Taas uusi lopetus.

Huomenta vaan kaikille.

Edellinen selvistely päättyi työporukalla ryppäämiseen 2 kuukauden kohdalla ja siitä se pikkuhiljaa taas lipsui samaan tilanteeseen kuin aina ennenkin, eli enemmän olet viikosta päissään kun selvinpäin.

Nyt edellisiin yrityskertoihin erona on se että minulle alkoi tulla krapulassa kauheita pelkoja ja ihan turhia huolia turhista asioista. Masennus on nykyään juomisen jälkeen kaksinverroin pahempaa kun ennen. Taitaa olla siis niin että nyt ei vaan nuppi enää kestä alkoholia. Kännissä mielialat heittelee kovastikin ja raivareita saattaa tulla ihan puskista. Selvinpäin olen tasaisen rauhallinen joten ei voi johtua muusta kuin alkoholista.

Nyt pääätös on kuitenkin taas vähintään yhtä vankka kuin silloin kun onnistuin olemaan puoli vuotta selvänä. Olen tavannut päihdetyöntekijää ja aion tavata säännöllisesti jatkossakin. Minulla on lisäksi muita sairauksia mielenterveyteen liittyen joten tapaan myös psykiatria ja mielenterveyshoitajaa melkolailla säännöllisesti. Siinä mielessä tukiverkosto alkaa olla kunnossa. Jokin vertaistukiryhmä vielä tähän päälle olisi plussaa.

Minulla vieroitusoireet ja pahimmat masikset menee ohi normaalisti 2 viikossa eli sitä rajapyykkiä ollaan kohta rikkomassa. 27. pvä toukokuuta oli siis ensimmäinen krapulapäivä jonka jälkeen en tippaakaan ole ottanut. Sain myös katkolääkkeet pahimpiin ahdistuksiin tässä alkuvaiheessa. Kuukauden päästä olenkin sitten jo ihan eri mies.

Toivoisin jonkinlaisia hyviä kokemuksia joita juomisen lopetuksesta tulee. Niitä on aina mukava lukea ja niistä saa virtaa ja motivaatiota entistä enemmän. Kertoisitteko omistanne?

Niin ja tuli muuten mieleen, onkohan olemassa sellaista samantyyppistä “listaa” alkoholin lopettamisen vaikutuksista kun esim tupakoinnin lopettamisesta? Niinkuin että missä ajassa tapahtuu mitäkin.

Missä kaikki on? Vai eikö ketään kiinnosta?

Heippa Azkii! En tiedä onko olemassa tuollaista listaa, mutta jos luet joidenkin raitistuneiden ketjuja, niin luulisi niistä saavan jonkinlaista käsitystä, miten homma etenee. Toki kaikilla yksilöllisesti. Ainakin se hyvä puoli on hyvä aina muistaa, että yhtenäkään aamuna ei ole kaduttanut, jos ei ole edellisenä päivänä juonut. Se on minusta jo aika hemmetin hyvä syy olla juomatta! :slight_smile:

Hei Azkii- !

Harmi kuulla juomisestasi. Miten siellä uudessa työpaikassasi menee muuten? Alkoholismi ei tosin ole ulkoinen sairaus, joten se seuraa muuttojen mukana kaikkialle. Raitistumisprosessin kulusta en ole nähnyt varsinaista tutkimusta, mutta palavereissa olen kuullut hyvin monenlaisia kokemuksia. Raitistumiseni alusta en muista mitään erikoista kohokohtaa enkä takapakkia. Elämä on vähitellen muuttunut useimmilla alueilla parempaan suuntaan. Koska raitistuin lopulta AA:n avulla, olen pitänyt tärkeänä pysyä ja toimia siinä porukassa ja sen ehdottamilla tavoilla.

