Susi liittyy joukkoon

Hei vaan kaikille. Jonkin aikaa keskustelupalstaa luettuani rohkenin avata oman ketjun. Tällä hetkellä olen ollut juomatta noin seitsemän viikkoa, enkä edes muista koska viimeksi olisin ollut näin kauan selvin päin. Sitä vielä pohdin että koskahan se olo alkaa parantua / alkaa se raittiuden onni ja autuus, josta mm. A-klinikalla aikoinaan kuulin monta kertaa monien raitistuneiden suusta. Omat henkiset olot eivät ole tässä seitsemän viikon jälkeen juuri kummempia kuin ennenkään.

Olen vasta 26-vuotias ja naispuolinen henkilö, ensimmäistä kertaa olin humalassa 18-vuotiaana ja heti tykästyin siihen tunteeseen kovasti. Ensimmäisen kerran hain apua juomiseen lääkäriltä tuossa viitisen vuotta sitten, silloin lääkäri määräsi vain antabusta (jota en koskaan käyttänyt säännöllisesti, siitä tuli huono olokin eikä se juomishaluja poistanut, oikeastaan päin vastoin). Jonkin aikaa tämän jälkeen menin A-klinikalle, siellä oli mukava jutella hoitajan kanssa ja opinkin alkoholismista ns. kaiken - minusta oli loppujen lopuksi huvittavaa miten klinikan työntekijät pitivät mua fiksuna ja olivat varmoja onnistumisestani, kun mulla oli asiat niin hyvin hallussa. Itselleni on täysi arvoitus, miksei teoriatieto siirtynyt käytäntöön; tiedän miten alkoholismi toimii ja mitä alkoholi aiheuttaa minulle, aivoilleni, ihmissuhteilleni, läheisilleni jne., ja silti juon. Viimeksi kävin A-klinikalla pari vuotta sitten. Nyt olen miettinyt olisiko syytä kokeilla uudestaan, mutta toisaalta on helpompaa olla juomatta jos alkoholia ei tarvitse edes ajatella :smiley:

Tuossa viimeisen sanotaan seitsemän vuoden aikana juomaa meni aina kerralla sellaiset 10-20 annosta, riippuen siitä kuinka pitkälle seuraavaan aamuun jatkoin. Muutamaan otteeseen onnistuin valvomaan & juomaan yli 24 tuntia putkeen. Juuri ennen kuin tämä juomattomuuteni alkoi, oli melko tavallista että juon yön aikana tietokonepelejä pelaillessani pullollisen (0.7L) kirkasta viinaa, ja jatkan aamuyhdeksältä baariin oluelle, josta yleensä puoleenpäivään mennessä päädyin kotiin nukkumaan. Näitä reissuja oli harvimmillaan kerran viikossa, joskus kolmekin samalla viikolla. Hyvin harvoin join peräkkäisinä päivinä, jos olin välillä nukkunut, ja muutenkin välissä oli niitä krapula-ahdistuspäiviä jolloin ei edes tehnyt mieli juoda. En tiedä miltä nuo juodut määrät muiden mielestä kuulostavat, mutta kavereissani ne herättivät epäuskoa - miten muka n.50-kiloinen naisihminen voi vielä viinapullollisen jälkeen kävellä baariin ja saada ostettua oluen, pitäisihän siinä jo sammua tai vähintään vaikuttaa niin päihtyneeltä ettei mulle enää tarjoilla.

Nyt tämä seitsemän viikon juomattomuuskin tuli hieman vahingossa; olin erinäisistä syistä ensin pari viikkoa juomatta, kun oli kaikenlaista muuta aktiviteettia, ja sitten sairastuin sen verran vakavasti että jouduin pariksi päiväksi sairaalaan ja sen jälkeen antibioottikuuri jatkui puolitoista viikkoa. Kun kuuri oli ohi, oli jo miltei kuukausi edellisestä humalastani ja mietin että ehkäpä en ryntääkään heti juomaan, kun nyt tuli “puoli-ilmaiseksi” oltua ne pahimmat päivät. Eikä oluen ostaminen enää ole sellainen rutiini, että sen tekisi heti kun on rahaa ja aikaa juoda, se on hyvä. Pariin otteeseen olen oluen ostoa harkinnut, mutta jättänyt lopulta menemättä kauppaan. Aina kun kävelen baarin tai kaupan oluthyllyn ohi, haaveilen siitä miten hyvältä kylmä olut maistuisi, miten kiva fiilis olisi istua baarissa tuopillisella. Ja unia olen nähnyt oluesta myös, tosin niissä aina syystä tai toisesta saan juotua vain tölkin tai pari, ja sitten harmittelen että meni hyvä juomattomuusputki katki jonkun parin oluen takia :unamused: eli ihan turhaan. Kyllä jos alkoholia juo niin pitää siitä se hyvä nousuhumalan tunne saada, ei siinä muuten ole järkeä.

Juuri tuosta tunteesta en haluaisi luopua, koen liian vaikeaksi ajatuksen etten kokisi sitä enää koskaan - ja vaikka elämässä on paljon muitakin ihania asioita kuin alkoholi, sitä samaa tunnetta ei vain saa mistään muusta. Kuitenkin nyt elän juomattomuutta päivä kerrallaan - en juo tänään. No, sen verran tiedän tulevaisuudesta etten juo myöskään huomenna enkä uutenavuotena. Mutta siis, en kerta kaikkiaan kykene ajattelemaan etten joisi enää koskaan. Ihannetilanne olisi, jos voisi vetää kunnon kännit aina silloin tällöin, niin harvoin ettei normaali elämä siitä kärsisi, eli tyylillä kerran pari vuodessa. Ja olla siis muutoin juomatta. Aika näyttää, mihin päädyn, mutta ainakin tässä tilanteessa on syytä keskittyä siihen että toistaiseksi en juo. En nimittäin myöskään halua siihen, mitä elämäni vielä seitsemän viikkoa sitten oli, ja tiedän että jos nyt päätän juoda yhden illan tai vaikkapa että otan “vain yhden oluen” niin olen pian taas takaisin siinä.

Näillä nyt mennään, katsotaan mihin :wink:

Kiva lukea uuden kirjoittajan ajatuksia :slight_smile: Toivottavasti pidät raittiutta jonkin aikaa. Itse huomasin, että 3-4 kk helpotti unohtamaan viinan ajattelua. Nyt menee jo ihan mukavasti viinaa “haikaillen”. Ei enää ole himoa, mutta enpä sitä osaa kokonaan unohtaakaan. Paljon on muitakin asioita, joita ei voi saada, eivätkä nekään niin paljoa vaivaa. Ole toistaiseksi juomatta, niin kuin olen minäkin :wink:
Onnea raittiuden alkutaipaleelle!!

Moikka ja onnea! Hyvällä alulla olet.

Tuskin kukaan alkoholisti täällä Suomessa on epätietoinen alkon haitoista, mutta viina vaan vie… Hienoa, että oot tajunnut asian laidan tarpeeksi ajoissa -ennen kuin sulle tapahtuu jotain todella pahaa. Mitä sä siellä baarissa sitten teit, miksi sun sinne piti lähteä? Eiks se pullo viinaa riittänyt? Eikä mikään jarruttanut menoa (et käy töissä, ei ole perhettä)? Se lienee pahin loukku, jos ei ole ulkoista tai sosiaalista tarvetta ryhdistäytyä… Millainen kaveripiiri sulla on, onko paineita juomiseen?

Jos on viinaan menevä, tuskin siitä ikeestä koskaan pääsee. Ei kannata kokeilla hyvän selvän putken jälkeen, pystyiskö ottamaan vaan pari. EI pysty. Sama juttu kaikkien päihteiden kanssa, oli sitten kyse röökistä tai vahvemmista. Jos on koukkuuntuva henkilö, niin on, eikä sille vaan voi mitään. Toiset ottaa kohtudella, toisista ei siihen ole.

Selkärankaa sulle sekä hatun nosto! Pystyt kyllä raittiuteen :smiley:

Hyvä pointti. Tietysti sellaiset asiat, joita ei ole koskaan edes kokenut, ei niitä osaa kaivata samalla tavalla. Mutta joka tapauksessa tämä ajatus helpotti oloani hieman :slight_smile:

“Too much is never enough”, etenkin kun viinasta puhutaan. Ei sitä kyllä siinä vaiheessa edes ajattele ettei se lisäalkoholi oloa enää paranna. Monet kerrat mietin että voi kun osaisi aina lopettaa juomisen siinä parhaan nousuhumalan hetkellä ja uskoa sen ettei se olo sen jälkeen enää lisää juomalla parane, päin vastoin. Mutta vaikka sen kuinka monta kertaa miettisi ja varmasti tietäisi, humalassa sitä ei silti usko / osaa toteuttaa.

No mä periaatteessa opiskelen, mutta yliopisto-opiskelu taitaa olla liian vapaata mulle. Kun luennolle ei ole pakko mennä niin aika usein sinne jää menemättä. Läheiset on olleet huolissaan mun juomisesta monia vuosia ja yksi avoliittokin päättyi (enimmäkseen juomiseni vuoksi) kolmisen vuotta sitten. Sen jälkeen kävin melko pohjalla, ajatus meni jokseenkin että “ei mulla nyt ole mitään syytä raitistua kun vaimokin jätti” :unamused: ja meno oli sitten sen mukaista hetken, ennen kuin muutin veljeni luokse asumaan ja pääsin hiukan enemmän takaisin normaalirytmiin. Silloin jäivät ryyppykaverit, kantakapakka (ja sen karaoke, josta oli haikein luopua) entiselle asuinalueelle, mikä oli äärimmäisen hyvä asia. Eniten mua säälittää koirani, joka on aina epävarma ja peloissaan kun olen humalassa. Siltikin, tahdon saada elämäni kasaan ihan oman itseni takia, en läheisten (vaikka hekin siitä toki hyötyvät). Koskaan ennen mulla ei tällaista oloa ole ollut, vaan olen miettinyt että “pitäisi rajoittaa tätä touhua vaimon/koiran/äidin/veljen/jne takia”, ikään kuin sillä mun elämällä ei olisi mulle sinänsä väliä. Eikä varmaan ollutkaan siinä pahimmassa kuopassa. Ja ei mun kaveripiirini pelkistä ryyppykavereista koostu, sellaista painetta juomiseen ei ole. Mutta kyllä välillä ärsyttää ihan taviskaverit, joilla itsellään ei ole alkoholin kanssa ongelmaa (tai eivät myönnä sitä), ja jotka väittävät että suurentelen ongelmaani tai peräti kehottavat menemään baariin jos mainitsen että tekisipä mieli kaljaa. Kun mä nimenomaan tartteisin silloin sitä että ne kaverit keksisivät mun kanssa jotain muuta tekemistä jotta oluenhimo menisi ohi :confused: Mutta eipä tätä asiaa kai ymmärrä jos ei ole omalle kohdalle tai lähipiiriin sattunut.

Ei niin, se on monesti koettu ja kokeiltu. Ja jos onnistuu jotenkin olemaan vaikkapa illanvietossa ja juomaan vain pari annosta, niin se vituttaa melkeinpä enemmän kuin jos olisi ollut selvinpäin, kun joi muttei ollut humalassa. Niin turhaa. Tätä mietin viimeksi eilen eräässä konsertissa jossa veljeni kanssa oltiin, siellä olisi konsertin päätyttyä ehtinyt juoda yhden tuopin (riistohintaan, toki). Ajatus tietenkin ensin houkutti, mutta kun mietin, mikä olo on yhden tuopin jälkeen kun ei enää saa lisää niin eipä houkutellut enää. Tuollaisiin järkeilyihin pystyy tasan niin kauan kun ei ota sitä ensimmäistä; sen jälkeen ainoa asia mitä mieleen mahtuu on sen pohtiminen, millä keinoilla saisi hankittua lisää alkoholia.

…Ehkä mä vielä joskus pystyn kulkemaan anniskelualueen ohi miettimättä näitä asioita.

Siis TÄ??? :open_mouth: :open_mouth: ekasa viestissä sä oot nainen ja tokassa sitten vaimo jätti… WEETEE-ÄFF? :open_mouth:

No avovaimohan se tosiaan oli eikä aviovaimo, mutta onko sillä nyt niin isoa väliä. Pointti lienee hieman muualla.

Siis OOKKONÄÄ LEPSO? :mrgreen:

^ Joo. Muuta kysyttävää? :smiley:

^ Ihana. :smiley: Tervetuloa foorumille, Wulfila!

Tämähän se yleensä on asian ydin, koko addiktion perimmäinen dilemma. :bulb: Jokainen päihderiippuvainen ja -ongelmainen huomaa jossain vaiheessa, että päihteestä on monia haittoja ja se vaarallista terveydelle ja jopa hengelle, mutta silti hän jatkaa päihteenkäyttöä.

Yksi riippuvuuden tunnuspiirre onkin, että päihteenkäyttö jatkuu sen ilmiselvistä haitoista huolimatta. eikä tämä tarkoita että käyttäjä olisi tyhmä, tai ei tajuaisi asioita. Hänellä vain on jonkinlainen pakonomainen tarve päihteelle.
Päihdehoidossakin ne kaikkein fiksuimman ja järkevimmän ja jopa motivoituneimman tuntuiset “mallioppilaat” saattavatkin retkahtaa hyvin nopeasti. Olin itsekin joskus sellainen “mallioppilas” vähän aikaa; nimenomaan A-klinikalla ja työterveyslääkärillä jonne hakeuduin alkoholiongelman takia.

Alkoholinkäytön rajoittaminen vain muutamaan käyttökertaan vuodessa voi olla ihan o.k. -tavote, mutta kannattaa punnita varoen niitä riskejä, jotka sisältyvät siihen jos mopo karkaakin käsistä ihan totaalisesti sitten niinä vuoden “sallittuina” juomakertoina.

Anyway: tsempiiä ja mukavaa vuoden vaihtumista sullle! Tulkoon vuodesta 2013 hyvä sinulle, kuten meille kaikille.

Tervetuloa minunkin puolesta wulfila :slight_smile: Juomisemme on ollut vähän erityyppistä mutta silti niin samanlaista. Meinaan sillä, että itsekin olen tiedostanut hyvin nuoresta, mitä on alkoholiongelma ja alkoholismi. Luin aiheesta jo ennen, kun minulla oli mitään niin suuria vaikeuksia tullutkaan. Halusin ymmärtää, mikä isääni vaivasi. Siksi myönsin hyvin nopeasti, etten minäkään hallitse viinan käyttöä. En välttämättä kokenut olevani alkoholisti, mutta näin itsessäni monia piirteitä isästäni. Sen jälkeen juomiseni on jatkunut ja jatkunut tuuriluontoisesti. Olen koko sen ajan miettinyt että olenko alkoholisti vai en. Yrittänyt vähennyksiä, taukoja, vain olutta jnejne… Välillä myöntänyt, sitten kieltänyt. Siinä samalla on juominen vaan pahentunut ja pahentunut, ollen välillä hieman parempiakin jaksoja(vähempää käyttöä). Juuri tuo sanomasi “tietoisuuden” kanssa juominen on erittäin raskasta. Siinä menee nuppi sekaisin, koska kuitenkin se toinen minä (sairauden kieltävä) on koko ajan vääntänyt kättä sen “myöntäjän” kanssa.

Ei kertakaikkiaan kannata ajatella ettei koskaan enää. Toivottavasti löydät oman tapasi, miten olla päivä kerrallaan raittiina. Itse en osaa muuta sanoa kuin tsemppiä :slight_smile: En viitsi esittää kokenutta raitista vajaan viikon raittiuden jälkeen :smiley:

Niimpä :frowning: Mutta tottahan tuo.

Kuinka kauan sä Ketostix olet raittiina ollut kun niin kauniisti ja järkevästi täällä kaikkia neuvot? :slight_smile:

Oi kiitos Tinky, kauniista sanoista. :slight_smile: Tuli oikein hyvä mieli. <3

Mutta ihan newbie minä tässä toipumisen tiellä olen, ja raittius-iältäni vasta ensi askelia ottava taaperoinen. :slight_smile:
Foorumilla on monia, monia minua kauemmin raittiina olleempia ja viisaampia, joilla on mielenmalttia ja rauhallisuuttakin jo siunaantunut minua enempi. :smiley:

Mie vaan olen siinä määrin höyrähtänyt ja hassahtanut tähän päihdeasiaan ja päihderiippuvuudesta toipumiseen viime vuosina, että sydämeni sykkii sille aika kovalla sykkeellä ja siksi tätä tekstiä miulta tullee näin pulppuamalla. Koettakaa kestää. : ))

Raittiina olen ollu ainakin tämän päivän, aamulla heräämisestä asti. Ja toivon olevani jatkossakin; päivä kerrallaan.

Anteeksi off topic, ja jatkettakoon ketjun emännän Wulfilan asiasta. : )

Heippa, Susityttö!
Kyselit, kauanko meni, ennenkuin alkoi mieliala kohentua. Itsellä meni ainakin pari kuukautta, siitä sitten pikkuhiljaa. Alkuajat juurikin ärsytti, kun kaikki hehkuttivat hienoa oloa ja minulla siihen meni pikku hetki. Jotain hyötyä kuitenkin taidat siinä raittiudessa nähdä, kun siihen pyrit, eikö? Ja kyllä todella kun siihen pääsee kiinni, antaa se paljon enemmän kuin juominen. Mutta eihän se auta kuin kokeilla itse. :smiley:

Kiitokset kaikille, oloni on ainakin mukaan tervetullut, se on mukavaa :slight_smile:

Jooh, kaikenlaista pohdintaa ja riskien punnintaa on syytä harrastaa tarvittaessa. Eihän sellaisen “sallitun” juomiskerran aika ole vielä pitkään aikaan, jos koskaan. Eikä nyt ole edes aika miettiä että milloin sellainen olisi, vaan keskittyä siihen, mitä muuta nyt teen kun en juo. Keksinkin esimerkiksi tänään rahalleni ja ajalleni muuta käyttöä, siitä lisää alempana :slight_smile: Koetan välttää itsepetosta, sillä totuus on, etten tiedä voinko koskaan juoda alkoholia “turvallisesti”. Tiedän, että tällä hetkellä en voi, enkä tiedä, muuttuuko tilanne miksikään ja jos niin milloin. Ei ainakaan nyt tyyliin ensi viikolla tai ensi kuussa :smiley: Sillei maagisesti, naps vaan.

No toki, ihan jo järkisyitäkin sille on ettei kannata juoda itseltään kaikkea arvokasta. Olen aika paljon jo menettänyt alkoholin takia, ja olen muutamalle läheiselle kiitollinen siitä etten ole missään katuojassa tälläkin hetkellä. Jossakin vaiheessa ajattelin, että voihan sen elämänsä niinkin elää että istuu siellä kantakapakassa joka päivä aamusta sulkemisaikaan saakka - kyse on siitä, haluanko elämältäni sitä vai jotakin muuta. Tällä hetkellä olen sitä mieltä että pystyn muuhunkin, ja haluan muuta; ihan tavallista, tasaista arkea, sillä se jatkuva jokapäiväinen “juhla” on nähty. Sitä ei tylsäksi voi sanoa, sen sijaan se on sellaista vuoristorataa ettei pääni kerta kaikkiaan kestä sitä. Ja suurimman osan ajasta enemmän negatiivista kuin positiivista, vaikka ne positiiviset olot toki ovatkin niin uskomattoman mahtavia. Ei se humala siltikään niin kivaa ole että sen vuoksi haluaisi kärsiä sen määrän masennusta, ahdistusta, morkkista ja koko kirjon muita negatiivisia tunteita, hauskuuden hinta on siis mielestäni liian korkea.

Meinasi alkaa tämä oleminen tänään hieman ahdistaa, mutta otin käyttöön vanhan neuvon ja keksin itselleni mukavaa tekemistä: käytiin tänään veljeni kanssa “shoppailemassa” eli selailimme erään elektroniikkaliikkeen tavaroita, ja ostinkin itselleni Sims-peliin taas lisää lisäosia (eikä maksaneet kuin parin kostean illan verran, ja niistä on iloa moneksi kuukaudeksi tai jopa moneksi vuodeksi!). Sen jälkeen käytiin vielä pizzalla, sellaisessa paikassa jossa ei myydä alkoholia - ei siksi, että kumpikaan olisi siltikään ruokajuomaksi olutta ottanut, mutta kumminkin kiva kun se ei edes ole vaihtoehto eikä muutkaan asiakkaat niin tee. (Veljeni nyt ei kyllä juo muutenkaan, sen vuoksi hänen seurassaan onkin aina helppoa mennä vaikka “vaarallisiinkin” tilanteisiin, kuten baareihin, keikoille tai bileisiin, ja pysyä siellä juomatta ja viihtyä silti.) Samalla tuli ulkoiltua kotoa kauppakeskukseen edestakainen matka, pari kilometriä. Oli hyvä päivä tänään, lopulta :slight_smile:

Hienoa Wulfila että sinulla on kannustaja lähipiirissä (veljesi). Oletko kertonut hänelle raitistumispäätöksestäsi?

Itse ja omassa päässäänhän sen työn joutuu tekemään, mutta luotettava kannustaja hädän hetkellä on suuri apu. Ikävä vain on huomata että ystäviksi luulemistaan ihmisistä yllättäen löytyy ongelmaasi vähättelevä tai jopa juomaan houkutteleva “ystävä”. :cry:
Tsemppiä ja selviä päiviä uudelle elämällesi.

BAARIIN mua ei saa alta 100Eur/tunti selvinpäin raahattua… mun raja kulkee heavykeikoissa ja messuissa… American Car Show,MP-messut,Heavymetal-keikat vaikka niissä tarjotaankin niin menee ilman vinettoa… mutta BAARI… eijeiiiiieijeiii… sinne en tahdo

Oli ihana viettää uuttavuotta rennosti, koirakaan ei pelännyt ihan paniikissa vaikka ei paukkeesta pidäkään, mutta sentään epävarmaa oloa ja turvattomuutta ei lisännyt emännän humalatila :slight_smile: Lisäksi mulla ei ole krapulaa tai muitakaan ikäviä olotiloja tänään, kittasin tosin Pommacia ihan kuin olisin ryypännyt - lienee piintynyt tapa, josta toivon mukaan pääsen eroon siitäkin. Nyt en ota paineita, pääasia etten juonut alkoholia enkä erityisemmin kaivannut humalaa, vaan oli mukavaa ilman :slight_smile:

Ja tammikuu alkaa näin:

Jatkossakin ne ainoat tipat saa luvan sataa taivaalta, ei pullosta :wink: Oikein hyvää uutta vuotta minun(kin) puolestani kaikille täällä! :slight_smile: