Olen kohta nelikymppinen mies ja ongelmia aiheuttaa kuningas alkoholi. Olen käyttänyt alkoa yläaste ikäisestä saakka ja pisin selvä ajanjakso on ollut puoli vuotta.
Juon ‘vain’ viikonloppuisin ja yhtenä päivänä. Juominen kuitenkin hallitsee käytännössä koko elämääni. Toivuttuani hirveästä kännistä ja krapulasta (joka siis hankittu joko pe tai la), yhden tai pari päivää (yleensä ke/to) vannon viinattoman ja terveellisen elämän nimeen, kunnes taas alan haaveilla joko kohtuukäytöstä tai ihan humalajuomisesta (tämä yleensä to/pe). Ja tuota samaa rataa menee joka ikinen viikkoni…
Perhe kärsii ja minä kärsin. Silti en nyt jotenkin pääse irti tästä omin avuin. A-klinikan avulla olin puoli vuotta juomatta joskus muutamia vuosia sitten. Jotenkin diggailen sellaista ajatusta ‘omavoimaisesta’ raitistumisesta (tykkään Metsänreunan Miehen tarinasta). Toisaalta taas en yhtään tiedä miten onnistuisin… Kun en saa oltua edes yhtä viikonloppua juomatta.
Jos nyt tällee aluks otsikon mukaisesti tähtään tuohon seuraavaan tulevaan viikonloppuun. Apuna käyttäisi tätä vertaistukea.
No tällanen avaus tästä tuli, katellaan viikon mittaan tuntoja.
Tervetuloa plinkkiin.
Tämä voi hyvinkin olla tarvitsemasi apukeino, tuntemusten tutkailussa, päätösten lujittamisessa, vaikeiden päivien (viikonloppujen?) ylittämisessä…mikä se sitten kohdallasi onkin.
En epäile hetkeäkään, ettet onnistuisi, kysymys lienee siitä poliitikkojenkin suosimasta termistä, riittävästä tahtotilasta joka viikonlopun lähestyessä alkaa häviämään toisenlaiselle tavoitteelle.
Jatketaan keskustelua, ja uskon että täältä löytyy tukea pyrkimyksillesi!
Välillä mietin, että tällaisen kerran viikossa kännäämisen lopettaminen on ehkä vaikeampaa kun sellaisen jokapäiväisen juopottelun. Tässä kun on vaarana helposti ajatella olevansa ihan normaali ‘viikonloppu juhlija’ vaikka mun juominen on ollut ihan täysin humalahakuista alusta alkaen.
Lisäksi saan jo yhdestä kännistä useita päiviä kestäviä pahoja morkkiksia, keskittymiskyky on ihan nolla ja olen todella ärtynyt. Ja nämä on jääneet siis jo ihan pysyviksi vaivoiksi. Ehkä korjaantuisivat pikkuhiljaa jos pystyisi lopettamaan tuon juomisen.
Mulla on tällä hetkellä oikeastaan vaan yksi hyvä ystävä johon olen yhteydessä. Huono homma tässä on se, että tämän saman kaverin kanssa myös ryyppään useasti. En haluaisi luopua tästä ystävästä. Hankala tilanne. Hän on muutenkin hyvä kaveri mulle, ei pelkkä juoppo tuttu.
Sen olen ainakin jotenkin tässä oravanpyörässä tajunnut, että pelkästään ajattelemalla ja suunnittelemalla mikään ei muutu. Ei ole muuttunut vaikka kuinka olen miettinyt ja pohtinut ja päättänyt. Uskoisin, että avain olisi oikeasti tehdä jotain toisin. Muuttaa elämäänsä ja tekemisiään aidosti. Mutta miten aloitan? Mitä teen konkreettisesti toisin jotta en taas ensi viikonloppuna juo…
Hei, oikeilla jäljillä olet, hyväkään suunnitelma ei vielä ole toteutus. Päätöskin tuottaa jotain vasta, kun on ruvettu toimimaan.
Alkoholinkäyttöni loppui siihen, että päätin mennä AA-palaveriin. Sen oven avaaminen on konkreettinen ja yksinkertainen teko. Suomessa kokoontuu joka päivä lukuisa määrä ryhmiä. Sellaiseen voit mennä etukäteen ilmoittamatta eikä se maksa mitään, jos et halua maksaa siellä tarjottavaa kahvia.
Tämä keino kuulostaa yksinkertaiselta ja sitä se onkin, mutta vaatii silti suurta rohkeutta, koska muutos saattaa pelottaa.
Useinkin on helpompi pitää kiinni nykyisestä kurjuudesta kuin ottaa askel kohti parempaakaan tuntematonta.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Hei Weekend Warrior (tuon niminen hyvä biisikin on : )
Huomaat varmasti helposti sen tilanteen, miten se juominen alkaa ja mikä siihen johtaa, jos tilanne toistuu jokseenkin samanlaisena joka viikko. Jospa yrittäisit sinä hetkenä, oli se sitten perjantai tai lauantai ilta tai iltapäivä, tehdä jotain toisella tavalla?
Voi kehittää jonkun harrastuksen juomisen tilalle. Mutta voi myös tosiaan pitää kutinsa, että tuollaisesta “harvoin” mutta säännöllisesti toistuvasta juomisesta on jopa vaikeampi päästä irti kuin kokopäiväjuoppoudesta. Kerran viikossa juomiseen ei väsy samalla tavoin kuin 24/7 juomiseen, ja helposti voi pitää itseään ns. normaalina alkoholinkäyttäjänä. Ja jos haet ammattiapua, voi olla ettei ongelmaasi suhdauduta kovin pahana. Toki se vakavasti otetaan, mutta juomistasi ei pidetä “massiivisena” niinkuin sanotaan.
Avokuntoutukseen voisit kyllä päästä, eikä se ehkä olisi pahitteeksikaan.
Hyvää alkavaa viikkoa.
Kiitos vastauksista! Heti tuli jotenkin varmempi olo kun huomasi että täältä saa tukea.
Nyt tosiaan helppoa olla ilman kun vieläkin paha olo ja henkinen masennus+ahdistus. Onneks olen töissä, niin saa ajatukset välillä johonkin muuhun kun omaan oloon.
Mutta tiedän että viimeistään pe iltapäivällä, yleensä aika tarkkaan klo 14, alkaa sellanen kiva kihelmöinti ja tunne mahan pohjassa… Että hei, se olis perjantai… Jos ihan kohtuudella nauttis viiniä siinä ehtoolla… Mutta ei. Mulla on kaapit täynnä avaamattomia viinipulloja ja uusia viinilaseja. Ruoka ja viini lehtiä joita en lue. Niin kovasti yritän olla ns. normaali. Mutta ostan joka kerta lopulta kaljaa. Koska viinistä ei jotenkin tuu tarpeeksi nopeasti känniin. Kaljaa juon kun viimestä päivää ja 90 prosenttia kerroista päättyy siihen et mut poistetaan ravintolasta kun olen sammunut. Ja avopuoliso sanoo, että olin ihan täysin tolkuttomassa kunnossa kun tulin kotiin. Itse en tietty mitään muista. En osaa yhtään sanoa miksi juon niin itsetuhoisesti… Juominen tosiaan vaikuttanut myös kropoaan ja päänuppiin; ahdistusta, ei keskittymiskykyä, muistiongelmia, ylipainoa yms. Pelottaa että nekään ei korjaannu enää…
Juomistyylisi viittaa vahvasti siihen, että olet sairastunut alkoholismiin. Itse kuitenkin teet johtopäätöksesi, oletko alkoholisti vai et. Jos olet, voit silti luottaa siihen, että alkoholistinkin on mahdollista elää raittiina. Vaikka alkoholismi on sairaus, se ei vapauta sinua vastuusta omasta ja läheistesi hyvinvoinnista.
Raitistumiseen on monia polkuja, omani on AA. Tiedän kuitenkin, että sen tarjoamaa apua on vaikea ottaa vastaan, koska jokainen alkoholisti kuvittelee vielä joskus osaavansa käyttää alkoholia hallitusti. Se ei kuitenkaan harvoja poikkeuksia lukuunottamatta onnistu. Jokainen aa-lainen raitistunut on yrittänyt ensin jotain tai useampiakin tapoja lopettaa juomisensa. On rehellisesti tutkittava, onko voimaton alkoholiin nähden. Jos on, silloin on oikea hetki antautua alkoholin edessä ja luovuttava taistelusta vahvempaansa vastaan. Silloin on tilaisuus lähteä seuraamaan alkoholiongelmansa ratkaisseiden toveriseuran osoittamaa tietä kohti parempaa.
Ryhmiä kokoontuu joka päivä, jokin niistä ja AA:n auttava puhelin on riittävän lähellä sinua.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Perjantai on se päivä jolloin käteisen ja luottokortin luovuttaminen viisaammille saattaa olla hyvä askel kohti kohtuukäyttöä, ellei peräti tipatonta viikonloppua. Kannattaa kokeilla, sillä ei se maailma siitä kaadu jos tekee edes yhden viikonlopun muutakin kuin kaataa hermomyrkkyä kitusiin!
En yhtään halua väheksyä AAta, mutta jotenkin koen sen kovin vieraaksi toimintamalliksi minulle. Olin sitten alkoholisti tai en, niin koen että AA vaan jotenkin vahvistaisi sellaista identitettiä jota en haluaisi itselleni luoda. Enemmän haluaisin lisää uskoa omiin voimiini ja en niinkään pyöriä ns ongelman ympärillä vaan jotenkin tavotteellisesti rakentaa uutta positiivisen kautta.
Yhden määritelmän mukaan alkoholismi on etenevä sairaus enkä ole oikein varma allekirjoitanko tuota…Itsellä oikeastaan 25 vuoden juomisen aikana homma mennyt parempaan suuntaan, ei pahempaan. Ennen tuli vedettyä se 2 päivää, nukyisin 1. Jo yli 15 vuotta varmaan.
Entä jos olenkin vaan riippuvainen alkoholista ja sitten kun pääsen siitä riippuvuudesta, niin en enää ole. Jos mulla ei olekaan mitään ‘tunne elämän sairautta’. En tiedä. Omia pohdintoja vaan, ei ole tarkoitus provosoida tai mitään.
Joku tukihenkilö/tsemppari voisi olla hyvä. Pystyn olemaan selvinpäin jos esim. launtai aamupäiväksi on sovittu joku meno. Mutta valitettavasti sitten juon lauantaina koska juuri koskaan ei ole molemmiksi päiviksi mitään.
Jos olisi joku jolle olisi tilivelvollinen tai jotain joka olisi pakko hoitaa niin se voisi auttaa katkaisemaan tuon viikonloppu juomisen. Joskus mietin personal traineriä, mutta tuskin onnistuisi että treenit aina vaan la ja su aamuisin… Tai en tiedä.
Hei Weekend Warrior!
AA on sinulle vieras malli, mutta toisaalta et ole nykyiseen omaasi tyytyväinen. Yhden asian liikkeenä AA on tarkoitettu niille, jotka haluavat luopua juomisestaan. AA:n identiteetti on raitistunut alkohoiisti. Raittius mahdollistaa jokaiselle luoda uudenlaisen, haluamansa identiteetin.
Juominen on alkoholismin näkyvä oire. Syyt ovat jossain syvemmällä, tunne- ja sielunelämässä. Niitten selvittäminen tuskin onnistuu viikoittain juomalla.
Kaivoin tähän John Hopkins yliopiston kysymyssarjan, joka voi helpottaa kysymystä oletko alkoholisti vai et,
Osoitatko selvää vastenmielisyyttä ja vihaa juotuasi?
Onko mustasukkaisuutesi yleisesti lisääntynyt sen jälkeen kun aloit juoda?
Osoitatko selvää pahantuulisuutta juomisen seurauksena?
Onko tehokkuutesi huonontunut sen jälkeen kun aloit juoda?
Onko juomisesi tehnyt sinut enemmän tunneperäisesti käyttäytyväksi?
Onko sinun vaikeampi suoriutua tehtävistäsi sen jälkeen kun aloit juoda?
Oletko siirtynyt alempaan sosiaaliryhmään alettuasi juoda?
Vahingoittaako juominen terveyttäsi?
Vaikuttaako juominen mielenrauhaasi?
Onko juominen tehnyt kotielämäsi onnettomaksi?
Vahingoittaako juominen liiketoimintaasi?
Varjostaako juominen mainettasi?
Häiritseekö juominen elämäsi tasapainoa?
[b]36. Jos vastasit KYLLÄ mihin tahansa kysymykseen on olemassa perusteltu syy olettaa, että saatat olla alkoholisti. Jos vastasit KYLLÄ kahteen kysymykseen, on mahdollista, että olet alkoholisti.
Jos vastasit KYLLÄ kolmeen kysymykseen, olet varmasti alkoholisti.[/b]
HUOMAA! Nämä testikysymykset eivät ole AA:n laatimia. Ne ovat kysymyksiä, joita John Hopkins Yliopiston sairaala käyttää sen määrittämiseen, onko potilas alkoholisti vai ei.
Tämän lisäksi me AA-laiset voisimme esittää vielä eräitä lisäkysymyksiä. Seuraavassa muutamia.
Onko sinulla joskus ollut muistinmenetyksiä juomisen yhteydessä tai sen jälkeen?
Onko sinulla joskus ollut keskittymisvaikeuksia juomisen yhteydessä tai sen jälkeen?
Oletko joskus tuntenut katumusta juomisen jälkeen?
Oletko joskus ollut lääkärin hoidossa juomisen vuoksi?
Oletko joskus ollut sairaalahoidossa juomisen vuoksi?
Päivä kerrallaan vertaistukeen luottaen
Jee! Eka viikonloppu selvinpäin piiiitkään pitkään aikaan. Siinä auttoi mm. paha flunssa jonka jostain sain.
Jos jotain otin tästä viikonlopusta oppia seuraavaan, niin en aio jäädä vaan kotiin pyörittelemään peukaloita. Toisin sanoen mä ainakin tarvitsen jotain selkeetä tekemistä koko ajan tai muuten vaarana että ajatukset pyörii vaan siinä juon-en juo-juon- akselilla… ja sen tietää mihin se lopulta päättyy.
No mutta, voittajana kohti seuraavaa viikonloppua!
Onnistumisen kokemukset ovat perusta huomiselle. Just noista voitoista muodostuu voimaantumisen positiivinen kierre.
Tuosta on hyvä jatkaa eteenpäin.
Ja juu, olen samaa mieltä, mielekästä tekemistä on oltava. Paikoilleen jääminen on semmoinen ansa, siinä helposti joutilaat aivot keksivät itselleen tekemistä , usein just ongelman pyörittelyä ja se jos mikä ruokkii ongelmaa…parempi suunnata voimat ihan johonkin muuhun.
Osaako muuten joku viisaampi kertoa kauanko kestää että sellainen yleinen ahdistus/masennus alkaa helpottaa? Toki kaikki yksilöllistä, mutta että olisi edes joku toivon kipinä sen suhteen. Olen aika varma että mun kohdalla nuo mielenterveyden häikät on vaan seurausta tuosta juomisesta.
Joskus voi ensi alkuun tuntua siltä että juomisen lopettaminen lisää painetta kun ei ole vanhaa rentoutumiskeinoa käytettävissä. Mutta se on lyhytaikainen tunne. Lopettamisen positiiviset vaikutukset alkavat tuntumaan pian. Jos ei itse jää rypemään viinanikävään vaan alkaa tekemään muita harrastuksia se nopeutuu. Minulla kysymys oli viikoista tai parista kuukaudesta sitten oli selvää että hyödyt ovat isommat kuin haitat.
Kuulostaa tutulle. Noi mullekkin kävi vuosi sitten, kyllästyin kertakaikkiaan 130 viikonlopun ja lähes koko 3kk kesäloman juomisen jälkeen siihen touhuun et nyt on jotain tehtävä. Se päivä oli sunnuntai kun otin fb:ssä asian puheeksi yhdessä ryhmässä. Ne kaivo mulle paikallisen a-klinikan numeron et soitat tonne huomenna ja teet sen kans! Soitin, sain ajan saman viikon perjantaille. Siitä alkoi juomisen vähentely, lyhyet raittiit kaudet (viikkoja) kauhee taistelu asian kanssa. Kunne sjotain loksahti kohdalleen tän vuoden äitinenpäivänä ja viinanhimo oli vihdoinkin kadoksissa, ei tehny mieli, se ei pyöriny mielessä enää. Nyt tulee jonkin verran päälle 3kk raittiutta. AA:hankin menin saadakseni toisen näkökulman aioihin kun oma a-klinikan kontakti oli kesälomalla pitkään ja pelkäsin ratkeavani sillä aikaa. Ja sit löysin tän plinkin. Kaikki kolme erilaista, mutta toisiaan täydentävää
joka viikonlopun lähestyessä alkaa häviämään toisenlaiselle tavoitteelle.