Moi Azkii ja harmi kun en huomannut juttuasi aikaisemmin. Kysyit raittiuden hyvistä puolista. Yllä todettiinkin, että se on yksilöllistä. Näistä kuten raittiuden edistymisestä on tehty lukuisia tutkimuksiakin. Voisit löytää ihan Päihdelinkin muilta sivuiltakin artikkeleja. Tai A-klinikan julkaisuista. Mulla on yksi saksalainen tutkimus takaraivossa- kaivan esiin jos vielä löytyisi jostain. Löytyi heti, haaa! Kyseessä on JELLINEK - käyrä. Löytyy suomalaisena versionakin varmasti.
Mulle raittius on muodostunut itseisarvoksi jota ei tarvitse kyseenalaistaa. Hyötyjä sen kummemmin pohtimatta. Haittojen poissapysyminen on enemmän kuin riittävää. Nämä eivät sinällään lykkää postilaatikkooni mitään vapaalippua johonkin “Onnelaan”, mutta pystyn kohtaamaan arkiset ja laajemmatkin asiat sellaisina kuin ne eteen tulevat. Ja käsittelemään ensisijaisesti niitä enkä pelkästään turvonneen nuppini parantelemista!
Sulle hyvät viikonloput ja ole huoleti, ei sua ole unohdettu. Hyvä kun pomppasit herättelemään. :smiley:

Suurin hyöty on se, että elämäänsä voi alkaa rakentamaan oman näköisekseen. Kohtaamaan niitä käsittelemättä jääneitä asioita ja sitä kautta tulla enemmän omaksi itsekseen. Itsetuntemus kasvaa. Itsetuntemus kai on vähän sama asia, kuin itseluottamus, kun sitä uskaltaa lähteä elämään elämää todeksi.

Tyytyväisyyteen riittää nykyjään paljon vähempi.

Aikataulu vaihtelee meillä kaikilla. Mitään en kenellekään uskalla luvata, kun vain tästä omasta toipumisestani voin vastata ja katsella siinä samassa, etten lähelläni olevien ihmisten elämää hankaloittaisi. Kuitenkin ensisijaisesti itsestäni huolenpitäen. Onhan siinä tehtävää, mutta en voi silti muuta kuin suositella!

Tuo on kyllä hieno kommentti. Joo ei taida listaa löytyä ja aika yksilöllistä taitaa olla miten lopettaminen kehenkin vaikuttaa.

Juomiseenhan se sitten loppui sekin työnteko. Pääsisin kyllä takaisin jos haluaisin mutta jospa nyt hoitelen itseni kuntoon ensin että ei taas käy samoin. Tosin siellä kyllä vaikka kaveriporukalla töitä tehtiin niin pari niistä kavereista on pelkkiä juoppokavereita niin en tiiä onko ihan terve ilmapiiri minulle siellä.

Joo alkoi tulla jo paniikki että näinkö täällä veljeä syrjitään hädän hetkellä. Kiitos teille kaikille kun yhtäkkiä ryntäsitte apuun! :slight_smile:

Joo tähän kohtaan jäin viimeksi silloin kun olin puoli vuotta juomatta. Alkoi oikeasti käsittelemään vanhoja ja käsittelemättä jääneitä tuntemuksiaan ja ajatuksiaan. Nyt kävin juuri päihdehoitajalla tänään ja hän on aivan ihana ihminen. Kertoi omankin isänsä kuolleen alkoholiin ja on todellakin asiantunteva ja ymmärtäväinen ihminen. Hän myös kertoi minun tosiaan kokeneen rankan lapsuuden josta kumpuava elämänkokemus huokuu minusta, joten voisin parannuttuani miettiä uraa päihdepalveluiden parissa, koska siltä puolelta on kokemusta koko elämän ajalta ihan lapsesta (alkoholisti vanhemmat ja väkivaltaa oli paljon) saakka. Semmoista ei kouluissa opeteta.

Siihen tosin on vielä pitkä aika mutta kieltämättä ihmisten eteenpäin auttaminen vaikeissa tilanteissa on ollut jonkinlainen elämäntehtäväni jo lapsesta saakka. Minä olin se porukan “psykologi” jolle kaikki avautuivat ongelmistaan ja olen kyllä sitä vähän vieläkin eikä kyllä haittaa yhtään, sitä vartenhan täällä ollaan, toisiamme tukemassa. Että voi kyllä sanoa että mielenkiinto heräsi, mutta pitää vähän jarrutella innostusta kun en tosiaan kolmatta viikkoakaan ole vielä selvänä ollut. :laughing:

Tuota JELLINEK:iä voisin alkaa tässä tutkiskelemaan ihan mielenkiinnosta. Raportoin taas myöhemmin kun tämä on tämmöistä “päiväkirjan” kirjoittamista joka tosin vastaa takaisin. Kiitos kaikille tuesta ja turvasta! :wink:

Moikka Azkii!

Ei täällä ketään jätetä huomioimatta. Yhdellä asialla saat aikaan varmaan täällä keskustelua kun harrastat “yksinpuhelua” aluksi, jotkut huomaa sen ja saat vastauksia. Itse silleen päiväkirjan tyyppisesti kirjoittelen omalle palstalle juttuja ja joskus jotkut vastaa ja joskus taas ei. Kaikki ei osaa silleen tarttua kaikkiin asioihin.

Jos lueskelet muiden juttuja voit huomata samankaltaisuutta ja kommentoida niihin. Saatat huomata, että se auttoi sinua.

Paljon tsemppiä!

Joo, no onneks on joitakin jotka tykkää vastailla, minusta kun on niin mukava vaihtaa ajatuksia ihmisten kanssa.

Tänään hurja terveys intoiluni pääsi uudelle tasolle kun kävin ostamassa luontaistuotekaupasta Chlorellaa ja tein siitä tämän makuja.fi/artikkelit/1747934 … mahasta-2/ reseptin mukaisen drinksun. Maku oli yllättävän hyvä ja oikein maistuu sellaselle terveelliselle. Jotakin kiksejä sentään saa.

Kaljamahasta tosiaan pitäisi eroon päästä vaikka ei se nyt kovin mahtava vielä ole mutta jonkinlainen vararengas on jo kertynyt vuosien varrella. Päihdetyöntekijä oli sitä mieltä että saattaisi hävitä itsekseen kesän aikana kunhan pysyn raittiina. Voipi olla tai sitten voi olla että tarvii vähän panostaa siitä eroon pääsemiseen. Joka tapauksessa yritän yrittämällä päästä siitä eroon niin ei tarvi jälkeenpäin miettiä että “ois pitäny”.

Kiva päivä tänään vaikka vähän kelin puolesta saisi olla parempi, mutta mieli on ollut hyvä heti aamusta ja kyllä tässä pahimmista alkuvaiheen vieroitusoireista on jo eroon päässyt. Nyt voikin sitten keskittyä toipumiseen rauhassa.

Moro Azkii! Ikävää että raittiutesi päättyi, mutta se ei tietenkään estä yrittämästä uudestaan! Sanoit että olet ollut aikaisemmin puoli vuotta raittiina. Se on loistava saavutus jo sinällään ja kertoo tahdonlujuudesta!

Hyvistä puolista omakohtaisesti voin todeta ensimmäiseksi unen laadun parantuminen. Olen kärsinyt teini-iästä asti kroonisesta unettomuudesta johon sitä brenkkua tuli otettua sinisilmäisesti kun se helpotti nukahtamista. Harmi vain, että se rikkoo unen laatua hyvin mallikkaasti. Mä nukuin ihan ensimmäisen kuukauden jälkeen 8 tunnin yöunia ja olo oli aamulla virkeä ja mieliala tasainen. (Se olisi mulle jo yksistään syy raitistua). Ja mikä parasta ei krapulaa! Voi heti aamusta alkaa touhottamaan täydellä boostilla päivän askareita. Mainitsinkin jo että mieliala koheni ja tasaantui. Ei nyt mitään sellaista super-euforiapamausta, vaan pieniä onnenhippuja ja ahaa elämyksiä ripoteltuna pitkin päivää. Mä innostuin kovasti kun äkkäsin että perhana tuolla taivaallahan on tähtiä. Haistoin kukat eri tavalla ja elämä tuntui paljon “elävämmältä”. En pohtinut jatkuvasti mitä muut musta ajattelevat läheskään niin paljon, joka on myös +++.

Ja kun niitä huonoja päiviä tuli (niitä ei kannata säikähtää! Kaikilla on niitä!) niin niihin pystyi pureutumaan rohkeammin ja laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Ei tuntunut niin musertavalta kun otti asian kerrallaan. Stressi pysyi aisoissa!

Mun pienen lähipiiri, joille olen aiheuttanut paljon surua ja murhetta saivat huokaista ja se tuntui hyvälle. Oma toiminta kun aina vaikuttaa myös lähimmäisiin. Lähtökohtana on kuitenkin sinä itse ja olet oman elämäsi supertähti! Miksi haluaisit tukahduttaa elämäsi kirkkainta tähteä?

Äläkä vielä “kaljamahasta” huoli. Keskity ensin hetkeksi vain ja ainoastaan raittiuteen, sen vaalimiseen ja siitä nauttimiseen. Tutki, oivalla ja katso jokaista asiaa kun näkisit sen ensimmäisen kerran! :slight_smile: Mullakin on kaljamahaa kertynyt mutta enpähän lennä tuulen mukana pois! :wink: Älä iske liian montaa rautaa tuleen kerralla. Tulee kiire takoa niitä kaikkia laadukkaasti! :slight_smile:

Tsemppiä raittiudellesi! Muista ottaa pieniä askelia. Kun elää tässä hetkessä aistit täysin auki kokee niin paljon enemmän! Älä mieti huomista, kerkiät elää joka hetken siitä huomenna! :slight_smile:

Hahah :smiley: Hienosti sanottu. Minä vaan tarviin vähän aktiviteettia päivään että ei tule mielitekoja eli keskityn mielelläni vaikka johonkin pikku lenkkeilyyn ja kehon puhdistukseen jotta mieli pysyy poissa viinaksista. Kiitos ihanista positiivisista sanoista!

Ole hyvä! Ihmiset saisi aidosti sanoa toisilleen useammin mukavia asioita.

Mä olen ottanut uimisen nyt uudeksi harrastukseksi. Todella tehokasta liikuntaa ja hellävarainen nivelille, vaikka sitä kaljamahaa nyt ei ole mitenkään paljon. Ja mitä sitten vaikka olisi? :smiley:

En ole uinut kun joskus 10v sitten yläasteella jossa sain ilkeitä kommentteja mutta nyt mä ajattelen lähinnä että jos jollakin on oikeasti aikaa katsella ja arvostella mun kroppaa niin on kyllä väärässä paikassa! :smiley: Semmoiset pällistelijät voisi vaikka keskittyä siihen että pysyy itse pinnalla. Mutta ei siinä kai… Kyllä mäkin mun näköistä miestä katsoisin :laughing:

Uiminen onkin hyvä harrastus. Siinä käyttää ihan kaikkia lihaksia kuitenkin ja onhan se tosi mukavaa. Meilläkin on emännän kanssa tapana aina lenkillä kävellä johonkin uimarannalle muutaman kilometrin päähän ja uida siellä ja kävellä sitten takaisin viileän raikkaana. On se vaan mukavaa.

Käytiin tänään siskon tyttären rippijuhlissa ja oltiinkin jo etukäteen sovittu että siellä sitten saa herkutella, ja kyllä tulikin mätettyä ihan huolella. Tänään kuitenkin käydään vielä lenkillä. Painoa on nyt lähtenyt n. 2 kg viikon aikana, tosin siitä suurin osa on varmasti nestettä. Mutta olipa mukava kerrankin olla selvinpäin sukujuhlassa kun yleensä siellä on vähän joka toinen pikkuhiprakassa. Tänään ei ollut kuin yksi. :smiley:

Nyt ollaan kolmannella viikolla juomatta ja hyvin pyyhkii niinkuin aina tässä vaiheessa. Painoa on lähtenyt noin 2,6kg ja muutenkin olo on virkeämpi ja iloisempi kuin aikoihin.

Tässä nyt on tullut kaksi asiaa mieleen liittyen tähän raitisteluun. Ensinnäkin se kun tiedän että juoppokavereista pitäisi luopua, niinkuin muistakin itseä rasittavista asioista ettei vaan ratkea jonkun hermojen menetyksen takia tai vieläkin turhemman asian takia. Selväpäisiä kavereita kun on aika vaikea löytää. Uusiin ihmisiin tutustuminen on vaikeampaa näin aikuisiällä kuin lapsena ja nuorena. Ajattelinkin tänään käydä tuolla seurakunnan ylläpitämällä “päiväkeskuksella” jossa alkoholisteille keksitään tekemistä ja sieltä varmaan niitä kokeneita konkareita sitten löytyisi.

Toinen asia mikä mietityttää on se että alan vihdoinkin ymmärtämään olevani arvokkaampi kuin luulenkaan. Olen lapsena kasvanut alkoholistiperheessä jossa vaatteet hommattiin kirpputoreilta ja parturissa ei käyty juuri koskaan. Paskaisena paskaisissa vaatteissa muiden naurun alaisena koulussa kuljin kuin rääsyläinen. Olen siis aina tuntenut olevani arvoasteikolla muiden alapuolella. Nyt aloin eilen lenkillä miettiä että olenko sittenkään huonompi kuin kaikki muut? Onko se vaan tapa jonka olen oppinut ja nöyristellyt sitten turhaan itseäni “paremmille ihmisille”. Eikö minulla ole jonkinlainen arvo kuitenkin? Enkö minäkin ole tärkeä?

Aika paljon on mietintä työtä ja muuta tässä vielä tehtävä että ymmärtää oman arvonsa ja löytää seuraa selväpäisistä ihmisistä. Tämä nyt oli tämmöinen vuodatus aamun hetkinä mutta toivottavasti herättää ajatuksia myös muissa.

Kaunista päivää kaikille!

Tervetuloa kelkkaan. Toivon puolestasi, että sinulle tuo irtautusmiprosessi juoppokavereistasi on helpompaa. Itselleni se on ollut hirvittävän syyllisyyden ja itsensä painimisen lopputulosta. Osa kun heistä oli muutakin, kuin vain ryyppykavereita, kun oltiin esimerkiksi tunnettu ihan tuollaisesta alta kouluikäisestä asti. Ja toisaalta siitä “jengistä” oli tullut ikään kuin mun toinen perhe. Se oli kaikki mitä mulla oli, koko mun elämä. Ei ollut kavereita sillä tavalla tuon porukan ulkopuolella.

Siinä sitten sitä arvuuttelemaan, että onko ne kavereita semmoiset ollenkaan, jotka halusivat vielä yrittää houkutella mua juomaan, vaikka olivat ihan tasan tarkkaan nähneet mun rappioitumiseni? Onko heillä itsellään ongelmaa, vai tahtovatko vain saada sen peilin itelleen taas siihen ympärille kehen voi ittiään verrata? Tuota oli aikamoista kestää siinä alun rimpuilussa ja kaikkien omien sosiaalisten fobioiden kanssa.

Vau! Onpas hieno, että olet noin aikaisessa vaiheessa jo päässyt käsiksi näihin asioihin. Olen myös alkoholistiperheessä kasvanut. Itselläni tuohon meni useampi vuosi aikaa ennen kuin nämä asiat alkoivat nousemaan esiin. Tai voisihan sitä sanoa, että ne olivat nousemassa esiin jo tietysti sitä ennenkin, mutten vain ollut vielä suostunut kohtaamaan niitä. Aika ei ollut vielä ns. kypsä.

Itsestäni ja todella monesta muustakin kellä on tämä “sairaus” olen havainnut tämän saman. Eli me ollaan omaksuttu itseemme tällainen syvä vakuuttuneisuus omasta huonommuudestamme ja arvottomuudestamme. Alemmuudentuntoisia siis. Alkoholistiperheessä ei ollut lapsena peiliä ikinä omille tunteille, vaan niihin alkoi sitoutui hirmuisesti syyllisyyttä ja häpeää. Eli kaikki se surematon suru ja paha olo, kun nille tunteille ei ollut turvallista paikkaa purkautua eikä ollut tervettä esimerkkiä, niin ne jääneet itseeni. Sen seurauksena näitä tunteita on alkanut häpeämään, jonka seurauksena on alkanut häpeämään itseään ja kokemaan huonommuutta syvällä itsessään. Loppupäätelmä tästä lapselle on ollut = Minä olen huono, koska tunnen näin. Eikä niin, kuin se oikeasti on ollut että minä olen voinut huonosti, koska olen tullut huonosti kohdelluksi. Mulla omaan itseeni käpertymistä ja omista tunteistani ja tarpeistani, sekä omasta itsestäni irtautumista joudutti vielä koulukiusaaminen, joka ei ollut mitään supervakavaa, mutta kuitenkin sellaista oikeastaan läpi lapsuuden jatkunutta huutelua ja nimittelyä.

Näistä asioista puhuminen on minulle ollut ihan elintärkeää. Ne asiat jyllää tuolla alitajunnassa tiedostamattakin, niin pitkään kunnes ne vetää tietoisuuden valoon.

Jotkut ystävät hyväksyy sinut sellaisena kuin olet. Voit silti olla ystävä vaikket juo, jos he sinut hyväksyy kun et enää juo. Mutta jos nämä ihmiset ovat sellaisia, että haluaa että jatkat ryyppäämistä heidän kanssaan eikä he ymmärrä tilannettasi niin on kyllä tosiaan mietittävä onko ne sellaset ihmiset kavereita ollenkaan, niin kuin Ikzu sanoi… Kavereiden pitäisi aina olla ystävänsä puolella; eikä silleen tuhota toista. Vaikeita asioita nämäkin… Ne ryyppykaverit voi olla niin pahasti alkoholisoituneita, että ei näe enää omassa ryyppämisessä mitään ongelmaa eikä muidenkaan. Ystävistä, puolisosta luopuminen on oma henkilökohtainen asia - se on päätettävä itse mikä on itselle kaikkein parasta. Jossain äskettäin katsomassa elokuvassa lopputeksteissä sanottiin, että “sukulaisia ei voi valita, mutta ystävät voi”. Elokuva oli animaatio Mary and Max, mutta tosi hyvä… Kertoi ystävyydestä…

Juhannus lähestyy ja on muuten toinen juhannus jo peräkkäin minulla selvinpäin.

Juhannus itsessään ei ole minulle hankala olla selvänä, mutta se kun kaverit jo toiselta paikkakunnaltakin soittelevat että voisivat tulla meille ryyppäämään mutta eivät tule jos ei juoda. Tosi ärsyttävää kun olen kuitenkin tuntenu kaverin 2 vuotiaasta asti ja ollaan kuin veljekset ja sitten kuitenkaan ei enää voida viettää aikaa yhdessä. Ennen rassailtiin mopoja ja autoihin poppivehkeitä ja nykyään ainoa yhteinen sävel löytyy pullosta.

Enemmänkin tosiaan tässä ärsyttää se kun heti kieltäydytään tulemasta kun sanotaan että täällä ollaan selvinpäin. On se niin rankkaa joillekin olla yksi juhlapyhä vuodesta selvänä. Ja sitten kun tämmöisessä tilanteessa ajattelee itse että “minun kyllä melkein pitäisi juoda että saisin sen kaverin tänne meille kylään että pitäiskö se nyt sittenkin…”

Tiedän että nämä on niitä paikkoja milloin pitää olla vahva, mutta kyllähän se harmittaa kun väliimme on tullut jokin ystävyyttämme korkeampi voima… kuningas alkoholi…

Moi,

kyllä se kuningas alkoholi vaan tunkee joidenkin ystävyyssuhteiden väliin. Mua tai meidän perhettä ei kutsuta viikonloppuisin yhden kaverin luokse, koska mä en selvinpäin halua jäädä yöksi, enkä mä erikoisemmin välitä koko iltaa saunoakaan. En sitten ymmärrä, miksei me voitais päivällä käydä kupposella kahvia, vaan kun puheet kääntyy aina illanistujaisiin. No, en tunne menettäväni mitään siihen verrattuna, että saan elää juomatta.

Kyselit sitä listaa, mitä muutoksia tapahtuu kun lopettaa juomisen. Mulle tulee mieleen ajatuksen kirkastuminen ensimmäisenä, siis pari päivää sen jälkeen kun pahimmat viekkarit on menny ohi. Vatsavaivat ja tärinät ja turvotukset lähtee melko hyvin muutamassa viikossa, se helpottaa jo kummasti. Ja joo, alat laihtua. Minä ainakin oon tässä n. 15 viikon aikana kadottanut reilut 11kg lopettamalla kaljanlitkimisen, eikä tule niitä viinan aiheuttamia syömiskohtauksiakaan. Tässä alkajaisiks. Ai joo, on kivaa kun jaksaa tehdäkin jotain muuta kuin maata flegmaattisena koneen äärellä.

Lainaus suoraan minun elämästä. Voin samaistua kaikkeen. Ajatus tosiaan juoksee erilailla ja virtaa on ihan erilailla kun siinä pöhnävaiheessa. Painon pudotusta odotan mutta voi olla että minulla se ei toteudu koska sairastan myös skitsofreniaa ja juuri eilen nostettiin lääkeannosta aikalailla, ja nuo neuroleptit kun pukkaa vähän lihottamaan. Pitänee kuitenkin pitää terveistä elämäntavoista kiinni niin jospa se siitä lähtis.