Huomaan jälleen palaavani tänne, myönnettyäni itselleni ja muille että olen alkoholisti.
Olen 31-vuotias nainen, äiti ja vaimo.
Mistäköhän sitä kaiken taas aloittaisi…
No lyhyesti historiaani; Putkat, poliisit, vankilat tutut.
Lapsuudenkodissa väkivaltaa ja alkoholia isän puolelta. (Useimmiten väkivalta kohdistui äitiimme). Vanhempani erosivat kun olin noin 7-vuotias, ja jossain vaiheessa kuvioihin tuli isäpuoleni. Hän oli ja on alkoholisti tänäpäivänä ja yhä yhdessä äitini kanssa.
Tuolloin kun äiti alkoi hänen kanssaan pyörimään, niin alkoi myös äidin alkoholin käyttö joka johti siihen että pian minä ja muutaman vuoden vanhempi siskoni olimme sijaisperheessä.
Siellä vierähti vuosi, kuitenkin pääsimme kotiin takaisin sen vuoden jälkeen koska äiti kävi säännöllisesti a-klinikan tapaamisissa ja pysyi raittiina.
Lisäksi sijaisperheemme todettiin täysin epäkelpoiseksi perheeksi sijoittaa ketään.
(Ensinnäkin sijaisperheen vanhemmat erosivat heti pian meidän sinne muuttomme jälkeen ja sijaisäiti alkoi salaa tapailemaan toista miestä joka tuli öisin aina kylään ikkunasta.)
Sitten hypätään tähän aikuisikään.
Minulla oli pitkäaikainen avomies, yhdessä ehdimme olla noin kuusi vuotta. Kunnes hän 10/2007 yllättäen kuoli yläkerran naapurimme asuntoon. Syyksi selvisi alkoholimyrkytys, mikäs muu.
Silloin, se pysäytti ja olinkin jonkin aikaa raittiina.
Yritimme jokusen vuoden myös lasta (kuvitellen sen muuttavan kaiken sen rikosmaailmassa ja päihdekierteessä elämisen). Meille ei lasta suotu ja jälkeenpäin kun ajattelen niin hyvä näin.
Vuonna 2011 tein elämäni parhaimman päätöksen, muutin pienestä kotikaupungistani suurempaan cityyn ja aloitin uuden elämän. Halusin jättää kaiken sen rikos ja päihdemaailman ja kaverit taakse. Kaikki menikin hyvin aina vuoteen 2012 asti.
Tapasin tuolloin 2011 netissä nykyisen aviomieheni ja lasteni isän.
Olimme ehtineet seurustella muutaman kuukauden kun jo ihmeekseni huomasin olevani raskaana. Raskauden ei pitänyt olla itsestäänselvyys, koska minulla on todettu PCOS.
Olimme onnellisia tietysti raskaudesta ja raskausaika menikin hyvin raittiina ehdottomasti (tämä on niin vahva periaate minulla että raskausaikana en ole juonut.)
Se meni siis tosiaan hyvin, lukuunottamatta raskausajan diabetesta (RADI).
Terve esikoispoikamme syntyi kiireellisellä sectiolla 2/2012.
Kaikki meni hyvin ekat kuukaudet, kunnes viinapiru alkoi taas juttelemaan.
“ota muutama, oot sen ansainnut, rentoudu vähän”.
Tuli otettua yhtenä viikonloppuna, ja siitä tuli sitten tapa hyvin pian viikonloppuisin ja pian viikollakin- ei ollut enää väliä mikä viikonpäivä oli.
Onneksi olen saanut raittiin ja hyvän miehen joka on lapsista huolehtinut minun rellestäessä.
Lisään tähän vielä että perheemme on monikulttuurinen, mieheni tulee tuolta Länsi-Afrikasta.
Nyt tämänhetkinen tilanne on se, että meidän toinen poikamme on nyt 5kk ikäinen ja raskausaika hänestäkin meni luonnollisesti raittiina, voi että kun olen niin nauttinut noista raskausajoista raittiina. On ollut niin paljon energiaa kaikkeen muuhun tekemiseen.
Sama homma tälläkin hetkellä, alkoa on kulunut reippaasti.
Nyt perjantai iltana tilanne meni siihen, että taas jostain syystä viiltelin itseäni ja soitin ambulanssin (jotain huomionhakua). Tänne meille kotiin tuli ambulanssit ja poliisit ja veivät minut sairaalaan johonkin eristyskoppiin.
Aamuyöstä neljän aikoihin heräsin siihen kun vartija ja lääkäri seisoo patjani vieressä selittäen jotain ja ilmoitti samalla että lastensuojeluilmoitus on tehty.
Niimpä niin… Pitihän se tietää että tämänkin möhlin.
Jo aiemmin sovittu kotikäynti päihdepolilta ja sos.toimistolta on nyt tulossa ti klo 9.00 aamulla. Asiakkuutta piti lopetella, mutta nyt se jatkuu kun tuli tämä ilmoitus taas.
Serkkulikkani (esikoisemme kummi) jutteli perjantaina jo sairaanhoitajani kanssa puhelimessa ja kertoi miten asiat ovat ja lupasi tulla meille keskusteluun mukaan kun tulevat kotikäynnille.
On niin hirveä olo, olen pettänyt itseni ja läheiseni taas tällä juomisella.
Raskausaikana sain niin paljon kehuja raittiudestani ja itseluottamukseni oli huipussaan.
Nyt olen osoittanut taas etten mä siihen pystynytkään.
Suunnitelmat jotka sovittu sh:n kanssa seuraavat:
Huomenna ma labraan, riippuen mitä maksa-arvot ovat niin Antabuskuuri päälle.
Mä oon niin suunnattoman pettynyt itseeni etten löydä sanoja enään.
Kiitos kun sain jakaa ajatuksiani…