Surullinen Tarina

Joo niin tää elämä on mennyt mullakin aivan poskelleen viinan takia.Nyt on 8 raitis päivä edessä 11 päivän ryyppäämisen jälkeen,koko syksynä en ole pystynyt 2 viikkoa kauempaa olemaan juomatta vaikka olen itselleni niin luvannut että nyt riitti.Olen viimeisen 2 vuoden aikana juonut ja sen myötä sotkenut asiani täysin ihme kun en ole seonnut ainakaan pahemmin.Sain lopputilin 2008 Tammikuussa pitkäaikaisesta suht hyvästä duunista poissaolojen takia kun en mennyt töihin kun ryyppääminen oli tärkeämpää ,tai näin ainakin humalassa ajattelin tosi fiksua.Sitten oli aikaa juoda ja juoda perhe pakeni turvakotiin kun humalassa uhosin ja paiskoin tavaroita ja syyttelin tietenkin avovaimoani kaikesta mahdollisesta että sain syyn juoda lisää.Sitten löysin tietenkin kaltaisiani ryyppykavereita joidenka kanssa ryypiskelin 1-2 kuukauden putkia.Erään noin 2 kk putken jälkeen sain jonkinlaisen viinakrampin ja jouduin katkolle no se hillitsi minua sen verran että pystyin a-klinikan ja sukulaisteni tuella olemaan jopa 4 kk juomatta ja sain hommattua uuden työpaikankin jossa jaksoin noin 3kk kunnes ryyppäämisen takia en mennyt töihin ja työsuhteeni sielläkin purettiin,tosin työtodistukseen tuli maininta että omasta pyynnöstä sanoin itseni irti.Sitten tuli törkeä rattijuopumus toistamiseen ja ajokortitta ajo liki 3 promillen humalassa,ja vahingontekoja josta sain 6 ja puoli kuukautta ehdotonta vankeutta joka muunnettiin yhdyskuntapalveluksi 180 tuntia,siitä suoritinkin suurimman osan (128 tuntia) mallikkaasti kun olin juomatta jonkun aikaa,kunnes sorruin ryyppäämään ja en mennyt palveluun,no eka kerrasta tuli varoitus, ja palvelu jatkui ja ryyppäilin koko ajan, olin välillä kännissä yhdyskuntapalvelussakin mutta valvoja ei huomannut mitään ,kun putki oli taas rävähtänyt päälle niin en vaan enään kyennyt palveluun ja se keskeytyi,nyt se on menossa muuntorangaistukseen eli todennäköisesti joudun vankilaan reilu kolmeksi viikoksi.Että sillein, rahaasiat on täysin sotkussa ulosotossa noin 55000e joita en varmaan koskaan pysty maksaan.Olen 2001 vuonna entisen työnantajani toimesta käynyt myllyhoidonkin kalliolan klinikalla Nurmijärvellä josta sain paljon tietoa aa-ryhmistä ja niiden toimintaperiaatteesta,mutta sieltä päästyäni en niissä kertaakaan ole käynyt vaikka näin jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt,mutta silloinhan vuonna 2001 minä en ollut alkoholisti omasta mielestäni vaikka kaikki käytännön tapahtumat sen osoittivatkin,enkä ole varma aina olenko sitä vieläkään,siis jokin minussa vieläkin kummittelee että ryyppää poika, kyllä sä vähän voit ottaa vaikka järki sanoo että ei viina sovi mulle.En tiedä miten tässä mun elämässä tulee käymään suorastaan pelottaa.AA-ryhmään aion mennä nöyrin mielin kun vain sais itestäni sen verran rohkeutta että uskaltas mennä sinne,sillä yksin en selviä tästä,se on niin monta kertaa nähty.Tsemppiä kuitenkin kaikille ketkä viitsi tämän mini stooryn lukea.

Tervetuloa porukkaan hannaut!

Olisin periaatteessa voinut lainata tuon koko kirjoituksesi, niin paljon samankaltaisuutta omaan elämääni siitä löytyi. Itselläni oli pitkälti samanlainen tilanne vielä viitisen vuotta sitten. Lisäksi lapset oltiin ottamassa huostaan. Oikeastaan minun kohdallani tuo huostaanotto-uhka, olikin asia, joka oli se viimeinen pisara minun juomiseeni. Lähdimme koko perheellä päihdekuntoutukseen, vaikka allekirjoittanut vielä sinne kirjautuessaan kirjoitteli kännykkään muistutuksen 4 viikon päähän, että sitten juodaan. Ei ole sen jälkeen tullut juotua. Lisäksi elämäni on muuttunut totaalisesti. Omalla kokemuksellani voin sanoa, että vaikka kuinka tässä hetkessä kaikki tuntuu toivottomalta, niin synkimmästäkin tilanteesta voi vielä nousta.

Itselläni oli konkurssivelkoja viitisen vuotta sitten ulosotossa n. 120 000€, eikä minulla ollut minkään valtakunnan koulutusta. Itse elin siinä ajatuksessa, että elän läpi elämäni velkavankeudessa. Mutta toisin kävi. Olen nyt opiskellut itselleni ammatin ja jatko-opinnot ovat kohta puolessavälissä menossa. Tulevana syksynä minulla loppuu velkajärjestely, jonka jälkeen kaikki velkani ovat vain yksi taakka menneisyydestä, joka on käännetty nyky hetkeen voimavaraksi. Kummasti kun raahaa 10 vuotta perässään/harteillaan velkataakkaa, se pistää miettimään rahaa aivan uudessa valossa. Enää ikinä en halua päätyä samaan tilanteeseen.

Paljon olisi kokemuksia jaettavana, joista varmasti löytäisit itsesi, mutta jos taas laitan tähän tuon oman blogini osoiteen, niin tuosta linkistä pääsee lukemaan minun tarinaani, sekä siitä, mitä kaikkea raitis elämä minulle on tehnyt mahdolliseksi suhteellisen lyhyessä ajassa, jos verrataan juomakauden pituuteen. toinen-mahdollisuus.blogspot.com … 20tarinani

Kaikkea hyvää sinulle! Lämpimästi suosittelen käymään ryhmässä useammankin kerran. Siellä on ihmisiä, joista jokainen voi samaistua tilanteeseesi ja siksi sinne menemistä ei juuri kannata jännitttää. Kirjoittele ihmeessä tänne ajatuksiasi. Voin omasta kokemuksesta kertoa, että kirjoittaminen auttaa kummasti. Voi hyvin…

Niin, onko sen diagnoosin niin väliä?
Olet elämäsi sotkenut viinan kanssa läträtessä, miksi et kokeilisi juomattomuutta?
Saat uudenlaisen mahdollisuuden, erilaisen elämän. Ehkä sekään ei ole niin auvoista, mutta kun olet juomatta, elät sitten ihan oikeaa elämää. Miksi et kokeilisi?

Tästä en tiedä muuta kuin, että oma kokeiluni olla juomatta, jatkuu neljättä vuotta. Monenlaisia vaikeuksia on nytkin elämääni tullut, mutta ei mitään sellaista, mitä ei viina pahentaisi.

Hae apua. Pidä oma ajatuksesi. Ole juomatta. Kokeile.

Tiedätkö … voin lohduttaa sinua. Et ole alkoholisti. Olet vain aika kova jätkä ryyppäämään. Niin olin itsekin vielä vuosi sitten. Vappuna lopetin juomisen ja niinpä minusta tuli alkoholisti …

Tervetuloa vain joukkoon. Suhtaudu juomisen lopettamiseen samalla sinnikkyydellä, kuin olet suhtautunut juomiseenkin. Ennen kuin huomaatkaan, olet yhtä hankala ihminen, kuin me kaikki muutkin. Voit sitten näsäillä uusille tulijoille. :smiley:

Valmis tapaus :open_mouth: :slight_smile: Tervetuloa vaan mukaan uuteen elämään. Se vanha piti vaan ryypätä ensin alta pois, etkä ole siinä askareessa eka etkä vika… Tästä alkaen menee pääosin parempaan suuntaan, usko pois.

kahleeton

Tervetuloa, olet myös kovia kokenut ja tulevaisuus mietityttää…
Päivä kerrallaan, pikku hiljaa, vähitellen, asia kerrallaan, pienin askelin…
Velkaa toki on itselläkin, mutta kahden vuoden aikana se on pienentynyt kummasti
ja aikaisempien kirjoittajien kertomukset antavat itsellenikin voimaa, toivottavasti
myös sinulle. Asioilla on tapana järjestyä kun elää raittiina. Ja saa sekaisin huiman
nopeasti, juomalla :imp: .
Voimia ja jaksamista sinulle.

Tervetuloa hannaut palstalle. Haistele ilmapiiriä, lueskele keskusteluja ja katso, löytyisikö toisten tarinoista jotain kummallisen tuttuja piirteitä…

Juu, minäkin keksin itselleni erilaisia nimikkeitä niin kauan kuin join. “Suurkuluttaja”, “viikonloppujuoppo” ja “oluen ystävä” esimerkiksi. Hyviä nimityksiä siinä mielessä, että ne kuvasivat kyllä osuvasti sitä, miten join. Ne eivät kumminkaan avanneet minulle sitä tärkeintä, eli miksi join. Ei tullut mieleenikään olla “alkoholisti”; ihmettelin vain vuosikaudet “mistä näitä vaikeuksia oikein tulee?”. Ensin piti lopettaa juominen ihan kokonaan, oivallus tuli sitten perässä.

– km

Tuossa surullisessa tarinassa on vielä erittäin paljon mahdollisuuksia sen muuttamiseksi iloiseksi. Toivotan kaikkea hyvää sille tielle. Päivä kerrallaan.

Tarina on lähes 1:1 kuin minun historiani. Linnatuomio minulta puuttui, mutta ratista oli ehtoollista. Velkaa en ole, mutta jumalattoman paljon ryyppäsin perintöomaisuutta ja avioeron takia myydyistä talo- ja metsäomaisuuksista saatuja rahoja. Niin paljon, että hirvittää vieläkin muistella. Eikä se muistelemalla muutu.
Työpaikkoja meni myös kun eivät antaneet mokomat minun pyöriä töissä kännissä.

Alkoholisti minusta tuli vasta kun oltuani jonkin aikaa hoitomestassa ja käytyäni pakosta useissa aa-palavereissa sain kakaistua suustani; “nimeni on paarma, olen alkoholisti.” Silloin helpotti. Luovutin toivottoman taistelun ylivoimaista vihollista, juomahimoa vastaan ja otin tarjotun avun vastaan. Aloin hoitaa itseäni ja vain itseni takia.
Pienenä nyanssina ja esimerkkinä siitä, että olen edelleen omituinen otus; en voi sanoa “paarma ja alkoholisti” vaan sanon “nimeni on paarma. Olen alkoholisti.” Syynkin olen keksinyt. Minulla ei ole sivupersoonaa. :mrgreen:

Olen töissä ja saan oikeata palkkaa. Maksan laskuni ja jotain jää jopa viivan yläpuolelle. Muisti ja fysiikka ovat parantuneet. En pelkää postilaatikkoa, poliisia, enkä pimeää. Päässäni ei kuulu ylimääräisiä jupinoita, enkä näe näkyjä.

Kaiken tämän on mahdollistanut se, että lopetin taistelun ja otin vastaan kaiken mahdollisen avun. Aikaisemmin olin ottanut vain sen avun, mikä miellytti. Esimerkkinä ammattilaiset, jotka nyökyttelivät ymmärtäväisesti jutuilleni.
Lääkevastainen kun olen aina ollut, en suostunut ottamaan “ilopillereitä” enkä muitakaan palleroita, vaikka masennusta valitinkin. Sain jopa diagnoosin keskivaikeasta masennuksesta, koska kärtin sitä saadakseni lähipiirin hyväksynnän juomiselle. Puhuin siis paskaa ammattiauttajille ja he toimivat saamansa tiedon mukaan, eli uskoivat lööperipuheeni.
Hoitomestassa ja aa:ssa ei uskottu ja se korpesi kovin. Siellä otettiin löysit pois ja valehteleminen loppui. Minä lopetin juomisen ja aloin raitistua.
Olen ehkä jonkin verran kasvanut henkisesti ja raitistunut ajatuksiltanikin. Kykenen nyt nauramaan vilpittömästi omille surkean säälittäville jutuilleni, jotka ennen uskoin itsekin.

a. paarma
ent rahtilaivan perämies
öljynporaaja Alaskan öljykentiltä
supon agentti
lottovoittaja
ym. ym. taruolentoja
*************************** tähän saakka juoma-aikojen roolihahmoja :laughing:

nykyinen duunari ja raitis alkoholisti :smiley:

Heh. Toi oli mainio. :laughing: Itse hakeuduin räkälöhin juomaan, jotta olisin tuntenut olevani vähän parempi ja koulutetumpi kuin ne “muut juopot” siellä. Ja tunsinkin olevani. Olis ollut varmaan musertavaa törmätä kohtuullisesti käyttäviin opiskelu- tai työkavereihin humalassa. Olisin varmasti tuntenut olevani melkoinen luuseri.

Uusille tervetuloa tänne plinkkiin. Juomisen lopettaminen on mahtava valinta!

Tervetuloa ongelmanratkontaan :slight_smile:
Hannaut ! Oot varmaan jo hoksanu et viina ei sovi sulle.
Älä eppäile Vaan mee sinne AA:han ja jossei se oo sun paikka jatka hakemista.
Monet AA:ssa käyneet on löytäneet jonkin toisen tavan elää mielekästä elämää.

Tuota sun tarinaa lukiessa tein aikamatkan autokolariin jonka tyyräsin hulluna juovuksissa.
Muistan siitä rytinää ja kaverien kauhunhuutoja Ain väliin oli hiljasta auton lentäessä ilmalentoaan joka päättyi väkisinkin rytinään ja metallin kirskunaan. Mielessä se oli pitkä liuku vaik ajassa ehkä alle kymmenen sekkaa !
Sitten syvä hiljaisuus ja pensiinikatkuun sekoittunu veren haju :frowning: Kaikki onneks hengissä selvittiin siitä.
Toi Sun tarinas on nyt siinä vaiheessa jossa kömmitään autosta ulos ja nyt voit päättää hakea apua.
Yks 50 donaa ulosotos on järjestely asia jos Pääset raittiiksi Hannaut :smiley:

Terveisin Kanttoona Ehkä sadanviidenkymmenentonnin järjestelyn läpivieny Raitis Alkoholisti :smiley:

Asiakaspalvelutyössä kohtasin näitä “alkoholisoituneita älykköjä ja taiteilijoita” Oli aidosti surullista kuunnella kuinka oli ollut virat kaupungin viskaaleina, oli ollut näyttelyitä Pariisin biennaaleissa ja ties missä. Ja nyt he kulkivat alkon kautta terapiakeskukseen, koska elämä oli heidät pettänyt?!

Näinpä. Alkoholistit elämme aika usein joko mennyttä elämää, “menneissä hyvissä ajoissa” tai sitten kaunisteltua mielikuvituselämää. Selittäisi myös yksin juomisen. Ei ole vertailukohtaa “tavallisiin” ihmisiin, joten sitä voi halutessaan kuvitella olevansa vaikka kuinka suurta. “Minulla olisi ollut lahjoja, mutta sitten tuli eteen sitä sun tätä”… Tällainen ryhmä taisi olla Facebookissakin.