Suutarin lapsella ei ole kenkiä.....sanotaan

Moi taas,

Vanha viisaus pätee nyt kohdallani. Lokakuu on ollut alamäkeä pelihimon suhteen. Olen kyllä auttanut ja lohduttanut edelleen mm pelaavia läheisiäni, mutta samalla syöttänyt Ray:n hedemäpelikoneita entistä tiiviimpään tahtiin. Muutenkin olen ollut alavireinen ja laiska. Taukoa on ollut pari kuukautta Valtinkin suhteen. NYT on tehtävä muutos, HETI se on tehtävä ja pantava toimeksi! Siinä taas alku “kenkien hankinnalle” eli sellaiselle vaiheelle, josta olen lipsunut!

Ihmettelen, mikä ruuvi se oikein löystyy itsessä, kun sinne peliluolaan on aina välillä luikahdettava? Vaikka etukäteen jo tietää, ettei siellä ainakaan voitolle jää; sinne vaan on astuttava ja viimeinenkin kolikko laukun pohjalta etsittävä ja upotettava koneeseen. Näin kirjoitettuna homma on todella huvittavaa…ja näin kuitenkin on tullut taas tehtyä! Ei järjen käytöstä tietoakaan…vaikka se olisi ollut tarpeellista. Miksi annan pelihimon voittaa järjen käytön? Tätä asiaa pohdiskelen…Olisiko teillä vastauksia, hyvät vertaiset, omia kokemuksia, mielipiteitä? Joka tapauksessa, häpeän itseäni ja heikkouttani ja kaikista ponnisteluistani huolimatta taas …eli sorruin. :unamused:

:mrgreen:
Kaikissa leffoissa aina joku ongelmapeluri sanoo juuri noin; “Papa needs a new pair of shoes” ja heittää noppaa kasinolla!

Kiitos High Roller mielipiteestäsi sekä erinomaisesta “alaviitteestä”! Siis hard work and clean living :arrow_right: :arrow_right: ja "kengätkin taas löytyvät!

on se jännä juttu tuo pelihimo…vaikka olisit syytänyt pelikoneisiin tai nettikasinolle kaikki omat ja lainatutkin rahat niin silti se pieni ääni päässä käskee laittamaan vielä lisää…
…tai sitten: tämä vielä eikä enempää x 150€
kuka voi oikeasti sanoa olevansa voitolla noista peleistä…? ehkä se joka pelaa vaikka kerran kuukaudessa sen pari kolikkoa mitä nyt sattui taskun pohjalta löytymään…

ei muuta kun kovasti tsemppiä sulle niiden popojen hankintaan! :wink:

Kiitos tuesta mrs. qwerty. Kyllä ne kengät ovat taas löytymään päin! Hyvä opetus skarppaukselle (muiden töppäysten lisäksi) oli saamani parkkisakko; en näet malttanut lähteä ajoissa pelikoneen äärestä. Kivaa saada kommentteja ajatuksilleen. Kyllä vastaukset ovat tärkeitä tukipilareita, voiman lähteitä tällä kuoppaisella tiellä!

Olen taas intensiivisesti harrastanut liikuntaa, opintoja ja opetellut itsehillintää. Olo on ok, mutta…pelihimo on nyt siellä “hattuhyllyllä” ja järki “palautunut” sieltä takaisin…valppaana on kuitenkin oltava. Käytän pelihimosta vertausta “veteen piirretty viiva”; yritän pitää mielessä ja toivon kaikille muillekin pelihimosta kärsiville tasapainoista sisäistä ja ulkoista elämää, silloin viiva vedessäkin pysyy suorana ja elämä hallinnassa. :unamused:

mitäs riuku? oletko saanut itsesi taas järjestykseen? :slight_smile:

Moi mrs. qwerty

Kyllä elämäni on järjestyksessä! En pelaa enkä osta arpoja. USKOIN VIHDOINKIN, ETTÄ OLEN SELLAINEN IHMINEN, JOTA KUTSUTAAN PELIHOLISTIKSI JA SELLAISEN ON OLTAVA ABSOLUTISTI PELIEN SUHTEEN.Nyt olenkin huomannut että 20 e:llä saa yhtä ja toista ruokakaupassa, vaikka Potissa se riitti vain pelin käynnistämiseen. :bulb:

Olet ihanan sosiaalinen ihminen, mrs.qwerty, upeaa, että Sinun kaltaisiasi on!

Moi Kaikki Vertaiset,

Pelit eivät ole enää kiusanneet ja kengät ovat pysyneet jalassa! Tosin kengänpohjat olivat liukkaat ja tuloksena onkin “paketoitu vasen käsi” eli liukastuessani ranne murtui. No, suutaripa laittaa piikit kengän pohjaan ja taas mennään.

Olen tullut entistä vakuuttuneemmaksi, että tämä täydellinen pelaamattomuus on ainoa vaihtoehto kohdallani. Jo arvan osto käynnistää tutkimusten mukaan neurokemiallisen reaktion aivoissa, jota kaltaiseni luonne ei pysty katkaisemaan reaktion alettua. Joten, kuten sanonta kuuluu, suutari pysyköön lestissään!

Kaikille pelitöntä Joulua ja rauhallista yhdessäoloa perheen tai muiden läheisten kanssa! :bulb: :bulb: :bulb:

Moi Kultakaneli,

Kengät ovat edelleen tiukasti jalassa! Tänne palstalle klikkaaminen ja muiden status quo:n seuranta vaikuttaa erittäin myöteisesti kenkien jalassa pysymiseen. 55 pv pelaamattomuutta!

Tulin todella iloiseksi, Kultakaneli, että muistit minua. Se lämmitti mieltäni kovasti ja oma saavutuksesi, sylillinen tulppaaneja (jotka ovat nyt kauneimmillaan) siitä, kannustaa minua ja myös muita ponnistelemaan tällä pelaamattomuuden haasteellisella tiellä. KIITOS sinulle. Tsemppiä jatkoon!

Sitten pätkä runostani “Päätös”: Päätös on päättyminen. Jokin loppuu, jokin alkaa. Kiertokulkua, sitähän se elämä on. …Jos jotain todella hauaa, sen saavuttaa. Näin sanotaan. Kysynkin, haluanko todella vai haluanko vain tietyissä tilanteissa?..Päätökseen liittyy ratkaisu, uusi elämänsuunta…

Tässä muutama katkelma. Innostuin koskettavasta runosta viestissäsi laittamaan mukaan hajakohtia runostani liittyen pelaamattomuuspäätökseeni. :slight_smile:

Moikka,

Tilannetiedotusta: Kenkävarastoani on jälleen täydennetty! Kitkapohjakengät odottavat vuoroaan. Kitkahan hidastaa menoa joka suhteessa, mikä elämäntilanteessani on aivan paikallaan mm. murtuneen käden (jo kahdesti leikattu: luunpäät tuntuvat olevan liikekannalla eivätkä pysy paikoillaan) ja pelaamattomuuspäätöksen kannalta. Tosin eipä pelit ole juuri mieltäni vaivanneetkaan. Juuri on alkanut 60. pelaamaton päivä! “Suutarin lapsi” lähtee luottavaisin, mutta nöyrin mielin uuteen päivään. Ikuisena pessimistinä otan (varmuuden vuoksi) ne uudet kitkakengätkin liukuestekenkien lisäksi käyttöön. Ja hitaasti edeten hyvä tulee… :slight_smile:

Iltaa tupaan Riuku!

Kiitos kauniista sanoistasi. Sinun kirjoittamassa runossa( tai pätkissä siitä, kuten kirjoitit) on paljon syvyyttä ja jotain mikä liikauttaa mieltä. Monta totuudellista sanomaa nivottuna yhteen.
Luin koko viestisi useampaan kertaan.

Iloitsen kovasti pelaamattomuudestasi, se on mahtavaa! Kohta 10 viikkoa täynnä! Ihan todella hieno tilanne sinulla. Kovasti rohkeutta jatkaa yhteisellä taipaleellamme!!!

Sinulla on myös eräs hyvin kaunis piirre, mitä ihailen…kannustat toisia, jaat tietoasi, tunteitasi, kokemuksiasi ja voimiasi. Mielestäni jos itse saa jotain arvokasta, sen arvo tuplaantuu kun jakaa sen toisten kanssa.

Kenkien on hyvä olla tukevat, jos kerran ne jalkaansa saa. Ettei tule tunnetta kaatumisesta, kompuroinnista niin on hyvä laittaa kitkat tai nastat alle. Se on sitten eri asia jos jarrut jäätyy, kuten minulle kävi autoni kanssa…ja taisi käydä myös itseni kanssa. Tänään molemmat ovat sulaneet ja matka jatkuu. Välillä on ehkä hyvä pysähtyäkkin ja jos ei itse sitä tajua, niinkuin minulle kävi, niin sitten pysäytetään.
On hyvä oppia kestämään pettymyksiä jotta kestää hyviäkin asioita.

Pelaamattomuus on meille pelureille ensiarvoisen tärkeää. Pidetään kiinni siitä kynsin ja hampain, koska se on ainoa tie vapauteen.

Terveisin Kultakaneli

Moi taas,

Kovasti jumpataan ja liikutaan, että tuo “räpylä” tuosta kuntoutuisi! Kengät tuntuvat edelleen erittäin mukavilta ja pysyvät tiukasti jalassa.

Kultakaneli, kiitos kauniista sanoistasi.Tippa tuli silmän lukiessa. Olet kannustava esimerkki niin “sanoissa kuin teoissa” meille kanssakamppailijoille!

Kirjoittelen parhaillaan taidehistorian alaan kuuluvaa esseetä, mikä kyllä pitää ajatukset kaukana pelimaailmasta! Sen sijaan taiteen maailma avautuu ja samalla uusi harrastukseni täyttää sopivasti aikaisemmin peliautomaattien perässä juoksemiseen käyttämäni ajan. Mahtava tunne, kun päsee sisälle (pikkuhiljaa) aivan uuteen asiaan.

:smiley: Moikka,

Kaivoin pitkästä aikaa esille tämän ketjun. Tässä on käyty " ns. jaakobin painia" itsensä ja hyvien ja pahojen tapojensa kanssa. Pelaaminen ei kuulu ohjelmaani missään muodossa, poikkeus joskus tikanheittoa, shakkia ja dominoa kumppanini kanssa(ei rahapelejä). Ja paljon muuta onkin tullut tilalle, tuntuu, että alkaa pursuta energiaa näin kevään edistyessä. liikuntaa eri muodoissaan, kuten kuntopyörä, juoksu, jumppa,puntit, jumppakeppi, lannevanne, kuuluu ohjelmaan. Tarkoituksena pudottaa pari kiloa, jotka kertyivät rannemurtuman aikaan. Myös suklaan syöntiä, suurin herkkuni, olen vähän rajoittanut! Kesällä on tarkoitus osallistua muutamaan kuntokymppiin tai neljännesmaratoniin. Pari kuukautta olen vetänyt kunto-ohjelmaani ja tuloksiakin on alkanut näkyä. Ja se jos mikä, onkin mieltä virkistävää ja kokee taas hallitsevansa tällä sektorilla omaa käyttäytymistään.
Kaikenkaikkiaan, “valoa on tunnelissani” tällä erää. Itsensä kevätsiivous on terapeuttista ja edelleen pätee ikivanha viisaus “terve sielu terveessä ruumiissa”.

:smiley: Moikka,

Olen pysynyt “ruodussa”! Päiviä en laske, vaan tärkeintä on mielen tasapaino. Silloin on olo rauhallinen, järki toimii eikä pelaamishalu pääse “iholle”, kuten nykyisin on tapana sanoa. Lämmin ja aurinkoinen sää ja kevään tuoksu karkoittavat viimeisetkin synkät ajatukset. Tylsä, tapahtumaköyhä oleminen tekee minut levottomaksi ja saa helposti etsimään pelikoneen. Kevät on minusta paras vuodenaika, koska luonnossa kaikki menee eteenpäin juhannukseen saakka.

Kovasti olen vuodesta 2009 lähtien täällä Valtissa ahkeroinut purkamalla tuntojani. Kannustusta ja hyviä ideoita pelaamattomuuteen olen saanut ja ennen kaikkea monenlaisia mielipiteitä on esitetty. Kiitos niistä ja toivottavasti niitä tulee lisääkin. Ah, mikä rikkaus on, että olemme erilaisia! Jokainen meistä on tärkeä ja ainutlaatuinen ihminen ja jokaisen mielipide on tärkeä. Nyt taitaa mennä filosofoinniksi, lisään kuitenkin; Sanomme “kohtuus kaikessa” eli filosofi Aristoteleen mukaan keskiväli on paras. Siinä on hyvä ohje vapun viettoon ja sopii muulloinkin käytettäväksi. Sanoisin, että helpommin sanottu kuin tehty" ainakin minunkaltaiseni joko tai -ihmisen kohdalla, mutta olkoon tavoite; tavoitteethan ne tekevät elämän mielenkiintoiseksi. :bulb:

ei ole maailmassa enää juurikaan rehellisiä ihmisiä enkä kyllä ihmettelekkään. rehellinen ei pärjää.

riuku oletko sinä rehellinen ihminen etkä valehtele?

Tuohon mielen tasapainoon tässä on pyrittävä. Itseäni pelottavat kaikenlaiset vastoinkäymiset ja ns. “huonot päivät”, tällöin on riski hyvin suuri, että alkaisi tehdä mieli pelata. Tästä vaan syntyy helposti kierre. Yrittelin tuossa päästä terveyskeskuksen psykologinkin puheille. Taisi olla maaliskuun alussa, mitään ei ole siitäkään kuulunut. Oli kuulemma silloin pitkä jonotuslista aikojen saamiselle. Eli se siitä ammattiavun saamisesta Suomessa. Pitäisi kai antaa itsestään tosi sekopäinen kuva, että sinne pääsisi jonon ohitse.

[quote=“jani kysyi, riuku” oletko sinä rehellinen ihminen etkä valehtele?[/quote]
Moi jani,

Esitit tärkeän, mutta vaikean kysymyksen. Vastaan, että pelaaminen teki minusta valehtelijan. En rohjennut kertoa, missä olin ollut useita tunteja, joskus koko päivän. Toinen asia, jota häpesin, oli rahojen tuhlaus. Vaikka rahat olivat omiani (pelaava elämänkumppanini vuodesta 1992 on jo toista kertaa ulosotossa ja työtön, joten olen avoperheemme taloudenhotaja ja pankkiiri), häpeän tunne pelaamisheikkoudestani oli valtava. Hain apua ja sainkin. mutta vuodesta 2009 lähtien olen taistellut kolikkpelien lumoa vastaan. Perusarvoni, jotka opin jo kotona, ovat rehellisyys, oikeudenmukaisuus ja toisen kunnioittaminen. Nyt, pelihalujen vähettyä, pidän itseäni rehellisenä ja toivoisin, etten enää syöksy pelimaailmaan niin syvälle, että alan taas valehdella.

Moikka dokogambler,

Oletko jo ottanut yhteyttä paikkakuntasi A-klinikkaan.Siellä on peliongelmaisiin erikoistunut terapeutti ja koko hoito on maksuton. Ray maksaa hoidon eli näin saat takaisin “ray:lle antamiasi rahoja”. Sain sieltä vuoden hoidon ja kaikinpuolin asiantuntevan ratkaisukeskeisen terapian. Ihan sama juttu täällä, huonot päivät ovat tosi huono juttu, koska kaikki vituttaa, on helppo sortua pelaamaan “toivossa voitosta”. Järkeähän huonona päivänä ei käytä, se on vapaalla. Tietäähän sen, miten silloin käy! Se on koettu monesti. Siispä ollessani levoton, harmistunut tai “koko maailma kaatuu niskaan”-tunteen vaivaama istun lattialle rauhaiseen nurkkaan, laitan rauhallista instrumentaalimusiikkia soimaan, hengitän syvään silmät kiinni muutamia kertoja ja pikkuhiljaa olo alkaa tuntua paremmalta; kun sininen väri tai valkoinenkin käy, huomaan mieleni rauhoittuneen. Katselen näköaloja vielä jonkin aikaa, kunnes avaan silmäni. Meditoinniksi tätä on kutsuttu. Luulin aluksi “huu-haa”-jutuksi, mutta ei ole. Olen testannut monesti. Kokeilepa. :bulb:

Moikka Kaikille ja Hauskaa Vappua!

Pelaamattomuuta on nyt ollut taas pitemmän aikaa. Välillä löysin netistä itselleni aiemmin tuntemattomia hedelmäpelejä ja tietysti kokeilin. Aamuyöllä, pidän valvomisesta ja pakotettuna työstä vapaalle oikeanpuolen lievän halvaantumisen vuoksi (olin potilastyössä) valvominen on mahdollista eikä suinkaan unihäiriöistä johtuvaa, helposti sortuu pelaaman ikäänkuin oma kontrolli ei enää jaksaisi toimia, vaan haluaisi nukkumaan. Tuhlattuani muutaman satasen kysyin itseltäni, miksi tein taas tämän? Jouduin taas huomaaman, että en pysty “lopettamaan pelaamista kuten olin ajatellut”, joten olen ilmoittanut firmoille olevani peliongelmainen ja saanut lennossa tiedon “pelitilini ikuisesta sulkemisesta”, kuten olin pyytänytkin. Muutakaan yheydenottoa niiden pelifirmojen taholta ei enää ole tullut. Juuri, kertomalla “olevansa peliongelmainen”, jonka neuvon sainkin joltain Valtin vertaiselta, voi estää itseään syöksymästä suurin taloudellisiin vaikeuksiin. :bulb:

kaarlosimojoki kuinkahan monta persoonallisuutta sinulla mahtaakaan olla?

hankkisit itsellesi apua…