Heippa vaan kaikille,
Tulin tänne lähinnä avaamaan omia ajatuksiani pelaamisen ja pelien suhteen. Ensin kokonaistilanteeni lyhyesti. Olen kolmeakymmentä lähestyvä työssäkäyvä mies, harrastuksia on joitain, kavereita ja ystäviä kourallinen, vapaa-aikani kuluu aikalailla tietokoneen ja television ääressä, kesäisin tosin ulkoilemalla ja liikkumalla. Pelaan nykyään keskimäärin 10-30 euroa viikossa erilaisia rahapelejä, kuukausitasolla siis 30-90 euroa. Nyt on ollut pari heikompaa kuukautta, kun olen käynyt kahteen kertaan kasinolla (viimeisin kerta oli eilen)ja kerralla mennyt 150 euroa.
Olen pelannut erilaisia rahapelejä koko nuoruus- ja aikuisikänä - enemmän tai vähemmän. Ensimmäiset pelikokeilut olivat yläasteikäisenä kauppojen auloissa, ehkä muutamia kymmeniä markkoja kerrallaan. Eihän niistä mitään voittanut, mutta jokeripokerin jännitys oli nuorelle poikaselle mukava kokemus. Sitten tajusin, että laivalla on peliautomaatteja, valtavasti erilaisia kiliseviä ja kolisevia, vilkkuvia laitteita. Niitä pelasin sitten, kun laivalle pääsin. Yksi kerta on jäänyt elävästi mieleen. Olin ehkä 15v ja matkalla sukulaisten luo Ruotsiin. Menomatkaa oli mennyt ehkä 4 tuntia ja olin pelannut noin 250 markkaa. Rahaa ei jäänyt kuin pariin purkkiin kolaa (5 markkaa kappale).
Sen jälkeen rahapelejä tuli pelattua aina baarireissujen yhteydessä (joita ei kuitenkaan ollut kovin paljoa). Sitten oli monta ns. hyvää vuotta, kun oli muuta elämää, tyttöystävän kanssa oleilua jne. Jonkinlainen muutos huonompaan tapahtui eron myötä, jolloin aloin hukuttaa murheitani alkoholilla ja peleillä. Aika paljon meni varmaan rahaa tuohon harrastukseen, mutta varsijnaisia talousongelmia ei tullut. Toisen tyttöystävän kanssa baaritteluun kuului yhdessä juominen ja pelaaminen, sitä sitten enemmän tai vähemmän. Tässäkin suhteessa tapahtui ero, jolloin aloin pelaa ja juoda yksin. Siitä tuli sellainen viikottainen tapa, josta alkoi olla vaikeaa päästä eroon. Sitten aloin kirjoittaa tänne p-linkkiin ajatuksiani pelaamisesta ja juomisesta, eikä ajatukseni sinsänsä ole muuttuneet vuosien aikana.
Mä tässä mietin jatkuvasti olisiko pelaamisen lopettaminen fiksua vai ei - siis kokonaan. Ns. kohtuukäyttö kaikkien päihteiden jne. suhteen on häilyvä, ymmärrän sen. Vähentäminen on onnistunut aika usein, samoin juomisen suhteen. Pelaamiseni ei ole koskaan mennyt ns. rappiovaiheeseen enkä usko sen sinne menevänkään. Kun viimeksi kirjoitin tänne pelaamisen halllinnasta sain kritiikkiä “lesoilusta” ja muiden tuskalla pelleilemisestä. Koen, että minulla on pelaamiseen liittyvä ongelma.
No oli miten oli. Tästä se alkaa, pelaamaton päivä nro. 1. Pidetään siitä kiinni!