Ajattelin josko tätä kautta löytäisin kaipaamaani vertaistukea.
Vuosikausia jatkuneen päivittäisen juopottelun seurauksena ensimmäinen vakavasti otettavan lopettamisyritykseni katkoreissun jälkeen antoi minulle 3kk raitista aikaa jonka jälkeen retkahdus.
Taas yritys katkon kautta ja sama laulu. Vaimon tukemana seuraava yritys oli 4 viikon kuntoutus Pixnessä ja tunsin onnistuneeni. Siellä tutustuin myös AA:n toimintaan ja jonkin aikaa pyrinkin käymään kokouksissa.
Omalla asuinpaikkakunnallani ei valitettavasti mahdollisuuksia ole, joten kokouksissa käynti rajoittui vain kertoihin jolloin olin työ- taikka muissa asioissa vieraalla paikkakunnalla käymässä.
Puoli vuotta sain olla raittiina kunnes taas retkahdin. Päivittäistä salajuopottelua jatkui kuukauden kunnes jäin taas kiinni ja tänään on uuden yrityksen ensimmäinen selvä päivä.
Tällä kertaa aion onnistua omin avuin.
Olo on kamala paikat tärisee,sydän hakkaa ja säikyn kaikkia pieniä risahduksia enkä saa syötyä vaikka tiedän että pitäisi. Vettä ja tupakkaa kuluukin sitten sitäkin enemmän.Ahdistaa.
Luulen että viimeisen(kin) retkahduksen taustalla oli se, että voin mainiosti enkä huolehtinut sairaudestani riittävästi, kun oireetkin tuntuivat kadonneen.
AA:han en pääse niin usein kun tahtoisin ja siksi etsinkin epätoivoisesti vertaistukiryhmää netin kautta.
Moi mikko 50.
Itellä vähä samanlainen tilanne,katkot ja kuntoutukset käyty ilman mainittavaa paranemista. v2010 kankaanpään a-koti kuukauden kuntoutusjaksolla ja heti kotiutumispäivänä kännis.sairaalakatko, a-klinikan avokatkoja ja ihan vaan kotona lukemattomia sänkykatkoja.
Asun kans pikkupaikkakunnalla ja täälä ei aa toimintaa ole,lähin 30km pääs ja autoton kun oon niin aika mahoton olis käydä kun onnikatki kulukee mitensattuu.netistä löytyy kyllä noita aa-ryhmiä näin netinki välityksellä.yks on ainaki toi kiihtelys joka toimii sähköpostiperiaatteela,eli spostiin tulee toisten jutut ja saa kommentoida ja pistää omiakin asioita toisten luettavaksi.Sinne tarvii laitta spostia halukkudesta jäseneksi ja jos hyväksytään niin sitte niitä posteja alakaa tippuun.ite oon sinne kans liittyny.
Toinen on bolle aa-ryhmä joka taas toimii skypen kautta,palaverit 21 joka päivä.nähäkseni menee ihan palaveriperiaatteella näet puhujan ja sulle tulee josainvaihees myös mahollisuus puhua muille tai olla puhumati.
Ite en oo vielä sinne liittyny mut saattaa olla et jonainpäivänä teen senki 
Päiväkerrallaan systeemi varmaan toimii täs ongelmas parhaite,mennyttä on ihan turha ruveta näin alakuun märehtiin.Mokailtu on mutta tekemättömäksihän niitä ei saa vaikka miten vääntelis,niitten aika tulee myöhemmin jos kattoo tarpeelliseksi.
Alaku on aina helevettiä mutta kun päiviä kuluu niin se oloki rupee siitä tasottuun,itellä kohta 3vko seleviäpäiviä takana.Fyysisesti rupee oleen kondikses,kuupankan sitte meneeki enempi aikaa mutta eiköhän seki joskus siitä korjaannu.
Ei muuta ku häntä pystyyn ja päivä kerrallaan 
Kamalaa on tämä katkaiseminen.Sain syötyä vasta illalla pari voileipää.
Nukkumisesta ei tullut mitään kun sydän hakkasi ja hiki valui. Tunnit on uskomattoman pitkiä kun odottaa vierotusoireiden laantumista. Ei päivä kerrallaan eikä tunti kerrallaan vaan nyt mennään minuutti kerrallaan. Tällä kertaa en enää aio yrittää oireiden helpottamista parilla bissellä kun aikaisemmillakin yrityskerroilla on johtanut vain kierteen pahenemiseen.On se ihmeellistä ettei ole minkäänlaista tahdonvoimaa heti ensimmäisen jälkeen.
Diapamkyllästys tietysti houkuttelisi, mutta aion sinnitellä ilman.Eiköhän se siitä kun saisi vähän syötyä.Tällä hetkellä pelkkä ajatuskin kuvottaa.
Kolmas päivä menossa.
Eilen illalla sain jo syötyäkin ja käytyä saunassa hikoilemassa. Olo tuntui suht hyvältä.
Yöllä en saanut unta joten tänään sitten onkin ollut kunto ihan nollassa.Taaskaan ei ruoka maistu.
Mielessä käy vähän väliä josko pari bisseä auttaisi, mutta en aio yrittää.
Aiemmista kokemuksista tiedän, että olo kyllä helpottuu muutamassa päivässä, kun vaan saa syötyä ja nukuttua.En kuitenkaan haluaisi lääkkeen avulla nukkua, kun kerran siitä kierteestä olen jo eroon päässyt.
Ihmeellistä on että vaikka tämän helvetin on kokenut aikaisemminkin, niin siitä huolimatta sen jotenkin unohtaa ja sortuu uudestaan juomaan. Sitten sitä juomista jatkuukin lopuksi vain sen takia, että pitäisi vieroitusoireet poissa.
Luulee, että pystyy vähentämällä lopettamaan, mutta aina korjaussarja muuttuu rakennussarjaksi.
Vakaasti olen itselleni luvannut, että tämä sai olla viimeinen kerta. Muille en enää aio lupailla mitään, enhän noita lupauksia ole pitänyt. Vain itse pystyn itseni hoitamaan, vaikkakin tarvitsen siihen muiden apua.Täysin yksin ei tämä onnistu.
Onneksi ympärilläni on ihmisiä jotka minua syyllistämättä yrittävät auttaa. Ehkä he voisivat olla osa sitä korkeampaa voimaa?
Ajattelin kokeilla Skype AA-ryhmää, mutta ajatus tietokoneen välityksellä juttelemisesta tuntuu vieraalta, kun mielelläni keskustelen ihmisten kanssa naamatusten. Saa nähdä?
Tsemppiä sinulle kovasti! Toivottavasti nyt pystyt olemaan siten, ettet noita vieroitusoireita kaljalla lähtisi hoitelemaan. Voin kokemuksesta sanoa, että tuo nukkuminenkin alkaa helpottaan vähitellen. Itselläni eka viikon jälkeen sain jo nukuttua melko hyvin. Yritä myös ulkoilla sillä se auttaa taasen ruokahaluun. Aluksi tosiaan kannattaa mennä vaikka minuutti kerrallaan ja vähitellen sitten vain päivä kerrallaan. Itselleni on ollut apuna myös Jeppe juomapäiväkirja. Sen avulla näkee konkreettisesti miten niitä päiviä vähitellen kertyy. Hieno jos sulla on tukijoukkoja myös siellä lähellä! Me plinkkiläisetkin olemme tukemassa sinua mutta jos jokin ryhmä lisäksi tuntuu sinusta hyvältä ajatukselta, mene ihmeessä mukaan. Voimia sinulle tähän matkaan!
Viittaako lopun kysymys merkki kenties varaukselliseen suhtautumiseen virtuaaliryhmää kohtaan? Kannattaa avoimin mielin kokeilla kaikkea, mistä hitunenkin apua voisi tulla. Ja se on hyvä, että ympärilläsi on posittiivisesti asiaan suhtautuvia ihmisiä, mutta parhaan reflektiopinnan saa kuitenkin saman asian kanssa painivista/painineista. Ja siihenhän tämä plinkkikin on verraton väline.
Ja ulkoilun puolesta, kuten Onnistunko?kin, liputan. Ulkoiluna hyviä on ihan jo kevyt pyörälenkki tai kävelylenkki. Turha ainakaan lähteä liikoja yrittämään, koska se taas saattaa syödä liikunnan iloa. Esim jos ei ole tullut vuosiin juostua, ei kannata aloittaa lähtemällä juoksulenkille, jossa vetää itsensä piippuun. Kunhan tuo sade loppuu, taidankin lähteä lenkille - tai eihän se ole kuin pukeutumiskysymys - sää on aina sopiva ulkoiluun 
Mikko hei, Iltsu kirjoitti näin 3.4.2015 ketjussaan “Jäljellä olevan elämäni ensimmäinen päivä”
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Hei Mikko ja muut!
Voi kun kiva, Lomapuisto, että lainasit minua.
Haluaisin kertoa, että olemme muutaman ihmisen kanssa perustaneet ryhmän Rajattomat, joka toimii netissä AA-periaatteilla, niihin kuitenkaan liian tiukasti sitoutumatta. Mukaan voi liittyä kuka vain, jolla on halu lopettaa juominen. Osoite on alla.
Kuulun toiseenkin nettiryhmään, mutten pidä sitä hyvänä meille hiljattain raitistuneille. Olen saanut henk. koht. yhteyksiä näiden eri ryhmien kautta raitistuviin ihmisiin, mikä on ollut minulle suunnaton tuki.
Itsellän tuli juurikin täyteen legendaarinen 100 päivää ilman viinaa. Näyttäisi siltä että yritän nyt toistakin sataa päivää, ehkä jopa loppuelämää, mutta päivä kerrallaan mennään kaikki tässä. Mikko ja muutkin, toivon kovasti että pysyt valitsemallasi tiellä, mutta tarvitset muita muistuttamaan itseäsi asiasta. Kaikki olette tervetulleita nettiryhmäämme.
Olen mukana myös skyperyhmässä. Nämä kaikki täydentävät toisiaan, voit hyvin olla naamaryhmässä mahdollisuuksien mukaan ja etsiä lisätukea netin kautta.
neljäs päivä menossa.
Kiitos teille tuesta.
Eilinen oli raskas, mutta sai onnelisen lopun. Vaimon kanssa keskulteltiin siitä, miten juomattomanakin aikana en ole pystynyt elämään “kunnolla” vaan keskittynyt lähinnä itseeni ja asioihin jotka mielestäni ovat miellyttäviä kykenemättä hoitamaan vaikeita asioita (soita voudille, hoida firman velat, maksamattomat verot ym.ym) jotka olen juoppona aikaansaanut. Raskasta kuultavaa, mutta totta.
Molemmat tästä ahdistuimme ja itse sain paniikkikohtauksen. Vaimo lähti laukaisemaan hermojaan baariin, hän kun osaa taidon rentoutua lasillisen ääressä jatkamatta seuraavana päivänä. Itse sen taidon menetin jo vuosia sitten.
Itseäni rauhoitellakseni rohkaistun kokeilemaan Skype-ryhmää ja kokemus oli todella miellyttävä ja rauhoittava. Söimme illallisen yhdessä suurella ruokahalulla ja nukuin yli 6 tuntia!
Tänään onkin vointi ollut jo parempi ja oireet saapuu sellaisina aaltoina, mutta välissä aina parempi ja pystyy jo syömäänkin. Korjasin ulko-oven rappuset, tuntuu hyvältä kun saa tehtyä muutakin kuin vain maattua ja kieriskeltyä itsesäälissä.
Juuri äsken uusi Skype kokous. Hyvä tapa viettää sunnuntai-iltaa.
Uusin voimin huomiseen!
Jes! Hienoa! Itsekin olen kokenut Skypen sellaisena rituaalina, jonka avulla voi rauhoittua. Voi jotenkin palata siihen ajatukseen, että tänään en juo ja että miksi se on tärkeää. Ja että on muitakin, jotka pysyttelevät raittiina ja että se kannattaa. Tsemppiä alkavalle viikolle!!!
kohta jo viikko takana.
Kun vointi alkaa paranemaan, niin sitä ihmettelee miksi en katkaissut aiemmin.Kyse on kuitenkin vain muutaman päivän helvetistä.
Toki käy myös niin, että kun ei tarvitse jatkuvasti keskittyä fyysiseen jaksamiseen, niin syyllisyydentunteet, masennus, ahdistus ja ylipäätänsä henkinen tuska nostavat päätään.
Nämä ovatkin ne oireet joita en oikein yksin pysty vielä käsittelemään. Kun kuitenkin olen päättänyt etten aio tunteitani ohjailla alkoholin avulla, niin jotakin muuta on keksittävä.
Avoimesti ja rehellisesti keskustelemalla ja läpikäymällä näitä tunteita ja niiden syitä muiden ihmisten kanssa on kyllä helpottanut huomattavasti.
