Taas yksi uuden huumelapsen vanhempi tässä

Vilpola
1

Hei

Kun löysin tämän Vilpolan ja rekkasin itseni tänne niin olen lukenut kaikki keskustelut läpi. Oma poikani on arviolta 4-5 vuotta sitten aloittanut alkoholikokeilut ja tupakan. SItten noin kolme vuotta sitten sain tietää hänen polttavan pilveä. Kävimme heti keskustelun asiasta ja hän sanoi, että ei ole mitään tarvetta siirtyä siitä muihin aineisiin. (Nyt jo kaikki tietävät mihin tämä kirjoitus johtaa…) Tänä syksynä ongelmat ovat lisääntyneet. Homma räjähti käsiin pari viikkoa sitten kun hän kotona yöllä toisten nukkuessa otti jotain nettihuumekemikaalia. Ja otti sitä liikaa. Aamulla piti tilata ambulanssi ja poika sairaalaan ja siellä teholle. Teholta toipui mutta kymmenen päivää meni sairaalassa.
Kaikki olemme shokissa. Oma perhe ja isovanhemmat ja veljet ja siskot. Ja onneksi on joitain ystäviäkin joille asiasta on voinut puhua.

Tuntuu niin pahalta. Kun itse olen alkoholistin poika joka aina on kokenut vierautta isäänsä, niin ajattelin aina että oman pojan kanssa hoidan asiat hyvin. Meillä aina on hyvä suhde ja tulemme toimeen keskenämme. Harrastamme asioita ja teemme kaikenlaista yhdessä. Ja niin on ollutkin. Silloin nuorempana. Mutta ei enää muutamaan vuoteen.

Kuka vei sen pojan? Kuka vei meidän yhteisen elämämme? Kuka vei tulevaisuutemme ja antoi tilalle riidat, epätietoisuuden, ainaisen huolen ja ongelmat?

Meille hän sanoo että ei aio enää kemikaaleja ottaa, ainoastaan “luonnontuotteita”. Mutta samalla on tietoomme tullut kuinka kavereille kehutaan teho-osasto kokemuksella ja aiotaan aina silloin tällöin ottaa ns extreme-kokemuksia sopivilla aineilla.

Masentaa se, että kun hän 10 päivän jälkeen pääsi sairaalasta niin heti samana päivänä piti ottaa kaljaa ja kahden päivän päästä jo pilvisauhuttelua.

2

Terve!
Olet jo lukenut meidän muiden tarinoita, joten tiedät, että samassa veneessä ollaan aika moni. Huumeita saa muutenkin niin helposti, mutta netti tosiaan lisää tuota saantia vielä mitä kummallisimmilla aineilla. Tuttavan poika tilasi jotain hallusinogeenisieniä, onneksi tulli oli tarkkana. Olisiko hengissä ne popsittuaan? Tyttäreni kertoi jostain psykedeelisestä huumeesta, josta nuoret käyttävät nimeä Salvia ja jota saa netistä myös tilattua. Ei siis ole tuo tuntemamme mauste, vaan joku muu kamala aine, josta kuulemma menee täysin sekaisin.

Varmasti olette kauhuissanne kaikki siellä. Onneksi voitte puhua suvun kesken ja ystävillekin. Itsellä ei olisi pää kestänyt koossa, jos en olisi ihmisille avoimesti puhunut. Minun tyttäreni on nyt huostaanotettu ja pakkohoidossa.

3

Hei

Kiitos vastauksesta.

Poikamme on jo 19 joten huostaanotot ja pakkokeinot eivät enää ole mahdollisia.

Nyt hänellä on kova vimma muuttaa pois kotoa ja tänään menee vaimoni kanssa katsomaan jotain vuokrayksiötä. Toisaalta nyt on tapahtumassa se millä olemme uhkailleet ja mitä toivoneetkin, että hän muuttaa pois ja se rauhoittaa kotielämää jonkin verran ja tuo turvallisuutta nuorempien sisarusten elämään. Toisaalta on kuitenkin epävarma olo itselläni että onko tämä sittenkään viisasta ja eikö muutto valvovien silmien alta vain lisääkin ongelmia ja tarjoa vapautta tehdä sitäkin mitä tähän asti ei ehkä ole voinut vapaasti tehdä. En tiedä.

Pelottaa sekin että jos ottaa taas yliannostuksen niin kuka sitten on soittamassa ambulanssia.

4

Moi,
Tuotahan minäkin koitin, hankin asunnon ja koulutuspaikan eri paikkakunnalta, ajatuksena: uusi alku.
Luit varmaan viestiketjuista, kuinka tuossa kävi. Tein muuton ja varustin kämpän. Kaiken piti olla se UUSI ULJAS ALKU: Tyttö vannoi. Kaikki meni ihan pieleen. Ensin ei enää vastaillut puhelimeen tai satunnaisesti. Sitten kävi ilmi, että hän oli jättänyt eläimensä, lapsesta asti hänellä olleen koiran ja uuden hankinnan, kissanpennun keskenään lähtiessään vetämään. Kun kuulin siitä, soitin tulikiven katkuisen puhelun, että eläimiä ei jätetä hoitamatta. Hän lupasi palata paikkakunnalle ja siihen asuntoon, joka on siis kaukana meistä. Eipä palannut. Se selvisi minulle pari päivää myöhemmin. Vuokranantajan luvalla murtauduin mieheni kanssa asuntoon hakemaan eläimet. Eläimiltä oli ruoka ja vesi jo loppu.
Olen huolehtinut nyt myös eläimistä.

Voi, kun olisi viisasten kivi, sinulle ojentaa, mutta ei ole. Poikasi on liian vanha lastensuojelun piiriin ja muuten on maksusitoumuksia hoitoon vaikea saada. En nyt tiedä, onko tämä meidänkään kohdalla mikään onnen laakso tämä tilanne, vaikka tytär alaikäinen onkin. Katso viestiketjuja, niin näet, missä kohti tilannetta me muut mennään ja valitse sopiva henkilö, joka vastaa omaa tilannettasi, verkostoidu häneen ja meihin muihin :slight_smile: .
Meillä on kaikki hommat tällä hetkellä ihan kädellä. Toisaalta ajattelen poikaasi, joka on niin nuori. Hänen käyttöhistoriansa ei voi olla yli 7 v. ( Tai voi kai, mutten toivo niin, kun käyttö alkaa yleensä n. 14 v.) Kaikkea olisi vielä tehtävissä. Olet ehkä lukenut, että olen omasta nuoremmasta pojasta huolissani, kun tyttäreni vie liki kaiken aikani. Pelkään, että tilanne vaikuttaa häneenkin. Nyt ei vielä näytä siltä. Hän on yläasteikäinen. Tämä on melko karmea painajainen, josta ei ilman vertaistukea selviä…

5

Piti vielä sanoa, että kyllä teidän tilanne on tosi vakava, koska poika joutui olemaan 10 pv sairaalassa…!!!
Omani kärvisteli stesolid/diapam tipassa pari vuorokautta, eli ei päätä puskaan, kyllä sinä tänne kuulut ja nyt nopsasti verkostoidut apua hakemaan.
Siinä on riippuen netistä tilatusta aineesta voinut olla vakavat maksavauriot aika lähellä.

Poika ei sitä tajua, mutta sinä tajuat…

6

Ja vielä, ettei poika siitä 10 pv sairaalassa mitään oppinut, kuten ei tyttärenikään, vaan vetää taas jos on mahdollisuus. Se kai teillekin oli karmeinta kuulla…

7

Minä en omien kokemusteni perusteella noin nuorta päästäisi vielä omilleen. Et kerro,onko hän töissä, opiskelemassa, vai mikä tilanne on muuten, onko hänellä periaatteessa valmiuksia edes tulla toimeen yksinään taloudellisestikaan. Minä olen ollut havaitsevinani, että päihteisiin kiinni jäävien nuorten psyyke ei oikein pysy muun kasvun mukana, ja se labiilisuus ei millään lailla auta nuorta selviämään yksinään ilman minkäänlaista kontrollia. Minusta silläkin asialla, miten hankalaa teillä tosiasiassa on perheessä nuoren kanssa, on paljon merkitystä siihen, kannattaako häntä työntää ulos perheestä. Nyt minä puhun ihan omasta elämästäni ja mietin niitä virheitä, mitä olen siinä tehnyt. Vieläkin monien, monien vuosien jälkeen kuulen korvissani selvästi lapseni sanovan: Lähden sitten omieni pariin! Minunhan se olisi pitänyt olla se “oma”, ei päihdeporukka.

8

Top rankin (TR), tervetuloa Vilpolaan. On hyvä, että kirjoitit ja aloit purkaa tuntojasi. Täällä saa tuulettaa vapaasti, ja muut vilpolalaiset kyllä antavat tukeaan ja jakavat kokemuksiaan, he ymmärtävät toisiaan ja osaavat asettua toisen saman kokeneen asemaan.

Kun olet ensimmäistä kertaa kirjoittamassa ja lukemassa, niin minusta olisi hyvä että makustelet ja pureskelet kommentteja, vastauksia ja itse kunkin vilpolalaisen tarinoita rauhassa. Tarvittaessa ja halutessasi kyselet heiltä lisää, luet ja kuuntelet. Voit myös kysellä halutessasi meiltä ohjaajilta, meillä kaikilla on oma läheiskokemuksemme ja selviytymistarinamme. Meille ohjaajille on yhteistä se, riippumatta siitä miten rakas läheisemme on aikojen saatossa selvinnyt huumausaineriippuvuudestaan, että se mitä aiemmin tapahtui elämässämme ei enää häiritse omaa elämäämme eikä suista meitä raiteiltaan.

Normaalille ihmiselle päihderiippuvaisen tapa toimia on käsittämätön. Hetki sitten teholla kaman vuoksi, ja heti seuraavassa käänteessä sitä samaa kamaa vetämässä. Mitä mieltä olet TR, mistä se johtuu juuri sinun poikasi kohdalla? Miksi hän toimii kuten toimii?

Seuraavaksi haluaisinkin, että kaikki muut vilpolalaiset kommentoisivat tätä muuttojuttua TR:n pojan kohdalla. Tässä palan painikkeeksi muutama kysymys:

  • Mitä hyötyjä ja mitä haittoja muutosta on?
  • Voisiko se auttaa TR:n poikaa, jos niin miten?
  • Entä TR:ää itseään ja hänen perhettään, jos niin miten?
  • Pitäisikö vanhempien maksaa takuuvuokrat? Jos, niin miksi?

Mitä mieltä TR itse ole näistä kysymyksistä?

Sanon aina, ja sanon sen uudelleen aina kyllästymiseen ja jankkaamiseen asti: "Toivoaan ei pidä menettää

9

Jos aikaa voisikin kääntää taakse päin niin ei meillä poikaa olisi päästetty yksin asumaan isoon kaupunkiin silloin kun oli ammattikouluun menossa jos olisimme arvanneet mitä ongelmia siitä syntyi!

Pojalla oli jo silloin kotona ollessaan kaljoittelua ja oli hyvin altis kaikille houkutuksille ja kokeiluille. Niinpä päästyään vapauteen “valvovan silmän” alta alkoi kaikki kokeilut ja sen myötä kaveripiiri vaihtui,hän hakeutui epämääräisiin porukoihin.
Alussa olin niin sinisilmäinen,kävin siivoilemassa asuntoaan joka oli kuin “läävä” ja aina jaksoin olla toiveikas muutoksesta parempaan.
Asunnot vaihtui silloin usein,ei enää koska luottotiedot menvät niiden alkutoilailujen aikana. Nyt on asunnoton,kodittomien yömajassa kuulin paljon yöpyneen.
Koulut jäi käymättä!
Töissä kyllä kävi kausittain vielä vuosi sitten mutta työtkin loppuivat siihen kun aina palkkapäivänä katosi kuin pieru saharaan! Kuka sellaista työmiestä haluaa palkkalistoilleen! Ajokortti mennyt jo vuosia sitten(pojan mukaan eihän sitä kortilla ajeta vaan autolla)!
Top rankin,miettikää vielä sitä muutto asiaa,ottakaa lisäaikaa! Vanhempien huoli ei varmasti helpota vaikka aineita käyttävä muuttaakin kotoa,sen huolen olomuoto vain muuttaa muotoaan.

10

Hei TR ja tervetuloa joukkoon! Saadaan miesnäkökulmaa tänne :wink: ja toivottavasti sinäkin saat täältä tukea.

Olen kirjoittanut kokemuksiamme tuosta yksin asumaan muuttamisesta, mm. topicissa “Reindeer spotting”. Olen sanonut, että päästäminen 18-vuotiaana omaan kämppään on ollut suuri, ehkä jopa suurin virhe, mitä tässä kasvatustyössä on tullut tehtyä. Meidänkin poika käytti tuossa vaiheessa vasta pilveä ja nettikemikaaleja + itse kerättyjä sieniä. Huumeiden käyttö oli silloin (ainakin pojan sanojen mukaan) vain ´hauskanpitoa´ tai ´itsensä etsimistä´. Nyt poika on jo monta vuotta ollut täysin riippuvainen suonensisäisestä kaman käytöstä, mitä hän ei tuossa vaiheessa uskonut itselleen koskaan tapahtuvan. Nyt poika haluaa aineista eroon, mutta addiktio on liian voimakas. Pojan kannabiskavereista noilta teinivuosilta tietääkseni ainoastaan yksi hänen lisäkseen siirtyi koviin aineisiin. Porukkaa oli 10-15, joista kukaan muu ei muuttanut kotoa pois vielä noin nuorena.

Olen vahvasti sitä mieltä, että “normaalillekin” 18-vuotiaalle kotoa lähteminen itsenäiseen elämään on erittäin suuri haaste. Saati sitten päihdehakuiselle, joka kokee, että nyt koitti vapaus, nyt voi tehdä mitä vaan. Addiktipoikamme ei vieläkään ole oppinut esim. huolehtimaan taloudestaan, asunnon siisteydestä jne. Sossu antoi kämpän ja rahat, suoraan sanoen poika pääsi liian helpolla. Toinen poikamme muutti kotoa vasta 22-vuotiaana eikä meidän vanhempien ole koskaan tarvinnut puuttua hänen asioihinsa tai auttaa häntä taloudellisesti. Hän tosin ei käytäkään kamaa.

Toinen juttu - eikä niinkään vähäpätöinen - on se, että jaksatteko te muu perhe enää pitää poikaanne kotona. Aivan varmasti koko perhe kärsii. Minullekin eräs ystävä on palauttanut mieleen tilannettamme tuolloin vuosia sitten ja kysynyt, olisimmeko jaksaneet enää pojan kanssa. Ja että olisiko toinen lapsemme kestänyt.

Teillä on vaikea asia ratkaistavana. Tai ehkä asia on jo ratkennutkin, jos kämppää ollaan katsottu. Sellaisen vinkin antaisin, että jos päästätte pojan omilleen, yrittäkää vastuuttaa poika itse omasta asumisestaan. Myös taloudellisesta puolesta. Jos poika joutuu itse alusta lähtien ottamaan vastuuta ja tsemppaamaan tosissaan, on mahdollista, että asiat lähtevät menemään parempaan suuntaan.

Kaksipiippuinen juttu siis. Mutta silti: haluaisin kuulla yhdenkin tarinan siitä, että 18-vuotias huumeiden käyttäjä on lopettanut kaman käytön muutettuaan omilleen. En ole vielä kuullut yhtäkään, mutta päinvastaisia sitäkin enemmän. Valitettavasti.

