt jonkin aikaa terapiassa ja alkanut täyttää Bujoa jossa yksi seurattava asia on tietysti tämä juopottelu, sen määrä ja ne aamuöiset kauhunhetket versus iltapäiväpärinät ennen ekan korkkaamista.

Olen päässyt hieman vähentämään, eli välillä joka toinen iltapäivä onkin ihan relat fiilarit eikä tarvitsekaan nollata.

Tältä sivustolta löysin ihan tautisen hyvän vinkin siihen, miten kotimatkalla hankittavat ryystimet jää kauppaan. Nimimerkki Arkkitehti oli tällaisen keinon keksinyt, yksinkertainen, mutta toimiva. - Jätetään ne maksuvälineet töihin!

Minulla ei toimi edes antabus, ihan hyvin voi vetää hörppyä, vaikka lärvi punoittaa ja kurkkua kuristaa sekä päässä jyskyttää, mutta tuota konstia voisin kokeilla. Toki varmaan välillä kävisi niin että pitää lähteä niitä pankkikortteja hakemaan duunista illalla, mutta ehkä en joka päivä jaksaisi. Täytyy vaan ostaa sapuskaa riittävästi ja tankata auto kunnolla.

Kyllä tämä on kauhea tauti. Ja sehän on selvä totuus että selkäranka on kuin kastemadolla, luultavasti tikapuuhermostokin. Vaikka käsi leikattaisiin irti, se luultavasti tarttuisi vielä kaljapulloon…

Ai niin, sitä vielä tulin kertomaan, että vaikka olen ilmeisestikin äkkiä laskeskellen jo viisi vuotta juonut vähintään viisi puolen litran olutta/sidukkaa illassa ja viikonloppuisin pääsääntöisesti aamusta iltaan, niin maksa- ja muut juoppoarvot labroissa ovat työterveyslääkärin mukaan hyvät. Ei siis vain normaalit vaan hyvät.

Kovin homma mulla tässä onkin ollut koota motivaatiota lopettamiseen.

Mutta ehkä ensin yritän lopettaa lopettamisen takia ja sitten alan katsella että mitä jää jäljelle ja miten täytän sen luppoajan joka jää tölkin kallistukselta.

Hurjaa, kuinka nopeasti aika kuluu. Enpä olisi uskonut, että siitäkin on jo kolme kuukautta, kun olen itse tähän ketjuun kommentoinut. Tuntuu kolmelta viikolta.

Hienoa, että olet pystynyt vähentämään, olet päässyt terapiaan ja bujonkin olet ottanut avuksi! Itse olen sitten viime kertomani tehnyt… en yhtään mitään. Eilen olin selvinpäin ja se oli todella helppoa sen jälkeen, kun olin päässyt tietyn rajan yli. Eli sykli menee omalla kohdallani jota kuinkin niin, että

  • Aamuyöllä klo 3-5 herään, ilmeisesti promillet menee siinä kohdin nollille. Vatsaa korventaa, kaduttaa, huolettaa terveys, valvotuttaa.
  • Nukahdan hetkeksi ennen kuin on pakko nousta töihin. Ei merkittävää krapulaa, mutta käyn suihkussa ettei vanha viina haise ihon läpi ja jynssään hampaat kaksin käsin, syön pastillin. Kaduttaa.
  • Aamupäivällä ajattelen, että oli todella typerää taas juoda tai en ajattele mitään.
  • Iltapäivällä alkaa vääntö, kun kaksi eri ääntä keskustelee sisälläni kulloisenkin tilanteen mukaisesti: Tänään en ota. Miksen ottaisi, huomenna ei ole töissä mitään erityistä? En ota, koska siinä ei ole mitään järkeä. Mutta kun juuri tänään kannattaa ottaa, koska huomenna voi käyttää liukumaa. Tänään en kyllä ota, kun huomenna on tärkeä palaveri. Mitä väliä palaverilla, ei kukaan ole koskaan ennenkään mitään huomannut, sitä paitsi en saa nukuttua jos en juo. Vielä tällä viikolla on ihan sama ottaa, kun ei mikään elämäntapamuutos tässä vaiheessa onnistu kuitenkaan, aloitan sen ensi maanantaina/ensi kuussa. Jne, jne jne. Koko iltapäivän ja alkuillan käyn sisälläni tätä vääntöä! Päivästä toiseen, viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen. Ja 99,9% tapauksista päättyy niin, että 2-3 päivänä viikossa käyn Alkossa (vaihdellen eri myymälöissä) hakemassa brandya ja päivittäin olutta (koska en kehtaa kerralla ostaa yli neljää tölkkiä, ja oluetkin pitää tietysti hakea vuoroin eri myymälöistä)
  • Illalla odotan, että kello tulee vähintään 19:30, että on soitettu miesystäväni kanssa perinteinen iltapuhelu ja ettei ole odotettavissa että kukaan muu soittelee ja huomaa humalatilani
  • Kietaisen vasemmalla kädella brandya ja oikealla heti perään keskiolutta seuraavien 2,5-3 tunnin ajan. Viimeistään 22:30 lopetan ja kaadun sänkyyn.

JOS minulla ei ole mitään juotavaa, kuten eilen, en loppuillasta enää edes muista kaivata sellaista.

Itse asiassa tämä on niin älytöntä, että pitää varmaan kopioida tämä sepustus omaan ketjuuni, ettei unohdu. Ihan sairasta! :blush: