Swantte yrittää raitistua

Nyt on kyllä sellaiset olot ollut, että oksat pois… Voisin pyrkiä muistamaan nää fiilikset loppuelämäni… No mut ainakin vakavoitumista on tapahtunut ja tahtoa raittiuteen… Pyrin alkaa päivittämään tänne tilanteestani mahdollisimman usein… Huh, ei jaksa enää päihteillä ja ei oo kyllä jaksanut pitkään aikaan… No mut voimia kaikille muille “allergisille” … :unamused:

Päivä kerrallaan eteenpäin. Tänään on loppuelämäsi ensimmäinen päivä.

Jep, jatka hyvää duunia. Kirjoittelit toisaalla että pisin raitis pätkäsi on ollut 7 kk. Tiedät siis vanhastaan että pahimmat kankkuset, vieroitusoireet ja muut paskahalvaukset on suht äkisti lusittu. Kovasti voimia, pysy linjoilla!

Joo siis olen nyt hakemassa elämälleni täyskäännöstä, koska vati ei kestä enää…
Vieläkin hieman kaali jumissa, mutta pahin taitaa olla takanapäin… Huomenna lähden rauhoittumaan viikonlopuksi mökille, jonka jälkeen alan tosissaan työskentelemään itseni eteen… Ei tulisi enää pitää mitään takaportteja ja varmasti moni muukin asia sietäisi pohtia ihan ammattilaisten tai toisten toipuvien kanssa. En jaksa uskoa, että minä olisin jotenkin mahdoton tapaus… Ja en varmasti olekkaan… :arrow_right:

No nii… Kolmas päivä ja silmät sumeana… Outoa?? Aamulla kärähti pinna, kun puurolautanen puuroineen tipahti lattialle. Pistin yhden oikean suoran jääkaapin oveen, koska se oli käsittääkseni syyllinen. No muutenkin kiukuttelin naispuoliselle ystävälleni heti aamusta ja sain itseni ja hänet huonolle tuulelle. No joo, on siis perjantai ja kolmas raitis päivä. Mulla on jo käynyt blossit ja bisset mielessä, mut en aio ottaa mitään tänään. Eilen kokeilin Skype-AA-ryhmää ja se oli ihan mielenkiintoinen ja sitä aion kokeilla tänäänkin. Vitjat, on vaan sellainen fiilis, et tästä päivästä ei tule helppo… Parempi lukittautua himaan ja pistää luuri kiinni :slight_smile::slight_smile: no joooo

Tänään on kyllä todella huono päivä. Kaikki värsyttää ja koko elämä tuntuu totaaliselta epäonnistumiselta. Tuntuu jotenkin että ei mulla ole mitään mahdollisuuksia saada tätä elämää kuntoon. Siis olo on jotenkin epätoivoinen. Huh… On siis tosi huono päivä… Varmaan kuuluukin olla!! Mut en aio silti luovuttaa tän raittiuden suhteen, vaikka tuntuu välillä siltä, että pitäis hyppää tosta ikkunasta… :smiling_imp:

Sanoit ettet aio luovuttaa. Mielestäni sinulla on loistava päivä kun pysty pitämään tuon asenteen tiukassa paikassa.

Voimia taisteluun. Sinä käsket, sinä voitat!

No huuhhuh, en olis ikinä uskonut että tämä päivä kääntyisi lopulta hyväksi. Ajatteleppa jos olisin lähtenyt juomaan niihin vitutuksiin ni olis jäänyt tämä hyvä raitis fiilis kokematta… Kiitos AA :smiley:

No joo, tänään onkin jo hieman parempi fiilis. Yöllä näin outoja painajaisia mitkä ahdistivat vielä aamulla herätessäni. Muuten olo kait on ihan hyvä. Fyysinen olo on aika väsynyt , mutta paljon parempi näin kuin esim. darrassa. Joo kyllä mä nyt lähden ihan tosissaan raitistumaan… Toi viimeisin oli ihan liikaa ja ei siellä maailmassa ole enää mitään annettavaa mulle… Pelkkää sekoilua ja tuskaa… Mutta tästä päivästä tulee myös raitis, tapahtui mitä tahansa niin selvinpäin mennään… :sunglasses:

Olen nyt muutamana päivänä vieraillut Skype-AA ryhmässä ja vaikka se ei ihan perinteisen ryhmän veroinen ole niin kyllä sekin ajaa mielestäni asiansa ja sopii minulle tähän hetkeen paremmin kuin hyvin… Tänäänkin kuudelta aion osallistua…

Huomasin juuri sen kuinka lähellä se on. Retkahdus siis. Ei tarvinnut kuin yksi puhelin soitto vanhalta kaverilta niin olin jo melkein valmis luopumaan koko touhusta sen takia, että tää kaveri pyysi mua johonkin räkälään… Tai vaihtoehtoisesti polttaa paukut… Mulla meni varmaan 10 minuutiksi vati ihan sekaisin. Istuin vaan ja mietin, että menenkö vai enkö. Onneksi jäähdyttelin hetken, koska fiilis meni ohi kuitenkin ja nyt tuntuu hyvältä, että en lähtenyt mihinkään. Huh, kyllä se on vaan niin lähellä koko ajan, että ihan hirvittää… No neljäs raitis päivä ja aion nyt kyllä pysyä tämän päivän loppuun asti ihan kiltisti… :neutral_face:

Viikonloppu meni sitten selvinpäin ja nyt olo on jokseenkin “normaali”. Tai no niin normaali kuin se nyt mulla voi olla. Yöllä näin kuitenkin taas painajaisia ja aamulla kiristeli osittain senkin takia. Ja taas sai muut kuulla kunnianasa aivan turhan takia. Onneksi olen oppinut pyytämään edes anteeksi jos olen kiukutellut. On hyvin vaikeata välillä olla ystävällinen jos omat fibat on kovin synkät. No mutta tänään olisi tarkoitus mennä ihan oikeaan AA-ryhmään. Teen siis jotain ylläpitääkseni raittiuttani. Mä olen kyllä kelaillut varmistaa tän raittiuden hankkimalla ne antabukset. Kun nyt vaan sais aikaiseksi. Ollut tää viikko, ettenkö sanoisi aika lötköpötkö…
Mutta ensi viikolle olen jo rakentanut joka päivälle askareita , koska töissä en tällä hetkellä ole. Olisi hyvä yrittää tehdä nyt jotain tässä, ettei jää liikaa vapaa-aikaa ja liikaa tylsistymistä. No mutta joo, kaiken kaikkiaan olot ihan siedettävät ja vaikka tulikin kiukuteltua niin osasin pyytää anteeksi… HUH! :smiling_imp:

Tsemppiä Swantte!

Ei ole helppoa alkutaivalräpiköinti, sen olen itsekin saanut kokea. Päihteiden käytön lopettamisen jälkeen on vähän kuin pallo hukassa: mitä tilalle. Ehkä ei kannata heti alkuunsa mennä suinpäin kaikkeen mukaan, vaan antaa itselleen toipumisrauhaakin. Itselläni täytyy olla jotain tekemistä, mutta sitten taas rajojen pitäminen tekemisen määrässä ei välttämättä ole aina helppoa - siis joko ei mitään tai sitten liian paljon - kumpikaan ei toimi.

Mutta - päivä kerrallaan -

Juu mulla usein on tapana alkaa sitten selvinä jaksoina äheltää kaikenlaista ihan hikihatussa. Urheilu etenkin lähtee helposti lapasesta ja sitten lopulta on ihan katkipoikki. Sellainen kultainen keskitie kaiken suhteen on yllättävän hankala asia. Ja sitten mulla toinen ominaisuus on kalenterieläminen. Eli alan täyttää kalenteriani ihan pakkomielteisesti ja pyrin sitten elämään sen mukaan orjallisesti ja jopa petyn jos en pysy tavoitteissani. Lopulta kun olen urheillut itseni hajalle ja orjallisesti noudattanut kaikkia aikataulujani ja juossut AA-ryhmissä pää kolmantena jalkana niin tulee stoppi ja alkoholi sitten mukaan elämään. Eli hyvin tärkeätä mulle tällä raittiudella olisi saada jonkinlainen rentous tähän tekemiseen. Ja toinen mikä voisi kyllä olla hyvä idea olisi työpaikka. Voisin alkaa jotain puuhastelemaan, koska pian vuosi työttömänä ja elämisen rytmit täysin hukassa ja koko ajan PA… No mut kiitokset kommentistasi…

en sitten mennyt, koska miesten 100m tulee telkkarista… Joutuu tyytymään AA-skyperyhmään…

Elikä tässä on sun prioriteetit ?

Jees. Hemmetin hyvät fiilikset päällä. Ei ole kohmeloa ja energiaa tuntuu riittävän. Olen niin kiitollinen, että selvisin viikonlopusta selvinpäin. Oli kyllä kieltämättä lauantai-iltana aikamoinen vääntö päällä ja meinasin jo lähteä. Onneksi kuitenkin sain rauhoitettua itseni ja en repsahtanut. Myös hyvin tärkeä oli illalla Skype-ryhmä , joka kyllä vei viimeisetkin himot pois. Tänään aloitin päivän työkkäritapaamisella, jos jotain pientä hommaa löytyisi meikäläiselle. No ei kait työkkäristä nyt kukaan töitä löydä, mutta kävin nyt kuitenkin. Tuntuu jotenkin taas ihan ihmiseltä ja ihmiset ilmeisesti tekee töitä. Tai ainakin jotkut. Ihmettelin työkkäritädin antamaa uutta aikaa , joka siis on vasta puolen vuoden päässä. Tässähän voisi lähteä vaikka Intiaan… No joo jos nyt kuitenkin niihin töihin… Hymm… Raittius on iloinen asia … Siis ainaskin tänään… :smiley:

Yksi vaikeimmista asioista, ellei jopa vaikein tässä raitistelussa on se että mä en usko että pystyn mitenkään olemaan tekemisissä ystävieni(kaikilla jonkin asteinen päihdeongelma) kanssa. Mulla jää jäljelle tasan yksi ihminen jolla ei ole päihdeongelmaa. En tunne ketään joka ei vähintään pilveä polttelis ja kaljoja kittailis. Ainakaan tässä alussa en voi heidän kanssaan olla missään tekemisissä, en tiedä voinko koskaan ainakaan samalla tavalla. Aikaisemmat raitisteluyritykseni on kaatunut juuri siihen yksinäisyyteen ja siihen , että olen tietoisesti lähtenyt ottamaan yhteyksiä näihin frendeihin ja hyvin nopeasti se on sitten bongi huulilla tai bisse kädessä. En usko että paluuta entiseen on jos meinaan raittiina pysyä. On myös hyvin hankala tutustua uusiin ihmisiin ja vaikka tutustuisikin niin on usein hyvin vaikeata olla heidän kanssaan…–> sosiaalista jännitystä… Vanhojen kavereideni kanssa olen aina voinut olla rennosti ja oma päihtynyt itseni… toisin sanoen menee aika yksinäiseksi tämä elämä selvänä–> NA/AA tosin on sellaisia paikkoja missä ehkä voikin tutustua ihmisiin, mutta sit tulee taas se sosiaalinen jännitys… No joo , hyvä siitä tulee kun vaan annat itsellesi aikaa ja olet SAATANA selvinpäin :laughing:

AA- tai NA-ryhmissä ei tarvitse jännittää. Saat olla juuri sellainen kuin olet.

Itse en ole vielä kovinkaan pitkään “selvistellyt” mutta kerronpa oman kokemukseni tuohon kaverien kanssa hengailuun: useat (ei kaikki, tosin lähes kaikki) kaverini juovat alkoholia melkein joka viikonloppu. Itse en kuitenkaan halunnut vaihtaa kavereitani sillä ei heissä mitään vikaa olekaan vaikka dokaavat. Jokainen saa tehdä ihan mitä itse haluaa etc. enkä tästä vuoksi halunnut lähteä “vaihtamaan” kavereitani oman ongelmani vuoksi. Aivan. Ongelmahan on minun - ei heidän…eli minun pitää tulla toimeen sen kanssa, että he juovat tai olla tulematta toimeen sen kanssa. Minun päätökseni.

Alussa pidin hieman etäisyyttä kavereihini juuri tuosta retkahdusvaarasta johtuen. Parin-kolmen viikon jälkeen jo rohkaistuin yhdenkin kaverin luokse jossa isompi joukkio nautiskeli olutta ja muita asiaankuuluvia virvokkeita. Pärjäsin “kohtuullisesti”, tosin lähdin kesken kaiken pois kun sain ns. tarpeekseni. Tätä kuviota harjoittelin aina silloin tällöin ja se alkoi menemään paremmin ja paremmin. Olen myös kieltäytynyt menemästä jonnekin jos en tunne olevani tarpeeksi vahva väistääkseni kiusauksia - tosin olen sitten myöhemmin osan näistä toteuttanut kun olen ollut hieman vahvempi. Ainakin mielestäni :wink:

Ongelma on varmaankin melko yleinen alkoholin kanssa läträävien keskuudessa. Itse en edes harkinnut kaveripiirin vaihtoa - jollekin se varmasti on ainoa vaihtoehto. Tärkeintä on kuitenkin olla dokaamatta ja olla oma itsensä. Kyllä se elämä siitä sitten pikku hiljaa asettuu uomiinsa.

Tsemppiä!