täällä taas...!

heippa taas tutut ja tuntemattomat!

mä vietin 1,5 vuotta pelitöntä elämää mutta sitten ratkesin… :frowning:

en oikein osaa kertoa, että mihin tällä kertaa kompastuin, mutta tässä sitä taas ollaan…
tylsyys? rahan himo? typeryys…!
suoranaista pelivelkaa en tehnyt, mutta luottokorteilla jouduinkin sitten paikkailemaan muita elämiskuluja.

olinkohan mä liian ylpeä? varmaankin, en tiedä. en taida vielä tuntea itseäni tai tätä itse hankittua sairautta tarpeeksi hyvin.

tällä kertaa mä en laske päiviä. mä vaan pyrin olemaan pelaamatta, päivä kerrallaan.
aion soitella paikalliselle a-klinikalle huomenna. toivottavasti sinne pääsis pian käymään.

tiedättehän ne häpeän, pelon, ahdistuksen ja itseinhon tunteet? niitä löytyy nyt vaikka muille jakaa. tavallaan mä ehkä jopa nautin niistä. mä ansaitsen ne. mut hei, mä tunnen jotain! en ole turta enään. eli suunta on ylöspäin…!

mä petin itseni ja mieheni taas. se kyllä masentaa tehokkaasti…mut enään en aio koskea masislääkkeisiin. ne vei kyllä loputkin tunteiden rippeet mitä tällaisella tunnevammaisella riippuvaisella on jäljellä edes…!

jeps, alusta alkaa taas oma prosessini joten tulette varmasti kuulemaan meikäläisestä ihan tarpeeks lähitulevaisuudessa… :wink:

Moikka!
Jossakin threadissa kysyttiinkin jo missä sinä oikein luuraat :slight_smile: Tämä sinun kertomus tapahtuneesta oli melkein niin kopio siitä miten minun kävi. En edes muista montako vuotta olin jo pelaamatta, ja sitten tapahtui… Syy siihen? En tiedä! Tylsyys, ylimielisyys, ahneus??? Ehkä minulla enemmin oma paha olo, ja se sitten kesti 6kk. Velkaa ei tullut, mutta rahaa tuli pelattua, ja tosiaankin luottokorttiin on täytynyt joskus tarttua. Kohta olen taas vuoden pelaamatta, siinä suhteessä ei ole ongelmia… elämä näyttäisi menevän muuten päin helvettiä :frowning: Nyt taas työhommiin. Tsemppiä sinullekin!!!

Se on kumma mikä saakaan ihmisen pelaamaan onko se se piru olkapäällä joka sanoo… katsoo varmaan että nyt tuolla menee huonosti pistetään se pelaamaan jotta viimeisetkin toivot häviää… kyllä se meitä koettelee vaan paistaakohan se aurinko risukasaan saas nähdä… tänään on ainakin pilvistä.
Tsemppiä teille molemmille ja sinnillä eteenpäin :slight_smile:

kiva kuulla että joku on ikävöinyt :smiley: :smiley:

olis mun varmaan kannattanut vaan jatkaa tänne valttiin kirjottelua. luulin oikeasti olleeni jo selvillä vesillä mutta niin monesti se on nähty että kohtuus ja peliongelma eivät viihdy samassa kropassa… :wink:

vertaistuki oli mulle silloin viimekskin alkuun niin älyttömän tärkeää. ja on se tietysti vieläkin :slight_smile:

onko tänne ilmestynyt paljon uusia tuttavuuksia? muutamien tarinoita lueskelin tuossa eilen iltani ratoksi. hyvin samankaltaisia on meidän kaikkien tarinat.

noh, tänään en ole pelannut enkä muuten ole suunnitellutkaan pelaavani! toivottavasi sama jatkuu myös huomenna :slight_smile:

voimia kaikille taistoon :slight_smile:

jooh jokapäiväinen terapin minullekkin tämän saitin lukeminen on, en tajua miten tuon miedosti panostavan pystyy vaihtamaa vahvasti panostavaan, no eipä sillä ole väliä, päivä kerrallaan täälläkin mennää ja yritetää päästä pelimaailmasta irti! Pikavippien aiheuttama kirjekuorivuori odottaa tuossa nokan alla:S Pankki ehkä pelastaa, tänään toimitan isännnöitsijän todistuksen pankille, ja jos vakuudet lainalle kestää, nih elämä pelastuu eikä mene luottotiedot:S Niinkuin sanoin päivä kerrallaan etiäpäin!

Jou mrs. qwerty!!

Relapsit ovat osa kokonaisuutta joka muodostuu riippuvuus -käsitteen alle. Vaikka takana olisi jo matkaa, voi seuraavan kulman takana olla jotakin joka muuttaa kurssin hetkiseksi ennen korjausliikettä. Tärkeintä on olla lannistumatta repsahdusten jälkeen.

Olet jo aiemmin osoittanut, että pystyt olemaan ilman pelejä, nyt vain samaa vaihdetta silmään ja taas päivä kerrallaan elämä selkiytyy.
Lue viestiketjuja ja aivan erityisesti omia viestejäsi, muille osoittamiasi tsemppejä. Olet niiden samojen rohkaisujen, tsemppien ja kannustuksen arvoinen! :smiley:

Yhdyn edelliseen. Ei muuta kuin 0-linjaa taas. Sä kyllä olet jo todistanut itsellesi (ja miehellesi), että pystyt olemaan pelaamatta.

Voimia ystävä!

Moikka mrs. qwerty,

Täällä sitä olllaan, ao. jo aloitti 2009! Silloin, kun on mennyt paremmin, olen kirjoittanut harvemmin ja sitten, kun taas kuukausien jälkeen olen repsahtanut, tiheämmin. Ja ne kengät ovat lintallaan moneen suuntaan, reikäiset ja toinen taas tipahtamassa jalasta.

Tavallaan olenkin jo myöntänyt itsellleni, ettei täydellinen pelaamattomuus onnistu kohdallani kaikista rationaalisista toimenpiteistä huolimatta. Perusteluna on ailahtelevainen tunne-elämäni. Kuten (h)ajattelin Q313::lle, niin peliriippuvuuden taustalla on tunne, mielihalu “tehdä jotain kivaa, siinä tilanteessa nautittavaa, mutta joka pitkässä juoksussa voi osoittautua katastrofiksi”.

Kyllä niitä tunteita on meillä pelaajilla myös relapsia ennen, sen aikana ja jälkeen. Laatu vain vaihtelee emmekä kaikkia tunteita haluaisi edes tunnistaa. Tunteet tekevät meistä sosiaalisen, inhimillisen ihmisen. Päästetään ne ulos jatkossakin; lääkkeet muuttavat meitä ja joskus me tarvitsemme niitä. Toisinaan riittää kirjoittelu tänne vertaisille ja täällä voimme puristaa ulos sen pahanolon, katkeruuden, inhon, surkeuden, onnistumisen ilon, halun kannustaa toisia, jotka vellovat sisällämme, ulos, ja ehkä joku vertainen on lukenut viestimme tai/ja saattaa vastatakin. Ja kas, sisällämme myllerrys helpottaa!

mrs. qwerty, Sinä olet omalla lämpöisellä suhtautumistavalla helpottnut sitä pahanolon, luuserin möykkyä meistä monien sisällä! Älä ole liian ankara itsellesi, sillä elämässä on onnistumisia ja epäonnistumisia.

Hajatelmani sinulle:“Kun on pohjalla, siellä on pimeää, sanot, pelkään pimeää. Mutta varovasti käännät päätäsi, ojennat kaulaasi, tunnet kasvavasi. Ja kas tuolla ylempänä, huomaat pienen aukon, mustien pilvien välissä ja sieltä tulee valoa. Ah, toivo herää, kurkottelet kohti aukkoa, venytät koko kroppaa. Hiljakseen venyt aina enemmän ja enemmän, ja sitten eräänä päivänä ulotut jo aukkoon, saavutat sen ja se tunne, onnistumisen ilo on mahtava. Kuinka korkealla tuo valoaukko on, sen vain sinä tiedät.” :bulb:

Hyvää iltaa mrs.qwerty!

Minä sua kaipailin ja perään huutelin kun ikävä oli :slight_smile: Varmasti sinua ovat tosi monet Valtin eläjät kaivanneet!!! Kiva kuulla sinusta ja mukavaa että olet takaisin remmissä :exclamation:

Retkahdus on ikävä asia mutta kuten sanottu kuuluu osanaan riippuvuusproblematiikkaan. Tänään on tämänpäivän asiat ja eilen oli eilisen,huomenna huomisen.

Joo, vertaiset edellä ovatkin sanoneet hyvin kaiken oleellisen joten myötäilen heitä :slight_smile:

Minulla on sulle mukavaa kerrottavaa: Hyvinkäällä saa A-klinikalle terapeutin juttusille akuuttiajan viikon sisään jos on tunne että tilanne on kriisiytynyt ja tarvitsee nopeasti jeesiä jutustelun muodossa ammattilaisen kanssa.

Lisäksi vähintään yhtä hyvä juttu: Hyvinkäällä pyörii Pelirajat’on vertaistukiryhmä ongelmapelaajille (lisää tietoa ja yhteystiedot Pelirajattoman nettisivuilta)

Toivon sinulle kaikkea hyvää ja tosiaan, olet ollut huikea tuki meille täällä Valtti-palstalla ja tukien toinen toisiamme jaksamme eteenpäinkin!

Lämmöllä ja haliruttauksilla kultis

kiitos kaunis tsempeistänne :slight_smile:
mä sain ens viikolle ajan a-klinikalle :slight_smile:
joo, täälläpäin pyörii joku vertaistukiryhmä mut se on ilmeisesti jäämässä tauolle tai jotain… :frowning:
meinasin kyl repästä ja vaikka itse alkaa pyörittää sitä GA-ryhmää, en usko, että olen lähiympäristön ainut peliongelmainen :wink:

Jos voisin kuvitella meneväni GA-ryhmään niin sinun vetämään menisin kyllä. Olet niin sydämellinen ihminen kun olla voi :smiley:

itse kävin eilen GA-ryhmän kokouksessa ensimmäistä kertaa! Helpotti kun pääs purkamaan vertaisilleen ongelmaansa:P Tänäänkin pitää kehittää kaikkea muuta pelaamisen sijasta. Ulkojäät houkuttelis, onkohan tuol viel kylmä. Sen jälkeen jos menis vielä uimaan. Luulis että näiden kahden asiaan jälkeen pelihalut katoavat, pakko myöntää, kyllähän tuo loton tekeminen taas houkuttais, onhan siellä niin ISO summa jaossa. Mutta kun ei kiinnosta enää rahan perässä juokseminen! Mielenterveys ja oma elämä siinä kärsii!

heippa!
mulla on huomenna heti aamusta miitinki siellä paikallisella a-klinikalla. jännittää. ahdistaa. masentaa…
mä en oikeasti tiedä mitä mä tekisin kaikkien näiden tuntemusteni kanssa…mä en ole pitkään aikaan kokenut iloa ja onnea juurikaan muusta kuin pelaamisesta. mä nukkuisin vaikka kellon ympäri jos vaan pystyisin…
nää aggression ja masennuksen fiilikset on tosi musertavia ja älyttömän pelottavia. mä en hallitse tunteitani taas yhtään. mut kuten jo aiemmin mietin, lääkkeitä mä en enään suostu syömään.

noh, mieheni yrittää mua kannustaa ja tukea parhaansa mukaan vaikka huomaan, että on hänelläkin vaikeaa. oon taas pettänyt luottamuksen ja sen takaisinsaaminen on työn ja tuskan takana…

mä olen vieläkin niin vihainen itselleni. en tiedä millä mä saisin tän pahan olon purettua ulos.
pitäis joo lähteä vaikka lenkille tai salille tai vaikka uimaan mutta en mä saa itsestäni oikein otetta.
mä oon tällä hetkellä kaikkea muuta kuin oma iloinen itseni, saati sitten hyvä äiti tai vaimo, työkykyinen en myöskään koe olevani mutta en haluaisi, että uudessa työpaikassani saisivat tietää näitä asioita minusta. en koe nykyisiä työkavereitani niin läheisiksi että asia kuuluisi heille mitenkään.

onneksi aina vapaapäivinäni lapsi on mun kanssa kotona, muuten olisin jo varmasti seonnut lopullisesti…

pahoittelen alakuloisia juttujani, nyt ei tosiaankaan hymyilytä…

palailen huomenna raportoimaan tosta klinikkareissusta…!

noh, nyt on käyty testaamassa paikallisen a-klinikan palvelut…
masennustestissä sain yllättäen korkeat pisteet ja lääkäri määräsi taas masennuslääkkeet käyttöön. kai niitä sit pitää popsia jonkun aikaa taas että pääsee ainakin tän pahimman yli.
sairaslomaa olis määrännyt heti mut en huolinut ainakaan nyt. ehkä parempi että oon nyt ihmisten ilmoilla…

tänään on ollut ehkä jo vähän parempi päivä.
kiinnosti jopa käydä kahvilla ystävieni kanssa :slight_smile:
kerroin heille että olen taas lähtökuopissa, he tietävät pelaamisestani.
tuntui jotenkin vapauttavalta puhua näistä asioista ystävilleni. pelkäsin tietenkin että he tuomitsevat mut mutta olivat vaan pelkkänä korvana ja olkapäänä :slight_smile:

ens keskiviikkona olis taas tapaaminen siellä a-klinikalla. katsoaan jos mä saisin niistä käynneistä jotain irti. ehkä toi masennuslääke alkaa jossain vaiheessa taas vaikuttamaan ja saan kiinnostukseni kaikkeen takaisin. tää on vaan niin raskasta kun kaikki pienetkin asiat vaatii hirveää ponnistelua.

kyllä kai tää tästä vielä… :slight_smile:

mitä sie haet sieltä a-klinikalta? etkö tunne itseäsi?

en tiedä oliko viesti sarkasmia vai oikea kysymys :wink:
mutta jos totta puhutaan niin en tunnista itseäni tästä henkilöstä joka just nyt olen. en osaa sanoa, että saanko tarvitsemaani apua just tuolta klinikalta mutta kai sitäkin kannattaa kokeilla…
mä olen just nyt vaan niin väsynyt kaikkeen etten oikein tiedä mikä auttais. odotan sitä, että toi cipralex alkais vaikuttamaan ja saisin edes vähän siitä entisestä minästäni ja elämänilostani takaisin.

uskalla tutustua siihen henkilöön joka just nyt olet! opettele ajattelemaan eri näkökulmista,

opettele tietoisesti rikkomaan ajatusten oravanpyörä ja uudista koko ajatusmaailmasi.

olet paininut peliongelman kanssa jo pitkään joten uskallan väittää että tiedät vastaukset,

mutta et halua etkä uskalla kysyä niitä itseltäsi.

yritän kovasti muuttaa tapojani ja päästä irti pelaamisesta mutta näitä tunteita on niin vaikea käsitellä. tää syyllisyyden tunne on kamalaa. masennus ja ahdistus siinä kyljessä niin hyvä on… :frowning:

mul on huomenna se toinen a-klinikka käynti. en ole kyl ihan varma että minkälaista apua siitä mulle on mut ehkä just se että saa jutella jollekin asioista niin se tietysti auttaa. odottelen sen vertaisryhmän alkamista. ens kuun lopulla pitäis starttaa taas että siihen asti mennään omin avuin :wink:
eikä mulla pelaamattomuus ole ikinä aluksi tuottanut tuskaa vaan se hetki kun luulen parantuneeni (jep, kyllä mun jo pitäis paremmin tietää ettei tästä niin vaan parannuta…)
mä tarviin muistutuksia siitä että mä en voi kokeilla mitään uhkapelejä sillä verukkeella että mä oon jo niin pitkään ollut pelaamatta että enhän mä voi ratketa…joopa joo…

tänään on pitkästä aikaa ollut ok päivä. mä jopa kävelin töihin :slight_smile: luulen että sekin piristi mun mieltäni.

mut edelleen nää syyllisyyden tunteet ja raivo itseään kohtaan on voimakkaita. en tiedä miten saisin itseni taas kokoon mutta kyllä se tästä, päivä kerrallaan :slight_smile:

huomenna tulis kolme viikkoa pelaamattomuutta täyteen. on sekin alku :slight_smile:
ei ole ollut minkäänlaisia pelihimoja, lähinnä ällöttää koko touhu. aion muistuttaa itseäni näistä tuntemuksista kun seuraavan kerran luulen olevani riippuvuuttani vahvempi. haluaisin muistaa tän morkkiksen mahdollisimman pitkään. ehkä mä nyt ymmärrän, että en voi pelata senttiäkään koska lopputulos ei ole kaunista katsottavaa…

en tiedä, että onko tolla cipralexilla muhun joku placebovaikutus (sen pitäis alkaa tehoamaan n.2vkon päästä aloituksesta) vai olenko mä ihan omin voimin selättämässä masennustani.
muut ihmiset alkaa jo vaikuttamaan ihan kiinnostavilta, aion pitää huomenna siivouspäivän kotona + olen jaksanut jo vähän meikatakin :wink:
en meinaa kyllä aamuisin vieläkään jaksaa nousta mutta en mä mikään aamuvirkku ole ikinä ollutkaan… :slight_smile:

tästä ketjusta on nyt tullut mun virallinen masennus/märehtimisketju mut vois kuvitella että viestien sävy muuttuu vähän iloisempaan suuntaan kun pelaamattomat päivät lisääntyy :slight_smile:

tsemppiä vertaiseni! päivä kerrallaan! :slight_smile: