Suunniteltu retkahdus pitkän tauon jälkeen?

Tervehdys plinkkiläisille.

En ole nyt pitkään aikaan tänne mitään kirjoitellut, profiilini ja juomahistoriani voi halutessaan kerrata aiemmasta viestiketjustani:
viewtopic.php?f=42&t=28454

Lyhyestä virsi kaunis. Olen nyt ollut piakkoin 10 kk, eli koko tähänastisen vuoden 2014 juomatta tippaakaan alkoholia, koska näin päätin viime vuoden lopussa johtuen alkoholin aiheuttamista monenlaisista ongelmista ja väsyneenä juopotteluun.

No mutta, heti tämän vuoden alussa tavoite olikin olla ensin vain vuosi 2014 juomatta, päätin että pystyn siihen ja tutkailen tämän kuluvan vuoden aikana tilannettani ja sitä, miten aion suhtautua alkoholin käyttöön jatkossa. Viime vuonna (2013) kävin parisen kertaa AA:ssa istumassa ja aiemmin vuoden 2013 aikana muutaman kerran A-klinikalla juttelemassa sekä myös Antabusta nautin jonkin aikaa. Nämä keinot raitistivat minut kuitenkin maksimissaan n. 1,5 kk jaksoiksi, jolloin palasin taas vanhaan juopotteluun.

Kuluva vuosi on allut alkuhimojen laannuttua yllättävän helppo raittiuden osalta, ensimmäiset 4 kk olivat aikaa jolloin juopottelu ja tutut viinanhuuruiset tilanteet houkuttelivat. Tämä meni ohi, ja sen jälkeen viina unohtui käytännössä, arjen täyttivät opiskelu- ja työkiireet sekä kova treenaaminen, jonka avulla olen nyt paremmassa kunnossa kuin koskaan aikaisemmin. Raitistelu on sujunut ilman aiemmin kokeilemiani keinoja, käytännössä itsekseen. Jonkin verran luin alkuvuodesta alkoholismia käsittelevää kirjallisuutta ja tätäkin foorumia, mutta pian sekin unohtui. En siis käytä Antabusta tai käy missään tukiryhmissä, kun huomasin että pärjään tässä myös itsekseni.

Kuitenkin nyt kun vuosi alkaa lähentyä loppuaan, olen jo huomannut suunnittelevani tammikuussa tapahtuvaa ryyppäämistä etenevissä määrin. Ilmeisesti en ole siis raitistunut, vain hetkeksi kuivilla ollut. Olen iloinen illalla kun menen selvinpäin nukkumaan ja iloinen aamulla kun herään ilman krapulaa. Siitä huolimatta, kuten jo vuoden alussa päätin, aion todennäköisesti juopotella tammikuussa 2015 jonkin verran. Lähinnä olen miettinyt että mitä sitten tapahtuu, jäänkö taas kovaan juopotteluputkeen enkä pääse siitä eroon, vai voinko esimerkiksi juopotella itselleni sallien tammikuun, ja olla esimerkiksi loppuvuoden 2015 juomatta, kuten olen hieman suunnitellut. Jotain varmaan elämästäni puuttuu, kun vieläkin suunnittelen juopottelua pitkän tauon jälkeen ja huolimatta kaikista aiemmista viinan aiheuttamista ongelmistani. Ehkäpä koko tämä vuoden raittius onkin ollut helppoa juuri siksi, että päätin aluksi olla vain tämän vuoden kokonaan juomatta, sallien itselleni ensi vuonna tapahtuvat juopottelut, jotka ovat kyteneet alitajunnassani.

Kirjoituksen tarkoitus on lähinnä herättää keskustelua plinkkiläisissä ja mitä mieltä tästä jo alkuaan typerästä ideasta olette? Lisähuomiona vielä se, että en haaveile edes mistään kohtuukäytöstä enkä siitä todellakaan saisi mitään irti. Olen tottunut ottamaan pari-kolme päivää täysillä ja tällaiseksi se menisikin heti tammikuussa ensimmäisestä alkoholiannoksesta lähtien. Yksi tai kaksi olutta ei siis kiinnosta minua enkä siihen pyri.

Olet tarkkaan tietoinen siitä minkälaista alkoholinkäyttöä haluat harrastaa -usean päivän putkea vähemmällä et siitä mitään irti saisi.

Tuosta on ainakin hyvä apu tehdessäsi ratkaisuja tulevaisuuden suhteen.

Useissa kirjoituksissa kun olen täällä huomannut epärealistisia odotuksia omien mieltymysten muuttumisen suhteen, jopa sen suhteen, että alkoholi olisikin alkanut vaikuttaa omissa aivoissa eri tavalla tai että se selvänä fiksun sivistyksen pintakerroksen alle naamioitu todellinen luonne käyttäytymismalleineen olisi itsestään joksikin muuksi muuttunut.

Sinulla ei asian suhteen näytä harhakuvitelmia olevan, joten teetpä minkä ratkaisun hyvänsä, teet sen ainakin täydessä ymmärryksessä.

Nyt on enää ratkaistava se, onko humalatila sen arvoinen että kaikki siihen liittyvät kylkiäiset kannattaa ottaa vastaan.
Raittiina/kuivilla/jonkin muun muun määritelmän mukaan eläminen… tiedä noista termeistä, mutta tällainen metsänreunalainen arvaus on että jotain siinä sitten kesken on kun tuollainen mieltä askarruttaa…että joisko ensi vuonna vai olisko juomatta. Tämä nyt on ihan omakohtaiseen maailmankatseluun perustuva epätieteellinen ja ehkä epämääräinenkin arvio, jollaista ei tietysti pitäisi edes lähemmin ihmistä tuntematta heittää…tuo vaan tuli mieleen kun omalla kohdallani tuommoinen asia lakkasi askarruttamasta kun alkoholismistani irti pääsin. Asia ei vaan ole ajankohtainen eikä niin kiinnostavakaan -en viitsi ennustella mihinkään suuntaan, niin monta muuttujaa on ihmisen elämässä että vannomatta paras. Mutta asia ei myöskään vaivaa millään lailla.

Eipä muuta kuin menestyksellistä otetta ja omalle kohdallesi sopivimpia ratkaisuja toivottelen.

Voipi olla, että jos sitä alkoholin ottamista oikein kovasti odottaa, niin sitä suuremmalla todennäköisyydellä se menee jotenkin överiksi. Nythän Valdemar vaikuttaa siltä, että odotat sitä alkoholia jossain määrin, ja ajankohtakin on asetettu tammikuuhun.

Addiktioon kuuluu joskus se, että pyrkii kontrolloimaan aineenkäyttöään tällaisilla aikapäätöksillä. Tipaton tammikuu on ihan jees, jos sen ei arvioi ratkaisevan kaikkea.

Ehkä olisi hyvä pohtia suhde siihen alkoholiin? Jos juot, mitä hyvää se antaa? Jos et juo, mitä hyvää siitä seuraa? Jos juot, miten paljon on hyvä juoda jotta tavoitat sen mitä alkoholilla haet? Onko pakko vetää känni, vai riittäisikö vähempikin?

Jos et ole pyrkinyt muuttamaan mitään elämässä tai itsessä, olet kenties ollut vain kuivana, ja kun alat juoda, se tapahtuu taas entiseen haitalliseen malliin.

No niin, elikkä oletkin itse ratkaissut kysymyksen. Asiat tuppaa menemään joskus niinkuin niiden päättää menevän. :slight_smile:

Itse olen ollut nyt yli neljä kuukautta juomatta pisaraakaan. Jos ei muuta niin on ainakin selvinnyt, mitkä ongelmat liittyvät alkoholinkäyttöön ja mitkä eivät. Työstressistä on viikonloppuisin maha ja unet sekaisen vaikken juo. Luulin ennen että ne johtuivat viikonlopun alkoholin käytöstä. Satunnaisella kovallakaan alkoholinkäytöllä ei ole itselleni kovin pysyviä fyysisiä vaikutuksia, enemmän ne on tuolla henkisellä puolella kun vaipuu semmoseen eksistentiaaliseen melankoliaan krapuloissa joista ei tahdo päästä ulos. Masokistisella tavalla nautin siitä kun otan kaiken nyt selvinpäin vastaan. Silti on mahtavaa mennä maanantaisin duuniin, kun on ollut viikonlopun juomatta. Ja sitä viinanhimoa perjantaisin en kaipaa ollenkaan. Kun jo aamulla ei pysty keskittymään mihinkään kun odottaa vain SITÄ hetkeä kun sihahtaa. En halua palata siihen.

Jos joisin se olisi tietoinen ratkaisu, koska tapajuominen on aika lailla nyt saatu katkaistua. “Lipsahtaminen” toki on on vielä mahdollista, mutta kyllä se nyt aika lailla olis harkittua marssia kaljahyllylle, ei sitä voisi enää autopilotilla ja vanhoilla tavoilla kokonaan selittää.

Ja TIEDÄN, että mopo karkaisi todella pahasti. Joisin niin kauan kuin silmät liikkuis ja jatkaisin vielä vähän. Se jopa pelottaa vähän.Ilta olisi todennäköisesti katastrofi eikä mitään takeita mistä itsensä löytäisi. Yleensä pitemmän tauon jälkeen aina on ollut. Ja kun pää selviäisi sitä kiroaisi itsensä, kun ei ole mitään oppinut.

Määräaikainen tauko on lupaus vetää perseet tauon jälkeen.Joka muuta väittää puhuu paskaa.

Ihminen lakkaa olemasta alkoholisti kun hän ei enää retkahda, vaan juopi sillointällöin ihan huvin vuoksi.

Ehkei tuo ihan yleispätevä lauseke ole, tuokaan.

Voin nimittäin entisenä alkoholistina kertoa etten juo edes sillointällöin,huvinkaan vuoksi.

Miksi entisen alkoholistin pitäisi juoda silloin tällöin? Kun ei kerran kiinnosta. Se on tietysti ihan eri asia jos haluaa juoda silloin tällöin, ja on semmoisen elämäntavan tavoitteekseen asettanut.

Liiankin tuttu tilanne itselleni. Mitä enemmän suunnittelin ja yritin “hallita” sitä milloin saan juoda, kuinka paljon, miksi ja missä niin sitä enemmän kaikki meni pieleen.
Terveen ihmisen ei tarvitse suunnitella juomisensa ajankohtia ja määriä.
Jos nyt jo haaveilet tammikuun juomingeista täpinöissäs niin tammikuun koittaessa se kaikki odotus ja jännitys purkautuu ja piru on irti.

Kannattaa miettiä miksi edes pitäisi juoda? Se ei edistä terveyttä tai kehitä ihmistä, vaan päin vastoin. Itse keksisin jotain ns “järkevää” mitä odottaa. Lähde tammikuussa matkalle, aloita uusi harrastus tai osta itselles jotain kivaa tai hyödyllistä. :slight_smile:

Mielenkiintoinen ajatus. Joskus on pohdittu oikein joukolla, että mitä se retkahdus on tai miten se eroaa ihan suunnitellusta päihteenkäytöstä. Ilmo Häkkisen mainiossa kirjassa “Toipumiskulttuuri” retkahdus määritellään tavoitteesta lipeämiseksi, asetetusta suunnasta harhautumiseksi.
Eli siis jos ihmisellä ei ole aikomustakaan pysyä raittiina, hän ei retkahda vaan on satunnaiskäyttäjä, vaikka käyttökertojen välissä olisi pitkiäkin tipattomuuksia. :slight_smile:

Mutta kuten Metsänreunan mieskin sanoi, en pitäisi tuota satunnaiskäyttöä kriteerinä alkoholismista paranemiselle. Voihan olla, että ihminen ei enää tykkää alkoholista muutenkaan, pienissäkään määrin. :smiley:

Mutta ei toki ihan harvinainen näkemys ole, että paraneminen alkoholismista tarkoittaisi kohtuukäytön oppimista. Tuon mielipiteen kuulee aina joskus, eikä se sen väärempi mielipide ole kuin monet muutkaan mielipiteet.

On tärkeämpää ottaa tänään kohtuudella, kuin olla loppuelämä ilman. Mutta kuitenkin, tänään ei ole tärkeää ottaa. Tänään voi kuitenkin ottaa, kohtuudella, jos tänään ei ole mitään tärkeää. On kuitenkin parempi olla ottamatta.

On myös ihan ookoo ottaa suunnitellusti ja törkeästi enemmän kuin kohtuus antaisi myöten, mutta pitää hyväksyä että voipi olla juuri tuo seuraava kerta kun peruutamattomia kauheuksia tulee. Kuolema, vammautuminen, letkuissa loppuelämä. Siksi mieluummin kohtuus, jotta voisi nauttia elämästä enemmän.

Juuri näin! Kun päättää laittaa korkin kiinni, niin sen laittaa ja kun päättää avata sen, niin avaa sen. Kykenen kai itse tähän. Nimenomaan päättämällä. Korkin avaamisessa pelottaa se, että aika useasti menee muisti. Niin niin pitäisi juoda hitaammin ja vähemmän - ei mene muisti. Toisaalta en tiedä onko se riippuvuuksien kohdalla jos antaa periksi ja antaa mennä niin kuluttaako se tuon “päättämiskyvyn” sitten pois kokonaan? Kun ei enää ole voimia lopettaa juominen niin onko eessä sitten hauta? :confused:

Toisaalta Valtio-miehen lanseeraama idea, että alkoholisti kykenee säätelemään juomistaan houkuttelee kokeilemaan, että toimiiko asia kohdallani… En ole vielä onkeen tarttunut… Vaikka laittaakin suun napsaamaan aina välillä. Tottahan se on, että ihminen kykenee omilla päätöksillään vaikuttamaan asiaan. Jos päättää, että tänään en juo - niin en juo. Ja jos päättää, että tänään juon niin sitten juodaan.

Mielenkiintoista nyt havaita, että helpompi on olla juomatta. Ja vaikeampi tehdä päätöstä, että alkaisi juomaan kuin puoli vuotta sitten. Viime vuoden alussa oli helpompi tehdä päätös juoda kun tehdä päätös lopettaa juominen.

Jotenkin tuo päätelmä ei nyt avaudu minulle.

Miksi ihmeessä pitäisi ottaa -kohtuudella-vähemmän kuin kohtuullista olisi tai emnemmän kuin kohtuullista olisi? Kun se ei kiinnosta niin miksi ihmeessä?

En epäile, ettenkö voisi ottaa, eikä siihen mitään estettä ole. mutta kun ei huvita.

Punatulkku mietiskeli voiko säädellä ottamistaan -miksei, johonkin rajaan asti. Mutta mahdollista on ettei voikaan, se vaan on niin maukasta touhua että muut asiat menettävät merkkityksensä kun alkuun pääsee. Tai siitä tulee taas niin luonnollinen olotila että selvänä olo tuntuu vieraalta.

Parempi voi olla ettei alkoholisti ryyppää.

Sen sijaan en pidä lainkaan mahdottomana etteikö alkoholismista parantunut, eli entinen alkohlisti, pystyisi ottamaan silloin tällöin. Mutta… ei ole mitään estettä sillekään etteikö alkoholismiin voisi sairastua uudelleenkin, ja jos siihen on jo kerran ennenkin sairastunut, niin edellytykset sairastumiselle ovat ihan todistettavasti olemassa.

Kysymys on pelkästään todennäköisyyksistä.

Jos nyt jossain tilanteessa haluasin ryypyn ottaa, toisenkin, ei siinä semmoista automaattia ole että takaisin luiskahtaisin entiseen elämäntyyliini, eli olisin pöhnässä päivästä toiseen, selvänä vain jostain erityisestä syystä. Ei se ihan niin mene.

Mutta, ihan mahdollista on, että runsaasti ja jatkuvasti juomalla elämäntavat luiskahtaisivat hiljalleen siihen samaan, ja alkoholisoituisin uudelleen.

Mikä sen todennäköisyys olisi, sitä en pysty laskemaan -ja tuskin kukaan muukaan.

Mutta, luultavasti jokainen alkoholin kanssa vaikeuksissa ollut aikuinen ihminen osaa arvioida noin suurin piirtein millaiset taantumisvaarat omalla kohdalla todellisuudessa ovat.

En voi mennä väittämään että loppuikäni selvänä olisin. Ehkäpä se on jopa epätodennäköistä. On aivan mahdollista että joskus tulee eteen tilanne jossa kieltäytyminen esimerkiksi tervetuliaismaljasta merkitsisi samalla jonkinlaista huomionkeräämistä tai jopa lievää ylenkatsetta vilpittömässä mielessä tarjottua tervetulotoivotusta kohtaan -luultavasti silloin nielen kuohuviini ihan muina miehinä ja se siitä.

Tähän asti olen nekin huomiota herättämättä jättänyt jollekin pöydälle, toki kohotettuani lasin kohteliaasti huulilleni.

Mutta, nuo nyt ovat sitä hiustenhalkomista, ei juopottelu tuollaisista kiinni ole.

Ihan tässä tavallisessa elämässä ei tuollaisia tarvitse miettiä.

Moikkis Valdemar & Co.! Seurasin tätä ketjuasi jonkin aikaa ja pistän pari omakohtaisiin kokemuksiini perustuvaa kommenttia.
Täällä on pääsääntöisesti nähty juomisaikeesi siirtäminen yksipuolisesti järjettömänä. Niin se onkin, mutta aikeen ajallisella siirtämisellä on kuitenkin myös se hyvä puoli, että olet siihen asti (toivottavasti) raittiina. Pelaat aikaa, mutta suhteesi alkoholiin on sen verran ambivalentti, että kannattaisi tarkistaa se toden teolla. Itse olen alkon suhteen tiukan joko/tai- linjan kannattaja. “Alkoholisti ei voi oppia kohtuukäyttöä”- linjalla on se hyvä puoli ettei tarvitse arvuutella eikä varsinkaan ihmetellä joitain ihmeen “todennäköisyyksiä”.
Huom.! Tarkoitan kohtuukäytöllä alkoholin hallitsemista, en mitään määriin sidottua käyttöä. Eli siis jos joku vetää suomalaiskansalliseen tapaan perjantaikänninsä siitä itsellen tai muille vaaraa tai haittoja aiheuttamatta niin minun puolestani ihan vapaasti. Kunhan homma on viimeistään silloin poikki kun velvollisuudet kutsuvat.
Valdemar, raittiuden pystyy hallitsemaan. Alkoholismia ei.
Itsekin kokeilin vuosikausia kaikenlaisia poppakonsteja ja mitä mahtavimpia itsekusetusohjelmia. Aina meni perseelleen ennen pitkää. Mutta sun vastuullasi asia on, ei kenenkään muun.
Komppaan Metsänmiestä myös siinä, etten minäkään kenellekään mitään ihmeen elinikäistä raittiuslupausta ole antanut - en itselleni enkä muille. Mulla raitis elämä toimii erittäin hyvin ilman mitään suorituspakkoja.
Tänään raittiina, katsotaan vuodenvaihteessa olemmeko ylipäätänsä enää elossakaan. Ei kannata kantaa huomisen murheita jo tänään. Hyvää sunnuntaita ja uutta viikkoa!

Tärkeää olisi varmaan miettiä, että saako siitä juomisesta mitään irti? Mitä se antaa? Ja mitä se ottaa? Jos ilman juomista elämä on tuntunut hyvältä, niin onko sitä syytä heittää pois? Varsinkin jos aikoo lopettaa taas. Onko se sen arvoista kärsiä ne lopettamistuskat uudestaan? Ja pystyykö sitä ylipäätään lopettamaan sitten? Tai pääsemään tuohon pisteeseen missä olet nyt?

Toisaalta, noita asioita ei tarvitse välttämättä pohtia paljoakaan. Oma sydän/järjen ääni/sielu/Samu Sirkka/tms kertoo sen luultavasti sekunnin murto-osan nopeudella onko se juomisen aloittaminen hyvä asia.

Kyse on vain siitä kuinka paljon siitä äänestä jaksaa välittää (ja kuinka paljon koittaa järkeillä ja vakuutella itselleen muuta). Veikkaisin, että kun tätä alkuperäistä asiaa kysyy, niin sen vastauksen kysyjä jo tietääkin.

Tsemppiä ja voimia! Huolimatta siitä mikä se oma päätös onkaan :slight_smile:

Pitkän tauon jälkeen kannattaa olla erityisen varovainen koska viinan kielteiset vaikutukset (sammuminen, puhekyvyn menetys, tasapainon menetys,…) ilmenevät nyt entistäkin herkemmin mutta se ainoa myönteinen vaikutus eli nousuhumalan tunne ei. Tauon jälkeen maksa polttaa alkoholia hitaammin ja krapula on entistä vaikeampi. Mutta maksa oppii kyllä entisen tyylin muutamassa päivässä ellei ole vielä “finaalissa”.

Jokainen alkoton jakso on mielestäni hyvä koska se on aitoa elämää ja lisää tietoutta siitä millaista “varsinainen” elämä on. Jos kuitenkin haluaa vielä ryypätä niin selviä jaksoja muistelemalla voi vertailla eri vaihtoehtoja ja tehdä valintoja.

Minkä tahansa päihteen kohtuukäytöstä saavat jotkut varmasti aina jotain enemmän irti kuin toiset. Jotkut taas saavat nollakäytöstä paljon enemmän irti. Kukaan taas ei saa kohtuuttomuudesta irti mitään, vaan se tuppaa viemään kaiken mennessään. Mikäli tietyt päihteet aiheuttavat loppupelissä aina vain kohtuuttomuutta, eikä kohtuukäytöstä saisi kuitenkaan paljoakaan irti, niin nollalinja on ainoa looginen ratkaisu. Ei ole häpeä olla pelaamatta rulettia terveydellään, jos niitä voittoja ei vaan näytä tulevan.

Jos taasen kohtuus toimii, on jostain kumman syystä syntynyt onnekkaiden tähtien alla, ja elämästään saa käytön tiimoilta enemmän irti mitä ilman käyttöä, niin tällöin tulee olla vain hyvin tarkkana siinä missä kulkee kohtuus ja missä kuolema. Kohtuus kun on yleensä venyvä käsite, ja kuolema tulee yllättäen vastaan kun ollaan pelattu kohtuullisen kauan kohtuullisen suurilla annoksilla. Aina voi sitä voittaa jotain, mutta kukaan ei voita jatkuvasti. Viisas pitää aina pohdintataukoja, ja harkitsee säännöllisesti lopettamista.

Ei sillä mitä käyttää, vaan se mitä saa aikaan sillä ajalla mitä kullekkin suotu on. Nämä ajatukset on saatu irti 4 oluella. 12 to go. Sitä voi kukin miettiä, onko kenenkään kirjoituksilla loppupelissä mitään merkitystä? Onko ne kirjoitettu raittiina, pienessä nousussa, isossa tuiskeessa, isossa montussa kankkusen hautaamana? Sanoisin että niin kauan kuin kukin näppiksen kilinästä nauttii, ei yksikään kirjain ole mennyt hukkaan! :slight_smile:

Hei taas

Kiitoksia kaikille kommenteista ja hyvistä ajatuksista. Kuten “mies metsänreunasta” totesikin, uskon että suhteeni alkoholiin ja sen käyttöön on hyvin realistinen; en kuvittele mitään kohtuukäyttöä tai yritä huijata itseäni että tällä kertaa se sujuu paremmin. Ei se suju, mutta jotain siinä humalan tunteessa kai edelleenkin kaipaan tästä tauosta huolimatta. Kuluva raitis vuosi on ollut hyvää aikaa enkä sitä vaihtaisi mistään hinnasta aiempiin vuosiin, mutta siitäkin huolimatta, alkuperäiselle lupaukselleni uskollisena, olen kohtalaisen vakuuttunut että tammikuussa 2015 tulen juopottelemaan.

Varmaankaan en sitten ole tarpeeksi pohjalle vielä päässyt, kun näin minusta tuntuu. Hyvä huomio on kuitenkin se, että nyt on pitkä pätkä raittiutta takana, mitä voin muistella kun seuraavan kerran makaan sängyssä ankaran krapulan kourissa. Uskon myös että todennäköiset tulevat raitistelujaksot lähtevät helpommin käyntiin tämän koetun raittiusjakson myötä. Siltikin tiedän että kyse oli nyt tauosta, ei todellisesta raitistumisesta. Ehkäpä seuraavan kerran (todennäköisesti) juopoteltuani, olen entistä varmempi että lopetan juomisen täysin, tai ehkä en, senkin asian aika tulee näyttämään.

Alkoholismi on kuolemanvakava sairaus
Alkoholi on työikäisten miesten yleisin kuolinsyy

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

Kuten lomamuisto yllä muistuttaa, suhtautuisin juomiseen vakavasti.

Lupaukset on tehty rikottaviksi :wink:

“Totuus vai tequila” laittoi myös hyvän pointin määräaikaisen tauon tarkoituksesta olla lupaus vetää perseet seuraavan kerran kun tauko loppuu. Tämäkin on erittäin hyvä pointti ja varmastikin kyseinen asia oli minullakin mielessä tätä vuoden taukoa aloitellessa. Eli jos kestän vuoden juomatta, voin ns. hyvällä omalla tunnolla juoda ensi tammikuussa, sillä olinhan näin pitkään juomatta.

Totta on myös se, että alkoholismi on kuolemanvakava sairaus, jonka kanssa ei pidä leikkiä. Sekin asia pitää paikkansa, että asiat tuppaavat joskus menemään, kuten niiden tahtoo mennä. Eli jo vuoden alussa tiedostin jollain tasolla että ensi vuoden tammikuussa voin juoda, ja nyt kun aika alkaa lähentyä niin mietin yhä enemmän tuon lupauksen lunastamista, toisin sanoen siis tähtään tammikuussa tapahtuvaan juopotteluun. Sinällään mielenkiintoista että alkoholin aiheuttamat ongelmat ja juomatyylini karuus ovat kirkkaana mielessä, enkä niillä yritä itseäni huijata, mutta tästä huolimatta todennäköisesti juon tammikuussa.

Onko muilla vastaavia kokemuksia, että pitkän tauon jälkeen on joko tarkoituksella tai tahattomasti retkahtanut, ja kuinka on asiassa on käynyt? Onko juomattomuus/raittius ollut vaikeaa tavoittaa uudestaan retkahtamisen jälkeen?