Heippa taas! Vuoden vaihteessa lopetin ja repsahdus tuli helmikuun puolessa välissä. Nyt pitää rämpiä ylös ja aloittaa koko projekti alusta. Se on vaan tosi että mun on oltava ihan kokonaan ilman, turha selittää itselle että pari kaljaa vaan. Tällä hetkellä surkee olo, fyysisesti väsynyt mutta pahempaa on tämä v***tus, morkkis, ahdistus. Eli tästä on suunta ainoastaan ylöspäin entistä päättäväisempänä !!!
Papukaija-merkki siitä yrityksestäsi, vaikka ne 10 pistettä jäivät vielä saavuttamatta. Onhan se sentään jotakin se 6 viikkoinenkin. Yrityksiä se onnistuminen yleensä vaatii ja oikeaa hetkeä. Tällä jälkimmäisellä nostan esimerkiksi itseni, joka lopetti kahdenkymmenen vuoden mittaisen savuamisen kuin seinään. Ilman aiempia yrityksiä, ilman mainittavia tuskia, ilman purukumeja, tms. Tuosta päivästä on jo toistakymmentä vuotta.
Alkon suhteen ollut itsellä vaikeampaa. Nyt on menossa toinen totinen rutistus ongelmani kanssa. Metodina on tälläkin kertaa itsesuggestio, jonka puolesta mm. nimim. Mies metsänreunasta on ansiokkaasti puhunut. Toimisiko sinullakin? Ja siihen päälle mausteeksi hieman salaista ylemmyyden tunnetta siitä, että minähän en juo, kuten useimmat muut.
En suosittele tätä seuraavaa metodia varsinaisesti muille, vaikka sen nyt kerronkin… Nimittäin vaikka kaljaveikko olenkin jäi itselläni viimeisen juopottelun jälkeen “reserviä” noin 30 kotiviinipullon ja parin viinapullon verran… ja oli siellä komerossa vielä kymmenkunta kaljaakin. Melkein joka ilta olen piiskannut itseni itseinhon, itsesäälin, rasvamaksa ellotuksen, tms. valtaan ja kaatanut puoli pulloa jotakin pahanhajuista kotimömmöä viemäriin. Haistellut päälle vastenmielistä etanolin hajua ja yökkinyt perään, että johan on täyttä paskaa ja tätähän minä en juo vaikka maksettaisiin.
Pääpointtinani on, että kun jotakin hokee kovasti inhoavansa, se inho muuttuu usein todeksi. Mutta toistoja se vaatii. Tsemppistä!
Mielestäni tässä metodissa alkaa olemaan jo asennetta ja tyyliä! :mrgreen: Todellisuusterapiaa kovalla kädellä sinne kalloon… Paskapönttöön se myrkky kuuluu eikä sisuksiin…
tuota metodia en uskalla kokeilla, epäilen että kello ei olis puoltapäivää kun olisin kännissäkukäki…
Toinen selvä päivä ja nyt jo parempi olo 
Tosiaan vuoden vaihteessa lopetin, tammikuun lopussa olin leikkauksessa ja sen jälkeen pari viikkoa meni helposti kun en voinut edes autoa ajaa. Mutta kun auton rattiin pääsin takas niin parista kaljasta se taas lähti. Nyt saikulla vieläki helpompaa kun ei tarttee aamuheräämisiä töihin miettiä. Ei tää aika ihan pelkkää kännäystä ole ollut mut joka päivä semmosen 6-9 annosta menny - vähintään! Onnks pysy oluessa, siiderissä ja kurkossa. Kunnes viime lauantaina hain pullon valkkaria (+ kurkopäkin ja pari isoa olutta). Sunnuntaina en todellakaan ollut puoliltapäivin ajokunnossa mut niin vaan lähdin kaupasta 15km päästä hakeen sixpäkin (isoja) oluita. Ne lipittelin iltapäivästä ja parin tunnin päikkäreiden jälkeen hain (autolla!) vielä sixpäkin siideriä huoltoasemalta. Eilen aamulla oli aikas huono olo sekä fyysisesti että henkisesti etenki. Tuo kännissä ajelu oli kyllä ihan viimenen veto. Olisin ihan kusessa jos korttini ajaisin, töihin matkaa 15km, lähimmälle bussipysäkille reilu 2km.
Nyt kun pääsen taas kivasti liikkumaan niin koitan hakea hyvää oloa liikunnasta. Eilen tein kunnon kävelylenkin ulkona, sen jälkeen lihaskuntoreenin (kyllä on surkee kunto) ja päälle vielä kunnon löylyt saunassa. Nyt on lihakset kipeet mut jotain pientä tällekkin päivälle, sillä se lähtee millä on tullutkin !
Tsemppiä kaikille meille! Päivä ja hetki kerralla - selvänä
Hei Kerttuli! Hyvä että kirjoitit taas tänne. Nyt armoton tsemppi päälle, morkkis kyllä haihtuu aika nopeasti kuten kaljahuurutkin. Eteenpäin!!
Ensimmäinen asia Kerttuli, mitä sinun tulee tehdä, on olla menemättä enää KOSKAAN auton rattiin humalassa. Silloin, kun aikomuksenasi on joka tapauksessa juoda, osta niin paljon juotavaa, ettei sinun tarvitse hakea lisää. On täysin eri asia juoda kuuden oluen sijasta vaikka 20 olutta, kuin tappaa joku ihminen. Sinun on aloitettava tästä asiasta. Vaarana on tapahtua asioita, jotka ovat aivan eri luokkaa kuin kortin hyllylle meno ja bussipysäkille kävely.
Minä hommasin itselleni promillemittarin, hyvälaatuisen, maksoin monta sataa (muutama vuosi sitten). Mutta siihen voi ainakin luottaa. Se, että näkee kuinka paljon ne promillet todellisuudessa ovat estää todennäköisesti kännissä ajelun.
jepjep, just se että lahdin rattiin oli se viimenen niitti että pakko lopettaa. Kun en enää ole itsestäni varma mitä kännissä teen 
Ei se alkometrikään olis auttanu kun tietoisesti tuon tein
Ja taas aloitan alusta, heikko on ihminen. Illalla ajelin kotiin ja tuli vahva mieliteko poiketa júomaostoksille. Kaupan sain ohitettua mutta huoltoaseman kohdalla oli pakko pysähtyä. Nafta alkoi olla lopussa -juupajuu. Niin sieltä tarttui mukaan 4 (isoa) olutta. Yöllä heräillessä morkkis, itseinho, ahdistus. Että on ihminen heikko kun ei kahta kokonaista päivää jaksanu päätöstä pitää
Mutta hanskoja en heitä nurkkaan vaan hairahduksesta huolimatta uusi yritys. Eilen olin väsynyt ja nälkäinen, kaksi HALT -vaaranpaikkaa. Noita vaaranpaikkoja jotka herkästi laukaisee juomishimon (HALT=Hungry, Angry, Lonely, Tired) pitää vaan oppia ennakoimaan ja tunnistamaan että pystyy ne kampittaan.
Ehkäpä tämä repsahdus oli muistutus, että tämä lopettaminen tarttee oikeesti ottaa projektina. Vaaranpaikat pitää miettiä ja tehdä suunnitelma miten niistä selviää. Ja koittaa ennakoida ettei hankalia tilanteita tulis esim. protskupatukoita autoon ettei nälkäisenä tartte kauppaan tai huoltsikalle poiketa. Sieltä ku saattaa tarttua jotain muutaki samalla matkaan…
Edelliseen viestiin taisin laittaa loppuun tsempitysten lisäksi “päivä kerralla”. Tän korjaan nyt muotoon “hetki kerralla”
Tsempit meille!
kovin tutun kuulosta. paitsi että itte olen hakenut hönöpäissäni lisää kaljaa fillarilla, tai kävellen. mutta muuten kyllä todella tutun kuulosta. itteltäni on jo aikaa, kun olen viimeksi edes jaksanut yrittää olla juapottelematta. mutta nyt jokusen päviän jälkeen asia on muhinut ja päätös on tehty! toivottavasti saat itsekkin päätöksesi siihen pisteeseen, että halu juapotteluun muuttuu haluksi olla juopottelematta.
