Tervehdys kaikille! Olen jo pari vuotta käynyt lueskelemassa täällä kirjoituksia ja vihdoin päätin rekisteröityä. Tarinani on hyvin samankaltainen kuin monella muullakin: olen vähän päälle 3-kymppinen nainen, jonka alkoholinkäyttö on vuosien varrella lisääntynyt ja nyt tuntuu siltä, että keikun vaarallisilla vesillä ja korkki on laitettava kiinni lopullisesti. Juominen on tapahtunut pääosin viikonloppuisin, mutta jokaikinen kerta muisti menee ja minkäänlaista kontrollia määristä ei ole sen ensimmäisen jälkeen. Kovat uskottelut on joka kerta, että juujuu, kyllä mä tän hallitsen, mutta eipä tunnu onnistuvan. Olen välillä ollut useita kuukausia juomatta, kunnes viinapirun kuiskuttelu on saanut mielen muuttumaan. En tiedä, olenko alkoholisti; hyvin todennäköisesti olen. Nyt tavoitteena on kuitenkin pyrkiä täysraittiuteen. Päivä kerrallaan, eikai tässä muuta voi. Jos tämä touhu ei lopu, todennäköisesti menetän kaiken, mitä pidän elämässäni hyvänä. Nyt viidettä päivää raittiina (?), enkä tänäänkään juo.
Jep. Sama tilanne, tosin ikää vähemmän. Olin tuossa jo hyvän aikaa juomatta kunnes sitten viime perjantaina viimeisen tentin jälkeen tuli lipsahdus. Noh…eteenpäin!
Nyt kesällä onkin hyvä aloittaa raittius - tuo mulle silmänruokaa. laita kireet pöksyt jalkaan ja lähde juoksemaan elovenaponihäntä hulmuten. tai mikä parempaa, pyöräile pyllistäen…
Minunkin juomiseni rajoittui vain viikonlopuille ja oli varmaan “vain” viihdekäyttöä. Minulle kävi niinkuin monelle muulle kaltaiselleni; homma ei ollut enää hauskaa. Se oli sekoilua, mokailua, ihmissuhteiden rikkomista, psyykkistä tuskaa, välillä jopa fyysistä kipua. Ja tarkoitus tosiaan oli vain pitää hauskaa kamujen kesken tai juhlistaa jotain tai käydä vaan parilla niin kuin muutkin “normaalit” ihmiset. Mutta minä en ollut normaali siinä mielessä. Olen alhoholisti… tai ainakin mulla on vakava ongelma alkoholin kanssa, koska se hallitsee, en minä. Mietin kanssa jossain vaiheessa, että olenko minä tosiaan alkoholisti, ehken sittenkään…? Mutta sitten kun palasin tänne palstalle sen seitsemättä kertaa tajusin homman ja sen vakavuuden.
Mutta onnea ja jaksamista tällä polulla! Et ole yksin
Mä tossa just kirjoittelin tuntojani omaan ketjuuni, jos mun tarina kiinnostaa, ehkä siitä vähän vertaistukeakin. just nyt mulla on epärealistisia kohtuukäyttöhaaveita ja siksi tulin taas pitkästä aikaa tänne saamaan vahvistusta juomattomuudelle.
Mun juomistapani ei ole ollut taju kankaalle-tyyppinen, vaan join joka päivä ja pikkuhiljaa määrät kasvoivat, kunnes koko elämä pyöri kaljan ja viinin ympärillä, ja homma alkoi lähteä lapasesta.
Miten sulla on nyt mennyt viime päivät? Onko outoja tuntemuksia?
Njoo, repsahduksien jälkeen taas uutta yritystä. On se kumma, miten tämä alku varsinkin on kovin vaikeaa. Mulla on myös sellainenkin ongelma, että en kovin mielelläni puhu koko päihdeongelmasta, vaan mieluiten vetäydyn ja funtsin itsekseni. Minkälaisia kokemuksia teillä muuten on lähimpien/perheen tuesta raitistumisessa? Onko kukaan törmännyt kettuiluongelmaan eli vielä kuukausien ja viikkojenkin jälkeen jaksetaan muistuttaa menneestä? Pitkän kuivan kauteni aikana jatkuva muistuttelu otti todella hermoille, vaikka se toki ymmärrettävää onkin. Jotenkin vaan tuntuu, että mikäs hemmetin UUSI elämänvaihe, kun joku on jatkuvasti nokkimassa menneestä. Juova minä ja selvä minä kun ovat kaksi täysin eri asiaa.
Vaikka raitis sinä ja juova sinä onkin eria asiat, ei lähipiiri välttämättä sisäistä asiaa ihan yhtä nopeasti. Sen kanssa on elettävä aikansa.
Raittiina oleminen kuitenkin totuttaa lähipiiriäsi päivä päivältä enemmän siihen raittiiseen sinuuteesi.
Näinhän se, ja tunnistan kyllä itsessäni vihamielisen ja itsekeskeisen asenteen, vaikka kuinka ymmärrän, että varmasti olen itse aiheuttanut paljon enemmän tuskaa kuin he piikittelyllään.
No onpas tämä nyt ollut varsinaista jojoilua ensimmäisen kirjoitteluni jälkeen. Jatkuvia repsahduksia, vaikka yritystä todellakin on ollut. Mutta ehkä nyt tällä kertaa onnistun! Kolmas raitis päivä menossa repsahduksen jälkeen ja täytynee nyt funtsia todella tarkkaan jatkoa. Varmasti ensimmäinen askel olisi karsia KAIKKI mahdolliset repsahdustilanteet pois, mikä näin kesällä tuntuu olevan kyllä todella vaikeaa. Mutta kyllä tämä vielä tästä!!!
Onnea uuteen yritykseen! Oma kokemukseni on sellainen, että lopettaminen onnistuu vasta, kun lopettaa lopettamisen. Siitäkin tahtoo tulla omanlaisensa kehä koko kuviossa: juo, selviää kauheista morkkiksista ja darrasta, päättää ja vakuuttaa itselleen ja muille vaikka mitä, aloittaa toipumisen, menee muutama viikko, olo tasoittuu, menee muutama kuukausi, alkaa stressata, ärsyttää, tulee levottomaksi, käy yhdellä, ei käynyt kuinkaan - voin siis ottaa, menee viikko, vedän perseet, ei vieläkään muuta kuin pieni darra - siitäkös innostun, dokaan ja sekoilen viikon, selviän kauheista morkkiksista ja darrasta, päätän ja vakuutan…
Ainakin minun on tunnustettava, että ellen tee perusteellista remonttia koko elämässäni alkaen ajatteluni ja asenteeni kehittämisestä, suhteiden hoitamisesta yms., ajaudun vanhoille urilleni. Juomisen sykli voi joillain olla viikko, minun kohdallani 2-6 kk. Olen minä tosin joskus dokannut siihenkin tahtiin, että selviä päiviä mahtui viikkoon ehkä kolme eivätkä nekään krapulattomia olleet. Sitä tahtia jatkui silloin 2-3 vuotta. Mutta nyt se syklini on kuukausissa: oleellista eroa vanhaan ei siinä mielessä ole, että omaa kuviotani pitää tällaisenaan pystyssä oma mieleni; tai siis se mielentila, sielunmaisema, jossa nyt elän. Juominen on pakonomaista. Minun kohdallani se olisi sitä varmasti siinäkin tapauksessa, että joisin vain kerran vuodessa.
Kyllä se vain niin on, että alkoholi on jätettävä kokonaan pois laskuista ja sitten alettava tehdä työtä sen eteen, että elämä aukeaisi. Paskamaista olisi elää kärvistellen yksillä ja samoilla, kuluttavilla urilla ilman viinaa. Johonkin tarpeeseensa sitä kuitenkin yrittää juoda.
Komppaan Antilooppia taas. Ehkä esittäisin asian niin, että mieti ennemminkin eläväsi raittiina kuin, että olet lopettanut juomisen. Raittiina oleminen on ihan normaalia. Ei se ole mitenkaan kummallinen tai epänormaali olotila. Eikä mikään vamma. Et ole kovin mahtavasta asiasta luopumassa: kännistä ja krapulasta.
Ja sitten sanoisin edellisen lisäksi, että olet huomannut vaivasi ajoissa. Ota tämä asia tosissasi. Jokaisesta meistä tulee juoppo, kunhan juo riittävän paljon ja tarpeeksi kauan aikaa. Alkoholismi vain pahenee ajan ja juodun viinan myötä. Aivan varmasti on vaikeampi lopettaa kymmenen vuoden ja muutaman juodun saavillisen jälkeen, kuin nyt.
No kun nimenomaan: sairautemme koko laajuudesta kertoo jotain juuri se, että koemme helposti jonkinlaista puolinaisuutta eläessämme normaalia elämää. Uskallan puhua me-muodossa siksi, että arvelen ristiriidan olevan verrattain yleistä
Löysin youtubesta loistavan pätkän, jossa Anthony Hopkins kertoo alkoholismistaan. Toivottavasti minäkin voin jonakin päivänä todeta: ‘Päivääkään en vaihtaisi pois, mutta en kävisi samaa läpi uudelleen.’ Tässä linkki:
Aika suokoon meillekin tuota Anthonyn tyyneyttä, jolla hän käsittelee alkoholismiaan. Minä olen vielä niin keskellä tätä kaikkea, mitä en varmaankaan halua muutaman vuoden kuluttua enää käydä uudelleen läpi, että tuntuu suorastaan mahdottomalta kyetä joskus puhumaan omasta alkoholismista tuolla tavalla, melkein kuin asiana minkä tahansa muun joukossa. Sitä kohti kuitenkin, tyyneyttä!
Heippa taas! Olen käynyt lueskelemassa juttuja kyllä kokoajan, mutta omat kirjoitukset on jäänyt. Jatkuvia repsahduksia edelleen, mutta nyt olen ajatellut viettää raittiin vuoden 2013, ja saisin pääkopan kuntoon ja voisin vuoden jälkeen pohtia, jatkanko raittiilla tiellä. Täytyy siis aktivoitua ja kirjoitella tuntemuksia tänne, tämä kun on sellainen turvasatama.
Heipä hei. Itsekin tulin juuri tänne. Samanlasita raitistelua ja takaisin juomaan. Koita nyt vain ottaa tämä päivä vain ja tehdä jokin suunnitelma. Sitä suunnitelmaa tässä itsekin kokoajan työstän. Aikaisemmin olen vain ollut selvinpäin, enkä oikein tehnyt asialle mitään. Ei se vaan onnistu. Helposti vain käy niin, että jää kotiin makaamaan ja miettii et kyllä se tästä, jotenkin, joskus. Se vaan täytyy tulla se “joskus” että hakee apua ja alkaa tekemään asioille jotain. Pysy nyt täällä ainakin. Itse en ole muuta juuri tehnyt tällä viikolla, kuin lukenut täällä. Jaksamisia
Jos tämä touhu ei lopu, todennäköisesti menetän kaiken, mitä pidän elämässäni hyvänä. Nyt viidettä päivää raittiina (?), enkä tänäänkään juo.
