Hei vaan! Olen n. 40 v. Mies. Tahdon irti alkosta. Ongelma minun juomisessa tulee siitä kun en ymmärrä rajoja. Menee usein yli. Muisti pätkii ja hölmöilee sellaisia juttuja mitä ei selvinpäin tekisi. Elämä on muuten kunnossa tällä hetkellä mutta viimeaikoina on alkanut tuntumaan siltä et yksi känni voi pilata paljon, kaiken. Pystyn kohtuukäyttöönkin ja tällä ajatuksella olen huijannut itseäni pitkään. Kun ei ole varsinaista ongelmaa mutta toisaalta on.
Kännissä, siis oikeesti kännissä tuntuu et olen ihan eri ihminen ku selvinpäin huono täysin mistään välittämätön ja selvinpäin. No liiankin kunnollinen. Tää aiheuttaa ihan helvetillisiä moraalimorkkiksia ja itseinhoa.
Kokeillaan nyt sitten ilman. Uskon ja toivon tän onnistuvan.
Anteeksi sekava aloitus, kiitos et ootte! 
Huomenet ja tervetuloa kirjoittelemaan!
Oma historiani alkon käytön kanssa on melko samanlainen, tuttu tarina. Välillä käyttö oli kohtuullista, useimmiten se kuitenkin lipsui käsistä. Muutuin aina aivan toiseksi ihmiseksi, inhosin itsenäni. Aamuiset ahdistukset yöllisistä sekoiluista, riitelyistä ja viesteistä sun muuta oli jotain kamalaa. Ainainen fyysinen ja henkinen huono olo. On paljon asioita, joita juomisen takia olen menettänyt ja rikkonut. Korkin kiinni laittamisen myötä olen saanut oman itseni takaisin Raittius onkin (ihan todella) yksi hienoimmista asioista mitä olen elämältä saanut.
On tärkeää, että olet pysähtynyt tarkastelemaan alkoholin käyttöäsi ja toteat halusi lopettaa. Päivä kerrallaan, tässä hetkessä olet juomatta. Kavereillekin on helppo alkuun sanoa, että on tipattomalla. Sekin nimittäin oli ja osittain vieläkin ainakin itselleni on yksi stressitekijä; kuinka kerron tästä muille. Alku on ahdistavaa ja viinanpiru huutelee, mutta kyllä se helpottaa. Täällä on monta hyvää ketjua, joita suosittelen lukemaan, saa uusia näkökulmia ja paljon muuta.
Paljon voimia ja hyvää vuodenvaihdetta!
Kiitos tuesta! Nuorempana on tullu mokailtua tästä syystä pahastikin tää oli “edellisessä elämässä” 15 vuotta sitten. Sekin tuolla takaraivossa painaa. Mulla on kaksi kouluikäistä lasta jotka eivät ole joutuneet tutustumaan siihen känni-minään. Olen onneksi jotenkin pystynyt heidät siltä säästämään. Mutta jos jatkan niin ajattelen että se on vaan ajan kysymys. Siinä ainaki yks kova motivaattori! Omat vanhempani eivät aikoinaan paljo tollasista tainnu välittää.
Joo en tiedä tosta avautumisesta kavereille… Kai se aikanaan luonnostaan selittyy jos, siis kun onnistun. Sieluni synkempi puoli kyl väittää et turhaan yrität.
Onneks ei tee mieli. Liikunta täl hetkel tärkeempää.
Oon yrittäny miettii et mihin oikeestaan tarvin alkoo? Täl hetkel ei yhtään hyvää syytä. Sosiaaliset tilanteet sit joo missä kaikki muut ottaa mut eihän niissä tarvi olla jos käy ahdistaan.
No niin, oon tässä ollu kuukauden juomatta mitään alkoholia. En muista lähivuosista sellaista viikkoa ettei olisi jotain tissutellut. Samalla jätin röökit. Aikamoista! Tässä tavallaan tutustuu itseen uudestaan. Viikonloppuna on pirskeet tulos vähä mietityttää et miten jaksan niit ihmisii. No jos siel on joku muukin selvinpäin. Ei tee mieli, hyvä hyvä!
Oon nyt kipeenä tää olo muistuttaa krapulaa. En halua itselleni moista enää aiheuttaa.
Hyvää alkanutta vuotta kaikille!
Jotain muuta: wau hieno suoritus, että olet ollut kuukauden juomatta
Jatka samaan malliin ja pidä se urheilu itselläsi alkon korvikkeena, jos se auttaa.
Itse olen tulossa perässä kovaa vauhtia.
Joo on se kova saavutus siihen nähden et en oo aikasemmin pitäny alkoa niin suurena haittana. Mut nyt tuntuu jotain naksahtaneen.(kohilleen) 
Kiitti! Hyvin se menee!