Tää se päivä on

Olen taustaillut täällä tosi pitkään. Mikään ei oikeastaan ole uutta, paitsi minulla viimeisen ratkaisun hetki, lopettaa tai jatkaa.

Onnistuin joulun suhteen, mokannut muuten viime vuodet. Olen jopa ylpeä! En ihan pohjalla …vaikka olenkin. Jouluvieraat näkivät minut vain selväpäisenä. Enkä mitenkään yliampunut vieraiden lähdettyäkään. Mutta juotava oli vieraiden lähdettyä.Viime ajat sujuneet melko hyvin, mutta tänä aamuna ostoskeskuksessa osuin alko-jonoon (pikku viinipullo, että päivä sujuisi, niin kuin on tähän asti tehnyt) miehen taakse, joka ilmiselvästi tarvitsi Jägermeisterinsa. Kun ruokakaupan jälkeen lähdin ulos, huuteli hän jotain käsittämätöntä perääni kauppakeskuksen ulko-ovelta. En ymmärtänyt, mitä hän sanoi, mutta olisin ehkä ryypyn saanut.

Osallistuin Selvä suunta syksy 2022 ryhmään - olen nähnyt joidenkin kommentoineen “lopettajissa”. Itse en saanut ryhmästä paljonkaan - olin ensin iloinen, että siellä oli paljon +50 vuotiaita naisia, mutta, mutta … asiasta on tietenkin vaikea puhua … tästä omakin “taustailu” johtuuu. Ryhmässä ymmärsin, mitä petailu tarkoittaa.

Olen suunnitellut alkotonta vuotta 2023. En huutele sen enempää. Takana kun on vuosikausien väärinkäyttö ja pikkuhiljaa lähestyvä 60 v ja naisihminen. Ratkaisun paikka!

Aika lailla samassa tilanteessa kuin Dagny ja suunnilleen olen samanikäinen. Vuodesta 2022 en ole todellakaan ylpeä ja toivon, että uusi vuosi tulee näyttäytymään parempana. Joulun minäkin vietin selvänä ja tahti on jatkunut, mutta ei ole helppoa. Toivon, että vihdoinkin viisastuisin ja ajattelisin elämää raittiina, eikä tarvitsisi läheisten kanssa hävetä käytöstään. Tsemppiä sinulle Dagny ja kaikille muillekin jotka painivat tämän asian kanssa. Hyvää Uutta Vuotta!

Tsemppiä täältäkin molemmille. Ei se ole niin helppoa myöntää juomisen lähteneen käsistä, edes itselleen. Onneksi sen voi tehdä täällä matalalla kynnyksellä. Toivotaan kovasti ja tehdään töitä sen eteen, että meidän kaikkien päätökset kantavat. Tehdään vuodesta 2023 raitis vuosi. Ainakin omalla kohdallani se on ensimmäinen ties kuinka pitkään aikaan.

Kiitokset tsempeistä Sirpa1959 ja Elohiiri.

Minä siis aloittelen vasta nyt tätä alkotonta elämää, kun joulun jälkeen piti vielä ottaa. Jotenkin olen takonut päähäni, että vuoden vaihduttua juominen saa jäädä. Olen toki päätöksen tehnyt monta kertaa aikaisemminkin, eikä se ole pitänyt, joten en sen kummemmin nyt hehkuta. Tiedän, että raittiita päiviä kertyy vain yksi kerrallaan, mutta nyt mulla ei ole mitään tekosyytä mielessä, että sitten kun … … tai että kerran vielä ja sitten vielä viimeisen kerran. Se on nyt tässä edessäni mahdollisuus raittiiiseen vuoteen ja toivottavasti sen jälkeenkin, kun ymmärtääkseni kukaan ei ole juomattomuutta jälkeenpäin katunut.

