Suunta hukassa, apua!

Olin juomatta täysin 8kk. Nyt kun on ollut vapaata viikonloppuisin, olen parin kolmen viikon välein juonut alkoholia, mielestäni kohtuudella (koska en ole halunnut kokea krapulaa). Kohtuus on ollut “siinä ja siinä” ja on ollut vaikea päättää juoko vielä yhden, vai jäisikö tähän. Mitä mulle on tapahtunut, kun olen oikeuttanut itseni kokeilemaan kohtuukäyttöä? Ajattelin kun muutkin saa juoda, miksen minä voisi juodo silloin tällöin kohtuudella. Nyt tarvisin jotain järkeviä kommentteja, ja millä saan vahvan halun täysraittiuteen, koska se on jotenkin hukassa nyt, se halu joka on ennen ollut vahvana. :cry: :cry:

´

Sadeh, en muista nyt tarinaasi, kun olet ollut poissa plinkistä, mutta olit ainakin silloin, kun minä tulin retkahtamiseni jälkeen. Tuo “kun muutkin saa juoda” johti minut retkahtamiseen. Ehkäpä löydät sen vahvan halun, kun olet juonut niin, että alkoholi saa kerran kunnon niskalenkkiotteen. Onhan sekin mahdollista, että pystyt juomaan kohtuudella ja haluat todistaa sen itsellesi. Mitä tarkoittaa silloin tällöin kohtuudella? Tunnistatko että ote alkaa jo lipsua? Halua täysraittiuteen ei voi antaa ulkopuolelta, vaikka kuinka haluaisi. Voihan siihen täysraittiuteen jälleen yrittää päivä kerrallaan. Hyvä juttu kuitenkin tuo kahdeksan kuukautta. Sori, en osaa antaa parempia neuvoja.

Kiitos kirjoittaneille. Kohtuus on tarkoittanut n. 5 annosta yhteensä. Olen pystynyt lopettamaan ajoissa, en ole antanut vaan “mennä” kuten joskus aikaisemmin juodessa. En tiedä olisiko minusta kohtuukäyttöön. Enkä tiedä haluanko sitä. Ehkä juuri siksi kun ei ole tapahtunut mitään kamalaa nyt juodessa ajatukseni ovat muuttuneet myönteisimmiksi alkoholin suhteen. Mutta epäilen suuresti pystynkö käyttämään sivistyneesti ja kohtuudella ja kuinka kauan. Olen jotenkin hukassa tän asian suhteen.

Eikös me alkoholistit kuitenkin haluta juoda kunnolla, jolloin kohtuukäyttö on vain sellaista “jarruttelua”, josta ei saa kiksejä? Näin ollen, miksi siis juoda lainkaan? Kerroit että juomisen lopettaminen on ollut hieman hankalaa alkuun pääsyn jälkeen. Jatkossa se tuskin muuttuu helpommaksi.

Ottaisitko aikalisän alkoholin käytön suhteen samalla miettien mitä siitä oikein haet? Minulle on opetettu, että alkoholismi on etenevä airaus, eikä alkoholisti kovin pitkään pysty kohtuukäyttöön. En halua asiaa itse kokeilla.

Heips! Kyllä tuo sun tilanne repeää ennemmin tai myöhemmin täyskänniin. Leikit vaarallisella asialla. Lopeta.

Mietin itse taannoin tuota kohtuukäyttöasiaa, ja juuri tuota jälkimmäistä kysymystä. Päädyin vastaamaan, että minä en halua. Uskoisin jopa vastanneeni itselleni rehellisesti. Minun on helpompaa olla näin, kun ei tarvitse taiteilla kohtuukäytön ja ongelmallisen käytön epäselvässä maastossa. Jotenkin se täältäkin kummunut ajatus, että alkoholia ei tarvitse juoda, on niin vahva.

Ja toisaalta, minua ei kiinnosta tietää olenko minä juuri se yksi ties kuinka monesta alkoholistista, joka kohtuukäyttöön kykenisi siirtymään. Sen testin potentiaalinen hinta on niin kova, että minä en sitä halua maksaa - semminkin kun testauksen voitto ei olisi kovin kummoinen.

Tuli mieleen, että oletko tutustunut Järvenpään sosiaalisairaalan ohjeisiin, esim. tähän
http://www.sosiaalisairaala.fi/koulutusmateriaalia/Retkahduksen_ehkaisy_3.pdf?

Kiitos tuhannesti vastanneille. Kun sen muutaman oon juonu, niin se on riittänyt, koska en halua kokea krapulaa mistään hinnasta, se on niin suuri kärsimys. Ja täytyy myöntää, on tuntunut hyvältä olla pienessä pöhnässä muutaman tunnin. Saa unohtaa stressin, ajatukset, olla vapaalla, keskustella ihmisten kanssa. Se on tuntunut pelottavan hyvältä, suorastaan rauhalta kun on saanut relata siiderin kanssa. Ihan kuin joskus ennen, kun alkoholin tuomat mukavat asiat oli (eikä niitä haittoja ollut vielä). Tiedän leikkiväni vakavalla asialla. En ymmärrä itseäni. Se mitä nämä raittiit ajat on tuoneet ei ole ollut mitään hääppöistä. Pitkäkin raittiusputki (ennen 8 kk oli n. vuosi jolloin taas 1 kertakäyttö, ihan pari kolme annosta) ja taas raittius hyvin vahva tavoite. Mutta nyt on käynyt näin. Raittiudesta on seurannut hyvin tasaista elämää, ylä ja alamäkeä, stressiä pienistä asioista, sinnittelyä päivistä toisiin. Ei mitään ilon kokemuksia alun raittius huuman jälkeen. Olen ollut masentunut ihan elämän vastoinkäymisestä (mm. siitä etten kyennyt opiskelemaan) jne. vaikka olinkin juomatta hyvin pitkän aikaa. Ehkä tässä nyt on tehtävä niin, kun olitte kirjoittaneetkin, että on otettava aikalisä tuosta “kohtuukäytöstäkin” mitä se nyt sitten ilmeisesti oli. Olen jo sen verran vanha (yli 3 kymppinen) ja aikuistunut, että mihin minä tarvis mitään pöhniä, ja sen tuomia lapsellisia touhuja. Täyskäännös takasin oikeaan suuntaan. Olen lukenut retkahduksesta linkkejä, ja paljon kaikkea mitä netistä löytyy, mutta se ei vaan ole tuntunut miltään, koska annoin itselleni luvan tuohon muutamaan. En siis tuntenut edes katumusta/ kokenut retkahtavani. Mutta vastaan mielelläni, jos jollakulla tulee mieleen lisää asiaa, miten voisin asiaa nyt työstää/ milläö tavoin ajatella, että pääsisin siihen vanhaan ajatteluun kiinni. Kiitos vielä.

APUA APUA! Tosiaan oon jatkanu “kohtuukäyttöä” , nykyään ollu pari kolme kertaa viikossa iltatissuttelua. Määrät 2-4 puolen litran siideriä. Enkä halua jatkaa näin. :cry: Siideriä tekis mieli vaikka joka ilta, mutta en tietysti missään nimessä joka ilta oo ottanu. Tää tissuttelu on menny ihan hyvin n. 5 kk ajan, mutta pikkuhiljaa määrät alkais oleen noususuunnassa, enkä HALUA sitä. Haluan olla täysin raitis ihminen, joka hallitsee alkoholin himonsa. Mutta se on vaikeaa. Vaikka koitan kieltää itseltäni siiderin ostamiset, niin huomaan taas, että olen ostanut. Mulla on HALU lopettaa alkoholin käyttö kokonaan, mutta kysynkin teiltä ihmiset MITEN sen teen??? Miten voin luottaa itseeni, etten jonain päivänä taas avaa siideripulloa??

Moikka sadeh. On tietysti vaikeaa sanoa kenenkään puolesta, miten olla juomatta.
Ymmärrän tosi hyvin sun tilanteen, itsekin oon nyt kesästä asti ollu ns “kohtuukäyttäjä” mutta mulla rupesi kanssa menemään siihen pisteeseen, että myös “arki-iltoina” rupesin tissuttelemaan ja lopulta olin töissäkin muutaman kerran krapulassa :frowning: Oletko käynyt missään juttelemassa asiastasi, esim päihdetyöntekijällä? Minä kävin tänään päihdetyöntekijän juttusilla ja koin että se oli tosi hyvä juttu.
Sanoin hänellekkin, että minulla tämmöinen "kohtuu"juominen ei toimi ollenkaan, jos annan itselleni luvan ottaa “vain” kaksi siideriä, niin se menee mulla lopulta niin, että hälläväliä, kun oon jo kaksi ottanut niin miksen voisi pari lisääkin ottaa…jne. Eli täytyy siis lopettaa juominen kokonaan :confused:
Tsemppiä sinulle ja mukavaa viikonloppua :slight_smile:

Sadeh hyvä,
minä en tunne tarinaasi, en tiedä mistä ojasta olet ponnistanut ja mitä reittejä päässyt 8 kuukauden raittiuteesi. Mutta oletan että ongelmia on ollut , koska tuskinpa muuten tänne olisit alunperinkään kirjoittanut.
Kirjoitan, koska olen itse ollut saman ongelman edessä. Kirjoitit harmittelevasi “kun muut saavat juoda, miksen minä”. Tuttu ajatus, mutta se pitää oppia kääntämään nurinpäin. Kyllä sinäkin SAAT juoda, mutta et HALUA juoda. Minä olen viimeisimmän juomakauden jälkeen (en puhu retkahtamisesta, koska se oli ihan harkittu rikos, ei mikään vahingossa kompastuminen) alkanut saada kiinni ajatuksesta, että en enää edes haaveile kohtuukäytöstä, se on aivan liian vaivalloista. Se määrien laskeminen, koko ajan huoli juomisen lisääntymisestä ja tahdin kiihtymisestä (ja se kiihtyy, kuten omasta viestistäsikin huomaat, ensin viikonloppuna pari kertaa, nyt kaksi-kolme kertaa viikossa, “mieli tekee joka päivä”), jarruttelemisen ahdistus ja uudelleen lopettamisen alkuankeus - se ei vain kerta kaikkiaan ole sen arvoista.
Voisit myös miettiä, miten kauan alkoholin tuoma mielihyvä kestää. “Ihana rentouden tunne” saattaa olla yllättävän lyhyt, jos sitä ajattelee. Kymmenen minuuttia? puoli tuntia? sitten viinapiru huutaakin jo sisälläsi:LISÄÄ. Ja se pelkäämäsi krapula on muuten elimistösi hätähuuto: yritätkö myrkyttää minut.
Kahdeksan kuukautta on sen verran pitkä aika, että siinä ehtii tulla jo “raittiusväsymys”, jos koko ajan tuntuu siltä, että joutuu luopumaan jostakin. Ja kun raitis elämä ei sitten olekaan auvoista, tuntee tulleensa petetyksi. Miksi elämä ei palkitse minua, vaikka olen tehnyt tällaisen uhrauksen? Tiedän tunteen, mutta ei siinä auta kuin muistuttaa itselleen, millaista se juova elämä sitten on. Ja onko tuo sinun tämänhetkinen ahdistuksesikaan sitten mukavaa.
Tästä tuli vähän pitkä vuodatus, mutta toivoisin niin voivani auttaa sinua. Neuvoni yksi on, että pane korkki uudelleen kiinni ja yritä ajatella, että sinä et HALUA etkä tarvitse mokomaa myrkkyä. Yäk olkoon. Neuvo kaksi on, että kirjoita oikein paperille kohtuukäyttösi rajat ja PIDÄ KIINNI NIISTÄ. Jos et siihen pysty, se osoittaa, että “kohtuukäyttö” ei ole sinun juttusi.
norma
ps. omalla kohdallani “uusraittiutta” on nyt kestänyt 7 kuukautta

Kiitos kirjoittaneille. Herätti ajatuksia. Etenkin tuo hannun kirjoittama “en ota viinaa järkevään ja selvään päähän”. Tuosta voi jo ammentaa jotain ajattelemisen aihetta. Kiitos vielä.

Tässä on nyt ihan hienosti menty taas melkein ilman siideriä. Oon tehny ittelleni rajat, että jos juon (mielummin en ollenkaan) niin se on se 2 siideriä, ja siihen jää. Ja vaan toisena päivänä viikonloppuna. Eli tiukat rajat ja kuri. :laughing: Saatan kyllä olla juomattakin jos siltö tuntuu. Alkoholin käytö vaatii myös tosiaan sitä järkeä. En voisi kuvitella juovani koskaan enää niin paljon, että sönkötä ja huojuisin tuskin pystyssä pysyen. Tämän kaltaisesta överi-kännistä on aikaa jo monia vuosia. Joten mitään kovin suurta mun alkoholin käyttö ei koskaan oo ollu. Mutta kattellaan päivä kerrallaan, ja ollaan ilman jos alkaa siltä tuntua. TOISAALTA olen huomannut, että tuo parikin siideriä vaikuttaa mielialaan seuraavana päivänä, masentavasti. Mutta jos pysyn näissä rajoissani, niin en tavoittele ehdotonta raittiutta tällä hetkellä. Mutta saatan muuttaa mielenikin.

Heippa Sadeh,
kiva kuulla, että sinulla menee hyvin. Kyllä kohtuukäyttö joiltakin onnistuu. JOS rajat rupeavat lipsumaan tai huomaat kaipaavasi viina yhä useammin, tarkista tilanne uudestaan. Kirjoittele kuulumisia vaikka vähentäjien puolella
Kaikkea hyvää
norma

No enhän mä mihinkään vähentäjien puolelle oo mennyt. Oon juonu harvemmin ja vähän, ja miettinyt asiaa. Todennut sen, ettei mulle sovi alkoholi vähässäkään määrin. Vaikuttaa herkästi mielialaan masentavasti, sekä tulee alakuloa. Siis seuraavana päivänä. Ei sovi alkoholi mulle, niin se vaan on.

neuvoisin sulle että ota antabukset käyttöön niin pääset tuosta arpomisesta

Agga (?!) antabukset ei oo mun juttu, ei alkuunkaan eikä lopuksikaan, se on ihan varma.

Ehkä ei, mutta ne voivat helpottaa elämää aika paljon…

Jos ei varmasti aio ja halua juoda niin kai antabus voi olla ihan hyvä tuki? Ei kai niissä nyt niin pahat sivuvaikutukset ole.

Söin noin 9 kk antabusta. Alussa oli mahakipuja, mutta meni ohi. Maksa-arvoja seurataan ja ei ne minulla nousseet. Luulisin, että alkoholi nostaa maksa-arvoja enemmän kuin antabus. Kunto nousi noina kuukausina aivan huippuun tavalliseksi tallaajaksi, kun ei ollut krapuloita rattaissa joka viikko.