Täällä taas...

Hei kohtalotoverit
Hieman on aikaa edellisestä julkaisusta kulunut. Kuukauden kuntoutusjakso venähti 2 ja nyt on kotona oltu vajaa 2 kuukautta.
Pelannut en ole 29.1 jälkeen, en euron euroa.
Tähän asti onkin ollu ihan helppoa, nyt on alkanut ottaa korviin ja silmiin kaiken näköiset houkutukset. Mutta en aio langeta, onneks on paljon estävää toimintaa tehty.
Nyt tällä hetkellä kun siitä pahimmasta himosta On päässyt yli, päällimmäisenä ajatuksena on ahdistus omasta epäonnistumisesta. Tulevaisuus näyttää aika mahdottomalta, ei tunnu että olis oikeen mitään odotettavaa loppuelämän ns velkavankeuden takia. Kun on alkanut ymmärtää seuraukset mitä suuren voiton tavoittelusta tuli, olo on tosi epätoivoinen.
Olen käynyt pelirajattoman ryhmissä nyt kotiinpalun jälkeen ja se on yksi helpotus, lisäksi onneksi olen saanut paikan pelirajattoman voimavarakurssilta.
Eiköhän se elämä kanna myös tämän jälkeen

Hei, kiva kuulla, että pelit on jäännyt. Onnea valtavasti.

Itseäni ahdisti todella paljon ensimmäinen vuosi ulosotossa, sitten siihen tottui. Jos yhtään lohduttaa.

Olen ollut pelaamatta tovin, mutta tilipäivä häämöttää jo tiistaina. Ahdistaa vähän.

Mukavaa viikonloppua!