Itselleni on ainakin ollut myös verrattomana apuna tässä akuutissa vaiheessa myös se että uskaltauduin mukaan Skype-ryhmään. Nyt jo odotankin iltaa, että pääsisi keventämään mieltään muiden samankaltaisten ihmisten pariin. Eihän se ihan sama asia ole kuin naamatusten juttelu, mutta sen mahdollisuuden puuttuessa kuitenkin itselleni hyvä vaihtoehto.
Ei ollut mitenkään mieltä ylentävää kuultavaa kun kaveri soitti kertoakseeen omasta retkahduksestaan.
Toinen toistamme tukien pyrimme kuitenkin päästä tästä eteenpäin.
Toisten sinua ymmärtävien tuki on kyllä uskomatoman tärkeätä varsinkin silloin kun aloittelet raittiutta.
Nyt saankin jo aiemmista päivistä poiketen mennä jo päivä kerrallaan.
Eilinen ei sitten mennytkään ihan suunnitelmien mukaan kun kaikesta työstä huolimatta otinkin muutaman bissenn hermoja laukastakseni. Aivan tarpeetonta, mutta en vain pystynut vastustamaan. On kummallista kun tuo “toinen persoona” ottaa vallan, niin sitä ei mikään mahti maailmassa pysty vastustamaan. Aika epätoivoinen tunne, kun itse ei haluaisi olla tämmöinen, mutta jokin “suurempi voima” vääntää puolestasi. Ajatus siitä että “korkki kiinni” on jotenkin absurdi, kun mikään päässäni ei toimi niinkuin terveiillä ihmisillä.Miksi tämä homma menee aina näin?
Nyt kuitenkin saa juominen riittää taas tällä haavaa riittää ja selvinpäin huomiseen.
Moi Mikko
Älä suotta ihmettele paria kaljaa. Älä myöskään syyllisty turhia.
Juomisen loppuminen tapahtuu todella harvoin ennalta arvaamattomissa olosuhteissa. Joidenkin kohdalla se vaan tapahtuu . minulla on 30v raittius , noin. Olen seurannut ihmiskohtaloita lähinnä alkoholipiireissä. Tämä elämänkokemus on näyttänyt sen mitä päihdeongelma on ja miten eri uskomushoitomot päihdeongelman ympärillä häkkäröi
En väitä heitä pahoiksi , sulkevat vain silmänsä uskomuksiensa seurauksista.
Mene A-klinikan sivustolle ja hakeudu heidän avun piiriin. Kirjoita tänne kuulumisia ja ota rauhallisesti . Uusia krapuloita piisaa , siitäkään ei kannata huolestua .
Taas on muutama raitis päivä takana. Viikonloppuna perheen kanssa 50-v. juhlissa. Hyvää oloa tuotti se että ei ollut minkäänlaista tarvetta juomiseen vaikka tarjolla olikin, eikä haitannut hauskanpitoa lainkaan, pikemminkin päinvastoin.
Kotimatkalla pidimme vaimon kanssa muutaman tunnin miniloman ajellen pikkuteitä ja käymällä kukkaostoksilla ja merenrantakahvilassa-tuntui kuin olisi ollut viikon poissa!
Juomiseen kun liittyy niin paljon negatiivisia asioita niin on motivoivaa huomata kuinka paljon mukavampaa elämä on raittiina. Kun illalla saa laskea päänsä tyynyyn ilman että on mitään salattavaa tai hävettävää Kiitollinen saa olla jokaisesta raittiista päivästä.Senpätakia en laskeskelekaan raittiiden päivien lukumäärää sillä tärkeintä on juuri tämä päivä.
Illalla on varmaankin vuorossa taas AA sillä A-klinikalla käydessäni en tuntenut saavani sitä apua mitä tarvitsen. Vaikka henkilökunta on ammattitaitoista ja ystävällistä en koe että he sisimmässään ymmärtävät sairauden mielettömyyttä.
AA:ssa en käy sen niinkään ideologisista tai uskonnollisista syistä vaan siksi että koen itselleni tärkeäksi saada keskustella ongelmastani toisten alkoholistien kanssa koska tiedän heidän todellakin ymmärtävän minua. Samalla saan arvokasta tietoa siitä miten muut ovat asiaa käsitelleet.
Sitäpaitsi sehän on sinänsä aivan sama mitä keinoja käyttää kunhan muita loukkaamatta onnistuu pysymään raittiina.
Tänään on hyvä päivä takana, toivottavasti huominen sujuu rauhallisesti.
Myöhästyneet tervetuliaistoivotukset minultakin, Mikko50! Jonkinlaisen käsityksen käyttämistäsi apukeinoista jo sainkin. Nyrkkisääntönä suosittelisin todella kaiken mahdollisen ennakkoluulotonta kokeilemista. Jos ei natsaa niin sitten ei - kokeilematta et kuitenkaan voi muodostaa objektiivista mielipidettä.
Leikkasin tarkoituksella vain tuon ylläolevan lauseesi ketjusta esiin. Alleviivaan näkemyksesi keinoista, toisten loukkaamisesta olen täysin eri mieltä! Mulle oli täysin sama kenen varpaille astuin ja ketä loukkasin jopa tarkoituksella saadakseni raittiuden päästä kiinni. Myrkyllisten ihmisten tunnistaminen ja eliminointi oli itselleni avain kestoraittiuteen. Korkin kiinni laittaminen olemassa olevassa ympäristössä on ensimmäinen ja tärkein askel. Sen kiinni pitäminen onkin aivan eri asia jos sinulla on vanhat kuviot muuttumattomina saattajana. Mieti asiaa! 
TERVETULOA raitistumaan Mikko50 minunkin puolestani. Olen itse palannut palstalle, kun yli puolen vuoden hyvin alkaneen (ties kuinka monennen) raitistumisyrityksen jälkeen mopo oli karata jälleen käsistä.
Kuvailemasi ahdistus ja masennus -olotilat lopettamisen yhteydessä ovat minulle tuttuakin tutumpia… Nyt kesällä juomakauttani kesti “vain” 1 kk 20 pv, mutta senkin huomaan tuoneen ahdistuksen, masennuksen, itsesäälin, huonon itsetunnon ja ennen kaikkea itseensä pettymisen tunteet takaisin. Erittäin epätervetullutta koettavaa, kun on jo saanut maistiaisia toisenlaisesta elämästä.
Hienoa, että puolisosi tukee sinua ja voitte puhua alkoholismista. Kaikkea hyvää Sinulle!
Tänään on vaikea päivä.
Usein kuulin nuorempana puhuttavan “juomahimosta” , en silloin voinut käsittää mistä kyse oli, koska itselläni juominen oli senverran hanskassa että juominen oli etukäteen suunniteltua hauskanpitoa viikonloppuisin.
Tänään olen kuitenkin saanut kokea että juomahimo ei liity millään tavalla etukäteen suunniteltuun toimintaan, vaan iskee ilman syytä kuin salama kirkkaalta taivaalta minuun.
Tässä sitten punnitaan onko alkoholistilla olemassa tahdonvoimaa olla ottamatta kun tällainen himo iskee.
Olen reissuni varrella joutunut toteamaan ettei kohdallani ole kyse vain luonteenheikkoudesta, vaan todellakin sairaudesta jonka oireita on vaikea saada hallintaan.
Muita mielihalujani pystyn helpostikin vastustamaan, mutta alkoholin ollessa kyseessä on vastustaminen lähes mahdotonta.
Tiedän että juominen helpottaisi hetkeksi, mutta vain edistäisi sairauttani.
Hieman himoa helpottaa, kun saa purkaa tunteitaan edes näin kirjoittelemalla.
Taistellaan sitten tämä päivä, ehkä huomenna on helpompaa?
Terve Mikko50. Juomahimo tosiaan voi iskeä kuin salama kirkkaalta taivaalta ilman että sitä pystyisi aina estämään. Kuitenkin voit varautua tuleviin tilanteisiin jonkin verran esimerkiksi soveltamalla ketjun “Yksinkertaisia Niksejä” toimenpiteitä ja ajatuksia. Sekä ennakoimalla millä ihmisillä, paikoilla ja tilanteilla on tähän asti ollut vaikutusta juomakäyttäytymiseesi.
Samoin lukemisen arvoinen on Plinkin “Retkahduksen esto-palsta” (jotenkin näin muistaakseni…).
Tsemppiä.
Suklaapatukka ja pari-kolme lasillista raikasta vettä, niitä ruumiisi ehkä tarvitsee juomishimon taltuttamiseen.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme