Surullisia tilastoja...

Oon nyt ollu kuntoutuksessa about kahdeksan viikkoa ja siinä ajassa mulla on kuollut neljä kaveria… Tämä on omalla ikävällä tavalla antanu mulle lisämotivaatiota olla täällä hoidossa vaikka oon jo pari kertaa kamat pakannu.

Yksi on kuollut lakkaövereihin, yksi metadoni+Lyricakomboon, yksi junan alle ja yksi on hiukan mysteeri vielä. Nämä kaikki olivat alle kolmekymppisiä jätkiä. Tällainen pistää vaan miettimään omaa selviytymistarinaa ja kaikkea mistä on rimaa hipoen selvinny. Te kaikki siellä kentällä, yrittäkää nyt vittu kunnioittaa sitä elämäänne ennenkuin on liian myöhäistä! Itse olin viime vuonna kaksi viikkoa TYKS:in teholla koomassa ja hengityskoneessa. Se vasta laittoi mut edes hiukan miettimään.

Ei tässä mun tekstissä ole oikein mitään pointtia. Kunhan tämäkin teksti säästäisi yhden hengen…

Miten on teidän kesä mennyt? Onko kavereita mennyt teiltä hautaan?

On mennu mutta vain yksi huumeisiin ja viinaan, olkapäätä särkee ku kuinka se ruumis voi painaa niin paljon. 50V ukkoja kannettu ja monta, olisimpa seuraava niin tämäkin tuska loppuis. Mut tuhkataan ja tuhkat katoaa mailman merille ja tilalle laitetaan nuotiosta tuhkaa ja se pannaan tyhkalehtoon ja kiveen pieni laatta.

Kiitti Maago. Mulla ollu jotenkin itsetuhoinen “vedän kaikkea” olo viime aikoina. Sun kirjoitus auttoi tajuamaan ettei ne aineet tee muuta kuin vie ojasta allikkoon jaelävistä kuolleiden puolelle. Voimia kaikille!

Kaksi mennyt tänä vuonna. Eivät olleet kovin läheisiä, mutta ainahan se pahalta tuntuu, varsinkin kun sattuu olemaan tällainen pirun ylitunteellinen. Toisella vain pettivät sisuskalut lopullisesti, oli aika ihmekin, että oli näin pitkälle selvinnyt. Toinen vasta kolmikymppinen tyttö. Ihan tarkkaan en tiedä, mutta taisi siinäkin tuolla Lyricalla olla osansa. R.I.P. :frowning:

Taas yksi on joukosta poissa :cry:

^ Otan osaa… :frowning:

Jotain hyvää siinäkin ettei itsellä niitä kavereita oikein ole, eipähän tule sitten niitä menetyksiäkään…

On niitä vaan raskas hautaan kantaa.

^ Kiitos, iina.

Ei ollut mulle kovin läheinen onneksi kuitenkaan, vaikka jotenkin hepun tunsinkin ja ihan mukava kaveri, ainakin noin nistiksi… Joillekin oli kuitenkin läheisempi ja mä kun olen niin tunneihminen, että pistäähän se itkemään, kun noinkin nuori täältä lähtee ja tavallaan niin turhaan. Jos olisi ollutkin mulle läheisempi, niin tuskin tässä kirjoittelisin, vaan poraisin ja huutaisin jossain nurkassa tai riehuisin täysillä.

Mun hautajaisissa ei itketä, vuokraan hyvissä ajoin baarin ja tehdään irlannin malliin ja tuhkat on merkitty navigaattoriin mihin ripotellaan ja tilalle pannaan makkaran paistosta tuhkaa jonka saa vuedä uurnalehtoon.