syypää

Moi. Miesystävälläni on taas kolmas viikko juomaputkea meneillään ja syyttää minua juomisestaan. Tiedän sairauden kuvan mutta silti olen loukkaantunut. Kaveri juo aina omissa tai vieraissa ryyppyporukoissa, ensin meni naapurirapussa 2 viikkoa yötä päivää ja sit ne siirtyivät taxilla toiseen kaupungin osaan. Koko aikana ei ole ottanut yhteyttä , minä soittanut hänelle kerran ja sain haukut. En jaksa tätä enää ,sama kuvio toistuu ja juominen pahenee. Onneksi emme asu yhdessä. Kaveri on selvänä kiva, mutta kun rahapäivä lähestyy niin viinahammasta alkaa kolottaa. Viime aikoina hän on ilkeäksi muuttunut suustaan. Jos otan puheeksi alkoholiongelman,tulee heti vastaus: älä alota taas.

Voi elämä…

Tilanteessa hyvä puoli on tosiaan se, että ette asu yhdessä. On hyvä, kun tuollaista meininkiä pääsee pakoon ja voi säilyttää sen oman rauhaisan ympäristön.

Kauanko olette olleet yhdessä? Ja tiedätkö yhtään, kauanko miehesi ongelma on jatkunut? Äkkiseltään neuvoisin sinua, näiden tietojen perusteella, lähtemään suhteesta.

Toivon, että olisin itse aikoinani ollut tarpeeksi rohkea lähtemään suhteesta, toivon että olisin ollut ensinnäkin tarpeeksi rohkea kertoakseni jollekin ulkopuoliselle tilanteesta, ja toivon, että joku olisi minua neuvonut lähtemään. Seurustelin mieheni kanssa miltei 3 vuotta, josta asuimme avoliitossa noin viimeiset puoli vuotta. Miltei alusta asti mieheni joi todella paljon, mutta enenevissä määrin kuitenkin. Suhteemme alussa hän kai yritti jotenkin edes hillitä itseään -antaa hyvä kuvaa.

En voinut sietää hänen juomistaan. Kaikki siinä oli ällöttävää: hänen kännimölinänsä, raivoamiset, turhat riidat aivan turhista asioista, soitti musiikkia yöt läpeensä, nukkuminen hänen vieressään, kun hän oli ehkä juonut pari-kolme päivää putkeen (se hien, peseytymättömyyden ja vanhan viinan haju)…jne. Hyi. enkä oikeastaan nähnyt meidän suhteella kauhen lupaavaa tulevaisuutta (johtuen mm. juomisesta, mutta myös erilaisista tulevaisuudensuunnitelmista ja elintavoista), mutta siitä huolimatta halusin hänen kanssaan muuttaa yhteen. Kai minä ajattelin rakkaudellani parantavan hänet. No sitä “iloa” kesti sitten vain hyvin vähän aikaa, kun lopulta sain jostain voimaa ja rohkeutta todella lähteä. Vaikka pelotti, enkä uskonut että koskaan löydän ketään jne. Tavallisia pelkoja. Lähteminen kuitenkin kannatti.

Et tosiaankaan pysty raitistamaan miestäsi, vaikka mitä tekisit. Miehesi pitää itse sitä haluta jos haluaa. Parhaiten autat myös miestäsi sillä, että pidät huolta itsestäsi ja omista tarpeistasi, ja jos tämä merkitsee lähtemistä, niin sitten niin. Lähteminen voi EHKÄ saada miehesi tajuamaan jotain, tai sitten ei. Tai sitten juo kahta kauheammin. Juoppo kun keksii aina syyn juoda: muija ei lähtenytkään, muija lähti, aurinko paistaa, sataa, vituttaa, on iloinen…

Mutta älä kultapieni anna miehesi vetää sinua mukanaan tuohon helvettiin, jokainen päivä tuhlattuna siihen on ihan liikaa. Alkoholisti sairastuttaa läheisensä nopeasti.

KIITOS neuvoista E ,olenkin ajatellut lähteä suhteesta monet kerrat ja nyt tuntuu olevan jostain voimaa laittaa välit poikki. Bänksit on tehty aiemminkin ja sit kun on selvä kausi niin taas sovittu, siis kauheeta vuoristorataa. Itse inhoan viinaa ja otan joskus kerran kuussa pari lonkeroa. Vihani kasvaa juoppoja ja viinaa kohtaan yhä voimakkaammaksi ja onneksi osaan itsenäisesti elää raitista elämää omien harrastusteni parissa. Joskus juomari tulee kotioveni taakse rinkuttelemaan,en avaa ovea, joskus porukoista soitellaan ja annan mennä vastaajaan. Juomakausina en halua olla tavattavissa. Totta ,että aika menee hukkaan enkä pysty alkoholistia parantamaan! :laughing: :exclamation:

Niin tuttua tarinaa… :neutral_face: Yritän tässä kerätä voimia niin paljon kasaan että pääsen tuosta keskenkasvuisesta,teini-ikäisestä(vaikka onkin aikuinen mies iältään),vastuuntunnottomasta p****kasasta LOPULLISESTI IRTI!
Eroja on ollut meilläkin aiemmin mutta aina niillä “kymmenen hyvää ja tuhat kaunista”-sanoilla saatu jäämään tähän “suhteeseen”(jos nyt edes suhteeksi voikaan sanoa).Hetken on tätä “kymmenen hyvää ja tuhat kaunista” ja taas koko hiton kuvio alkaa alusta :unamused:
Ja kun tietää itse kuinka tässä ei ole tulevaisuutta tiedossa jne,miksi pitää hakata omaa päätään seinään koko ajan ja antaa toisen imeä sen kaiken energian pois :question:
Toivon voimia sinullekin elämä ja kyllä tästä vielä selvitään omille poluille takas ilman alkkista.

“Elämä ei vaan odota”

Hei vieras, toivottavasti saamme tukea edes täältä päätökseemme. Järki sanoo JÄTÄ TUO ALKKIS ja moni muukin sanoo niin. Aika menee hukkaan .Nyt on hyvä kun vihaa tota alkkista niin paljon,ettei ole haluja jatkaa ja enhän ole kolmeen ja puoleen viikkoon tuota tavannutkaan. Aiemmin kun olen ehdottanut eroa,niin siitähän alkkis hiiltyi,ihan kuin haluaisi omistaa minut ja olen jonkinlainen tuki alkkikselle. Viittaa narsistiseen persoonallisuushäiriöön myös. Siis alkkis haluaa seurustella kanssani ja mukamas niin rakastaa, ei ota vastuuta mistään juomakausina,välinpitämätön,ilkeä y.m. Totuus on,että rakastaa vain alkoholia! Entä kun alkaa, jos enää alkaa selvä kausi,sit taas takerrutaan kiinni ja alkkis itkee morkkista ,täytyy mun muistaa kuinka SAIRAS alkkis on! :unamused: Voimia meille itsenäiseen aurinkoiseen kevääseen. :laughing: :smiley:

Järkesi sanoo ihan oikein , elämä.

Jokainen hukattu päivä, viikko, kuukausi, vuosi alkkiksen uhrina on liikaa. Eri asia on jäädä puolison tueksi, jos puoliso todella haluaa itse lopettaa ja raitistua, ja on valmis tekemään töitä asian eteen. Jos puolisolla ei kuitenkaan ole pienintäkään halua sitä tehdä, niin suosittelen jättämään paskakasan ihan oman onnensa nojaan. Ei hän ole sinun vastuullasi.

Jälkeenpäin, kun omasta erostani on aikaa 8 kk, niin päivä päivältä selkeämmin tajuan sen, miten oikein se lähteminen oli. Olen ollut nyt 6 kk uudessa suhteessa ihanan ja vastuuntuntoisen miehen kanssa, ja hänen kanssaan vasta olen saanut kokea, mitä tasapainoinen ja tasa-arvoinen parisuhde voi parhaimmillaan olla.

Monta kertaa vieläkin silti soimaan itseäni, miksen tajunnut lähteä ex-suhteesta jo aikaisemmin. Lähdin siis loppukesällä 2012. Kuitenkin tilanteita, joiden jälkeen minun olisi pitänyt tajuta lähteä, oli jo paljon aikaisemmin, ja minua harmittaa, että annoin miehelle ne kerrat anteeksi. Esimerkiksi jo yli vuotta ennen eroa pakenin mieheni raivokohtauksia vessaan lukkojen taakse, ja en uskaltanut tulla pois. Hän raivosi kännissä ja haukkui minut huoraksi ja lutkaksi ja ties miksi, ja syy siihen oli se, että kerroin hänelle uudessa kesätyöpaikassani olevan myös miehiä. Hän oli myös hyvin omistushaluinen ja äärimmäisen mustasukkainen, jopa työssäkäyntini oli hänelle ongelma. Hän oli usein väkivaltainen, niin henkisesti kuin fyysisestikin sillä tavalla, että hakkasi seiniä (kerran niin, että reiät tulivat niin oveen kuin seinäänkin) ja heitteli tavaroita rikkoen niitä. Sellaista todella uhkaavaa meininkiä, ja pelkästin mitä tahansa konflikteja hänen kanssaan. Ja silti jäin. Vasta loppukesällä 2012 hän kävi myös fyysisesti minuun käsiksi, töni ja tuuppi ja riuhtoi, mutta tuolloin hän ei kyllä ollut humalassa.

Voi kunpa olisin tajunnut lähteä jo paljon aikaisemmin, olisin säästynyt paljolta murheelta ja mielipahalta. Toisaalta uskon, että elämässä niin moni asia on kiinni ajoituksta, ja jos ero ei olisi tapahtunut silloin kun se tapahtui, en olisi tavannut nykyistä rakastani.

Uskokaa parempaan elämään, ystävät rakkaat. :slight_smile: Vapautukaa ja pitäkää huolta itsestänne, arvostakaa itseänne.

Ja jatkoa ajatellen: onni osuu kohdalla silloin, kun sitä vähiten odottaa. :slight_smile:

Hei,
Myös Al-Anonissa saa voimia irtautua alkoholistista.

Kiitos elämä ja Enni :slight_smile:
Ensimmäisen kerran nyt kirjoitin tänne kun tuntui aiemmin etten saanut mitään järkevää ulosantia näytölle vaikka sielu huuti että “minäkin tiedän mitä olette kokeneet ja haluaisin siitä kertoa”.
Olen käynyt lukemassa plinkkiä jo muutaman kuukauden ja siitä on ollut paljon apua.Kohtalotovereita on meitä liian monia… :neutral_face:
Olen ottanut syksystä saakka koko ajan välimatkaa ja ruvennut tekee ihan omia asioitani ja juttuja,joita tein ennen alkkista.Onneksi asutaan eri osoitteissa.“Rakkaus” vaan sokaisi minutkin aiemmin,jolloin kaikki omat jutut jäi pois.Ne kuuluisat vaaleanpunaiset rillit tipahti tässä jossain vaiheessa pois minulta ja aloin tajuta tän koko kuvion :open_mouth: Hyvin osas peitellä ongelmansa mutta puhti varmaan loppui siltä esiintymiseen kun useammin nähtiin.Sitten vasta rupes mulle kirkastuu todellinen tilanne :bulb:
Asioista on puhuttu ja veivattu selvin päin sen kans niin monet kerrat etten jaksa enää edes laskea.huokaus
Ja SILTI MIKÄÄN EI MUUTU kuin hetkeksi,ja tadaa,taas mennään!Kun yritin sopia muutaman päivän päähän sen kans jotain,ni ei voinut sopia mitään kun “viikko oli vasta alussa tai katotaan sit lähemmin”.Niinpä niin,ei tietenkään voinut sopia kun jos tuleekin se hemmetin kiva ryyppyremmi taas paikalle…Että se siitä sitten :confused:
Ei hitto!Kyllähän se niin on että meillä ei ole kuin YKSI ELÄMÄ ja näin en kyllä ajatellut sitä käyttää :imp:
Aikuista ihmistä kun ei voi pakottaa,kiristää,huijata,lahjoa eikä rakastaa siitä alkosta pois…Sen on itse haluttava muuttua ja myöntää tod. ongelmansa.
Olen ajatellut että jokainen päivä ilman soittoa,viestiä,käymistä,vie vaan mua eteenpäin kohti omaa elämää ilman alkkista.Se on kuin “lottovoitto” kun päivä kääntyy yöksi ja yö aamuksi,taas yksi päivä ilman alkkista…jes!
Kaipa tällä on jokin tarkoitus kun olen joutunut kokemaan tämänkin puolen elämässäni.Ainakin niin yritän kovasti ajatella.Tälläistä en halua enää KOSKAAN ENKÄ IKINÄ enää kokea :cry:
Onneksi tulee kevät kovaa vauhtia ja kesä!Suunnitelmia olen tehnyt ja niitä nyt odotan :sunglasses:

^ ja jatkoa tuohon edelliseen sen verran että tätä “suhdetta” on kestänyt n.2,5vuotta…Että hyvin menee :unamused: :mrgreen: