Taas retkahdin

Olen lopettanut ja retkahtanut monta kertaa… liian monta. Nyt meni taas viikko töpötellessä rankemman mukaan. Heräsin aamuyöstä ja luin netistä taas kerran kaikki selviytymiskeinot. Kello kävi hitaasti ja minä voihkin ja tärisin. Ja kun kello tuli 10 niin valitsin sen huonoimman. Kymmeneltä hain lähikaupasta 12 lonkeroo, 4 olutta ja puolen litran limuviinan jonka join heti oven pielessä. Jonnekin piti tunnustaa ja niinpä kirjoitin pinkkiin. Taas aloitan alusta. Että anteeksi kun oon olemassa. Paan tän viestin heti liikkeelle kun nyt uskallan. Limuviina ja 3 lonkeroo on nyt mennyt.

Alkoholismia pitää hoitaa pääsääntöisesti selvänä ollessa. Kännissä tai pikku hiprakassakaan tulokset eivät vastaa toiveita.

Ensimmäiset asiat ensiksi

Sanna, kuullostaa niin kovin tutulta… Elämä pyöri aika vahvasti sen ympärillä, mitä kello oli ja mistä saisi täydennystä viinavarastoon ja helpotusta karmeaan olotilaan. Sulle on varmasti tuttu tuo “ankkuriryyppy”: eka lasillinen meinaa pyrkiä ylös ja seuraavat vähän helpottavat. Huonosta olosta huolimatta yritä päästä terkkariin ja katkolle, siellä saat hyvää hoitoa pahimpiin tutinoihin ja eväät siitä eteenpäin. Ei sua kukaan katso nokanvarttaan pitkin. Tsemppiä ja halaus!

Minusta on hienoa, että uskalsit lähettää viestin. Tule kertomaan lisää.

Kannattaa hakea apua, jos ei itse pääse eroon viinasta.
Nykyisin apua on jo saatavilla melko hyvin. Mä selvisin Minnesota-mallisen hoidon avulla. Sitä uskallan suositella muillekin kohtalotovereille. Hoito on psyykkisesti rankka, mutta se toimii.

Minä olen 20 vuotta retkahdellut uudelleen . Onneksi yritän - muuten olisin kuollut. Nyt huolettaa jalat. Eivät tahdo kestää. Jatkan nytkin yrittämistä. Vaimo on myös alkoholisti.

Toi nimimerkkini on vitsi minusta.