Useaan kertaan tänne olen tuntojani vuodattanut. Välillä meni huonosti, välillä hyvin. Sairaalareissulla pari viikkoa sitten tankattiin tiamiinia ja diapamia. Hyvin meni kotiin pääsy ja jalat kantoi.Ystävien kanssa kaupungilla kahvilla ja marketeilla kävin, autollani kyytiä annoin. Heillä kun oli asioita joihin tarvittiin kyytiä. Sitten ajattelin että mullekin tukea löytyisi, mutta heille tulikin kevätkiireitä. Mutta sittenpä en enää jaksanut, kun taas yksin jäin. Ja ryyppy päälle, niinhän se menee. Ja nyt sitten pohjalukemissa. Taksilla kävin kaljaa hakemassa. Ruokakin pitäis syödä.
Soitin päihdetukihenkilölle, vastaajaassa viesti että lomalla. Jätin soittopyynnön, odotellaan maanantaihin. Toivottavasti ottaa yhteyttä.
Kadehtin teitä, jotka niin monipuolisesti, rakentavasti, sivistyneesti kirjoittelee, toisianne tukien. Minäkin olen ollut kirjoittamisessa lahjakas ennen tätä, nyt vaan valittaja. Olisi paljon kerrottavaa mut ei jaksa enää.
Nimimerkille Ei enää toivoa, haluan vain kertoa että aina on toivoa. Kokemusta on noista fiiliksistä kun on päättänyt olla juomatta niin päätökset eivät vain pitäneet. Eihän sitä muuten alkoholisti olisikaan. Totta on myös tuo ettei yksin tahdo pärjätä, jotain vertaistukea olisi hyvä saada. Pelkkä katkaisuhoito harvalle riittää raittiuden ylläpitoon. En tietenkään halua kertoa että näinhän siinä aina käy, ei se niinkään ole, monet meistä ovat nuiden samojen yrittämisien jälkeen viimei saaneet pysyvää raittiutta. Sen haluan sinulle sanoa että jos minäkin olen saanut raittiutta saat kyllä sinäkin, toivon sinulle sen verran voimia että jaksat hakea vertaistukea, tämä palsta on hyvä alku.
Niin se on, että jos pystyis olemaan tiukkana, niin kaikki menisi paremmin. Minä etsin uutta vuokraluukkua, jossa olisi esteetöntä liikkuu. Nyt kun on mennyt kävelykyky eikä suihkussa pärjää kun on niin pieni lokero. Tämä nettiin toimii ihmeellisesti, lienee joku ennakoiva kirjoitus päällä. . Tulen hulluksi tätä tahtia. Ja kun löytäisi raitustumiskaverin.
Ahkerasti olen kirjoituksianne seurannut. Kateellisena. Teillä on läheisiä, lemmikkejä, harrastuksia, luontokokemuksia…
Kun yksin yrittää pyöritellä päivästä, hetkestä, minuutista jalyhyemmästäkin ajasta eteenpäin, ei ole itku kaukana. Kun ei ole muuta. Sotkuinen koti, ei tarmoa.
Teidän kirjoituksenne ovat fiksuja, filosofisia, sivistyneitä. Ja voimaa antavia. Anteeksi siis että tämmöinen olento, josta ei muille apua ole, on näillä langoilla.
Hei! Mielestäni lomapuiston ehdotus aa-ryhmään menosta kohdallasi olisi enemmän kuin hyvä ehdotus…sieltä saisit kaipaamaasi seuraa vaikka päivittäin, ja muutenkin jotain muuta sisältöä elämääsi kuin yksinäistä ryyppäämistä.
joo, samoilla linjoilla muutaman kanssa.
tule ryhmiin, sieelä saat mahdollisuuden.
ja jos et helposti pääse yksin soita auttavaan puhelimeen(aa). voin laittaa numeron, jos et löydä.
soita joka tapauksessa.
olen aika vakuuttunut, että ryhmistä voit saada tukea. sinun on vain rohkeasti tultava paikalle ja pyydettävä tukea.
itse pyörin paljon kuopion ryhmissä ja oen valmis itsekkin auttamaan, jos tarvis.
keksitään keino vaihtaa numeroita jos tarvis.
älä anna periksi.
Kiitos viesteistänne. Ryhmään täytyy mennä. Olen soittanut auttavaan puhelimeenkin. Ja katkolle. Yritän tulla vahvaksi. Jospa tämä olisi se päivä uudelle alulle.
laitat esim. g-mailin s-postitekosivulle jonkin keksimäsi s-postiosoitteen, tietoihin voit laittaa oman nimesi,
se ei kai näy vastaanottajalle. tai muokkaa nimikin, ettei sitä tunnista. laita mulle se s-postiosoite, niin lähetän sinne puhelinnumeroni ja varsinaisen s-postiosoitteeni ja poistan tuon tekaistun.
omani uskallan antaa, mutta varmista itse oma tuntemattomuutesi lähettämällä tekaistusta osoitteesta
viesti varsinaiseen s-postiisi, niin voit tarkistaa, mitä lähettään tietoja näkyy.
laitoin viestin. tuliko perille?
jos ei, laitan oman numeron.
mulla on prepaid ja voin vaihtaa jos on tarvis.
poistan vaikka aamulla.
muoks…
sen verran haluan vielä laittaa, että oma mielipiteeni ja aika lailla yleinen käytäntö, jos mahdollista,
näissä uuden henkilön tukemisjutuissa on, että naispuolisella on naispuolinen tai naispuoliset tukihenkilöt(kummi)
ja miespuolisella miespuoliset.
siis jos puhutaan heteroihmisistä, koska suhdesotkuihin joutuminen on usein syy sille, ettei raitistuminen
säily pääasiana ja e onnistu. alkuun raittiuteen pyrkiminen on syytä pitää ainoana mielessä.
tuen piriin voi saattaa mielestäni kuka tahansa, mutta jos suinkin onnistuu, jatkossa on syytä olla tekemisissä
lähinnä naisten kanssa, jos on nainen ja miesten jos on mies.