Juomahistoriaa on ihan tarpeeksi, häpeää ja kaikkea sitä mitä siihen liittyy. Kulissit pystyssä suurin piirtein, joten mahdollisuus on vielä. Luulen, että mun täytyy muuttaa arkirutiineja toisenlaisiksi, esimerkiksi kaupassa käyntiä ja sellaista. Enkä usko, että se sujuu ihan helpolla, mutta nyt aluksi yritän vain saada vähän etäisyyttä asiaan. Mulla on edessä viikko, jolloin olen illat yksin kotona. Jos selviän tästä viikosta, niin luulen jatkonkin sujuvan paremmin.

Samaa ajattelin - Ratkaisun paikka.
60-kymppinen nainen olen minäkin. Jos haluan nähdä joskus lapsillani lapsia, viinan on jäätävä. Tämä on vähän niin kuin valinnan paikka.

Hei Rausku! Ratkaisun paikka tosiaan. Itselläni ei ole paljon valinnan varaa, tiedän mitä pitää tehdä. Eli alkoholi täytyy jättää kokonaan. Ja nyt. Ei enää mitään kerran vielä ja viimeisen kerran jne. Ei yksin eikä seurassa. Nyt on edessä vain homman toteuttaminen. Vain! Olen jonkun verran tehnyt suunnitelmia onnistuakseni, tapojen muuttamiseksi. Nyt vain se toteuttaminen.

Suoritan arkea. Aamulla töihin ja sieltä suoraan kotiin, ei kaupan kautta. Paljon ajatuksia pyörii päässä, enkä jaksaisi ajatella. Suoritan siis tämän viikon tällä uudella rutiinilla ja mietin ehkä viikonloppuna, miltä tuntuu. Ei mitenkään pahalta tunnu nytkään, juomattomuus osoittautuu aina positiiviseksi kokemukseksi, mutta toistaiseksi “suoritan” sitä uusilla rutiineilla.

Viikonloppuna tulee pojan perhe meille. Kun lapsenlapset menevät nukkumaan, aletaan pelaamaan lautapelejä ja otettu aikaisemmin viiniä. Nyt sitä juovat muut kuin minä, ajattelin sanoa vaan, että nyt en juo ja otan vain vissyä tai alkoholitonta viiniä. Jotenkin jo etukäteen harmittaa tämä selittely? Miksi aina pitää niin selitellä, jos ei ota mitään :frowning:

Ei se suorittaminen haittaa. Minusta alussa kaikki keinot ovat sallittuja, vaikka vähän väsyttävät ja väkinäisetkin. Jättää samalla ihan armollisesti jotain muuta pois, ettei liikaa väsy. Pikkuhiljaa alkaa vapautua resursseja sitten muuhun, kun ei enää tarvitse tietoisesti ajatella kaikkia uusia toimintojaan.

Tuo selittely on minullakin ollut mielessä. Olen miettinyt miten kieltäydyn herättämättä ihmetystä. Seuraavassa hetkessä koko ajatus tuntuu typerältä ja jotenkin nololta. Minä, hyvinkin tukevasti aikuinen ihminen, tässä mietin miten uskaltaisin edes mainita, tai jopa selitellä ja perustella juomattomuuttani. Herranjestas. Kunnes päädyn siihen, että itse asiassa minulla on lupa ajatella itseäni siinäkin kohtaa ja tehdä mitä haluan. Voin perustella, olla perustelematta tai vaikka keksiä jonkun valkoisen valheen. Ei minun ole pakko toisten reaktioita murehtia tai edes kohdata, jos en ole vielä siihen valmis. Sama koskee tietysti sinuakin.

Tsemppiä meille kaikille, olette päivittäin mielessä. ?

Mutta mitä, jos ajattelet toisin päin? Nyt kerron vain itsestäni, joten nämä on vain mun ajatuksia. Mun aikuiset lapset ovat nähneet mun humaltuvan, eivätkä tietenkään tykkää siitä. Siispä, kun jouluna istuimme iltaa, ja pelasimmekin, ei minun ollenkaan tarvinnut miettiä, että joutuisin selittämään, miksi en juo. Se oli aika itsestään selvää, jos haluan, että tulevat edelleenkin käymään. En ole koskaan mitään “pahaa” tehnyt, mutta äidin humaltuminen ei itsessään ole niin viehättävää. Ja nyt en tarkoita, että sinä olisit humaltunut lastesi seurassa, niin kuin minä.

Mutta on totta, että joitakin tilanteita ajatellen, esim. työpaikan kanssa, edelleen mietin, minkä selityksen seuraavan kerran keksin. Pikkujouluihin en osallistunut, en jaksanut. Olin sekä väsynyt, että kyllästynyt miettimään selityksiä. Toivon, että olen varmempi, kun seuraava vastaavanlainen tilaisuus tulee. Mutta eikö ole ihana ajatus herätä lapsenlasten kanssa seuraavana aamuna ihan kirkkain ajatuksin?! Käykö selityksestä? Ei vaan, selittelyyn ei tosiaan pitäisi olla tarvetta, missään tilanteessa.

Niinpä, selittelyt ovat aivan turhia. Jos en ota niin en ota. Olen kyllä ollut humalassa poikani nähden ja voin sanoa, että hävettää niin vietävästi ja samaan tilanteeseen en enää koskaan halua palata. Tämä on yksi parhaimpia motivaattoreita itselleni. Tämä on hyvä ryhmä keskustella ja saada vertaistukea. Ei ole yksin ongelmiaan vatvomassa. :smiley:

Työviikko takana. Eikä kaupan kautta kotiin. Ruokaostoksia kun ei tarvitse tehdä joka päivä, eli töitten jälkeen ei ole mikään pakko poiketa kaupassa. Olen onneksi (?) sen verran laiska, että pimeään tammikuun iltaan ei huvita lähteä enää, kun on päässyt kotiin lämpimään.

Viikonloppukin jo aika pitkällä. Viltin alta takkatulen äärestä ei tee mieli mihinkään. Mutta totuuden nimessä - juominen on ollut mota kertaa mielessä! Tällä hetkellä edelleen yritän vain saada etäisyyttä asiaan. Mutta tämä lauantai oli ihan mukava päivä, olin kiireinen, asiat eivät pyörineet päässä liikaa. Huomisen jälkeen uuteen työviikkoon.

Hyvin menee, pidä siitä kiinni. Ymmärrän että juomisajatukset harmittavat, mutta toisaalta ne ovat vain ajatuksia. Niiden kannattaa yrittää antaa tulla ja mennä pois uhraamatta niille sen kummempaa energiaa. Vuosi sitten kun olin ensimmäisellä pidemmällä tipattomalla tärkeänä tavoitteenani oli päästä eroon juomisajatuksista. (No nyt kun katson sinne, se ei todellakaan toteutunut.)

Tällä kertaa lähdin eri tavalla liikkeelle ja ajattelin, että tulkoon jos on tullakseen. Yritän suhtautua niihin mieluummin lempeän äidillisesti kuin itselleni hermostuen, yrittäen työntää ne väkisin pois. Ekalla viikolla pari kertaa oikein mässäilin ajatuksella. “Jaa että olisi hyvä sellainen ihana huurteinen? No ai että niinpä olisikin, myönnetään! Mutta sellaista en voi enkä oikeasti edes halua ottaa.” En tiedä käykö tämä neuvo muille, enkä siksi varauksetta suosittele, jos se ei sovi, mutta minulla tuntuu jopa ehkä toimivan. Nyt kun ajattelen huurteista, on ajatus vain sellainen kuiva näääh. Ei olisi hyvä. Varmaan joku “älä ajattele vaaleanpunaista elefanttia” -ilmiö.

Tsemppiä Dagny ja muut! :heart:

Uusi viikko alkanut, maanantai on hyvässä mallissa - ihan mukava maanantai-aamu oli vaihteeksi. Ja nyt jo kotona töitten jälkeen.

Kiitos, Elohiiri, ajatuksistasi. Ajattelemisen aihetta!

Hyvältä kuulostaa. Olen tosi ylpeä sinusta, mahtavaa! Älä stressaa liikaa. Ei meillä vielä tarvtsekaan olla vimpan päälle raittiin identiteettiä. Eikä voikaan olla, vaikka kuinka yrittäisi itseään huijata. Vähitellen helpottaa. Kesällä ollaan vietetty jo kamalan monta tipatonta viikkoa, mikä varmasti auttaa silloin. ?

Kiitos, Elohiiri, ystävällisistä sanoistasi. Tästä tuli mieleen: toisaalta ymmärrän päivä kerrallaan ajattelutavan ja että tänään en juo, mutta samalla haluan tehdä suunnitelmia ja ajatella etenkin kesää! Haluan olla kesällä raittiina. Ja että se olisi todennäköistä, täytyy raittiutta saada varastoon jo nyt.

Perjantai-ilta, pimeää, koleaa, räntää - eipähän mitään syytä lähteä ulos, vaikka kävelylenkki voisi tehdä kyllä ihan hyvääkin.

Moikka! Mulle ajattelu päivä kerrallaan on sitä, että ei ajattele, että pitää selvitä ihan kauhean pitkä aika juomatta. Tavoite on pilkottu pieniin osiin ja tänään voin huolehtia vain tästä päivästä. Tänäänkään en halua juoda, tänäänkin saan olla raitis! Suunnitelmia kauas saa ehdottomasti tehdä, miettiä vaikka, kuinka alkosta säästyneillä rahoilla lähtee lomalle! Ja haluan kannustaa, alkosta pääsee irti ja elämä tuntuu paljon helpommalta. On energiaa, ei tarvitse miettiä juomista, ei krapulaa tai päänsärkyjä aamuyöstä… olo paranee päivä päivältä ja uudet tavat alkaa täyttää arkea!

Pidemmän juomisen jälkeen ymmärrän täysin vain päivä kerrallaan -ajattelun. Silloin tuli välillä oltua käytössä jopa tunti kerrallaan -metodi. Mutta annan ajatusten vapaasti harhailla myös eteenpäin. Ja minusta se ajatus on ihana, miten viikot alkavat vieriä ja olo paranee vielä pitkään. Kiitos kannustuksesta ja raitista viikonloppua!

Joo, kyllä ymmärrän päivä kerrallaan ajattelun. Ei tarvitse tehdä liian isoja päätöksiä, vähempikin riittää. Pitemmälle voi sitten tehdä suunnitelmia, jotka tuottavat hyvää mieltä.

Panin eilen parin viikon juomarahat opiskelija-lapsen tilille. Tuli sekä hyvä mieli, että vähän pahakin, kaikki juomiseen käytetty raha kun on ollut täysin hukkaan heitettyä. En oikeastaan haluaisi ajatella sitä, eikä tässä vaiheessa kai kannata itseään kauheasti kiusata. Muutenkaan en paljon uskalla ajatella raittiutta tai miettiä ja analysoida turhan paljon, yritän vain antaa ajan kulua. Tosiaankin siis päivä kerrallaan, ei se aika nopeammin kulu!

Lauantai-iltaa! Täällä on kovin hiljaista, toivoin, että uutta keskustelua olisi ollut enemmän. Tosin en itsekään ole hirveän aktiivinen ollut, enemmänkin taustailija, niin kuin alussa kerroin, joten tarkoitus ei mitenkään ole valittaa. Huomaan nyt vain, että tämä ei anna minulle mitään enää. Olen saanut apua muulta taholta, onneksi, ja olen päättänyt muutenkin vähentää nettimaailmaa.

Periaatteessa hyvä palsta - erityisterveiset Sirpa1959, Rausku, Elohiiri ja Ilona10! Jatketaan raittiina, omat keinonsa jokaiselle, pääasia että toimii.

PS. Luulen, että en suorita enää niin paljon - tämä tuntuu jo ihan hyvältäkin!