Täällä oman elämänsä (varsinainen) sankari

Hei vaan kaikki lukijat ja käyttäjät!

Olen tullut siihen pisteeseen, että on aika myöntää alkoholinkäyttöön liittyvä vakava tilanteeni.

Alkoholinkäyttö on ollut vuosikausia ainoastaan viikonloppupainotteista, mutta viime aikoina käyttö on lipsunut toisinaan myös arkipv käyttöön.

Työviikon jälkeen perjantaisin suunnilleen juoksen kotiin, jotta saan avattua oluen ja alkoholia kuluukin sitten ihan reippaasti, en lopeta ennen kuin sammun ja viime kuukausina olen aloittanut heti lauantaina herättyäni juomaan lisää ja sama kierre, en lopeta ennen kuin sammun. Sunnuntait makaan verhot kiinni kotona.

Alkoholi on minulle lohtu paeta elämäni todellisuutta, kurjuutta ja ongelmiani, mutta samaan aikaan se tuottaa valtavasti lisää ongelmia, ahdistuneisuutta ja todella suurta häpeää itseäni kohtaan.

Sammuin reilu viikko sitten baariin, sitä ei ole koskaan ennen käynyt. Hävitin myös merkittävän määrän käteistä. Olen viimeisen vuoden aikana pilannut kolme ihmissuhdetta, koska olen humalassa ollut todella ilkeä, syytellyt ja uhkaillut heitä. En onneksi ole väkivaltainen, vaan tämä toisten ihmisten loukkaaminen on täysin verbaalista. Olen myös suunnitellut itsemurhaa humalassa ja istunut veitsi kädessä, pitäen sitä kurkullani. Olen ollut usein mustelmilla kännireissujen jälkeen, enkä todellakaan tiedä mihin olen itseäni kolhinut. Muisti menee nykyään ihan joka kerta, todella isoja katkoksia. Kuulin mm että olin harrastanut holtitonta seksiä erään miehen kanssa, en muista asiasta itse yhtään mitään. Sairasta. Tällä sekoilulla ei tunnu olevaan mitään rajoja, on vain ajan kysymys koska oikeasti käy huonosti.

Eniten ahdistaa ne asiat, miten olen loukannut muita ihmisiä ja purkanut omaa pahaa oloani heihin. Nämä “kohteet” ovat kaikki olleet melko tuoreita tuttavuuksia, ei pitkäaikaisia ystäviä. En tiedä mitä sanoisin tai ajattelisin, on hyvin vaikea ymmärtää itseäni, sillä kunnioitan läheisimpiä ystäviäni todella paljon.

Minua ahdistaa kävellä kaduilla, koska pelkään, että minusta liikkuu huhuja kännisekoilujen vuoksi ja se, että todella moni tietää millainen “hullu” olen. Selvinpäin olen täysin eri ihminen, empaattinen, rakastava ja muita kunnioittava.

Huomenna on taas perjantai ja mietin, että olisipa ihanaa juoda itsensä tainnuksiin. Pelkään vain, että oma mielenterveyteni ei enää kestä kännimokailujani, vaan sekoan lopullisesti, mutta samaan aikaan ajattelen, että mitä väliä enää millään on kun olen onnistunut jo näin pahasti mokaamaan. Tuntuu, että elämältäni on kadonnut suunta ja olen täysin voimaton, alkoholi on ainoa pakokeino saada oloa edes hetkeksi paremmaksi, seurauksista piittaamatta… Järki tosin sanoo, että parempi olisi nyt vähentää ja olla edes kuukausi juomatta.

Tsemppiä aurora ! Tein juuri ketjun tipattomasta toukokuusta, liity ihmeessä mukaan haasteeseen :smiley: Itselläni kävi vasta ihan ihme vainoharhainen kohtaus kun kuvittelin hyvän ystäväni ja poikakaverin olevan minua jotenkin vastaan ja syyttelin poikakaveria naisista joita hän käy selkäni takana painamassa… vaikka tuohon ei ollut mitään syytä, ei pienintäkään :unamused:
kyllä voi hävetä silmät päästä ja ihmetyttää mistä noin “psykoottinen” kohtaus iski. Pitkästä aikaa säikähdin känniminää :confused: Hyvä olla selvinpäin nyt

Niin vielä piti viestiin kirjoittaa että oletko missään päihdepalvelussa asiakkaana tai käytkö mielenterveyshoitajalla juttelemassa ?

hei Aurora, täällä on toinekin Aurora joten moni muukin varmasti sotkee teidät, joten älä hämmenny siitä.
tilanteesi kuulostaa vakavalta ja toivon koko sydämestäni että päädyt tänään tipattomaan perjantaihin. se raitis kuukaisi olisi hyvin tärkeää. saisit hiukan haukata happea ja miettiä tilannettasi lisää. pitäisit alkoholista lomaa.
kannustan sua kirjoittamaan tänne vaikka joka päivä jos se edes hitusen auttaisi ja arvelen että auttaakin. lue myös toisten tekstejä paljon niin huomaat ettet ole yksin. on muutoksen aika, Aurora. koska kuka tahansa voi onnistua niin miksipä et sinä. kaikki on mahdollista. hurjasti työtä se vaatii muttei ole likimainkaan yhtä kuluttavaa kuin noin reipas juominen mistä kerrot. lue myös tämän Plinkin OmaApu-palstat. ehkä tämä päivä on muutoksen ensimmäinen päivä. voimia ja tsemppiä Sulle kovasti ja kirjoita tosiaan taas pian kuulumisistasi.

Moi Aurora,
Sylviaa ym. täysin kompaten!

Voisit ottaa yhteyttä, tulee mieleen, myös Terveyskeskukseen, A-klinikkaan tai AA-kerhoon.

Kävely kaupungilla ahdistaa, kerroit. Silti kannustan lähtemään kävelylenkille, ehkä voit kävellä jossain muualla kuin niillä, missä on ahdistavinta. Kävelylenkki myös poistaa ahdistusta.
Ehkä voit pahoitella käytöstäsi, olet sen ehkä tehnytkin, jahka olet saanut mieltäsi tuuletettua? Tai olet tietysti ehkä niin tehnytkin, mutta sekin voi olla mahdollista ehkä vielä, pahoitella selvin sanoin ja ilman turhia selittelyitä.

Ja vielä lopuksi Sylviaan viitaten: koeta aloittaa rauhassa pienillä raittiilla jaksoilla. Jos nyt olet ryypännyt eilen, niin tästä rauhassa eteenpäin vaikka pieni askel kerrallaan.

t. Urz

Moi Auroora!
Tuosta sun tilaneesta on nousu vain ylöspäin mahdollinen. Sä pystyt siihen kuten täältä voi lukea moni muukin on noussut :smiley:
Tsemppihali. Katso elämää eteenpäin. Älä murehdi menneitä mokia kun niille ei juuri enää mitään voi. Voimia.