11

Hei Top Rankin ja muut!

Tämä kysymys kotona asumisesta on minulle hyvin läheinen ja ajankohtainen. Käyttäjäpoikammehan on 20v., asuu kotona, ei työtä, ei opiskelupaikkaa, ei tuloja, luottotiedot menneet pikavipeillä, oikeuskäsittely kesken puolitoista vuotta sitten tehdystä rikoksesta, mahdollisesti vankeusrangaistus edessä. Perheessä on lisäksi 13- ja 8-vuotiaat nuoremmat lapset. Poika saa aika-ajoin innostuksen, että nyt hän muuttaa pois täältä, ei jaksa täällä jne. Viimeksi, kun tämä asia nousi esiin, päätimme miehen kanssa, että ok. emme pidä täysi-ikäistä ihmistä täällä väkisin vankina. Lupasimme, että maksamme takuuvuokran, jos hän itse selvittää asumistukiasiat ja järjestelyn, jolla vuokra hoituu niin, että tuet menee suoraan vuokraan eikä ollenkaan hänen omalle tilille. Siihen se asia jäi eli ei ollut sitten kai tarpeeksi puhtia näihin käytännön selvitystöihin.

Luulisin, että jos hän olisi ihan muuten vaan saamaton nuori, siis ilman näitä aineita, niin varmaan auttaisin enemmän tässä asiassa, kävisin kelassa hänen kanssaan ym., mutta en nyt jotenkin halua aktiivisesti olla auttamassa, kun tavoitteena on kai vaan jonkinlaisen huumepaikan hommaaminen. Alunperin olin sitä mieltä, että kotoa muutetaan lukion jälkeen siinä vaiheessa, kun on jatko-opiskelu- tai työpaikka hommattuna. Lukion loppumisesta on nyt toista vuotta eikä opiskelupaikkaa tai työpaikkaa todellakaan näköpiirisä.

Toinen asia on sitten se, kärsiikö nuoremmat sisarukset tästä tilanteesta. Käsittääkseni eivät. Kävin eilen tyttären opettajan kanssa keskustelussa ja hän kehui tyttöä monessa asiassa ja oli sitä mieltä, että taustalla on perheen hyvä henki ja turvallinen koti. Kesällä, kun poliisit kävi poikaa kotoa hakemassa, tyttö oli aivan innoissaan, kun ne poliisit oli niin kivoja. Eli en näe hälyytysmerkkejä näissä nuoremmissa. Jos näkisin, miettisin tietysti uudestaan. Poikahan ei ole silminnähden päihteissä kotona eikä hänen päihdekaverit käy täällä, jos olemme itse kotipaikkakunnalla.

Tämä koti on pojalle ainakin pääosin päihteetön alue, täällä on normaalia elämää,arkista puhetta ja naurua. Minusta on tärkeää, että hänellä on tämä jatkuva kosketus tavalliseen ihan mukavaan elämään.

Toisaalta sitten me tällä toiminnalla tavallaan mahdollistetaan kuitenkin sitä päihteiden käyttöä, kun täältä saa aina ruokaa ja puhtaita vaatteita, autokyytiä ja lepopaikkaa. Pitäiskö kuitenkin näyttää ovea ja heittää kissanpoika kylmään veteen? Sittenpähän tulisi se peräänkuullutettu pohjakosketus ja perälauta nopeammin vastaan ja mahdollinen toipunen voisi oikeasti alkaa. Sen perusteella, mitä te muut tässä olette kirjoittaneet, en nyt ehkä ainakaan vielä ala pakata hänen tavaroitaan.

Voimia sinulle Top Rankin ja sinu perheellesi, niin valitettavan tutulta kuulostaa tuo teidänkin tarina :frowning:

12

Kiitos vastauksista.

Todella hyviä ajatuksia ja antavat uuden ehkä erilaisenkin näkökulman tähän asiaan.

Vaimoni kertoi eilen keskusteltuaan taas pojan kanssa asiasta, että tällä hetkellä asia tuntuu pelkistyvän siihen, että joko muutto toteutuu siten, että hän lähtee ovet paukkuen ja asiat oman onnensa varassa tai sitten hän lähtee meidän tukemana ja auttamana ja siten että pyrimme puoleltamme kaikin tavoin säilyttämään hyvät välit.

Vaikka tällä hetkellä olenkin melko toivoton ja voimaton niin silti voisin kuvitella että Suomesta löytyy tapaus jossa tällainen nuori onkin selvinnyt ja saanut elämäänsä raiteilleen. Kuitenkaan kaikkien käyttäjien ja heidän perheidensä kokemuksia ei voi mistään keskitetysti lukea eikä kukaan niitä kaikkia tiedä. Tällainen vakuuttelu on kai sitä että pyrin itseeni synnyttämään sitä toivoa.

13

Omaan lapseen täytyy pystyä pitämään välit, vaikka poliisi olisi tämän käsirautojen kanssa kotoa hakenut = oma mottoni.
Muuton voisi ajatella vähän viipyvän, jos esim. annatte pojan omin nokkinensa hoitaa aktiivisesti kaupungin asuntoa hakemalla, kuten itsenäiseen elämään pyrkivät nuoret yleensä tekevät, sen lisäksi että käytte vapailta markkinoilta katsomassa. Asuntoja ei ole tuosta vaan kaupungeilla tarjolla, vaan niitä joutuu odottamaan. Pojan täytyy myös asioida “sossussa” miettimässä vuokranmaksua jatkossa, omaa toimeentuloaan, sekin voi olla tietynlainen kynnyskysymys hänelle,kun miettii itsenäistä elämäänsä,kun huomaa ettei se niin yksinkertaista olekaan. Voihan olla, että kun poika huomaa teidän olevan täysillä muutossa mukana ( positiivisessa mielessä ), hän alkaakin perääntyä ja sanoo miettivänsä tilannetta vähän ajan kuluttua uudestaan. Jospa koko lähtöajatus hänellä onkin keino ilmaista teille, että tuntee itsensä perheen “mustaksi lampaaksi” ?? Poikani aina haki minulta tietoa, onko hän koko suvun ainoa musta lammas.

14

Meidän poika pääsi teholta eilen ja sieltä katkolle poliisisaattueessa. Ei suostunut lähtemään minun (isä) kyydissä kun kuuli mihin oltiin menossa. Kävi vielä niin että oli aivan sekaisin kun saapuivat katkotalolle; omissa vaatteissa oli ollut piilossa diapameja, jotka ehti salaa ottaa. Tämä on nyt jo toinen kerta pysäytyksessä, edellisestä kerrasta on vain reilu kuukausi. Hän oli silloin kuukauden ajan.

Nyt oltiin onnekkaita että poika on vielä elossa, joku oli soittanut poliisit kun hän makasi tiedottomana kerrostalon pihalla. Kehossa oli jätticoctaili bentsoja, parasetamoolia, cannabista ja unilääkkeitä.

Tässä on nyt kaksi päivää itketty. Poika juuri soitti ja itkee myös lohduttomasti. Olemme vaimon kanssa aika loppu ja huoli tulevasta on kova.

15

Hei maxmea,

Kiitos että kirjoitit. Tiedämme vähän miltä teistä täytyy tuntua. Se on ahdistava raskas ainainen taakka rinnassa. Siihen ei helpota unilääke eikä mikään muukaan.

Meille kuuluu nyt parempaa. Poika sai mennä takaisin työpaikkaansa ja itse asioita harkittuaan ei olekaan toistaiseksi muuttamassa omaan kämppään. En tiedä onko se hyvä vai huono, mutta kuten joku kirjoittikin niin ilman elämänhallintaa ja täysin kontrolloimatta ei ole mitään järkeä muuttaa omilleen ja aloittaa samalla täysin vapaa päihde-elämä.

16

Maxmes, olen ollut samantapaisessa tilanteessa kolme vuotta sitten. Lääkkeitä tolkuttomasti ja viinaa :open_mouth: , vaikka muuten ei juo. Nyt poika subu-koukussa, mutta selvinpäin, pitää viekkarit poissa. Vähentää subua koko ajan, eikä ole hölmöillyt 10 kuukauteen pahemmin. Järki kasvaa päässä ja haluaa eroon kaikesta. On kyllästynyt säätämään kamaa ja siihen, että kaikki rahat menee sen hankintaan. Poika on nyt 19 v. Muutti kotoa 18 v. Oli rakastunut huumeisiin tuohon aikaan ja sit meni tosi pohjille. Oli vapiseva luuranko, itku pääsi, kun katsoi häntä. Nyt on komia poika ja uskon, että vielä pärjää elämässään. Kovaa vääntöä se on ollut. Poikaan aina hyvät välit vaikka alaikäisenä laitoin väkisin 2x kk katkolle. Vieläkin auttelen poikaani paperiasioissa ja taloudellisesti ja parempaan mennään joka päivä. 2 askelta eteen ja yksi taakse, 2 eteen…

Pikä on taival ollut, mutta ei toivoton… :slight_smile:

Muistin tuossa oman epätoivoni sinun kirjoitusta lukiessa :cry:

17

edittiä

18

Olen kiitollinen että löysin tän Vilpolan ja voin tänne kirjoittaa ja saan lukea muiden tarinoita ja saan vieläpä vastauksiakin. Kerran olen nyt käynyt al-anonissa mutta menen uudelleen kunhan kohdalle sattuu.

Perjantaina vaimo soitti mulle töihin ja pojalle oli tullut postilähetys. Kaikkien näiden vaiheiden ja epäilysten takia vaimo avasi epäilyttävän näköisen paketin. Ja sisällä oli jotain vaaleata jauhoa ja pussissa teksti *******************************. Kun poika tuli töistä niin näki että lähetys on toimitettu ja rupesi sitä äidiltä tiukasti vaatimaan. Kun minä sitten ennätin kotiin niin tilanne vähän laukesi ja poika pitkän keskustelun jälkeen lähti kaverin luo.

Seuraavana päivänä kerroin pojalle hävittäneeni kaman. Poika sanoi että siinä meni 90 euroa hukkaan. Vakuutin että tässä ei rahanmeno ole lainkaan isoin asia ja hukkaan se olisi mennyt erityisesti silloin jos hän olisi aineen käyttänyt. Maksoin kuitenkin hänelle sen satsin. EI ehkä kovin viisasta mutta mitään vähänkään viisaantapaista asiaa ei tullut mieleeni joten ajattelin että rahaahan tämä vain on. No, poika sitten meni menoihinsa ja isänpäivänä sitten iltapäivällä näimme hiljaisen kaverin seuraavan kerran.

Kyllä se masensi kun hän kuitenkin oli sanonut että mitään kemikaaleja ei enää käytä, ainoastaan kannabista ja silti näin pian jo jotain ainetta on pitänyt hankkia. Nyt hän kuitenkin myönsi että on sanonut niin vain rauhoittaakseen meitä eikä todellisuudessa ole sellaista itse päättänyt. Keskustellessamme kysyin että mitä muut kaverit omien vanhempiensa kanssa keskustelee ja mitä ne muut vanhemmat ajattelee. Hän sanoi että ensinnäkään kukaan muu ei varmaankaan keskustele eikä kenenkään muun vanhemmat varmaan tiedäkään. Ja toisekseen muiden vanhemmat ovat muka hyväksyneet päihteiden vähäisen käytön ja kokeilun jo yläasteiässä ja ainoastaan meillä on ollut kielteinen suhtautuminen tupakkaan ja alkoholiin. Voi jumankekka! Mitä muuta suhtautumistapaa voi vastuullisuuteen pyrkivä vanhempi toteuttaa? Ei kai esim 14 v lapsen humalajuomista ja pilvenpolttoa pidä hyväksyä.

Vaimon ystävän mielestä meidän tulisi niiden poikien vanhemmille, jotka tunnemme, kertoa että oma poika oli 10 päivää sairaalahoidossa huumausaineen yliannostuksen takia. Ystävän mukaan vanhemmat voisivat sitten itse tehdä omat päätelmänsä siitä koskeeko tämä asia heidän lapsiaan mitenkään. Kahteen isään minulla on jonkunlaiset kontaktit, mutta en ole ottanut yhteyttä. Ensinnäkin pojan mielestä emme saisi niin tehdä kun kaikki ovat jo täysi-ikäisiä ja lisäksi se ei auta tai hyödytä ketään. Lisäksi ajattelemme itse, että mitä se meitä auttaa vaikka kertoisimme niille jotka tiedämme ja levittäisimme sanaa heidän kauttaan muille.

Onko kenelläkään tästä mielipidettä?

Edit: poistinkin aineen nimen. En halua mainostaa.

19

Totean taas, että olen varmaan paska vertaistuki kyynisyyteni takia.

Minä otin yhteyttä vanhempiin, ketään ei kiinnostanut; " ei meidän lapset etc", vaikka minulla oli kuviakin huumeiden käytöstä ja poliisitkin sen vahvistivat…
Jos löydätte kymmenen kamankäyttäjä lapsen vanhemman joukosta yhdenkin pelikaverin, olette onnekkaita.
Lapset valehtelevat AINA käytön harmittomammaksi ja pienemmäksi kuin se on. Kuten sanoin, ostot netistä jo osoittavat niin kovaa huumemyönteisyyttä, että syytä herätä on! Teillä kävi/ ei käynyt tuuri siinä, että tulli ei ollut hereillä. Poliisikuulustelut olisivat voineet pojan herättää. Itse olisin varmaan testannut/ vienyt testiin aineen saadakseni selville, mitä poika yrittää vetää. Nämä kun ovat monesti innostustuneita tietyistä päihdeaineista. Eli tiettyjä kiehtovat hallusinogeenit, toisia muut. Teillä olisi helpompaa, kun tietäisitte, mitä ensisijaisesti kytätä.

Ette saa antaa periksi…Aikaisempi kirjoituksesi siitä, että joku varmaan näistä nuorista selviää, on totta. Mutta kyseessä on sama asia kuin aggressiivisten syöpien kanssa, lohduttaako se oikeasti teitä, jos löydät yhden huumeista kuiville päässeen nuoren, jos samalla löydät 300, jotka huumeisiin kuolivat, tai jatkavat käyttöä yhä 35 v.?

Jos siihen uskot, kannattaa myös alkaa lotota ja tätä en todellakaan sano pahalla! Olen itse ihan rikki ja väsynyt siihen, että muilla vanhemmilla on päät pensaassa. En olisi halunnut, että lapseni alkaa suonensisäisen käyttämisen, tai huumeidenkäyttöä ylipäätään. Yhä muut vanhemmat työntävät pään puskaan, eivätkä halua poliisilta saamiani kuvia lapsensa suonensisäisestä käytöstä. Heidän lapsensa, kun eivät käytä…

20

Hei!Minulla ei ole mielipidettä,kuinka teidän tulisi toimia,mutta kerron sen,kuinka minä aikanaan toimin.

Kun kävi ilmi,että poikamme käyttää,hän oli jo 19 v ja asui vielä kotona.Otin yhteyttä hänen kavereidensa vanhempiin puhelimitse,ja kerroin.Poika raivostui siittä minulle,mutta tunsin tekeväni täysin oikein ja seison tekoni takana.
Koen,että tämä oli oikeanlaista välittämistä,oikeanlainen selvä raja ja signaali siittä että huumeet ei missään tapauksessa ole ok.

Nyt poika on ollut puhdas yli 4 vuotta,istuu vankilassa.

Voimia teille!