Syy, seuraus ja ihmisarvon rappeutuminen

Sateessa tupakkia poltellen. Katkera, kateellinen, pettynyt itseeni. Tuntuu siltä, etten selviä näistä jutuista ehjänä. Tällä hetkellä eväät eivät riitä sellaiseen arkeen ja elämään, jonka koen ihmisarvolle sopivaksi.
Selityksiä, valkoisia valheita. Tilanteita, joissa on pakko sanoa ei. “Lähdetkö kaljalle?” “Ei pysty, huomenna aikainen herätys”. Tulkitaan näin: “Ei pysty, ei ole rahaa”. Hyvänä paivänä lompakossa saattaa olla kymppi, silloin voi asiaa harkita. Ellei sitten ole röökit lopussa ja monta päivää edessä seuraavaan palkkapäivään. Saattaapi sitä joskus tarvita vaikka jotain muutakin. Nämä pienet arkipäivän valinnat ovat helvettiä. Tilannehan on se, että “saan” omasta palkastani omaan käyttöön satasen kuussa. Sillä pitäisi lyhennellä tappiin asti vedettyä visaluottoa, ostaa röökit ja tarvittaessa esim. vaatteet. Välitoteamus; olen ollut kohta neljä viikkoa pelaamatta. Tähän voisi moni sanoa, että lopeta se röökinpoltto. Ehkä se on pakko, myönnän sen, saan itse maksaa velat tyhmyydestäni. Silti en voi olla kysymättä. Onko se ihmisarvoista elämää, että joutuu tekemään pakkovalintoja? Säästänkö sen verran, että saan uudet kengät rikkinäisten tilalle vai maksanko visalaskun? Vai unohdanko molemmat ja ostan viikon röökit? Olen ollut äärimmäisen katkera. Kysyin avokiltani, josko voisin sen verran siirtää itselleni rahaa, että voin käydä vaateostoksilla. “Sulla on omat rahat, mitäs vedät sitä röökiä!” Okei, meillä on ollut hieman tiukkaa taloudellisesti, mutta rahaa on kyllä säästössäkin. Taustoista vielä sen verran, että meillä on myös jälkikasvua, joten menojakin on.
Tämä nyt oli tällainen itseterapeuttinen katkeruuden avautuminen (mitäköhän tuokin tarkoittaa…). Olen varmasti kärsimykseni ansainnut, mutta silti en millään pysty hyväksymään tämänhetkistä tilannettani. Pelaamisesta vielä sen verran, että vaikka olen neljä viikkoa ollut nollatoleranssilla, viikot, ehkä kuukaudetkin ennen sitä olivat hyvin pientä pelaamista verrattuna “aktiiviuraan”. Totta helvetissä, koska rahaakaan ei ole ollut käytössä :sunglasses: . Nyt on toisaalta hyvä olo, mutta katkeruus vaanii joka hetki nurkan takana. Eilen meinasin laittaa lompakossa olevan viimeisen kaksieuroisen pelikoneeseen siinä toivossa, että se monistuisi. Kassajonossa ollessani katselin niitä onnettomia kasvoja pelikoneiden edessä ja tulin taas järkiini. Pahoittelen rönsyilevää otetta tekstiin, mutta ehkä joku voi myös samastua omaan tilanteeseeni. Olen myös hyvin tietoinen, että monella teillä on asiat hyvin paljon pahemmassa jamassa, joten sinänsä tämä saattaa olla aika turhaa ruikutusta monen mielestä. Tsemppiä kaikille! Täältä tähän.

Make hei, oot varmaan mokannut jossain vaiheessa ja kunnolla. Niin kylvää kuin niittää. Nyt vaan leuka ylös ja teet oikeita asioita. Lopeta se röökääminen ja ole kuin mies.

Hmmm. Kukapa täällä foorumilla kirjoittelijoista ei olisi mokannut? Tiedostan hyvin virheeni ja olen jo ottanut ison askeleen kohti parempaa tulevaisuutta. Olisi tietysti tavattoman hienoa, että voisin lopettaa röökaamisen kuin mies, tai että pelit voisi lyödä kerrasta poikki samalla ajattelutavalla. Valitettavasti se ei ole niin yksinkertaista. Olen täällä myös jonkin verran itsestäni kertonut, silti se ei tarkoita sitä, että olen kirjoittanut elämänkertani kyseiselle foorumille. Olen mielelläni tänne kirjoitellut, koska palautteet ovat olleet kannustavia ja positiivisia. Se on ollut tietyllä tavalla myös terapeuttista, ja siitä on ollut suuri apu pelaamisen lopettamisessa. Tupakanpolton lopettaminen vaatii kuitenkin henkilökohtaisen päätöksen. Jos asiat ovat persiillään, lisäpaineet lopettamisesta ja sen aiheuttamista vieroitusoireista voivat aiheuttaa liikaa kuormaa kannettavaksi. Tässä taas osa oman jäävuoren huipustani tänne kaikkien luettavaksi :slight_smile:

Olen suolakurkku, ikuisesti. Haluan kuitenkin olla hyvä suolakurkku, ja sitä täytyy vaalia, jotta se ei pääse pilaantumaan. Nyt näytän kuivalta ja nahistuneelta, auringonpaahteeseen unohdetulta. Pilaannun nopeasti, palaudun hitaasti alkuperäiseen olemukseeni. Unohdan välillä, että jokainen hetki purkin ulkopuolella tuhoaa minua. Parasta olisi, että pitäisin kanteni aina kiinni. Olisi kiva olla sellainen suolakurkku, joka ei ikinä unohdu pöydälle. Yritän kovin, mutta aina kun yritän, en muista mennä takaisin purkkiin. Eilen asensin yhden lapsilukon, joka pitää osan kannesta kiinni seuraavan vuoden. “Olet sulkemassa pelitilisi vuodeksi. Haluatko varmasti jatkaa?” Taistelin itseni kanssa pitkään, mutta sitten suljin silmäni ja… “Hyväksy”. Klik. Tulin ulos purkista ehkä kaksi kuukautta sitten. Ensin oli hyvä. Pääsin vielä parempaan purkkiin, ainakin niin taas luulin vaikka tiesin etten. Pikkuhiljaa, salakavalasti, aurinko ja kuivuus melkein, melkein lannistivat minut. Nyt on pakko pysyä omassa rakkaassa purkissa, vie taas kauan aikaa ennen kuin olen toipunut “normaaliksi” suolakurkuksi.

Aika jänskästi kirjoitit, tota tarttee jäädä oikeen miettimään että tajuaa, jos tajuaa :laughing:

Joo, hyvä jos itsekin tajusin mitä kirjoitin :blush:
Totuus kuitenkin on se, että se on joko tai. Kuten röökinpoltossakin. Kohtuutta en näissä asioissa tunne. Nyt juuri ahdistaa pahasti. Ei pelaaminen/pelaamattomuus, vaan koukeroiset parisuhdeasiat. Helpottaa se, kun tiedän, että paha olo helpottuu viimeistään aamulla. No myönnetään, kyllä sekin sekoittaa päätä, kun pelasin visat taas tappiin ennen pelitilin sulkua. Mutta pakko tästä suosta on nousta.

Nyt on elämä perseestä. Avasin uuden tilin kasinolle ja sinne on sitten lätkitty euroja urakalla. Miten ihminen voi olla näin idiootti? Olen jossain ihme hurmoksessa tehnyt taas omasta elämästäni painajaisen. Olo on todella synkkä. Jotain apua tarvitsisin, mutta häpeä estää sitä hakemasta tai kertomasta koko ongelmasta kenellekään. Visalaskun minimin maksoin juuri, ja nyt pelasin sen taas tappiin. Ja vähän enemmänkin sen lisäksi. Varmaan useampi satanen tullut takkiin vajaassa viikossa, ja se on minulle liikaa. Vittu, olen aivan umpikujassa itseni kanssa. En enää tiedä mitä teen. Tuo kasino on loppujen lopuksi maanpäällinen helvetti, vaikka peilistä löytyy syyllinen, jota en halua silmiin enää katsoa. En kaipaa sääliä, enkä kyllä toisaalta kivitystäkään. Jälkimmäinen vaihtoehto tosin saattaisi auttaa järjen äänen löytymiseen. Yritän nyt mennä nukkumaan, jos vaikka aamulla olo olisi edes hivenen iloisempi. Anteeksi.

Hei
Ei sun tarvi anteeks pyydellä, kyllä se tiedetään että pelimaailma on “helvetti” :smiling_imp:

Niimpä, se piru :smiling_imp: HOUKUTTELEE ihmisparan valheellisilla “voitoilla joita se ensin antaa” ja kun se saa ihmisparan pauloihinsa tarpeeks kovalla otteella se ei niin helposti päästäkkään enää irti vaan vie lopulta kaiken, säihkyvään kaivoonsa :imp:

Näin se tosiaan menee. Ensin annetaan,sitten himoissaan pelaa kaiken. Turha tässä selitellä, olen pahasti riippuvainen. Eikä siinä kohtaa järjen ääni auta, kun on pelaamismoodi päällä. Paha olo iskee vasta sitten, kun ei ole enää mitä pelata. Aina sitä lupaa itselleen, että vähän vielä, sitten lopetan. Ja aina sitä pettää ne lupaukset.

Make, nyt ois tärkeintä saaha katkeamaan sun pelaaminen. Ite viime viikolla pelanneena voin kertoa että on helppo jatkaa retkahusta kun siihen on sortunu. Mutta nyt pitäs laittaa pelaamiselle stoppi.

Pelatut rahat kummittelee mielessä ja se aiheuttaa ajatuksen että jos vielä pelais jotta sais hävityt rahat takas. Ja sen lisäksi vielä ylimääräistä voittorahaa. Täytyy palauttaa mieleen se tosiasia että eniten voitat sillä kun et pelaa. Pelaamalla häviät sen mitä elämältä haluat.

Mun sisko kivitti mua viime viikolla pelaamisesta, GA-ryhmässä taasen sain ymmärrystä. Sain siis maistaa molempia reaktiota mun pelaamisesta ja molemmat tuli tarpeeseen. Joten täältä pesee kivisade Make:

Etkö sinä s’'tana usko että pelaaminen ei kannata! Sinne menee rahat, ja mikä pahempaa sun mielenterveys! Lopetat nyt heti sen pelaamisen, et pistä senttiäkään enää uhkapeleihin. Eti jotaki muuta sisältöä elämään, sun täytyy uskoa että pelaaminen ei oo sua varten. Oot ollu täys idiootti ku oot pelannu! Oot tasantarkkaan tienny että pelaaminen ei kannata, silti oot menny tuhlaamaan sun vähäiset rahat peleihin!

Ja tässä Make sitä toista äärilaitaa, ymmärrystä:

Tämä meiän addiktio on niin vahva, että hyvin usea sortuu retkahuksiin. Älä anna sen lamaannuttaa sua. Tästä pelaamisesta voit ottaa opiksi. Kirjaat itelle ylös miksi näin kävi, niin seuraavalla kerralla oot viisaampi etkä sorru samaan uudestaan. Oot kuitenki jo kulkenu tovin pelaamatonta polkua, retkahus ei vie sua alkupisteeseen. Retkahus aiheuttaa vain kompuroinnin matkalla, sen jälkeen taival jatkuu samasta paikasta missä olit ennen retkahusta. Eli oot entistä viisaampi pelaamisen hyvistä ja huonoista puolista. Lisäksi oot viisaampi sen suhteen mikä laukasee sulla tarpeen pelata. Ja lopuksi, pelasit rahat tililtä ja visalta, mutta et ottanu pikavippejä tai muuta nopeaa lainaa jonka oisit myös pelannu. Ois voinu mennä siis huonomminki. Nyt vaan siis katse eteenpäin, kyllä se siitä!

Kiitos kannustuksesta ja positiivisesta kivisateesta! Tiedän, kuinka hyvä on olla kun ei pelaa, tiedän myös, että silloin kun asiat on hyvin, sitä miettii, että jos vähän vaan. Ja se on paha. Silloin pitäisi palata niihin tuntemuksiin, mitä elämä on pelaamisen jälkeen. Täytyy keksiä jotain korvaavaa, kun himo yllättää. Joskus olen pelannut leikkirahalla, ja se on riittänyt. Nyt täytyy vaan kärsiä seuraukset ja maksaa velat tyhmyydestä.

Tämä tekee minut onnelliseksi, kun löytyy ymmärrystä. Se myös helpottaa lopettamista. Syvissä vesissä uiminen on pirun kylmää ja yksinäistä, silloin on hienoa, kun kohtalotoverit tarttuvat käteen kiinni ja vetävät lähemmäs pintaa. Silloin kylmyys vähenee ja yksinäisyys helpottaa. Kiitos.

Viikonlopun hairahtelun jälkeen sain vihdoin jotain aikaiseksi. Suljin ainoan pelitilini. Nyt tämä leikki saa osaltani riittää. Uusia en aioi enää avata, psyykkeeni ei kestäisi sitä. Minulle saa jatkossa riittää yksi rivi eurojackpottia ja kaksi riviä lottoa viikossa. Ne ovat ennenkin riittäneet hyvinä jaksoina. Ei kenoja, pitkävetoja tai muitakaan. Tästä kohti parempaa tulevaisuutta. Ollaa kaikki jatkossakin toistemme tukena ja pysytään vahvoina.

Oikeassa olet, pelurin psyyke on niin kovilla, räjähtämispisteessä, parempi vaan yrittää lopettaa ajoissa ennen lopullista pamausta! :cry:

Olen miettinyt, mikä laukaisi tämän uuden pelijakson. Perhe-elämän ongelmat. Töissä alkoi juuri yt-neuvottelut. Sitten vielä fyysisen terveyden kanssa on jotain ongelmia, tässä nyt on lähinnä arvailtu missä mättää. Paljon kokeita takana, vielä ei ole mitään vahvistettu. Sitten alkoi “ei mitään väliä” -vaihe. Ajattelin vaan, että ihan sama, ei noi pelatut eurot enää tässä kohtaa tunnu missään. No kyllähän ne tuntuu, fyysisenä ja henkisenä pahoinvointina. Ja hävittynä rahana tietysti muutenkin vaikeassa tilanteessa. Päätin, että alan suunnitella tulevaisuuttani ihan uudelta pohjalta. Nauttia yksinkertaisista asioista. Kohdata ajanjakson, jossa maksan velkani pois. Lopettaa tupakinpolttelun. Ottaa perhettäni enemmän huomioon. Pieni askel kerrallaan, jotta pettymykset ja kompastelut eivät vie minua alkupisteeseen. Hitto, tästähän tulee kohta päiväkirja :mrgreen: Eikä tosiaan ole tarkoitus vierittää ongelmiani muiden niskaan.

Jonku kerran itekki miettiny että miksi sitä kirjottelee tänne. Musta on mukava palata vanhoihin teksteihin ja huomata miten oma ajatusmaailma muuttuu, välillä parempaan ja välillä huonompaan suuntaan.

Sillon ku alotin avun hakemisen peliongelmaan, mulla oli vaikee eritellä kunki pelauskertaan johtavan tilanteen syyt. Siitä on kuljettu pitkä matka eteenpäin, tänä päivänä pystys tarkkaan eritteleen mikä sai mut pelaamaan. Se että mikä hyöty tossa on, on se ettei “ajaudu” pelaamaan, vaan sitten jos pelaa niin valinnan tekee tietoisesti. Ja suurin hyöty on tietysti siinä että pystyy paremmin vastustaan pelihaluja kun tietää että halu pelata johtuu just tästä asiasta.

Nyt osuit asian ytimeen, pelinainen. Itse en ole oikeastaan koskaan sen tarkemmin pohtinut syitä pelaamiseen. Jälkiviisaana olisi ehkä pitänyt. Nyt on kuitenkin ihan toisenlainen fiilis, jotenkin vapautunut. Ei ahdista enää niin pahasti, ja osaan nauttia pienistä asioista. Haluaisin jakaa tuntemuksiani, mutta häpeä estää menemästä muiden vertaisteni joukkoon. Tiedän, että kotikaupungissani kokoontuu GA-ryhmä, mutta kynnys on vielä aivan liian korkea. Ja kuten sanoin, askel kerrallaan. Ehkä sekin päivä vielä koittaa.

Helpotus. Nyt tuli vahvistus, että pelitili on suljettu. Tästä on taas hyvä jatkaa taistelua ja palata takaisin omaan pieneen suolakurkkupurkkiin eheytymään. Joistain arvista ihminen voi olla ylpeä, pelihulluuden arvista tuskin koskaan. Toivon silti, että ne eivät jää ikuisiksi haavoiksi, jotka leviävät ja lopulta tuhoavat. En usko. Haluan selvitä kaikesta tästä voittajana, jotta voin taas hengittää kuten muutkin.

Miten sinne suolakurkkupurkkiin pääsee, voisin kokeilla?