Täällä taas...

Tervehdys kaikille, pitkään aikaan en ole täällä käynytkään vaikka syytä kyllä olisi. Juominen on nyt tauolla suurin piirtein tunnin kerrallaan… Krapulaan pitää ottaa korjaussarjaa eikä se koskaan jää pariksi vaan useimmiten kunnon uusinnaksi. Miten te saatte itsenne pidettyä ruodussa…? Nytkin jos kämpässä olisi yksikin avattu viinapullo niin taatusti ottaisin. Juuri jäin kirkkaista miehelleni kiinni, morkkis ja ahdistus tietenkin tolkuton. Ja silti tekee mieli lisää… Ennen olin olut-/viinilinjalla, nyt tosiaan kirkkaatkin menee. Kunhan on alkoholia. :frowning:
Olen paljon kotona (etätyö) eli tylsyyskin on varmaan yksi syy litkimiseen, ja ihan vaan tottumus. Ystäväporukka on samanhenkistä ja alkoholi “kuuluu” tapaamisissa aina mukaan, vaikkei minun määrilläni heillä koskaan. Harrastan urheilua jne. mutta jotenkin nyt on menty siihen pisteeseen että alkoholi on oikeasti ongelma. Lopettaminen ei jotenkin tunnu minulle sopivalta, mutta jos edes kykenisi juomaan pari lasia viiniä parin pullon sijaan niin se olisi melkoisen hienoa. Kertokaa miten olette onnistuneet, mitä teette kun kiusaus on kovimmillaan…? Ettei aina olisi pakko vetää kaksin käsin kännejä vaan olla ihan “normaalistikin” joskus. Kaikki neuvot, apu, tuki, kokemukset olisi tervetullutta. En jaksaisi enää. Valivalivali mutta nyt on juuri sellainen fiilis. :frowning:

Moi! Minäkään en ollut täällä käynyt pitkään aikaan. Olen joskus pitänyt tipattomia tammikuita, mutta sen jälkeen vanhat tavat ovat tulleet taas jäädäkseen. Nyt yritän tosissani vähentämistä. Ajattelin alkuun pitää kunnon breikkiä juomisesta. Pian tulee kolme viikkoa täyteen. Nyt ensimmäistä kertaa kävi jo mielessä josko ostais viikonlopuksi jotain. Niin helppoa se on retkahtaa taas vanhoihin tottumuksiin. Keväällä kävin aa:ssa, mutta se ei ollut oikein mun juttu. Muuten ihan ok, mutta suurin osa siellä ryhmässä oli sellaisia, jotka olivat jo vuosikymmeniä olleet raittiina, ja vain pari kolme naista. Ja ne tarinat alkoivat toistaa itseään. Ja toisekseen en olis valmis kokonaan luopumaan alkosta, toisin kuin siellä aa:ssa kaiketi pitäisi. Ja ite oon ajatellut, etten ole mikään alkoholisti, vaan suurkuluttaja, mutta hyvää vauhtia kehittymässä alkoholistiksi,jos ei vaihda suuntaa. Eli ensimmäinen asia on myöntää ongelma ja toiseksi tarvitaan oikeasti päätös tehdä jotain asian eteen. Päätöskään ei riitä, jos oikeasti ei ole motivaatiota eli halua toimia. Mulla ei ole sitä ollut tarpeeksi tähän mennessä. Tänäänkin kun ajattelin juomista luin yhtä kirjaa, jonka sain aa:sta. Hyvänä käytännön vinkkinä on se, että pistää palapelin uusiksi eli opettelee uudet tavat ja rytmit. En osta varastoon juomisia. Jos tekee mieli juoda otan aikalisän, syön karkkia tai jotain… Uskoisin että kun pitää nenänvalkaisua tarpeeks pitkään halu juoda vähenee. Jostain tosin kuulin että sitä taukoa pitäisi pitää tosi pitkään jopa neljäkin kuukautta. Eli pitkä tauko alkuun, sitten radikaali vähennys ja uusien juomatapojen oppiminen. Ja poisoppiminen vanhoista tavoista, rituaaleista yms. Eihän se helppoa ole, mutta parempi yrittää, jos ei halua löytää itseänsä siitä pisteestä että joku päivä on pakko lopettaa kokonaan…Ja muutoksen myötä voi avautua tie parempaan, antoisampaan elämään, kun löytää tilalle uutta tekemistä ja oma henkinen vointi paranee. En toivois enää lisää juomiseen liittyviä pimeitä hetkiä, krapula-aamuja että tartteis säikähtää omaa peilikuvaa, morkkista, syyllisyytä, epätoivoa, alemmuuden tunteita ja itseinhoa. Jos näistä pääsis eroon, niin vois kiittää itseänsä. AA:n neuvo päivä kerrallaan, ensimmäiset asiat ensiksi on minusta aika hyvä. Jos tulee halu juoda, niin voi palauttaa mieleen nuo edellä luetellut asiat ja todeta, että minä en vain voi nyt juoda ja sillä siisti. Ja keksiä tilalle muita, parempia nautintoja…

Kiitos Minni ja Jessica, molempien jutuissa oli hirveästi tuttuja elementtejä. Tsemppiä molemmille.

Kiva kun luit dadag, kun ajattelin sinullekin vastata että samassa veneessä ollaan! Jonkin sortin aivopesua itsellensä ja päätös, joka myös pitää, niin jospa se siitä…

Kiitos, tsemppiä tarvitaan… Tunti tai päivä kerrallaan. Kun vaan saisi sen päätöksen pitämään. Olin yhdessä projektissa töissä kauempana ja silloin kun olin yksin vieraalla paikkakunnalla niin olin jopa 2,5kk täysin ilman alkoholia, urheilin ja harrastin kaikenlaista. Mutta kotioloissa se ei vaan onnistu, meillä on vieläpä kaikenmaailman kissanristiäisiä ja "edustus"juttuja harva se viikko, ja ainahan siellä alkoholia on tarjolla. Kun vaan saisi sen päätöksen pitämään että ottaa tosiaan vain vaikkapa kaksi, EI kaksin käsin… Mutta varmaan se fyysinenkin riippuvuus on vahvaa, kun sen ensimmäisen ja toisen ottaa niin euforia kasvaa ja lisää on saatava ja maailma on taas ihana paikka. Ja sitten menee TAAS yli ja TAAS tulee se ahdistuskrapula ja itseäkin pelottavat todella synkät ajatukset.
Ja sekin vielä että minulla on elämässäni kaikki niin hyvin kuin voi olla, noin niinkun periaatteessa, ei mitään isoja ongelmia tai huolenaiheita. Sitäkin olen miettinyt että olenko minä niin typerä ja itsekäs hyvinvointivaltiokasvatti että kun kaikki on hyvin niin jostakin pitää kehittää ongelmia ja ahdistusta, ja siihenhän alkoholi sopii mainiosti. Samaan aikaan jossakin ihmiset taistelevat jokapäiväisestä leivästä pysyäkseen hengissä…
En tiedä. Mutta ihanaa että te ette tuomitse, pelkäsin että täällä huudetaan heti hoitoa ja antabusta. Niinkuin ne huonoja vaihtoehtoja olisivat… Mutta tosiaan elämä on sellaista ettei täysi lopettaminen ole oikeastaan mahdollista enkä haluakaan, kunhan vain keksisin sen taikakeinon osata rajoittaa ja vähentää ja NAUTTIA alkoholista sillä tavalla kuin joskus kauan kauan sitten. Ja että jos ja kun se krapula tulee niin tulisi ihan vain päänsärkynä eikä korjaussarjan himona tai hirveänä itsari-masennuksena…
Huvittavaakin välillä, katson peiliin ja puistelen itselleni päätä: “Nuori, terve(vielä…) ja onnellinen ihminen, etkä pysty hallitsemaan alkoholinkäyttöä kuten normaalit ihmiset. On sinullakin ongelmat!”

Minulle käänteentekevää on ollut alkaa ajatella eri tavalla koko juomisongelmasta. Kuulostaa ehkä hassulta, mutta rennosti koko asiaan suhtautumalla olen saanut vähennettyä alkoholinkäyttöä ja järkeistettyä määriä, joita kerralla tulee otettua. Aiemmin olen alkanut johonkin tuskaiseen alkolakkoon, jonka seurauksena on aina jossain vaiheessa repsahtaminen ja pidemmän päälle kulutettujen alkoholimäärien kasvaminen.

Nyt olen ajatellut, että koska alkoholinkäytön järkeistäminen on hyväksi minulle, ei sen saavuttaminen saisi olla tuskaa. Kenellä muka pysyy motivaatio sellaisessa puuhassa? Jos itsehillintä olisi niin hyvä niin mitään ongelmaa ei alunperinkään olisi syntynyt. Nyt pyrin olemaan ilman alkoholia. Jos “repsahdan” juomaan yhden kaljan tai lasin viiniä niin se ei tarkoita, että kaikki toivo menetetty ja voi sitten vetää viinaa sammumiseen asti. Tai jos tulee ilta jolloin juhliminen sitten maittaakin vähän enemmän niin se ei tarkoita, että samalla pettymyksellä voi jatkaa seuraavanakin päivänä kun alkottomien päivien laskeminen “pitää” aloittaa alusta. Yleensäkin pyrin laskemaan kulutusta viikko- ja kuukausitasolla. Itsetunto pysyy parempana ja jopa kasvaa, kun onnistumisia tulee helpommin ja se taas motivoi näkemään vaivaa itsensä eteen. Pikkuhiljaa selkäranka kasvaa ja uskoisin jossain vaiheessa koittavan sen hetken, jolloin itsehillintä toimii automaattisesti ja alkoholinkäyttöä ei tarvitse aktiivisesti ajatella kun käyttö ei ylitä riskirajoja. Olen huomannut myös, että “viinanhimo” on vähentynyt ja tietyissä tilanteissa jopa poistunut, kun kroppa on saanut tottua pienempiin alkoholimääriin. Tällä metodilla ei myöskään tarvitse kokea mitään tuskaa satunnaisista juhlista/tapahtumista, joita elämässä tulee vastaan, eikä tarvitse pelätä että työpaikan pikkujoulut suistavat monen viikon rappiolle.

Itse olen saanut vähennettyä omaa alkoholinkäyttöäni jo muutamassa kuukaudessa tosi paljon ja tunnen olevani vahvempi ja tasapainoisempi. Tosin se vähentämisen aloittaminen vaati sellaiseen elämäntilanteeseen pääsemisen, että pystyy itseensä panostamaan. Aiemmin join joka päivä ja yleensä vähintään 10 annosta kerralla. Nyt olen ollut keskimäärin 4-5 päivää viikossa kokonaan juomatta ja “juomispäivinä” en välttämättä juo tajua pois vaan esimerkiksi 1-3 annosta.

Ei helevata. Korjaussarjasta känniksi ja nyt on varvas murtunut ja musta enkä edes muista mihin sen löin. Todella älykästä. Mikä siinä on ettei pysty juomaan “vain” yhtä iltaa? Jalka särkee ja lenkille ei tod. kykene eikä jaksa. Kauankohan sitä saisi oltua korkkaamatta. Jostakin apua olisi hankittava, pakko. Ja seuraavat kolme päivää ahdistus/masennus/viinanhimo… Säälittävää, todella säälittävää. Haluan voimaa, en viinaa!!:frowning:

Olen tätä ennenkin paasannut, mutta kyse on tuossa vaan harjoittelun puutteesta johtuvasta alhaisesta toleranssista. Ellei ole mahdollista ruveta suorittamaan jokapäiväistä juopottelua, niin ryyppääminen on toteutettava mahdollisimman valvotuissa olosuhteissa, jotta ei altistuta amatööreille otolliselle toistuvalle draamalle.

Näinpä näin! Mulla kului alkuvuonna noin 690 annosta ensimmäisen 69 päivän aikana, eli noin 10 annosta päivässä. Tuolla tahdilla toleranssia toki jossainmäärin tulee, mutta huomasin kuitenkin näin vähäisten määrien olevan kumminkin aika amatöörimäisissä lukemissa, ja duuni sun muut inhimilliset kuviot estivät aika tehokkaasti että olisin kyennyt jalostumaan aidoksi ammattilaiseksi ryyppäämisen kovassa koulussa.

Päätin sitten tuona kohtalokkaana maanantai-aamuna 10.3.2014, pe-su kestäneen ammattiinerikoistumiskurssin jälkeen, lopettaa ryyppäämisen kokonaan vähäksi aikaa jotta voisin aikani selkiyttää uravalintojani, eli että tuleeko musta sittenkään ryyppäämisen ammattilainen, vai pysynkö ikuisena kohtuukäyttävänä amatöörinä, vai tulisiko musta ihan jonkun muun alan ammattilainen.

Yleensä ammattiryyppääjät eivät voi olla samanaikaisesti useamman alan mestareita (ellei ole taiteilija tai joku muu epäilyttävä hippi), joten valintoja on tehtävä, valitetavasti. Huomenna tulee 17 päivää ilman ryyppäämistä, ja päivä päivän jälkeen tuntuu vahvasti siltä että amatööriksi en haluaisi palata, eikä ammattilaista minusta tule. Joten pahalta näyttää hommat viinapirun leivissä, ainakin toistaiseksi.

Psykedeelit ovat tosin aina kiehtoneet, joten mahdollisesti Saunan lauteet kutsuvat vielä! Nyt tosin vedetään loppuvuosi ihan vesilinjalla niin on hyvä puhtaalla ja terveellä mielellä alkaa sitten vuoden päästä tutustumaan uusiin rappion korkeakoulun kurssimateriaaleihin… :wink:

To Hell there are many ways,
and Alcohol… so last season.