Suurkuluttajan muuttunut luonne

Hei kaikille kohtalotovereille.

Olen ollut mieheni kanssa yhdessä parikymppisestä lähtien, nyt olemme nelikymppisiä. Meillä on omistusasunto keskeneräisine remontteineen ja miehellä työpaikkakunnalla pieni vuokra-asunto. Lapsia ei ole, onneksi. Vuosiin mahtuu muutama ero miehen alkoholinkäytön takia. Aluksi riekuimme baareissa yhdessä viikonloppuisin, sittemmin hän alkoi käydä niissä yksinään. Sain sen baareilun melkeinpä loppumaan vasta viime vuosina anelulla, uhkailulla ja miltei päätymällä eroon. Nykyään mies ottaa viikonloppuisin kotona, mutta juo arkiviikolla työpaikkakunnallaan. Viimeiset kuukaudet mies on ollut humalassa miltei päivittäin. Tai joka päivä, en tiedä.

Viikonloppuisin kotiin tullessaan mies on jo valmiiksi ärtynyt, tiuskiva, ylikriittinen ja kertoo syitä, miksi tänäkin viikonloppuna pitää juoda eikä voi kotona tehdä juuri mitään. Menen mukaan viikonloppukännäilyyn lähinnä siksi, että en kestä katsella hänen juopotteluaan selvinpäin. Tämäkin kyllästyttää minua. Harvemmin minulla edes tekee mieli juoda. En voi pyytää miestäni tekemään mitään kotona koska saan heti loukkaantuneen syytösryöpyn niskaan ja jos hän joskus jotain pientä suostuukin tekemään, hän tekee sen kiroilemalla ja vittuilemalla päälle. Tämä ei ole hänen todellinen luonteensa. Hän tapasi olla auttavainen, iloinen ja puuhasteli mielellään kanssani vaikka mitä.

Olen henkisesti nääntynyt. Viikonloppuisin odotan vain, milloin tämä vieras ja arvaamaton mies lähtee takaisin työpaikkakunnalleen. Olen muuttunut ilottomaksi ja pinna palaa herkästi. Haamuilen mykkänä sohvan nurkassa enkä voi tehdä kotona mitään, koska mies luulee minun puuhasteluni olevan suoraa vittuilua häntä kohtaan ja syöksyy ottamaan minulta työkalut (tai joskus jopa likaiset astiat, kun täytän astiskonetta) käsistä “Anna kun minä!” tai “miksi tätä nyt piti ruveta tekemään, mähän sanoin että haluan rentoutua”. Emme ole aikoihin tehneet mitään yhdessä TV:n tuijottelua lukuunottamatta. Lauantaiaamuisin pitää alkaa pohjustamaan uutta känniä voivottelemalla pääkipua tai kiukuttelemalla jostain syystä ja poks, kaljatölkki on taas auki.

Tänään mies lupasi jälleen kerran vähentää tai jopa lopettaa arkiviikolla juomisen. Se kun ei oikein riitä. Olen kuullut näitä lupauksia satoja kertoja. Ehdotin A-klinikalla käymistä, mutta mies vakuutteli pystyvänsä hoitamaan ongelman yksin. Nii-in, onhan se onnistunut monta monituista kertaa jo aiemminkin :unamused: Lisäpaineita aiheuttaa miehen pian alkava kesäloma. Pitäähän sitä nyt kesälomalla ottaa, helvetti soikoon. Olen kohtuuton, jos pyydän häntä rajoittamaan juomista vain yhteen kertaan viikossa KESÄLOMALLA. Viinamäärästä päätellen hänellä on ollut yhtä kesälomaa jo monta kuukautta.

En ole varmaan auttanut asiaa naljailemalla “voi kun olisi mies talossa” ja korostamalla hänen saamattomuuttaan joka käänteessä. Olen vaan niin saatanan vihainen, että en jaksa aina pitää suutani kiinni. Tämä taas ruokkii miehen juomahaluja. Juopuneesta suusta saan kuulla olevani syyllinen juomiseen, selvinpäin mies ei sentään ole minua syytellyt.

Olen huolissani hänen terveydestään. Korkea verenpaine ja uniapnea liiallisen alkoholinkäytön kanssa voi olla tappava yhdistelmä. Jo ilman noita sairauksiakin nuo alkomäärät ovat terveydelle haitallisia.

Olemme olleet aikeissa kunnostaa tämän asunnon myyntiä varten ja ostaa remonttikohteen läheltä miehen työpaikkaa uudeksi kodiksemme. Olen jo vihjaillut ja vittuillut miehelleni, että en jaksa tehdä kaikkea yksin eikä välimme ole mitkään maailman parhaat. Olen äärettömän surullinen, koska rakastan miestäni mutta eihän tätä tilannetta kestä kukaan. Suhteessamme on alusta asti ollut kolmas pyörä, alkoholi. Se näyttää vievän jo paikkani puolisona.

Alkoholi on muuttanut miehen luonteen. Tähän mieheen en rakastunut ja tätä miestä en halua :frowning:

Moi. Hyvä kun avauduit tänne. Täällä tosiaan löytyy kohtalotovereita, ja saat vertaistukea.

En lähde neuvomaan koska ei ole siihen rahkeita, mutta kirjoituksesi perusteella sinun, kuten meidän kaikkien alkoholistin läheisten pitäisi alkaa keskittyä oman itsesi hoitamiseen. Olet sen jo aloittanutkin koska kirjoitit tänne, hyvä sinä. Minua on auttanut kun olen tietoisesti alkanut tehdä asioita mitkä tuottavat iloa. Ihan pieniä, muille merkityksettömiä asioita mutta jotka antavat mulle tietoisuuden siitä että olen olemassa omana itsenäni, arvokkaana, tärkeänä ihmisenä. Uskon ja toivon että pikkuhiljaa saan voimaa tehdä tarvittavia päätöksiä suuntaan tai toiseen.

Onko kukaan koskaan saanut puolisoaan raitistumaan ilman että tämä itse tahtoo muutosta? Ilmoittautukoon heti tänne. Sinäkään et siili valitettavasti voi parantaa alkoholin sairastuttamaa miestäsi. Se, raitistumistaistelu on miehesi ikioma hänen päättäessään siihen ryhtyä. Toivottavasti mies tajuaisi pian, kun olet vielä siinä rinnalla. Silloinhan sinä voisit häntä siinä taistelussa tukea. Samaa valaistumista toivon omalta mieheltäni, mutta saa nähdä miten meidän käy…

Parhaiten autat hoitamalla itseäsi. Kirjoita tänne ihmeessä tuntojasi jos se auttaa.

Voimia!!!

Kylläpä nauroin tuon vattuileva siili- nimimerkin ansiosta,niin kuvaava! kiroileva siili ekana mieleen tuli. Unettomana täällä sivuilla pyörin ja mietin miten yöunet kuntoon saisin taas :question: