…
Kyllä. Aika moni siitä puhunut, minun mielestäni. Mul ei onneksi enää, paitsi viime vuoden (loppu?)puolel kun sähläsin lääkkeil, myös ahmin ja oksensin, mut meni poies. Mul liitty paljon stressiin, itse-epäilyksiin vaik tentin edes, oli jonkinmoista sijaistoimintaa, yritystä kontrolloida omaa hillittömyyttä. Liikuntaharrastus auttoi toipumises! Tajusin, etten jaksa, jollen syö kunnol. Ei se hyvä juttu kyl ole, onneks sul ei jatkuvaa. Ei mulkaan ollu, mut niinä jaksoina, kun en oksennellu, kontrolloin syömistä tosi tarkkaan. Pahat kaudet taas oli…no, u nou! Vatsakipuja, häpeää, rahankulumista, itseinhoa… Eikä tosiaan hyvä kropalle. Bulimia on pahimmillaan hengenvaarallinen.
Mielestäni mua helpotti täski töllöstä luopuminen. Kaikki se “kontrolloi ruumistasi”-viesti meni kyllä perille, kun olin tosi yksin ja turvattomuudes. Timefreezer, ageperfect, nykysin on antiaging hampitahnaakin. Ei varmaan luonnonlaitkaan mahda myyntimiehel mitään. Ratkaisua tarjotaan, ja vaik kui ymmärtää, et nämä paskiaiset käyttää mun pelkoa hyväkseen, silti se osu. Tunteeseen, ei järkeen. Ja tunne turhan usein motivoi. En halua, et mua manipuloidaan. Enkä usko, että syömishäiriö kertoo vain yksilöstä, jolla se on. Kyl se ympäröivä yhteiskunta edelleen on, vaik siitä puhuminen ei ois kovin muodikasta.
Kyl maar. Viime aikoina olen ahminut evästä suorastaan kaksin käsin. Olin pitkän aikaa syömättä suklaata ym. makeita herkkuja, ei tehnyt niin mieli, mutta nyt… Kokonaiset suklaalevyt uppoaa ihan tosta vaan =( Taustalla paniikkihäiriötä, hoitamatonta masennusta, ahdistusta… Ja tietenkin myös se alkoholiongelma. Tällä hetkellä tuntuu että ahmiminen on jopa suurempi ongelma kuin alkon vetäminen… Olisiko se sitten bindge eating disorder tai jotain vastaavaa. Painoa tullut muutamaan vuoteen sellaiset kymmenen kiloa lisää ja jatkuu vaan ellen saa edes toista näistä ongelmista kuriin.
Apua, sit mul tulis lievä ylipaino takas. Jojotus tosiaan on, väittävät, kropal raskasta. Mut liikunta o n tosi hyvä keino hallintaan. Mut syömish ä i r i ö t on joskus tosi, tosi vakavia. Mä joskus ajattelin, et jos mä oisin joku liikunnanohjaaja, mä oisin tosi hankalan paikan edes, jos tunnil olis osallistumas vakavaa anoreksiaa/bulimiaa sairastava ihminen. Kun rasva ja lihakset on elimistön energianlähteenä käytetty, yks mistä “polttoainet” saa, on sydänlihas. Siihen kuolee…
mä en tiedä onko mul joku syömis häiriö…
mut söin ennen kuin hevonen sellasii tosiisoi annoksii…
nyt en pysty syömään ko tosi vähän päiväs ja seki meinaa tulla heti ulos ja ehkä sit illal leipää tai jotai…
ja laihtunu oon paris kuukaudes yli 10kg vaikka en ole harrastanut YHTÄÄN minkään näköistä liikuntaa…
ennen mulla budi pisti hirveen nälän päälle mut sekään ei enää auta…
joskus ko söin mirtazapiinia niiin silloin pystyin syömään mut ko sen lopetin niin katosi samalla ruokahaluki…
vituttaa yritän saada muutaman kilon lisää mut koko ajan vaan lähtee muutama kilo pois… 
Minusta ei kuulosta syömishäiriöltä, kun et tietoisesti pidättäydy syömästä, vaan sanot, ettet pysty. Pystyisiks pakottaan ittes, vaik ruokahalu huono? 10 kiloa kahdes kuukaudes on tosi paljon. Onksul masennusta? Vakavas menee ruokahalu. Jos toi jatkuu, sinuna taitaisin mennä lekuril… Kilpirauhasen liikatoimintakin aiheuttaa laihtumista. Ja moni muu juttu…
No kait mä ehkä pystyn syömään ennemmänki mut sitte kait oksennan ja ei vaan ruokahalua ole…
en tiedä onko mulle masennusta diagnosoitu mut sertralin 100mg menee päiväs niinko hoitavana lääkkenä masennukseen…
vois kyl ottaa ens kerral ko lekuril käy niin asian puheeks…
ja kilpirauhaset mul toimii kait hyvin ne on joskus testattu ko mul on toi krooninen unettomuus…
niin sille on sitte yritetty löytää syitä…
voipi olla et toi joka päivänen vitutus on vieny ruokahalut…
voiko benjot aiheuttaa ruokahaluttomuutta ko niit menee kyl jonku verran…
no söin 50mg joku parisen kuukautta mut ei auttanut, niin se sit joku kaks kk sitten
nostettiin 100mg… ja tuntuu et toi pikkasen auttas parantamaan mielialaa, sillain et joskus on jopa hyviäki päiviä…
joo bentso reflois ei kyl voi syödä… 
mut nyt ei refloi ole… 
Mulla paino vaihdellu rajusti vuosien mittaan. Nykyään enemmän ahmimista pahaan oloon. Ei kiva. Ja lääkäri ei oikein kuuntele mua, tuumaa vaan “et pitää tehdä elämäntaparemontti”, se ei oikein jeesaa kun on tunnesyöppö.
Sit taas ahdistuskausina ei ole meinannu saada mitään kiinteää alas kurkusta. Pitäis ainakin syödä väkisin silloin jotakin vitamiinivalmisteita ja rautaa yms.
Ravintoaineiden puutteilla on merkityksellisiä seurauksia, esim. anemia vaikuttaa lasten kykyyn oppia ja huonontaa älykkyysosamäärää 
mcdougal, oksennaksatsä sormetkurkkuun-meiningil, vai tuleeks ruoka vaan ylös? Mul bentsot nostaa ruokahalua, varsinki nukahtamislääkkeet. Nosti.
no ne vaan tulee ja joskus alkaa oksettaa niin kovasti et on se sormetkurkkuun meininki…
joo en mä tähän kuolemassa ole…pitäisköhän alkaa syömään taas mirtazapiinia ei siit ole mitään muuta hyötyä
kun näkee kivoja unia ja ruoka maistuu hyvälle…
En tarkoittanut, että sinä mcdougal olisit kuolemas syömishäiriöön. Joka vuosi vakavissa tapauksissa niihin kuitenkin tässäkin maassa kuollaan. Siis vakavissa. Ja edelleen olen sitä mieltä, että 10kg/2kk on aikamoinen painonpudotus/putoaminen. Siitä, onko tämä pieneksi paastoksi sanottu huono vai hyvä, en osaa sanoa mittää, kun ei tietoa lähtöpainosta. Mul ei enää oksentelua, mut hiukan lihonut olen, kun treenamiset jääneet vähemmäl; viime viikol alotin, oli tosi raskasta. Eikä kuulu enää otsikon alle, aivan normaalia… 
On ollu syömishäiriöitä mullakin, tosin ei enää niin. Mä en oo nähnyt itseäni oikeastaan KOSKAAN oikean näköisenä peilistä… Vaikka olisin 45kg (oon 160cm pitkä), ni mä näen vain läskiä. Voi vaikuttaa tosi itsekeskeiseltä mut kysyn aina muilta et näytänkö läskiltä vai onko hyvä; tarkotan siis etten tahdo pukeutua liian tiukkoihin vaatteisiin kokooni nähden ja koska en kertakaikkiaan vain näe minkäkokoinen olen, en laita kun löysät vaatteet jos olen vain itse arvioimassa.
Aiemmin nuoruudessa laihdutin ja urheilin & olin syömättä. Jossain vaiheessa oli bulimiaa tai laattasin eka harvemmin ja sit aloin laattaamaan joka ruuan jälkeen ja ku huomasin ½ vuoden päästä että siitä ei pääse eroon, ni pakotin vähemmäl ruokailulla itteni siitä eroon. Mielummin olin syömättä sit ku laattasin niin etten edes tahtonu…
2 kertaa on mutsi opettan uudelleen syömään ku en oo pystyn enää mitää syömää ku vatsalaukku on ollu olematon. En tosin ole uskaltan viikkoa kahta kauempaa olla kokonaan syömättä; sen sijaan ku olin sen 45-48kg (joista jälkimmäinen oli tosi läski silloin ) ni saatoin unohtaa syödä kolmeen päivään mitään; join vain paljon vettä. Nyt ku kattoo valokuvia ni on aivan jättimäinen pää ja muu kroppa on aivan laiha vaikka silloin oli läskiä muka joka paikassa.
Tavallaan oon nyt onnellinen etten enää sairasta sh:tä, mut edelleen oon itsetuhonen joten (anteeks vain niille kel on sh), mielummin olisin sh, ku itsetuhonen. Nyt oon lihonu töihin mennessä ja pudotan painoa; tosin vaa`alla en käy tai masennun aivan älyttömäst; katon vaatteista. Mut vaatekoko suurentunu selkeästi joten oon vähentäny ruuat lähinnä leipään… Ruokaa ku syön ni syön sen puol lautasta salaattia & vihanneksia… Mut se vituttaa oikeest etten koskaan tu näkemään minkänäkönen oikeasti olen, en vain hahmota sitä kokoani. BMI ei must paljo kerro mut PP sä oot sen mukaa ainakin tosi hoikka, ku 21 ois ideaali. Mä oon pahimmillani ollu sen melkein 25 eli melkein ylipainonen pari kesää sit ja siihen en tahdo… Entinen vuokraisäntä joko dokas, juoksi 10/km päiväs tai söi aivan sikanaa. Lopult tappo itsensä. Ikävä asia, mut uskon et kaikki ei tuu koskaan pääsemään kaikista riippuvuuksista eroon, ne kellä sh on ollu tosi paha kärsii lopun ikänsä tarkkailusta… Mä en siitä kärsi koska pystyn syömään jotain todella kaloripitoistakin; kieltämättä rekkaan sen ja usein mainitsenkin asiasta mut… mä silti voin syödä sen ellen kevennä. Ja mul ei oo ikinä virallisest rekattu sh:ta. Oon ollu m-sairaalas mut lähin hanee ennenku lekuri tuli ja 3pv ku siäl olin, ni en syöny mitään koko aikana. Ei sit laitettu ylös koko asiaa vaik alipainonen selkeesti silloinkin olin; en ilmeisest tarpeeks koska oon ollu miekkaris testeis ku BMI on ollu 17+ mut alle 17.5 eikä asiaan puututtu vaik siitä mainittiin et ongelmia syömisen kanssa on… Et pitää varmaan sit olla joku alle 17 et noteerataan nykyterveydenhuollos…
olen sairastanut erimuotoisena syömishäiriötä n. 20 vuotta 
onnistumatta missään vaiheessa parantua. Tai olin ehkä paremmassa kunnossa 10 vuotta sitten toivuttuani anoreksiasta ennen bulimiaan sairastumista. Aloin käyttämään amfetamiiniakin alunperin hillitsemään ruokahalua, mutta aineen tuoma mielihyvä kuitenkin oli jotain, mitä en osannut odottaa, ja ajauduin samalla päihdekierteeseen. Osaan vapautua syömiseen liittyvistä pakkoajatuksista ainoastaan silloin, kuin käytän aineita. Terveydentilani on kärsinyt syömishäiriön seurauksena, mutta sekään ei ole riittänyt pysäyttämään. Olen jotenkin oppinut elämään tämän kanssa, mutta silti haluaisin toisaalta eroon tästä, mutta en osaa.
Hirveän vaikea sanoa velma mitään, koska tiedän, ett kun se pakkomielle on, se on. Onko sun kotikunnas mitään erityistä sh erikoistunutta hoitopaikkaa, vaik avopuolel…? Minusta sh on yksi muoto itsetuhoa… Sil on seurauksia. Aika järkyttynyt olin lukiessani, että aloitit amfetamiinin käytön sh:n takia…Mullahan liikunta auttoi, kuten olen maininnut, kun se oli sellaista, että halusin edistyä lajissa, en pudottaa painoa. Kyl se mulki oli “sekamuotoinen”, bulimiaa, anoreksiaa, ortoreksiaa. Jotakin omaan ruumiiseen kohdistuvaa ehkä vihaa siin on, ainakin kontrollia.