Surullista, mutta totta

Moi
Luulin peliongelmani olevan selätetty. Suurin osa veloista oli maksettu, rahaa tilillä, kaikki hyvin. Sitten päätin kokeilla. Tämä oli lokakuun lopussa. Kokeilu on maksanut minulle kymppitonnin. Osa omaa rahaa, osa uutta velkaa. Toki olen saanutkin jotain. Itseinhon, ahdistuneen olon, epätoivon.

Ei hyvänen aika sentään. Miten tässä näin kävi? Olen täysi paska luuseri. En ikinä kehtaa kertoa puolisolle tästä. Hän ei anna anteeksi toista kertaa. En tiedä enää mitä teen… Niin paha olla.

kylhän se siitä lähtee ,että pelitilit kiinni ja äkkiä,tee tuo pelaaminen mahdollisimman vaikeaksi itselle.
Rupee miettii mikä aiheuttaa pelihimon,tekemisen puute ,parisuhde yms.
Näin minä pääsin alkuun ,nyt on 6kk pelaamatta,kuulostaa helpolta ,mutta ei todellakaan oo,35 vuoden pelihistoria mullaki pohjalla ja sadoista tuhansista euroista pelanneena ja velkaantuneena siitä.
Päivä kerrallaan ei siinä muu auta.

Kiitos.

En tiedä mikä pelaamisen laukaisi. Ehkä olin liian itsevarma ja luulin voivani kohtuudella kokeilla pelaamista niin kuin normaali ihminen. Vaikka kyllähän sen järjellä tiesin, että voi käydä huonosti. Niin kuin kävikin.

Pakko se on ottaa itseään niskasta kiinni ja pistää pelit kiinni. En muistanutkaan miten paha olo tästä tulee. Olen vuosia ollut pelaamatta. Nyt päivän.

Mietin kans tuossa tuota pahaa oloa joka aina tuli kun oli hävinnyt kaikki rahat,ois vaan halunnu mennä jonnekin piiloon kaikkia.
Se vielä oli vaikea ymmärtää itellä ,että niitä hävittyjä rahoja ei koskaan tuu saamaan takaisin.
On vaan pitäny aloittaa elämä puhtaalta pöydältä ,niin sanotusti.
Nyt kun oon rehellinen eikä tarvii valehdella mistään niin se on jo aika voitto.Se on aika hankalaa olotiloja tänne kirjoitella , mutta voin hyvin kuvitella miltä sustakin tuntuu.

Niin. Tiedän miten hyvälle tuntuu, kun ei pelaa. Fiilis oli vapautunut. Tunsin iloa mitä en tuntenut vuosien riippuvuuden aikana kertaakaan pienistä asioista. Vaikka taloudellisesti oli tiukkaa niin rahat riitti silti.

Toki taloudellisesti en ole nyt niin pahassa jamassa mitä olin aikoinaan. Enemmän tämä henkinen puoli nyt vaatii sirpaleiden keräämistä. Kyllähän mä tästä vielä nousen, mutta pettymys itseen on nyt niin valtava. Vaikka ei se itsensä haukkuminenkaan tietysti mitään paranna.

Luulen, että samoilla keinoilla aloitan nyt puhtaalta pöydältä enkä jää tuleen makaamaan. Hetken vielä vellon itsesäälissä, mutta huomenna päivä uusi ja pelaamaton päivä.

Juuri näin,kohti uusia seikkailuja,tsemppiä?

Ei saa ottaa mitään vakuudettomia lainoja aivan paska rahotuskeino oikeastaan mihinkään.

Itse huomasin miten kivaa oli viedä kaniin tavaroita ja ottaa joku satasen laina mutta sitten noitten rojujen takasin hakeminen/lainojen uusiminen oli järkyttävän vaikeaa. Parasta varmaan pelihimoissa kiertää toi kanikonttori mahollisimman kaukaa.

Päivä kaksi. Olen lomalla, joten on ollut aikaa miettiä tapahtunutta, suunnitella tulevaa ja tehdä “sotasuunnitelma” uuteen alkuun. Juurisyytä retkahdukselle en kuitenkaan löydä. Ehkä se ajan kanssa vielä selviää. Ehkä ei.

Pelit on käyneet mielessä, mutta pelannut en ole. Kiitollinen siitä. Muistan aika hyvin miten pikkuhiljaa ajatus ei enää peleissä ole, kun aikaa kuluu. Ajatukset ei haittaa kunhan ei teoiksi mene.

Rahoja olen laskenut ja vaikka vatuttaa maksaa tiltin aiheuttamia vahinkoja niin onneksi ihan mahdottoman tiukoille ei talous mene. Olen kokenut senkin pohjakosketuksen vuosia sitten.

Puolisolle en ole kertonut. Kerron kyllä, mutta pitää ensin saada asiat omassa pääkopassa järjestykseen.

Illalla oli pakko puolisolle kertoa. Hän huomasi, että joku on vialla ja kun kysyi niin itkuhan siinä tuli. Oli ja on pettynyt. Luottamus on kuulemma mennyt kokonaan ja hän ei enää minua aio auttaa velkojen tai minkään muunkaan kanssa. Avioero on ainut ratkaisu, kun elämä selkärangattoman kanssa vituttaa.

Ymmärrän tuon suuttumuksen ja pettymyksen. Olen sen ansainnut. Aika näyttää miten suhteen käy. Hän kaipaa nyt tahollaan miettimisaikaa ja minä pakkaan ksmani ja menen viikoksi mökille. Loman vuoksi onneksi mahdollista ottaa etäisyyttä.

Sulla on addiktiosairaus. Ja aivan hirveä sellainen. Peliaddiktio aiheuttaa mittaamatonta tuhoa, käyn täöllä lukemassa, kun on liipannut läheltä asia. Sä et ole paska tai luuseri vaan sulla on sairaus. On ymmärrettävää, että puoliso on järkyttynyt, mutta selkärangatonta sun sairaus ei susta tee. Kuka vain voi sairastua addiktioon, aivan kuka vain.

Hei pitkästä aikaa

Pelaamatta nyt 5 kuukautta ja olo jo parempi. Olen yrittänyt olla ajattelematta velkoja, sillä ne ei muuksi muutu. Maksettava on. Sen sijaan olen keskittynyt itseeni ja hakenut ulkopuolista apua. Se tuntuu selkeyttävän addiktioni luonnetta ja syy-seuraussuhteita.
Harmittaa toki, että jäätävät 90 000 velat olivat jo melkein loppusuoralla maksettuna ja sitten tuli tämä retkahdus. Silloin vippejä ja lainoja oli pahimmillaan 12 paikasta. Nyt neljästä mikä helpottaa kokonaistilanteen hahmottamusta.

Selväksi on tullut se, että mä en voi kokeilla pelaamista enää koskaan. Nollatoleranssi. Se pelipiru on niin kiero, että vie heti mennessään. Kohtuupelaajaa minusta ei siis ikinä voi tulla.

Hyvää kesää kaikille!

Hyvä että olet saanut apua ja kokenut siitä hyötyä. Itse olin pelaamatta koko alkuvuoden.
Niinpä pelaamattomuutta olikin takana jo hyvä tovi, kunnes tänään vähän vahingon kautta päädyin pelitilille. Sieltä tuli ilmoitus että on jäänyt rahaa tilille, mutta en päässyt sitä eston vuoksi kotiuttamaan. Chat henkilö ystävällisesti poisti eston noin vain, ja kappas olinkin tallettanut aivan järkyttävän summan sisään, ja sinne jäi?
Nyt lähinnä ärsyttää, ja itseinho aivan valtava. Tosi tyhjä olo!
Miten niin “kauan” kun olet pelaamatta luulet että et siihen ansaan lankea. No nyt ei muuta kun uusi alku, vai miten se meni…
Tämä oli on paras muistutus siitä miksi ikinä päätti lopettaa. Turhan kalliiksi käy vaan tunteen muistelu…
Hyvää kesää sinulle :slight_smile:

Moi Luuseri!

Onnittelut 5 kk rajan rikkoutumisesta ja hienoa, että hait ulkopuolista apua :slight_smile: ! Täällä välillä aina esiintyy mielipiteitä siitä, että niistä ei ole hyötyä, mutta itse olen kyllä eri mieltä. Toki malleja om erilaisia eikä kaikki sovi kaikille, mutta sairaudestahan tässä on kyse, joten useimmiten se ammattiapu on tarpeen, vaikka kuinka olisikin sitoutunut pelaamattomuuteen. Erityisesti nollalinja on hyvä valinta sinulta. Kun on siinä pisteessä, että pelaaminen on karannut täysin käsistä, niin ei silloin pysty enää pelaamaan “ihan vähän ja silloim tällöin”. Tämän ymmärtämiseen itselläni meni se rapiat 10 vuotta ja sitä välillä edelleen toistelen itselleni :smiley:

Hyvää kesää sinulle! Pelaamatta se on varmasti antoisampaa ja toivottavasti olette saaneet vaimonkin kanssa asiat kuntoon :slight_smile: