Tahdon olla kokonainen, tahdon olla vapaa.

Tervehdys lopettajat. Kirjoitin äsken jo lähes romaanin mutta teksti katosi johonkin tallennettuani sen ( ei löytynyt tallennetuista ). Olen nyt toista päivää raittiina oleva 36-vuotias mies. Minulle kristallisoitui jälleen se fakta että olen addikti, enkä näin voi käyttää mitään päihteitä. Viime vuodet ovat menneet vuorotellen tai yhdistellen dokaamista ja pilvenpolttoa.

Minulla ei nyt ole pahempaa krapulaa koska viimeisin putki katkesi viikko sitten. Maanantaina päätin myös alkaa " järkeistämään " kannabiksen käyttöäni. Viikko meni huonosti nukkuen kunnes torstaina sitten en enää kestänyt levottomia kelojani ja yritin säätää pilveä. Kun tämä ei onnistunut niin painuin baariin ja otin oikein kunnon kännit. Ongelmani alkoi alkoholista ja päättyy aina alkoholiin.

Rankempaa päihdehistoriaa minulla on kymmenen vuoden ajalta. Täysin selviä jaksoja on kolme, ensimmäinen kuuden vuoden, seuraava ( pisin, 3 kk ) kahden vuoden ja viimeisin yhden kuukauden jakso puolen vuoden takaa. Olen välillä ollut myös vuoden juomatta ( päätin tuolloin lopettaa alkoholinkäytön ), mutta käytin reippaasti kannabista. Rauhottavien, kipulääkkeiden ja alkoholin yhdistelyn lopetin kuusi vuotta sitten, luojan kiitos.

Addiktioni luonne ja raittiuden olemus kirkastui minulle viime kesänä yleisen " kriiseilyn " ja useamman rankan putken jälkeen, kun luin Lilli Loiri-Sepän Selviämistarinoita-kirjan. Tajusin etten pääse tästä ehkä koskaan täysin eroon, mutta voin oppia elämään sen kanssa. Päivä kerrallaan ei tarvitse pelätä retkahtamista, mikä minulla yleensä johtaa retkahtamiseen. Kummallinen kuvio.

Sen ymmärrän nyt etten voi olla kokonainen ja vapaa ihminen kun kuositan. Se vie liikaa aikaa, energiaa ja rahaa. Olen niin addiktiivinen ihminen että dokaaminen ja päihteily estää minua tekemästä työni hyvin, saattamaan opintoni loppuun, löytämästä kumppanin, kehittymästä ihmisenä. Olen kokenut huikeita asioita kuten myös hirveimmät helvetit. Ominaisuuteni kuitenkin tekee minusta myös erityislaatuisen, minulla on sen myötä kyky ymmärtää ihmiselämää ja sen kompleksisuutta.

Nyt alan taipumaan myös AA:n tai NA:n ajatukseen. Ajattelin pyytää raitistunutta ystävääni mukaan tsekkaamaan jonkin ryhmän, henkiseksi tueksi. Päihdeorientoituneeseen terapiaan minulla on myös mahdollisuus päästä ja tahdon myös tuon mahdollisuuden hyödyntää. Minulla on runsaasti hyviä ystäviä ( olen perheetön yksineläjä, ainakin toistaiseksi ), bändi, liikun paljon, jopa liikaa, opinnot. Ystäviä ja bändiä lukuunottamatta kaikesta vaan puuttuu päihteiden takia jatkuvuus.

Tahdon siis tulla kokonaiseksi ja vapaaksi. Tiedän ja ymmärrän toki että raittiina oleminen on myös vaikeaa eikä elämästä murheet ja yllätykset sillä poistu, mutta toivon löytäväni sen oppimiseen ja jatkumiseen välineitä. Kaipaan keskustelua ja vertaistukea. Oloni on nyt toiveikas ja helpottunut, täysraittiuden hyväksyminen vapauttaa käsittämättömät määrät energiaa!

Tervetuloa palstalle Rytmi-Reijo. :smiley:
Hyvä päätös, vapaus harvoin löytyy päihteistä, kuten monet meistä ovat erehtyneet luulemaan ja löytäneet sittemmin itsensä varsinaisesta koukusta killumasta.
Onnea valitsemallesi tielle. Itselläni raitista taivallusta reilu puolitoista vuotta takana enkä vaihtaisi entiseen. Juomishaluja ei ole ja elämä maistuu elämältä iloineen ja suruineen. :stuck_out_tongue:

Tervetuloa vaan tänne jutustelemaan, ja tsemppiä lopettamiseen.
Konstit on monet, enkä niistä edes yritä neuvoa mitään.
Jotenkin olen minäkin ajatellut että kokonaan lopettaminen oli kuitenkin selkeä ja helpommin koossapidettävä ratkaisu, ei ole sitä miettimistä niin paljon.

Alku on toisilla hankalampaa ja toisilla helpompaa, mutta kyllä se siitä. Vaikka päivän kerrallaan tai tiukan paikan tullen vaikka tunnin… siitä se lähtee.

Laita tulemaan kuulumisiasi, ja lueskeltavaa täällä riittää, jos toisten ajatukset asiasta kiinnostavat… muutama satako noita ketjuja nyt oli… enpä muista.

Kiitokset toivotuksista ja nopeasta reagoinnista! Mielestäni raittiudessa ja selvinpäin olemisessa on se dramaattinen ero, että raittiudella ei ole aikarajaa, kun taas selvänä olemisella on. Raittiita ihmisiä taas on kahta lajia, on syntymäraittiita ( joka aivan hyvin voi olla addiktiivinen ja josta voi hyvinkin kehittyä vaikkapa alkoholisti ) ja sitten on raitistuneita, kuten me olemme ja / tai yritämme olla ja jotka joudumme työstämään addiktiivisuuttamme ja muuttumaan ( =tulemaan enemmän omaksi todelliseksi itsekseen? ), kertakaikkiaan.

Minulle täysraittius on ainoa vaihtoehto. Jos ajattelen että kyllähän minä vielä joskus voin niin metsään mennään. Homma pysyy lapasessa ehkä viikon, ehkä jopa kaksi. Lopulta löydän itseni koko elämän täyttävästä katastrofista, tietänette meiningin. Viimeiset pari vuotta olen ollut jo aika lähellä totuutta mutta selviä jaksoja on aina seurannut jonkinasteinen romahdus retkahtamisen myötä. Tämän kierteen katkaisemiseen etsin nyt ratkaisuja ja omaa polkuani.

Raittiuslupauksia on helppo tehdä kankkusissa ja syvissä vesissä. Juuri tämän haluan loppuvan, siirtyä seuraavaan vaiheeseen. Vieroitusoireista huolimatta minun on ollut kohtuullisen helppo katkaista rajukin päihteidenkäyttö mutta suuri vaikeus onkin jatkuvuudessa ja ylläpitämisessä. Kuvittelisin vertaistuen ja terapian helpottavan näissä, nyt on kokeiltava ainakin.

Had enough of this fuckin bullshit, u know.

…Ja kyllä olen lueskellut näitä plinkin ketjuja, erinomaista matskua ovat! Täysraittius tosiaankin vapauttaa siitä kokopäivätoimisesta miettimisestä. Tai enemmänkin täysraittius vapauttaa kelaamaan niitä oleellisia asioita, ei sitä että koska voin vetäistä perseet tai polttaa paukut seuraavan kerran. Ne kelat eivät minulle anna rauhaa jos ajattelen että ehkä joskus vielä. Ja juuri tuo kelailu on sitä addiktiivisuutta, oikean kohtuukäyttäjän ei tarvitse kapasiteettiaan moiseen törsätä.

Tervetuloa minunkin puolestani.

Tuo Selviämistarinoita on kyllä loistava kirja. Luin sen juuri toissapäivänä loppuun ja tunnistin omia kuvioitani monista tarinoista.

Morjens! Minuun Selviämistarinoita teki valtavan vaikutuksen. Toinen hyvä on Juhani Seppäsen Selvästi Juovuksissa.

Takana ensimmäinen yö ilman heräämistä aamuvarhaisella kylmästä hiestä litimärkiin lakanoihin. Hieno fiilis kun ulkona on vielä mitä kaunein kevätilma. Seuraavaksi painelen lenkille ja sitten edessä onkin päivä täynnä hommia. Olen ajatellut ottaa koulusta viikon-pari sairauslomaa, tiedän kokemuksesta että tämä alkuvaiheen kelailu aikalailla täyttää ajatukset, eikä kouluhommiin keskittyminen näissä keloissa oikein onnistu.

Palailen myöhemmin illalla tänne, toivotan oivallista raitista päivää Teille ja Itselleni.

R-R

Tervetuloa ja hienoja kirjoja ovat nuo molemmat jotka olet lukenut.
Itselläni on vahva riippuvuus alkoholista ja olen alkoholisti, nainen 39wee ja kärsin edelleen vahvoista haluista juoda ja paeta kaikkia vaikeuksia joita on roppakaupalla,lisäksi myös epävakaus ja bipo.
Olen erittäin impulsiivinen ja laskeskelin tossa eräänä päivänä retkahtamisia olleen 5 iltaa kahden vuoden aikana, ei paha mutta jokainen kerta on ollut liikaa, yhdessä illassa ehtii tapahtua helvetin paljon pahaa…
Viinapiru kolkuttelee taas mutta en anna periksi, taistelen ja ensi viikolla on aika " kallonkutistajalle" :unamused:
Eipä tiiä vaikka saataisiin oikea lääkitys :laughing:

Oikeen hurjasti tsemppiä :slight_smile:

.

@ intruder800 ja EmilyBronte

Koneeni tai palsta teki sen taas, olin kirjoittanut jo pitkään mutta teksti katosi. Vastailen huomenna, nyt täytyy keskittyä unihommiin. Tsemppiä kovasti!!!

Muistutan taas. Pitkät jutut kannattaa ensin kirjoittaa jollain tekstinkäsittelyohjelmalla (esim. Word) ja sitten copypastetta vastaukseksi/uudeksi viestiksi. Näin ne säilyvät vaikka verkkoyhteys katkeasi välillä tms.

Vastailen näin " kilon paloina " kun on pientä vääntöä ilmoilla tämän rakkineen kanssa.

@ intruder800:

Hienoa että pääset kutistajalle, toivottavasti sopiva lääkitys löytyy! Kaksisuuntainen on minulle hyvinkin tuttu ilmiö, ystäväpiirissäni useammalla on tuo ominaisuus. Itse olen läpikäynyt masennuksen ja ahdistushäiriösta kärsin yhä. Minulla on siihen SSRI-lääkitys joka kyllä toimii, tai toimisi kunhan malttaisin pysyä selvinpäin. Toivotan kaikkea hyvää ja kovasti tsemppiä!

@ EmilyBronte

Kovin tutulta kuulostaa, harvoin ne selvät jaksot ihan millään hardcorella alkaa vaan lipsuu tihenevään tahtiin kunnon putkeksi. Täysraittius tosiaankin vapauttaa ajatukset oikeiden aiheiden kelailuun. Joku jossakin näistä langoista ilmaisi hienosti että addiktille absolutismi tarjoaa nimenomaan vapauden tehdä valintoja, juonko vai enkö juo. Muussa tapauksessa aivokemia tekee valinnan puolestamme. Pysytään vapaina, voimia sinne!

Täällä viides raitis päivä alkoi poikkeuksellisen aikaisin, nousin sängystä jo viiden aikaan tunnin sängyssä pyörimisen jälkeen. Eilen oli joka suhteessa aivan kamala päivä, räntäsateesta alkaen. Koulu- ja talousasioiden konkurssi näyttäytyi koko laajudessaan. Kouluasiat sain sovittua, olen nyt määrittelemättömän ajan sieltä sairauslomalla. Mutta tämä henkilökohtaisen konkurssin partaalla kiikkuminen… Se pisti tänään heräämään neljä tuntia normaalia aikaisemmin, ahdistaa.

Vapaus tarkoittaa minulle myös sitä että netti pysyy auki, sähköt päällä, laskut eivät kasaannu avaamattomina pöydille, viikko ei ala kuumottavalla " pystyiskö kymppiin vielä? " -soittokierroksella. Laitoin myyntiin harrastusvälineitä joita en aivan ehdottomasti tarvitse, toivottavasti helpotus löytyy sieltä. Luottotietoja minulla ei ole ja lainaamaan ei pysty enää oikein mistään. No, ajattelen kuitenkin että asioilla on taipumus järjestyä kunhan asiaan tarttuu. Mutta on tämä vittumaista.

Liikuntaan on hyvä purkaa näitä ahdistuksia, eilen tuli tehtyä parin tunnin lenkki ja venyttelyä. Suihkun ja sapuskan jälkeen olin niin poikki etten jaksanut edes tänne kirjoitella. Tänään on jo tehty reippaan tunnin lenkki ja venytyksiä. Kevätpäiväntasaus ja kaunis ilma tuo toivoa.

Toivotan kaikille parasta mahdollista raitista kevätpäiväntasausta!

Davelle kiitos vinkistä.

Mukava lukea positiivisesta vireestäsi Rytmis. :smiley:
Taloudelliset huolet eivät ole ollenkaan pienimmästä päästä monen raitistuvan elämässä ja niihin on varmasti monen raitistelu myös kaatunut. Epätoivoiset tilanteet synnyttävät epätoivoisia tekoja eli epätoivoon vajoamista kannattaa välttää. Sinulla on nyt asenne kohdallaan ja aina kannattaa muistaa myös noiden rahahuolien kohdalla se tosiasia, että juomalla ne saa vielä hullummalle tolalle. Tsemppiä. :smiley:

Kiitokset B! Olet kovin oikeassa. Minulla kuvio on tähän asti mennyt niin että kun on talouttaan saanut paremmalle tolalle niin siinä vaiheessa ollaan vaaravyöhykkeellä. Tasapainoisempi olotila on vaikeasti hallittavissa kun on tottunut jatkuvaan aaltoliikkeeseen ja hetken helpotuksen jälkeen löytää jälleen itsensä jostakin psykofyysissosiaalistaloudellisesta umpikujasta. Nyt ajattelen että tämä vertaistuki voisi auttaa asiassa, tilanteeni on muilla elämänalueilla sellainen etten todellakaan halua tyriä enää.

Nyt hommiin, palailen myöhemmin.

Aina vaan paranee, kun nyt tiedät sen kohdan missä alkaa polttelemaan, niin voit jo etukäteen alkaa varautumaan siihen. Nyt toimitkin toisin, annat kutinoitten tulla, olla ja mennä. Juomishalut/radalle lähtö kutittelut menevät ohi, kun antaa niiden mennä. Tähän vaivaan jotkut istuvat alkuvaiheessa useita kertoja viikossa AAssa, jotkut juoksevat, yhdet meditoivat, virkkaavat, lukevat… Mielikuvat auttavat, juomishalut ovat kuin ohi lipuva pilvi, jos et ala sen alla juoksemaan, niin ihan varmasti se menee ohitse aikanaan, se raskaampikin. :smiley:

Suurkiitos viisaista ja rohkaisevista sanoista! Hyvä vertaus, on tässä miljoonatta kertaa lopettamisessa se etu että tietää mihin seinään ei enää päätään kannata hakata. Kaikki meistä tietää houkutuksen luonteen mutta aina tähän saakka siihen miinaan on tullut astuttua. Nyt toivottavasti vahingosta viisastuneena. Voimia sinne myös!

Herättyäni raapustan kalenteriin alkaneen päivän kohdalle X:n raittiin päivän merkiksi. Illalla ympyröin X:n kun tavoitteessa on onnistuttu. Tänään kalenteriin ilmestyi kuudes X jonka toivottavasti illalla ympyröin. Pientä jossittelua:

Jos olisin eilen ottanut kännit, alkaisi tämä päivä näihin aikoihin tai myöhemmin. Ensin sättisin itseäni ääneen " vitun idiootti, tän on loputtava, nyt tää loppuu ". Peilistä tuijottaisi vastaan Sormusten Herran leffaversion Klonkun näköinen tyyppi. Tätä äärimmäisen rakentavaa itseinhokohtausta kestäisi noin tunnin - x tuntia, se rauhottuisi vesipiipun eli bongin porinaan, jos minulla siis olisi pilveä. Jos ei niin todennäköisesti säätäisin ensin rahaa ja sitten pilveä. Jos säätäminen onnistuisi, keräisin itseäni sen verran että uskaltautuisin ulos. Tällä reissulla tulisi juotua tuoppi - 4 tuoppia. Sitten kotiin rakkaan bongin ääreen, tuijottamaan seinää tai tekemään jotain yhtä helvetin järkevää.

Jos olisin vain polttanut pilveä alkaisi päivä semmisella fiiliksellä kuin olisi sinitarraa jalkapohjissa. Päivä lähtisi käyntiin kahden - kolmen tunnin kehittelyjakson jälkeen. Pystyisin kuitenkin liikkumaan ja lenkin jälkeen olisin suunnilleen käynnissä ( tässä mielessä kannabis on minulle vähemmän tuhoisa päihde kuin alkoholi ). Päivä kuluisi miettien että koska pääsen taas rakkaan bongini ääreen koomaamaan ja että mistä rahaa ja mistä lisää pilveä, huomiseksi tai pariksi seuraavaksi päiväksi. Illalla polttaisin sen vakiokohtuullisen 0,5 - 1,5 grammaa raakaa kukkaa ( eli ihan älyttömästi liikaa ), kunnes olisin siinä seinäntuijottelukuosissa ja valmis sänkyyn.

Tämä päivä alkoi skarpilla ololla ja seuraavaksi painun ulos lenkille. Minun ei tarvitse koko päivää miettiä että koska saan päihtyä ja / tai kuinka järjestän itseni päihtyneeksi. Mikäköhän näistä vaihtoehdoista voisi olla paras?

Hyvää raitista päivää kaikille!

Lisäys edelliseen: Jos en saisi pilveä mistään, ottaisin 95% todennäköisyydellä kännit.