Surullista tänään

Mä laitan ny tän, kun kaikki asia ei ole sen enempää v*ttumaisia kuin positiivisiakaan. Tieto tutun kuolemasta. Hyvän ystävän ystävä, mun tuttu. Alle 40. Epäilen, että sydän ei kestäny juomista ja polttamista. Voihan se olla ollu jotain muutakin, jokin sairaus. Kun lääkäris kävi vain akuuteis tilanteis. Ei yllätys. Mut. Surullista… :frowning:

Kiitos osanotosta. Kyl munkin tuttu, mut enemmän ystävän. Mut kyl hän oli huonos kunnos… Ja ystävä dokaa herraties monennetta päivää, edes tää tieto ei saa miettiin. Mut milläs kiellät aikuista ihmistä, ei mul ole sellasta valtaa. Ehkä ei oikeuttakaan. Itsemääräämisoikeus o n olemas. Ja ois hyvä, kun oppisin ite! Alkoholi ny ei ole mul ongelma, mut… Mut ennenaikainen loppu oli hänel. Onhan nuita hoitomahiksia, mut kun ihmiset ei aina haluu, kun addiktio vie voiton. Vika kerta, kun nähtiin, puristettiin vaan lujasti kädestä. :frowning:

Ystävä on sairaalas. Överit. Lääkkeet, ja se viinanpiru. O n n e k s i ei vammautumista, pääsi ajois hoitoon. Uskon kyl et selviää, ihan tavallisel osastol ny, eka sydänvalvomos. Rytmihäiriöitähän noista tulee. Kyllä ne osaa hoitaa siel sairaalas. Eri kaupungis ku mä, kaukana.

Voimia PP… Mä päätin et mä en tahdo tuntea enää henkilöitä kenen eliniän ennuste on alle 35v. Tapaturmia sattuu, mut en tahdo enää kokea uudestaan sitä et ystävät kuolee luonnottoman syyn tähden; en sitä heidän vanhempien surua (mulla kahdella ystävällä vanhemmilla oli vain tämä 1 lapsi ja yhdellä oli 3:sta lapsesta kuollut jo yksi lapsena) enkä myöskään itsekkäänä sitä menetystä, jonka joudun käsittelemään kun ystävä menehtyy ennen aikojaan… Enkä myöskään kestä sitä elämäntapaa jonka näen tappavan hitaasti mutta varmasti ennen sitä mahdollista kuolemaa jonka vaarassa saa jatkuvasti elää… :frowning:

Mä oon hiukan surullinen tai pikemminkin ehkä jännittynyt siks et mun mies lähtee Jenkkeihin tänään… Pelkään yllättäen lento-kone-onnettomuutta vaikka todennäköisyys on erittäin pieni, samoin pelkään että joku ampuu hänet siellä tai et jotain muuta pienempää käy, kuten matkatavarat tai passi katoaa… Mut tiedän et huomenna ku asia on kongreeettinen, mä oon surullinen. Nyt en voi olla, koska mä oon liian usein pilannu meidän vikat hetket riitelemällä ja syyllistämällä oman pelkoni ja oloni vuoksi… Nyt en tahdo todellakaan pilata toisen matkaa vain siks et oon surullinen ku jään yksin kotiin… Mä kuitenkin yritän kasvaa henkisesti ja aikuistua jolloin ois tarkoitus näyttää enemmän hyviä kuin huonoja puolia itsestään… :slight_smile:

Sit sellanen “kaukainen suru” mulla on vieläkin noista kivi-pestyistä farkuista joita ostin aika monet ennenkuin sain kuulla et niistä aiheutuu tekijöille pölykeuhkot ja kun asiasta tuli ohjelmaa ni monet oli nuoria ja keuhkot loppuiäksi piloilla… Mä en tienny, muuten olisin tuunannut ne prkleen farkut kyl itse!!! Kamala et mä aiheutin tuollaista :frowning: