heipä hei, olen joku aika sitten löytänyt nämä sivut ja nyt rohkaistuin ja rekisteröidyin. lohdullista että muitakin ongelmaisia on. noita juttuja lueskellessa vierähtää tovi jos toinenkin
ongelma mulla on ollut jo monta vuotta…ja oon sen tiedostanutkin. mutta vasta tänä vuonna olen alkanut ajattelemaan alkosta totaalista eroa. se kohtuukäyttäminen kun ei onnistu. aina lähtee lapasesta.
harrastan yksin kotona juopottelua. ennen se oli sosiaalista “normi” juomista viikonloppuisin. nyt saattaa viikko vierähtää jokapäiväisen kippailun merkeissä. olen vain puolet vuodesta töissä ja viime vuosina olen ollut ryyppäämisen takia erittäin paljon poissa. se nolottaa ja hävettää. muutakin “mukavaa” on sattunut… ja pahemmaksi vaan menny.
muutamankin kerran olen listannut asiat ± meiningillä. eli mitä plussaa on alkon pois jättämisestä ja sen käytössä. arvaattekin kumpi on pitempi… silti taas ratkeaa…
oon aina ollu jonkinsortin erakko luonne, mutta on mulla muutama kaveri ollut. nyt vain nettisellaisia. kippaan siideriä/punkkua himassa ja roikun facebookissa yms. en ala heti aamusta dokaan, vaan joskus viiden kutveessa sit haen ekan satsin. eli jotain korviketta iltoihin pitäs kehitellä. kenties joku ryhmäharrastus. sillon kun selvistelen, saatan käydä aamuaikaisella uimassa, metsässä käpyttelemässä ja valokuvaamassa. liikunta on mulle melko pakkopulla, vaikka se ois kyllä oiva korvike.
ehkä tää tästä vielä joskus onnistuu…
Tervetuloa Mimmi ja onnittelut hyvästä päätöksestä!
Itsekin löysin avun täältä plinkistä kun aikani lueskelin muiden juttuja sekä myös tajusin lopettaa sen “kohtuujuomisen” yrittämisen. Asun liian kaukana kaikista AA ryhmistä joten sellaiseen pääsin vain ensimmäisen kuukauden aikana kun olin lomalla. Nyt sitten jatkan kirjojen ja tämän plinkin avulla.
Yritetään yhdessä, kyllä se voima (järki, usko…) sieltä löytyy kun tarpeeksi asiaa mietit ja järkeilet.
kiits pipari kannustuksesta, sitä tarvitaan. seuraava askel ois sitten a-klinikka. kerran oli jo luuri kädessä, mutta sitten jänistin.
aika hyvä tämä plinkki, tavoittaa myös teidät “korvessa” asuvat ja meidät jänishousut, jotka keräämme rohkeutta sanoa “olen alkoholisti” toisille naamatusten
Hyvä jos sinulla on mahdollisuus mennä A-klinikalle, käytä tilaisuus ihmeessä hyväksesi. Jos ajattelet ihan rehellisesti niin hehän ei näe muita kuin juoppoja siellä eli ei tarvitse jännittää mitään sinne mennessä. Jatka ihmeessä toisten tarinoiden lukemista, jotkut kolahtaa sitten enemmän kuin toiset ja olen ominut joitain henkilöitä heidän tietämättään “virtuaalikummeikseni”.
Minullekin teki hyvää mennä sinne AA:han ja kuulla muiden kertomukset sekä huomata että en ole sen ihmeellisempi kuin muut; samat ongelmat kansallisuudesta riippumatta. Helpotuksekseni siellä oli myös naisia, koska täällä yleisesti naiset käyttävät vähemmän alkoholia kuin Suomessa. Join enemmän kuin useimmat miehetkin ja nyt tajuan että puolisoni on varmasti usein hävennyt minua. AA:ssa on helpompi todeta että on alkoholisti ja sitten sen kertominen muille ei-ongelmaisille meneekin jo luontevammin. Itkin koko ensimmäisen puheenvuoroni, luulen että olin niin helpottunut kun sain lopulta sanottua totuuden julki.
Minullakin oli varmaan viisi kertaa luuri kädessä enkä sitten soittanutkaan sinne paikalliselle a-klinikalle… Harjoittelin niin, että soitin anonyymisti sellaiseen auttavaan puhelimeen ja kertoilin vähän alkoholiongelmastani, ja sekin oli ihan työn ja tuskan takana vaikka anonyymisti liikkeellä olinkin
Täällä Plinkissä minäkin aloin alkoholiongelmaani purkamaan, ja sitten jossain vaiheessa rohkaistuin kuitenkin soittamaan sinne a-klinikalle. Ensimmäisellä kerralla oli hirveän vaikea mennä sinne, ajattelin että kaikki työntekijät siellä ajattelee, että olen kauhea ihminen
Mutta vastassa olikin mukavia, asiallisia ja asiansa osaavia ihmisiä, jotka moralisoimatta tarjosivat oikeanlaista apua. En sielläkään meinannut ensin saada sanottua asiaani, vaikka kaikkihan sinne samasta syystä menevät. Kun lopulta sain kakisteltua ulos, että juon liikaa ja rykäistyä vaivalla perään, että haluan raitistua vaikka pelkäänkin raitistumista aivan kauheasti, tuli suuren suuri helpotuksen tunne.
Nyt olen ollut ryhmässä ja yksilöterapiassa syyskuusta lähtien ja olen äärimmäisen tyytyväinen.
Alkoholiongelman myöntäminen hävettää ja pelottaa. Enkä voi sanoa että “soita nyt vaan, ei siinä ole mitään pelättävää” koska tiedän, että jokaisen on se oma polkunsa kuljettava kunnes se piste tulee, että uskaltaa myöntää kärsivänsä alkoholismi- nimisestä sairaudesta. Niin kauan kuin asia pysyy salassa, retkottaa takaportti juomiseen aina auki ihan selkosen selällään. Aivan yksin selviytyjiäkin on, mutta luulisinpa että suurimmalle osalle apu ja vertaistuki on korvaamatonta.
Voimia, ja hyvää joulua. Käyn lukemassa ketjuasi ja tsemppaan, että saat haettua apua
Mene ihmeessä sinne A-Klinikalle; niillä on kokemusta ja tietotaitoa hoitaa alko-ongelmaisia. Itse käyn kerran viikossa (tänään) hakemassa lääkkeeni ja uusimassa resepitini. Lisäksi tapaan oman hoitavan lääkärini n. puolen vuoden välein.
Mulla tulee ens viikon torstaina vuosi täynteen raittiutta. Tähän mut on auttaneet AA ja Antabus. Ne ei välttämättä sovi kaikille, mutta kannattaa ainakin harkita.
Tärkeä päätös, Mimmi! Ja kyllä sinäkin saat olla juomatta, ihan niin kuin me kaikki. Ongelmajuomisen jälkeen tunne siitä, että saa olla juomatta, on ihan mieletön. Joskus vain vie aikansa tajuta se.
Hienoa, että otat raitistumisen halusi vakavasti! Siitä se alkaa. Alkuviikot ja ehkä -kuukaudetkin saattavat tuntua sinnittelyltä, mutta kyllä se siitä. Loppuelämään verrattuna ne viikot ovat vain hippunen aikaa.
Raitista joulua niin sinulle kuin muille plinkkiläisille, minä vetäydyn joulutouhuini “näpertämään”. Ja erityisonnittelut Kannulle etukäteen!
…juurikin se hävetys ja ensimmäinen kerta uskaltaa mennä ja tunnustaa ongelmansa…
taatusti tulee mullakin helpotuksen parku. oon aiemmin ollu sitä mieltä että kyllä mä tästä yksin selvistyn.
senverta monta kertaa yksin epäonnistunu, että nyt sitämieltä että tarvin apua ja vertaistukea.
tässä on siis muutama pieni askel jo otettu kun tänne "eksyin ja tunnustinhan mä jo kesällä työterveystarkastuksessa ongelmani…vastasin ensimmäistä kertaa REHELLISESTI audit testiin, josta tuli melkein “täydet pojot”. pieni hävetyksen niiskaus tuli kun kuulin terkkarin suusta että suuria määriä juon ja suosittelee a-klinikkaa.
nyt taas parempi fiilis kun edellisen putken pahimmat ahdistukset ja morkkikset takanapäin. ja nuo teidän tsempit ja hyvät kokemukset kun olette vihdoin uskaltautuneet apua hakemaan ja sitä saaneet, rohkaisevat. kiitos . taas astetta enempi uskoa selväpäiseen elämään.
onnittelut kannusaarille! perässä tullaan, toivottavasta.
hyvää joulua ja selväpäistä uuttavuotta plinkkiläisille! ja tsempit tietenkin
tää lähtee nyt hakeen joulupitsaa ja kissalle jotain erityisherkkua.
ja useemman pullonkin haen. vichyä.
Koville tämä ottaa monille. Niin myös minulle. Ymmärrän täysin mistä puhut kun itse käyn tätä prosessia läpi. Mutta ollaan me jo jotain saatu aikaan kun tänne rekisteröity ja tunnustettu ongelma. Itse ajattelin ottaa myös a-klinikkaan yheyttä lähipäivinä. Hyvää joulua. Jos oltaisi tänään ottamatta. Toivoa on kuitenkin aina
Paras päätös ikinä . itse olen päätöksen tehnyt kuukausia sitten,sen vaan ymmärtää että mitään uutta alkoholi ei enää tarjoa.
oon retkahtanut vajaa kymmenen kertaa,mut kuuluu käsittääkseni taudinkuvaan.päätös ei ole oikeastaan horjunut.
itselläni ainut vaihtoehto on täysraittius.
joo ja a-klinikalle rohkeesti vaan,auttaa pelkkä juttelu ja ongelman esille tuominen,ja onhan siellä akupunktioo ja muuta kivaa hoitoo…ite meen tiistaina ekan kerran.
pikkuhiljaa kohti unelmaa ja mielenrauhaa täyttämää päätä!! rauhallista joulua…
Ei se A-Klinikka mikään mörköjen paikka ole. Ihan normaaleja ihmisiä siellä käy.
Oon nänyt siellä kaikenlaisia ihmisiä täysistä spurguista pukuherroihin ja jakkuleideihin. Siinä, että hakee apua, ei ole mitään hävettävää; päinvastoin, voi olla itsestään ylpeä, että “ottaa tuon askeleen”.
yli viikko selvistäpäin. en ees muista milloin olisin ollut joulua selvinpäin. joulu oli siitä rankka että kelasin läpi alkoholinhuuruisen elämäni. kun laskee (jos vois) kaikki ne päivät, viikot joita oon ollu kännissä/kankkusessa…siitähän tulee vuosia. monta vuotta hukkaan.
mua on myös ruvennut pelottamaan kännissä saamani ruhjeet, kaatumiset ym haaverit. milloin tulee se isompi tapaturma? isäni (joka oli myös alkoholisti) kuoli 41v tapaturmaisesti. tuskin olisi kuollut jollei veressä olisi ollut alkoholia…olen nyt elänyt vuoden vanhemmaksi kuin isäni, samanlaisella reippaalla alkon käytöllä…
ompa mukava kun on muutama hyvin nukuttu yö takana ja aamulla hyvä olo. ei ahdistusta, ei paniikkihäiriötä ei tarvetta saada huikkaa. kuinkahan kauan tätä kestää…
ens viikolla varmasti otan a-klikkaan yhteyttä…senverran kelannu ja veivannu asioita, ettei enää se “hävetys” mennä sinne oo kynnys. nyt vaan jännittää, niinku mua kaikki uudet tilanteet jännittää.
tipaton tammikuu…pah, tipaton loppuelämä
mut yritetään eka toi tammikuu…
mukavaa uutta-vuotta ja jaksamista!
Kuulostaa tuo tarinasi kovin tutulta kun ajattelen omaa viinanhuuruista elämääni.
Lopeta kumminkin menneitten asioiden kelaaminen, itsesi syyllistäminen ja tuhlattujen päivien sureminen. Et pysty muuttamaan eilistä, keskity tähän päivään ja tähän hetkeen. Mulla on kaatunut aiemmat raitistumisyritykset osittain siihen että olen jäänyt piehtaroimaan menneisiin ja suunnitellut liikaa tulevaa. Siitä on seurannut hirveät morkkikset ja suorituspaineet ja sitä kautta taas juominen
Hae apua jos tuntuu että et selviä yksin. Pienin askelin eteenpäin, tsemppiä ja kärsivällisyyttä!
Ilolla luin sinun päätöksen .
Pidät siitä kiinni ja menet sinne A-klinikalle .
Se on hyvä suunnitelma . Ajatus tasolla olet jo edennyt kohti muutosta .
Nyt voit samantien siirtää menneen murehtimisen sinne tulevaan ja suunnitella kuinka laistat alkoholin tästä
päivästä. Toipuminen on jo kohdallasi alkanut vaikka kuinka kokisit kuluneen viikon olleen mitä tahansa.
Viinan prosessoimat myrkyt ja ajatuskuviot haihtuu niinku pierut saharaan, raitista aikaa se vaatii.
Kaikki ihmiset tekee tyhmyyksiä joi ne tai ei , kadu vaan sen verta mitä kuulukin katua . Äläkä suurentele
tapahtumia alkoholin hyväksi. Tunnustamaan Aina Kerkiää , älä pidä kiirettä niiden asioiden kans.
Kun lopulta sain kakisteltua ulos, että juon liikaa ja rykäistyä vaivalla perään, että haluan raitistua vaikka pelkäänkin raitistumista aivan kauheasti, tuli 
