Taas yksi yrittäjä

Me Lopettajat
1

Tervepä vaan terve!

Lukuisia kertoja tuli näitäkin sivuja selailtua, ennen kuin päätin rekisteröityä ja jakaa tämän henkilökohtaisen kamppailuni muiden kohtalotoverien luettavaksi. Olen jostain lukenut, että joka kerta kun tunnustaa oman alkoholiongelmansa, siitä jää muistijälki aivoihin. Näin paksupäiselle kaverille ei olekaan ihan vähäinen määrä muistijälkiä auttanut, joten lisätäänpäs nyt vielä ainakin yksi. Olen alkoholiriippuvainen. ALKOHOLIRIIPPUVAINEN! En haluaisi olla. Haaveilen päivittäin raittiista elämästä. Tiedän, että voisin paremmin ja olisin onnellisempi, jos en joisi alkoholia.

Alkoholi on aivan perseestä, mutta se vie minua kuin pässiä narusta. On aina vienyt, jo ennen ensimmäistä maistelukertaa. Olen kokenut alkoholin aina kiehtovana asiana. Pentuna katselin, kun arvostamani aikuiset joivat alkoholia ja paransivat maailmaa. Mietin, että vielä tulee aika, kun minäkin kuulun kööriin täysivaltaisena jäsenenä, olutpurkki kouran silmässä. Vanhempani ovat olleet kohtuukäyttäjiä, enkä muista nähneeni heitä pahemmin humaltuneena. Joillakin sukulaisilla oli pientä alkoholiongelman poikaista, mutta hyvin olivat hekin elämän syrjässä kiinni. Jokin sai minut ihannoimaan alkoholia.

Teini-ikäisenä olin rappioromantiikan pauloissa. Kapakassa piti istua ja sekoilla kännissä, varastella liikennemerkkejä ja tapella nakkijonossa. Luin Vexi Salmen kirjoja tämän edesottamuksista Irwinin kanssa ja kuljin nahkahattu vinossa maailmalla. Välillä sekaannuin politiikkaankin ja missäs muualla sitä politiikka puhutaan, kuin lähiökapakan baaritiskillä.

Jossain vaiheessa huumeetkin tulivat kuvioihin ja näennäisvapaus alkoi vetää puoleensa. Maailmalla piti kiertää ja säätää milloin mitäkin paskaa pään sekoittamiseksi. Onneksi tämä vaihe oli nopeasti ohi ja huumeet saivat jäädä pl. muutamat idioottimaiset repsahdukset silloin tällöin.

Nyt olen perheellinen mies, eikä voisi vähempää kiinnostaa riekkua kapakoissa tai sekoilla kännipäissään maailmalla. Alkoholi sen sijaan kiinnostaa edelleen. Nyt ryystän sitä lähinnä oluen muodossa joka helkkarin ilta. En tule mainittavammin humalaan, mutta ilmankaan en osaa olla. 7-10 olutta menee muutamia poikkeuksia lukuunottamatta joka ilta. Ja kyllä vituttaa. Monta kertaa olen päättänyt lopettaa käytön, mutta yhtä monta kertaa aie on jäänyt haaveeksi.

Minulla on elämässäni kaikki hyvin. Mahtava perhe, tukiverkko kunnossa, olen toistaiseksi terve ja minulla on runsaasti muitakin ajanviettotapoja/rentoutumiskeinoja, kuin tuo kaljan litkiminen.

Yritän nyt kirjoitella tänne ja katson, josko tämän julkisen esiintulon kautta pääsisin raittiiseen elämään kiinni.

2

Oikeilla jäljillä olet.
Minäkin tiesin sisimmässäni olevani alkoholiongelmainen, mutta se ei vielä antanut voimaa raitistua. Raittiuden sain sillä, että menin AA-kokoukseen, jossa ääneen sanoin siellä olleille naisille ja miehille, että olen alkoholisti. Tänäänkin muistan olevani alkoholisti, voimaton alkoholiin nähden, ja minulla on lisäksi tapana käydä sanomassa se ääneen siellä, mistä raittiuteni on lähtöisin.

Varmin tapa saada pitää kerran alkanut raittius on olla tänään ottamatta ekaa ryyppyä. Monimutkaiseen ja vaikeaan pulmaani olen siis löytänyt yksinkertaisen ratkaisun.
Kiitos niille alkoholisteille, jotka avaavat palaveripaikan ovet, keittävät kahvit ja kertovat mitä oli, mitä tapahtui ja mitä on nyt.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

3

Tervetuloa!Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku vai miten se meni.Minä olen raitistellut nyt yli kolme kuukautta,apuna alussa AA (nyt satunnaista),päihdelinkin viisaus ja oma totaalinen kyllästyminen koomakänneihin ja kuoleman krapuloihin.

Ota iisisti,asiat järjestyy jos niiden antaa järjestyä.

4

Tänään on siis ensimmäinen päivä. Luulen, että onnistun olemaan tämän päivän juomatta. Kaapissa on eilisestä jäänyttä punaviiniä, mutta se ei muodostu ongelmaksi tänään. Olen kuitenkin oluen lipittäjä. Kyllä punaviinikin uppoaisi, jos olutta ei ole jääkaapissa/kello olisi yli yhdeksän illalla, mutta ei tänään. Vielä tänään päätös pitää. Minulla on nimittäin todella huono olo, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Olen täysin kyllästynyt tähän oloon ja selkärangattomuuteeni.

Huomenna saattaa jo olla toinen ääni kellossa. Jos saan yöllä nukuttua ja päivällä on edes pientä, sinänsä normaalia, rasitusta, saatan jo yrittää kusettaa itseäni illalla. Vanhaan tapaan on niin helppo palata, että jo yksi juomaton päivä saattaa antaa yllykkeen tissuttelulle. Saatan tosin jo juodessani ajatella, että huomenna tämä loppuu. Raitis elämäni alkaa yleensä aina huomenna, ensi viikolla tai loman jälkeen. Ei ikinä silloin, kun kaljapatteri on jääkaapissa jäähtymässä. En usko, että pystyn tähän, mutta haluan silti yrittää. En esim. vuotta tai loppuelämääni, vaan tämän hetken. En juo NYT, enkä NYT, enkä NYT…muulla ei kai ole väliä.

Minulla on haave. Olemme lähdössä perheen kanssa ulkomaille joulun tienoilla, aivan samoin kuin lähes joka talvi. Unelmoin siitä, että kykenisin olemaan juomatta tuon reissun. Nukkuisin hyvin, söisin terveellisesti ja harrastaisin kuntoliikuntaa. En ole lapsuusaikojen jälkeen tullut koskaan matkalta kotiin levännnenä ja hyvinvoivana, vaan aina pöhöttyneenä, lihoneena ja epätoivoisena. Matkoilla on pitänyt “nauttia elämästä”. Tämä on sairasta. Olen huomannut, että moni muukin tarkoittaa elämästä nauttimisella viinalla läträämistä ja ylensyöntiä.

Haave motivoi, mutta en saa takertua siihen liikaa. Jos haluan toteuttaa haaveeni, minun on oltava juomatta NYT! En voi vaikuttaa juomiseeni menneessä tai tulevassa, vaan ainoastaan tällä hetkellä. Siinä on haastetta. Olen joskus ollut pitkänkin ajan juomatta, mutta en muista olinko silloin parmepivointinen henkisesti tai fyysisesti. Vaimo sanoo että olin, että sain asioita aikaiseksi. Voi kunpa muistaisin, ei tahdo usko riittää…

5

Tervetuloa minunkin puolestani.
Elämäntapojen muutoksiin on monta tapaa -useampia kuin alkuvaiheessa itselle sopivaa etsiessä uskoisikaan.

Jokapäiväisestä juomisestani irrottauduin jonkinlaisella itsesuggestiolla ja uratuneiden ajattelutapojen poispyyhkimisellä -aktiivisella unohtamisellakin. En sitoutunut mihinkään järjestöön tai ideologiaan , kasasin niitä omia heikkoja voimiani kokoon ja siitä se sitten.

Mainitsin tuon “rappioromantiikan”. Niinpä. Aikansa kulttuuri-ilmiönä , monessa kohdin lomittuneena ihan hyviin juttuihin, kuten vapautumiseen kilpailuyhteiskunnan kierteestä, heikompiosaisten ihmisarvon tunnustamiseen, rentoon asenteeseen ja konservatiivisten ajattelun pakkopaitojen repimiseen -se kuitenkin markkinoi päihteiden riemullisyyttä ja “vapautta” niin voimakkaasti että varmasti vaikutti monen muunkin kuin sinun ja minun asenteisiin juopottelua kohtaan.

Aikansa kutakin.

Jos nyt tuntuu siltä että elämän tasapaino ja selvänäolo on mukavampaa kuin se seikkailuhenkinen ja huuruinen vauhdikkuus, niin tuostahan se lähtee.

Ei se välttämättä ole helppoa, mutta kun on tarpeeksi muuta ajateltavaa, ja kuten kerroit, muita rentoutumis- ja ajanviettotapojahan sinulla on, niin kyllä siitä selviydyt.

Minulla homma onnistui, halusin että alkoholista tulee elämässäni täysin merkityketön aine, ja siksi se tosiaan muuttuikin. Enkäole ketunut.

Eipä muuta kuin voimia ja tsemppiä! Usko itseesi, se auttaa!

Asian ydin voi muuten olla juuri tuossa viimeksi kirjoittamassasi.
Jos uskot onnistuvasi -tai et usko
… olet todennäköisesti oikeassa.

Usko omiin voimiin ja onnistumiseen on todella tärkeä juttu.
Jos saat itsesi uskomaan että onnistut, olet jo ainakin puoliksi voittanut.

6

Tervetuloa mukaan. Minua auttoi omien lukuisten yritysteni jälkeen AA ja sieltä saatu vertaistuki. Itseään minun oli niin helppo pettää ja aina ratkesin ryyppäämään. Minullakin on asiat muuten kunnossa, mutta niin vaan piti kännätä melkein oma ja perheen elämä pilalle. Nyt raittiutta on kasassa minulle täysin uskomattoman luku 8kk. Toivottavasti löydät sinulle sopivat keinot, joiden avulla onnistut

7

Varhaishuomenta Rouherukkanen ja tervetuloa palstalle. Olet ottanut tärkeimmän askeleen ja myöntänyt ongelmasi. Nähtävästi myös lähimmäisesi tietävät päätöksestäsi juomattomuuteen ja tukevat sinua? Tosta mainitsemastasi julkisuudesta sen verran, että olisi hyvä jos sulla olisi tämän palstan ulkopuolellakin asiantuntevia tukihenkilöitä. Joko jossain ryhmässä tai sitten paikallisessa päihdeneuvonnassa. Säännöllinen ja alussa tiivis yhteys näihin on tärkeää. Rajaa tiedotuspolitiikkasi harkintasi mukaan, mutta pysy täysin rehellisenä niille jotka vihit asiaan.
Kiinnitin huomiota kaksijakoisuuteen joka paistaa kirjoituksestasi läpi. Oikeastaan haluat lopettaa, mutta sitten kuitenkin sulla on vielä alkoholia käden ulottuvilla. Ensimmäisenä kaikki oluet, viinit ja viinat ulos talosta! Saatavuus hankalammaksi! Puhut myös “haaveista”. Käytä mielummin sanaa “päätös” - ainakin nyt alkuvaiheessa pelkän “mekaanisen” raittiuden saavuttamiseksi. Ei minkäänlaista kompromissia - joko/tai.
Yhden tärkeän asian olet sisäistänyt hyvin. Nimittäin sen, että voit joko humaltua tai pysyä raittiina vain tänään. Huomista ei tule koskaan raitistumisasiassa. Korkeintaan sillälailla, että voit pelata aikaa ja siirtää juomishimon huomiseen.Pidä tämä visusti mielessä ihan vaikka tunneittain tai minuuteittain. Alussa korkin kiinni pitäminen on joskus aikamoista kärvistelyä.
Lukaise muuten ketju “Yksinkertaisia Niksejä”. Voit löytää pari vinkkiä.
Joulun matkasi sopii hyvin keskipitkäksi tavoitteeksi. Siis siten, että pyrit olemaan siihen asti täysin raittiina. Kirkkain silmin on kivempi reissata. Sekä itselle että muille. :smiley:

8

Kiitos kaikille kommenteista ja hyvistä näkökulmista. Tänne kirjoittaminenhan saattaa todella auttaa!

Tämä päivä on mennyt mukavasti, vaikka yö meni pyöriessä ja uneksiessa. Toivon mukaan, tuo unen laatu jossain vaiheessa paranee ja muuttuu rauhalliseksi. Aamu oli, väsymyksestä huolimatta, mukava, kun ei tullut niitä kaljan makuisia röuhtäyksiä, eikä päätä jomottanut. Se on uskomaton tunne, kun tajuaa että “minä en juonut eilen alkoholia”. Enpä olisi joskus nuorempana uskonut olevani tällaisessa tilanteessa.

Juomattomuus olisi helppoa, jos koko hereilläoloaika sujuisi aamun fiiliksissä. Mikään ei ole niin mukavaa, kuin herätä aikaisin ja viettää kiireetön aamu, ilman eilisen aiheuttamaa tokkuraa. Illat ne vaikeita ovat.

Kohta on ilta käsillä. Olen päättänyt, että tänään en juo. Kuten arvelin, tänään jo häivähti mielessä, kuinka mukavaa olisi juoda yksi(niin varmaan!) kylmä olut. Onneksi ajatus haihtui nopeasti päästä.

9

Hyvä päivä, huonosti nukutun yön jälkeen. Tiesin jo päivällä, että tänään en juo. Tuo tunne tuli oikeastaan ilman erillistä päätöstä. Tiedän kuitenkin, että helppona päivänä on helppo olla juomatta, huonona se on lähes mahdotonta. Tiedän kokemuksesta, että harvoin on kahta helppoa päivää peräkkäin. Nyt olisi siis syytä alkaa jo psyykkaamaan itseään huomista varten. Enpä kuitenkaan ala. Yritän ottaa mahdollisimman rennosti. Olen yrittänyt monta kertaa väkisin puskemalla, eikä homma ole toiminut. Nyt yritetään näin.

Väsymys on ihan järjetön. Pientä ärtymystä on havaittavissa. Näistä pienistä miinuspuolista huolimatta, tuntuu että saan enemmän aikaiseksi kuin yleensä. Eikä stressikään paina. Tämä on tietysti ohimenevä ilmiö, sillä alussa tämä homma on aina helpompaa, kun motivaatio on huipussaan.

Alan yleensä jossain vaiheessa kuiskia itselleni, että ehkä minun ei olekaan tarpeen olla ikuisesti juomatta, onhan parikin viikkoa jo ihan hyvä. Kun tämän ajatusprosessin päästää liikkelle, se on menoa sitten, vaikka kuinka hyvin olisi mennyt. En tiedä, mikä tähänkin vaivaan auttaisi.

10

Aijai, tänään on hyvä päivä. Heräsin todella aikaisin, kävin lenkillä raikkaassa ulkoilmassa, söin kiireettömästi aamupalaa ja meditoin. Lähdin virtaa täynnä kohti päivän askareita. Nukuin todella hyvin ja olin pitkästä pitkästä aikaa levännyt ja energinen aamulla.

Tiedän onnistuvani olemaan alkotta tämän päivän. Nyt otan päiväunet, olen sitten perheen parissa ja lähden illalla joogatunnille, joka loppuu niin myöhään, etten ehtisi kaljakauppaan vaikka kuinka haluaisin. Vaikka ehtisinkin, niin tänään en menisi. Nyt ei ole hankala päivä, vaikka sellaista eilen ennustelinkin.

Elämä on mahtavaa, erityisesti ilman keskushermostoa lamaavia myrkkyjä!

11

Mitä pitempään raittiutta kestää, niin sitä enemmän tuo juomattomuuspäätös menee alitajuntaan, ei sitä tosiaan tarvitse aktiivisesti miettiä. Täytyy siis kääntää prosessi päälaelleen: myös juomispäätös syntyy alitajunnassa, ja ihminen menee autopilotilla kaljakauppaan. Siitä pääsee pois vain olemalla pitkään juomatta.

Poppakonstia ei ole: paljon raittiita päiviä ja toisaalta kykyä tunnistaa ne sudenkuopat kun ajattelee, ettei “se pari enää haittaa”, kun onhan tässä raitisteltu. Täytyy muistaa, että kyllä on. Haittaa.

12

Noin se menee. Autopilotti toimii, myös siten että selvänäolosta tulee automaatti, itsestäänselvyys.

Jonain päivänä asiaa voi katsoa jo kauempaa, kokonaisuutena, ulkopuolelta, kun henkilökohtainen ongelma on kuihtunut pois. Ja olo on paljon rauhallisempi, kun ei tarvitse omalla kohdalla enää murehtia tuollaisesta asiasta.

Aikansa kaikki ottaa, mutta sen paremman autopilotin kehittymiseen voi vaikuttaa itse ( ja epäilen ettei siihen oikein mikään ulkopuolinen voima edes pysty vaikuttamaan)

Ajatuksenkulkuaan voi manipuloida, ja ainakin alkoholista voi tehdä itselleen ihan merkityksettömän jutun.

13

Nyt on ollut paha päivä. On väsyttänyt ja vituttanut ja päätäkin särkenyt koko päivän. Mieli on ollut maassa. Kävin jo hekumoimassa oluthyllyllä, mutta mukaan tarttui 12-pack sitruunavichyä. Sipsitkin vaihtuivat lopulta dipattaviin vihanneksiin.

Hetki sitten piti kaataa pois se punaviini, joka on saanut olla muutaman päivän kaikessa rauhassa kaapissa. Olin unohtanut talossa olevan myös brandya, joka sai nyt myös lähtöpassit.

Ehkä se tästä. Juomat ovat viemärissä, enkä ehtisi millään enää kauppaan ennen yhdeksää. Siispä; tänään en juo.

14

Väsyttää. Taitaa olla flunssakin tulossa. Tänään joka tapauksessa kuudes alkoton päivä. Koko viikonloppu menee meditoidessa retriitillä, joten voisin sanoa, että takuuvarma alkoton viikonloppu on luvassa. Tosin sunnuntai vaatii varmasti taistelua, koska olen huomannut alkoholi, roskaruoan ja paskaviihteen himon olevan suurin juuri intensiivisen meditaatiorypistyksen jälkeen(Outoa!).

Noh, näin se vaan menee. Päivä kerrallaan. Huomenna jo viikko kasassa. Jei!

15

Jopas nyt jotakin, aikahan on mennyt kuin siivillä. Pakko sanoa, että ei ole viimeisen viikon aikna tehnyt käytännössä ollenkaan alkoholia mieli, eipä asia ole isommalti edes mielessä pyörinyt. Toki se käväisee monta kertaa päivässä mielen päällä, mutta lähinnä ihmetyksen kautta. Ihmetyttää aina vaan, kuinka paljon se elämään ja yleiseen olotilaan vaikuttaakaan.

Saa nähdä, vieläkö huominenkin päivä on yhtä helppo. Yksi asia on kuitenkin varmaa: tänään en juo!

16

Ei tullut helppoa päivää. Eikä mennyt joulun reissu ilman alkoholia. Tuosta on melkein vuosi aikaa, kun viimeksi kirjoittelin. Nyt AA:ssa. Ensimmäinen askel otettu.

17

Ei kannata lannistua. Alkoholismin yksi ominaispiirre on että raitistuminen ei normaalisti tapahdukaan ensimmäisellä kerralla kun sitä yrittää. Siemenen pitää vähän niinkuin kypsyä siellä mielessä jonkin aikaa ja jossakin vaiheessa kun se pohjakosketus lopullisesti sitten tulee niin silloin sen vaan tietää että nyt se saa loppua.

Haluan tässä nyt valaa toivoa sinuun, koska minäkin vielä vajaa kolme kuukautta sitten olin aivan pohjalla. Silloin suunnittelin jo itsemurhaa kännipäissäni, kunnes päätin kuitenkin soittaa ambulanssin ja mennä päivystykseen, josta tehtiin lastensuojeluilmoitus ja silloin koin oman pohjakosketukseni. Päätin heti seuraavana päivänä että nyt saa loppua. Enää en halua syvemmälle suohon, koska todennäköisesti menettäisin kaiken elämässäni. Jopa henkeni.
Ensimmäinen kaksi viikkoa on ne vaikeimmat noin niinkuin mielialan suhteen, ihan kemiallisista syistä. Aivot ovat sellaisessa omanlaisessaan tulehdustilassa joka helpottaa sitten ajan kanssa, ja elämä helpottuu. Tämä aivokemioiden sekaisin olo voi kestää kännäämisen määrästä 3-6 kuukautta, joista itse olen jo lähempänä sitä 3 kuukautta, ja usko minua kun sanon, että olen tosi onnellinen ja hyvinvoiva. Alkoholista on tullut täysin merkityksetön aine minulle ja vaikka juomisajatuksia tulee mieleen silloin tällöin, pystyn ne sivuuttamaan helposti ajattelemalla sitä paskan määrää mitä se on minulle aiheuttanut. Lopulta kun se juomiskierre ei johda mihinkään hyvään. Hautaan tai mielisairaalaan korkeintaan.

Pidät vaan mielessäsi että takapakkeja saattaa tulla mutta kyllä se aika koittaa että haluat todellakin lopettaa. Ei koskaan kannata antaa periksi, sillä onnellisempi ja rikkaampi elämä odottaa vain viinanjuonnin lopettamisen päässä. Nyt kun olen jonkin aikaa ollut raittiina, voin nauttia pienistä asioista kuten rakkauden tunteesta ja jäätelön syömisestä. :slight_smile: Ei sitä sen kummempia asioita elämään tarvita sitten lopulta, vaikka tiedän että juuri nyt ne tuntuvat sinusta ihan mitättömiltä asioilta.

Koita nousta jaloillesi ja pyristele vaikka väkisin ne ensimmäiset kaksi viikkoa, sillä sitten tunnet jo olosi energisemmäksi.

18

Onneksi olkoon! On ratkaisevan tärkeää, että olet tehnyt jotain konkreettista raittiutesi hyväksi. Ensimmäisen jälkeen tulee niitä askelia lisää, mutta ei tarvitse hätäillä. Sulla on aikaa koko loppuelämäsi. Jo ensimmäisessä palaverissa huomaa, että ei olla yksin.
Päivällä katselin, kun hanhiparvia lensi taivaalla kauniissa muodostelmissa. Olen toisinaan kuullut verrattavan raittiiden alkoholistien yhteiseen päämäärään pyrkimistä sanoin “parvessa on hyvä lentää”.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme