Suunta vain alaspäin?

Kun vielä tietäisi, mistä aloittaisi… Nelisen vuotta sitten tapasin ihanan miehen, joka on tällä hetkellä aviopuolisoni. Jo tuolloin kiinnitin huomion, aika ajoin runsaaseen alkoholinkäyttöön. Mm. vapaapäivinä. No, sitten mentiin pari vuotta sitten naimisiin ja kohta olin raskaana. Saatiin kuulla odottavamme kaksosia. Aikaisemmasta liitosta minulla yksi lapsi ja miehellä kaksi lasta. Tällä hetkellä asutaan kaikki saman katon alla. Miehen lapset näkevät äitiään n.2vkonl/kk. Minun lapsi ei näe isäänsä, isän omavalinta… narsisti ym…

Mutta, se tosi asia on, että mieheni on alkoholisti. Itse ei sitä myönnä… tai sanoo, että ei häntä voi minnekään katkolle viedä kun pystyy olemaan juomatta… ehkä n.viikon, tämä minun näkemys ja kokemus…
Mieheni tekee vuorotyötä ja töitä on kuusi ja vapaita neljä… no, kun vapaa koittaa niin juodaan ekana iltana, tokana ja välillä jopa kolmantena. Suunta on vain alaspäin, vaikka itse väittää vähentäneen… no, pieni totuus ehkä onkin siinä että ei ole juonut aikoihin aamu-ilta työ välillä… Vapailla menee komeasti puolenlitran viinapullo, pullo jotakin toista väkevaa ja kaljaa salkku…
Meillä on käynyt perhetyöntekijä auttamassa minua koululaisten kanssa ja kaksosten hoidossa. Vappuna, minulla paloi ihan hermo… Oltiin suunniteltu, että mennään aattona lasten kanssa vapputapahtumaan. Mieheni äidilleen puhelimessa:“mennään vapputapahtumaan pliipaplaapa…” minä olin aivan varma, että mennään… Mies meni käymään kaupassa ja minä odotin kotona lasten kanssa että nyt sinne mennään… Ja höpöhöpö, turhaan edes kuvittelin. Mies tuli kaupasta ja sanoi, että ei ole lähdössä mihinkään… pitäähän jonkun valmistella illaksi grillattavaa. Tosiasia oli, että hän joi ja laittoi ruokaa. Isoin lapsi katsoi kaksosia…
Mulla meni yöllä aivan hermo ja annoin tulla Kaiken, mitä vaan voin sanoa… Itse ei ongelmaansa tajua, koska hänhän ei ole koskaan jättynyt mitään tekemättä juomisen takia, on hyvä isä lapsilleen, käy töissä ym…

Vapun jälkeen ollut yhtä helvettiä… Mykkäkoulua n.2vkoa… Vihainen minulle. Minä olin siinä vaiheessa niin ahdistunut, että kerroin meidän perhetyöntekijälle tilanteestamme ja kaikista muista vaikeuksista… Hän oli ihan kauhuissaan… Koska oli luullut että meillä kaikki hyvin. Miestäni edellytetään osallistumaan perhetyöhön, joka ei vielä ole lastensuojelun alaista… kesänlopussa muutama käynti ja palaveri, jos ei näihin osallistu niin tulee lastensuojeluilmoitus ja hoitoo ohjaus… Minulle sanoi, että jos hänet laitetaan selkaseinää vasten, niin kyllä hän sieltä jotenkin luikertelee pois…
Olen kertonut asiasta äidilleni, ja tämä on miehelleni jotain aivan kauheaa… Kasvot on menettäny ym…
Lapseni tuli tänään mummolasta ja sanoi, kaljat jää kaapissa nähtyään… että hyi, ei saa juoda kaljaa. Pitää juoda maitoa tai vettä… Tästäkö mieheni suivaantui, sanoi että pitää sitten alkaa katselemaan linja-auto aikatauluja… Ja niin se lähti, ryyppäämään… Tosin meni omalla autolla jonnekin, kysyin tuletko huomenna takaisin? Ei tiennyt. Sunnuntaina olisi lomalle lähtö lasten kanssa… Lähti sen takia, että kotona ei hyvä olla ku ei voi olla niinkuin haluaa… Juoda kaljaa siis.
Olen kertonut myös miehen isälle ja vaimolle ja ystävälleni… Miehen isä ja äitipuoli tietävät, sanoivat, että ovat tienneet asian. Ovatkin ihmetelleen miksi mieheni nukkuu vapaapäivinä puolillepäivin… ja kuulevat äänestä kun jotakin otettu…
Viime viikonloppuna oli pe-su moottoripyörä kokoontumisessa ryyppäämässä… la soitti ja sanoi, että laittaa korviksen… oli laittanut,kuulemma sen takia että itsetuntonousee tai itsemurha jos ei korvista laita…
Joi kotona vielä su iltana ja maanantaina… “kuivaväli” oli ti-to. Tänään joi iltapvällä yhden lonkeron… Kuivalla päällä ollessaan täysi vittupää, mua haukkuu ja mollaa. Olen sanonut, että voisi enemmän hoitaa kaksosia. Nyt on sitä tehnytkin, ylikorostetusti. Eilen komensi minut tekemään miesten töitä, kun hänen pitää katsoa lapsia…

Juhannustakin miettii, että ei voi kotona juoda… voi kauheaa.

Mutta tässäpä ensialkuun tärkeimmät… Avioerollakin uhkasi, kun ajoi ensin minut lapsineni pois kotoa, jotta sai juoda… mutta sen on nyt perunut, tosin välillä tuntuu että mitäpä sekään haittaisi…

Toivottavasti saatte selvää tästä sepostuksesta. Mitä minun kannattaa tehdä?

Hei Murmeli!
Olen pikaisesti käväisemässä tietokoneella, mutta haluan toivottaa sinulle voimia. On hyvä asia, että olet alkanut kertoa asiasta, perhetyöntekijälle, miehen omaisille, ystäville… Kokoa itsellesi tukiverkostoa, tarvitset tukea ja apua jotta jaksat, ja saat vähitellen muutosta tilanteeseesi.

Tällaisenaan ei vaikuta tasa-arvoiselta perhe-elämältä, ja juomamäärät ovat aikamoisia niin parisuhteen kuin lapsiperheenkin kannalta ajateltuna. Vaikka et tekisi vielä mitään päätöksiä suuntaan tai toiseen, yritä ottaa selvää erilaisista asioista. Vaikka ei vielä voisi ennustaa, tasaantuuko tilanteenne, vai paheneeko, tee jonkinlainen suunnitelma eri tilanteiden varalle. Mitä toimenpiteitä tarvitaan, keihin pitää olla yhteydessä, mistä voi saada apua ja tukea. Tee toimenpiteitä, jotka turvaavat elämääsi, esimerkiksi raha-asiat. Jos tienne eroaisivat, että sinulla olisi jonkinlainen oma taloudellinen turva. Jos jatkatte yhdessä, siitä talouden turvaamisestahan ei ole silloinkaan haittaa.

En kehota hätiköimään, mutta en liioin sietämään epätyydyttävää tilannetta loputtomiin. Tiedät itse tilanteesi, ja rajasi parhaiten, ja sinun on itse saatava selville, mikä tilanteessasi olisi parasta. Mutta älä epäröi hakea apua ja ottaa selvää. On hyvä että olet aloittanut kulissien kaatamisen, ethän ole vastuussa miehesi toimista, mutta itsestäsi ja lapsistasi olet vastuussa. Ymmärrän kyllä, että parisuhteessa haluaa kantaa vastuuta myös kumppanista ja hänen “kohtalostaan” välittää. Olenhan itsekin jäänyt “roikkumaan” avioliittoon alkoholistimiehen kanssa, joten eipä minusta ole neuvonantajaksi :slight_smile: Mutta nykyisellään elämäsi vaikuttaa sellaiselta, että onhan siihen tultava muutos, tavalla tai toisella, ajattelisin…

Täällä voit purkaa tuntojasi ja peilata meidän kohtalotoverien tilanteisiin. Toivottavasti meidän muiden kokemuksista on apua, minustakin vaikkapa “varoittavana esimerkkinä” :slight_smile:

Muista, sinä ja lapsesi olette tärkeitä. Teidän hyvinvointinne on tärkeää! Tsemppiä!

Kiitos kannustuksesta Rinalda. Lomareissu lasten kanssa meni hyvin,ukko ei juonu pisaraakaan ja käyttäytyi muutenkin perheen isänlailla… mutta kun juhannusaatto koitti… aukesi olut jos toinen. Salmarikossua puolipulloa. Poikani 7v illalla sille,Miksi nyt juot noin paljon? Ja lapset yhdessä tuumin sanoivat että taidat olla humalassa… Siitä lähtikin piru irti,kun lapsetkin jo tietävät… Niinkuin eivät olisi jo aikaisemmin huomanneet… Mulle haistatti vitut ja lähti nukkumaan. Itse vietin lasten kanssa aikaa ja meillä oli oikein mukavaa :wink: Kun oma nukkumaan meno koitti,haistatteli ja sanoi että olen tehnyt elämäni suurimman virheen kun olen asioista kertonut… Sormus lensi nurkkaan ja minulta yritti väkisin repiä myös… En puhunut mitään. Tänään oli sitten kun mitään ei olisi tapahtunut, lapsille oli niin lässynlässyn,mua piikitteli… Ja juomaa meni!Illalla lähti kaverille ryyppään. Lapset suruissaan kun ei pitänyt lupauksiaan… Olen vaan niin voimaton,että en tiedä miten jaksaa. Pakko alkaa suunnittelemaan omaa elämää ja lasten. Miehen aikaisemmasta liitosta olevien lasten tulevaisuudesta,minä en voi päättää tai siihen vaikuttaa.Se surettaa…

Tsemppiä, Murmeli83.

Kertomuksesi olisi voinut olla minun läppäriltäni tullutta tekstiä, niin samankaltaisia kokemuksia itselläni on takana. Jopa se, että perheen isän juodessa isompi sisarus joutuu ottamaan harteilleen “aikuisen” roolin ja huolehtimaan pienemmistään.

Itse jaksoin kosteassa parisuhteessa viisitoista vuotta. Alussa oli pitkiäkin jaksoja ilman alkoholia, parin kuukauden raivoraittius katkesi kerta kerralta pidempään juomaputkeen. Sykli juomaputkien välillä vain lyheni ajan myötä ja kuivat kaudet lyhenivät. Lopulta mukaan tulivat väkivalta niin henkisenä (jokapäiväistä>) kuin myös fyysisenäkin. Myös lasten henkinen jaksaminen alkoi olla rajamailla. Vanhin lapseni sairastui vakavaan masennukseen 11-vuotiaana, sillä joutui ottamaan pienemmistä sisaruksistaan liikaa vastuuta liian nuorena kun isä makasi sohvalla sammuneena jo alkuiltapäivästä ja itse olin töissä iltakahdeksaan.

Viimeisinä parisuhteen aikoina kuukaudessa saattoi olla pari vesiselvää päivää. Kaikki vapaa-ajat siippa joi, töiden jälkeen avattiin tölkki jo lähikaupan pihassa ennen kotiintuloa. Viimeiset ryypyt hörittiin aamuyöllä kun seuraavana päivänä työt alkoivat vasta puoliltapäivin. Raahasin ryömintäkuntoista miestä milloin autotallista, milloin sohvalta tai lumipenkasta sänkyyn ja vahdin että nukahti. Vasta sen jälkeen uskalsin itse käydä nukkumaan kun tiesin, ettei ole enää pelkoa siitä että sytyttäisi jälleen kerran sammuneena tupakalla kodin tuleen. Joskus nukuin vain parin tunnin yöunia.

Lopulta ammattiauttaja melkein käski minua muuttamaan lasten kanssa pois yhteisestä kodista, etten hajoaisi palasiksi henkisesti. Olemme nyt asuneet erillämme muutamia kuukausia ja ainakin lasten kannalta ratkaisu on ollut oikea. Psyykkiset ongelmat ja pelkotilat ovat rauhoittuneen kotielämän vuoksi vähentyneet, itsekin voin nyt henkisesti paljon paremmin. Exän kanssa olemme puheväleissä silloin kun hän on selvin päin. Kun hänellä on putki päällä, puhelinhäiriköinti on jatkuvaa. Silti elämämme on erossa parempaa.

Mieti tarkoin perhe-elämäänne myös lastenne näkökulmasta. Jos miehesi juominen aiheuttaa lapsissa pelkotiloja tai ahdistusta (tai jopa aggressiivisuutta), suosittelen ammattiauttajan kanssa käytäviä keskusteluja. Ne saattavat asettaa asiat erilaiseen tärkeysjärjestykseen… Meidän perheemme tulee käymään terapiassa vielä kauan. :frowning: .

Oli tulevaisuutenne millainen tahansa, toivon Sinulle voimaa ja jaksamista. Kumpaakin tulet tarvitsemaan. Miestäsi et pysty raitistamaan, sen päätöksen hän joutuu tekemään itse. …Ja päätökseen saattaa kulua vuosia.

Sama ralli jatkuu… Toivoisi,että mies tulisi järkiin…mutta turha toivo on. Itse olen vanhemmilla käymässä omien lasten kanssa. Mies ollut eilen juopottelemassa aamu vuoron jälkeen ja menee iltavuoron jälkeen myös… Kysyi tänään muka lupaa,laitoin vaan, että oma on asiasi.Eniten säälittää miehen 14v poika,joka ollut äitinsä luona toistavkoa ja varmasti ois kaivannut yhteistä aikaa isän kanssa…mut ei,viina menee edelle. Mies luulee,että kaikki asiat olen antanut Anteeksi. En ole. Lapsien parasta ajateltava, että olisinko taas niin rohkea että sanon asiat suoraan elokuisessa perhetyön palaverissa? Kerron,miten asiat ovat. Pelottaa vaan se,mikä sota siitä nousee. Asiat ei ole parempaan suuntaan menossa, vaikka nyt paremmin on mennytkin…

Tervehdys täältä perhehelvetistä…sitä se tosiaan on. Tai olisiko se “parisuhde” helvetti parempi sana :smiley: Paljon olen muiden juttuja lukenut ja viisastunut niistä… Täällä mies ollut nyt muutaman viikon selvinpäin. Noh,vittuilua ja piikittelyä on saanut kestää senkin edestä. Pakko olla nyt ilman viinaa,kun lastensuojelu ilmoitus tehty. Sossujen yhteydenottoa odotellessa… “Eihän häntä lapset pelkää,kun juo”…ei ehkä suoranaisesti,mutta käyttäytyvät erilailla…“minähän olen rento ja hyväntuulinen silloin,enkä missään örvellys humalassa. .” Juopon puolustus puhetta vaan… Kuunalussa oli 10pvää vapaalla ja niistä 3 selvää päivää.Tosin näin,että ois tehny nuina kolmenakin mieli… 10 pvän lopussa Kännissä myönsi ongelmansa? Sanoi että on alkoholisti,mutta nyt jos kysyisi niin vastaus olisi varmasti toinen. Itse ajattelin hetken seurailla,mitä muutoksia lastensuojelu tuo… Ainakin hoitoon ohjaus miehelle, se on tulossa… Jotenkin tuntuu, että miksi sitä alentuu olemaan roskakorina… Toisaalta haluaisin lähteä,mutta mistä siihen voima?
Pakko tässä on nyt lasten takia vaan jaksaa. Mies sanoi,että hän ei aio kotitöihin osallistua, kun sen tempun menin tekemään,että HÄNESTÄ tein lastensuojeluilmoituksen… Niin,minä en sitä ilmoitusta tehnyt,vaan alan ammattilaiset… ja lapsista tekivät. Mutta kyllä se päivä paistaa vielä risukasaankin :smiley: Onneksi olen saanut jutella ihanille ihmisille asioista, jotka on sanoneet että oikein teen. Ja niin mä teenkin,välillä vaan usko horjuu ja mietin,kuvittelenko kaiken?

Hei, olen taustalta seurannut useiden juttuja pitemmän aikaa. En ole vaan saanut aikaiseksi kirjoitella mitään. Mutta paljon tukea olen saanut. Meidän tilanteesta sitten: syksyllä tuli siis se lastensuojelu ilmoitus, jonka tuloksena oli se että ei ollut tarvetta miestä ohjata hoitoon, koska pystyi vähentämään ja kontrolloimaan juomistaan tuon 3kk lastensuojelu tarpeen selvityksen aikana. Tämän selvityksen jälkeen miehen lapset alkoivat kulkea vuoroviikoin meillä ja oman äidin luona. Miehen ex muutti samalle paikkakunnalle takaisin, kun sai tietää tilanteesta. Ja minä sain tietooni,että heidän suhteen aikana juominen oli ollut todella runsasta… ei siis likimainkaan sitä mitä meidän suhteen aikana. Tuli kevät ja mieheni joi,mutta ensimmäisellä lastensuojelu ilmoituksella oli vaikutusta… Meistä tehtiin uusi ilmoitus…miehen ex vaimon toimesta,koska lapset oireili… Sitä ei hän tiennyt,että mieheni oli entisestään vähentänyt… Itse en siinä kohti hattua nostanut miehelle vaan “nostin kissan pöydälle” ja puhuin suuni puhtaaksi. Meillä ei juoda enää alkoholia,tai minä lähden. Sanoin että a-klinikalle mennään ja ensi viikolla on sinne aika. Ainakin täällä meilläpäin yli kuukauden jonot… Mieheni on ollut nyt 2kk juomatta. Se näkyy hänessä ihan positiivisina muutoksina. On iloisempi,nauraa,jaksaa tehdä asioita ja on muutenkin aktiivisempi. Alkanut urheilemaan ja 13kg saanut painoa pois. Olen siitä ylpeä. Ennen kaikkea olen ylpeä itsestäni kun olen laittanut rajoja… Itse olen myös iloisempi ja jotenkin kaikkia perhetilanteita olen alkanut katsoa “ulkoapäin”. Omaa käytöstä on ollut myös aikaa miettiä ja eihän se aina ole ollut kovin asiallista… Nyt odotan ensiviikkoa jotta pääsen purkamaan ajatuksia ammattihenkilöllle… vaadin myös itselleni a-klinikalle omaisen roolissa oman ajan… Tulipas mahdollisimman epäselvä sepostus,mutta pääasiat kuitenkin. Paremmalla aikaa lisää…

Hienoa Murmeli83! On mukava lukea välillä tältä palstalta hyviäkin uutisia. :smiley:

Hienoa Murmeli83 :slight_smile:

Onnittelut ja kiitokset kokemusten jakamisesta ja hyvästä esimerkistä, Murmeli83. Kokoilen tässä itseäni vastaavaan prosessiin ja muiden tarinat selvästi antavat voimia.