en voi kehua itteeni yhtään paremmaksi, pikemminkin ehkä vieläkin heikommaksi. mutta ei se yrittäminen ainakaan haittaa mitään. jos ei edes yritä, niin ei voi saada mitään tuloksiakaan. ja yksikin selvä päivä on mielestäni parempi, kun ei mitään. omat vesiselvät päivät viimesen vuoden ajalta on yhden käden sormilla laskettavissa… zemppiä sinne!
Sinua tuntematta ajattelen, että et ehkä ole heikko, olet vain voimaton alkoholiin nähden. Jos näin on, tehoavaksi koettu tapa päästä alkoholista eroon on hellittää, lakata taistelemasta sitä vastaan.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
joo tosi on, voimaton alkoholin edessä, pakko myöntää!
Tiistai-illan “hairahduksen” jälkeen ollut taas ilman eli tämä on kolmas selvä päivä Etenkin aamut on ihan erilaiset kun on selvänä nukuttu yö takana. Siitä huolimatta että uni on katkonaista (kissoilla kevättä rinnassa ja ramppaavat yön ulos-sisälle) on aamulla levänneempi olo kun kännissä nukutun yön jälkeen. Ja kivaa kun päässä on muitakin ajatuksia kun juominen: hirvee polte lähteä hakemaan juomaa, olenko jo selvä, minne kauppaan/kauppoihin menisin, minne kehtaa pulloja tänään palauttaa, paljonko “uskaltaa” ostaa (kaikki juon kuitenki) että huomenna saa pakolliset hoidettua jne jne jne
Tänään illalla on onneksi menoa, joka tuskin ennen ysiä loppuu (ei kerkee enää kauppaan), la ja su aamusta iltaan reenausta koirien kans. Jotain mukavaa ja järkevää tekemistä juomisen tilalle - sitä mä tarvin. Tuosta vuodenvaihteen selvästä jaksosta muistan että aikas äkkiä ihan kokoaikainen juomisen ajatteleminen loppui kun keksi mukavaa tekemistä. Pahoja hetkiä tulee mut jokainen päivä on eteenpäin ja koitan parhaani mukaan niihin varautua ja pahoja paikkoja välttää.
Nyt hyvä fiilis! Mukavaa viikonloppua kaikille!
hyvä hyvä.
en jaksanut koko systeemiä lukea alusta loppuun, niin jos sopii kysyä, että, että onkohan normaalia, kun mullakin nyt kolmas selvä päivä menossa ja leposyke huitelee jossain 90-100:n korvilla. verenpaineista ei mitään hajua. että minkälaiset ne fyysiset tuntemukset on sielläpäin? mulla on muuten ihan jees fiilis ja olo, mutta tämä ihmeellinen sydämmen hakkaaminen ja rinnasta puristaminen vaan jatkuu vieläkin…
mulla ainakaan ei ole ollut tuollaisia tuntemuksia, ihan normiolo. Tai oikeestaan sitä entistä normioloa huomattavasti parempi fyysisesti että henkisesti. Leväneempi, rauhallisempi ja reippaampi olo, ei ahdista, masenna. Eikä mulla ole ollut nyt (eikä silloin kun vuodenvaihteessa laitoin korkin kiinni) painajaisia, yöhikoiluja. Toki menee aikaa että uni tasaantuu mut kun yöllä herää niin ei ahdista ja kun on levollinen mieli niin se unikin tulee takas paremmin. Me ollaan niin erilaisia, juttele lääkärisi kans noista, osaa varmasti sanoa jotain
huoh. kiitos. juu tarvii puhua. hetki hetkeltä tuntuu nyt, että tämä vaan pahenee. nyt se jyskyttää kahta kauheammin. varmaan joku paniikkii meinaa iskeä päälle, vaikka äsken vielä oikein odotin lekurin tapaamista.