Nyt on mennyt aikaa pelatessa, ei kehumista siis. Voitin ja kuten arvata saattaa hävisin, pelasin kaiken. Nyt on korkea aika lopettaa pelaaminen, kokonaan. Päivä nolla alka tästä.
Tsemppiä kaikille!
Voimia vaan… Olet varmaan lukenut täällä foorumilla viestiketjuja ja tätä kautta varmaan tiedät ne “sudenkuopat”, joita matkalla pelaamattomuuteen saattaa piillä… Tsemppiä ja aurinkoista kesää!
Kiitos viestistä tptp. Tilanne on se, että olen jo kertaalleen maksellut ulosottoon pelivelkoja. Luottotiedot palautuu ennen joulua ja sitä ennen on saatava pelit loppumaan kokonaan. Nyt oisin varmaan jo moneen kertaa ottanut lainaa peleihin, jos se olisi ollut mahdollista. Omaehtoisen luottokiellon saa ilmeisesti purettua aika helposti?
Yhtä helposti kuin sen saa itselleen laitettuakin. Toki tuo merkintä sieltä poistuu jokusen päivän viiveellä.
No jokunen päivä kuulostaa hyvältä. Viive on tarpeeksi pitkä. Tuo voisi toimiakin kohdallani. En siis ikinä mieti, että huomenna tai ylihuomenna pelaan. Pelaan heti kun se tunne pelaamisesta valtaa minut. Joten päivä tai kaksikin riittää minulle, että merkintä ei heti poistu. Näin uskoisin.
Kohta viikko mennyt pelaamatta, minulle se on saavutus. Hirveästi tekisi mieli ‘vaan kokeilla’. Ja senhän tietää mitä siitä seuraa. En halua sitä morkkista pelin jälkeen kokea. Mielenrauha on nyt tärkeämpi. Nyt on pysyttävä vahvana.
Viikko meni ja sorruin. En pelannut paljoa, mutta kaikki summat on liikaa. Nyt taas uusi yritys, laskuri nollaantui. Pettymys on valtaisa.
Omalla kohdalla olen usein kiinnottänyt huomiota siihen että olen retkahtanut pelaamaan melkeinpä samantien kun olen tänne käynyt ilmoittamassa pelittömien päivien tilanteen - aivan kuin mieli oikeuttaisi saavutuksesta palkinnoksi juurikin pelaamisen. Ei välttämättä koske siis sinun tilannetta ja ajatuksia ollenkaan mutta jos vaikka voisi ollakin tästä kyse niin seuraavalla kerralla voi olla helpompi varautua.
Joo, en tiedä mikä tuli. Ihan suoraan kävelin pelaamaan… Täytyy olla tarkkana nytten. Voi olla, että tuolla on jotain tekemistä asian kanssa.
Eipä pelipirun toimissa tunnu mitään logiikkaa juuri olevankaan. 
Hirveästi tsemppiä, uusi taistelu päälle!
Juurikin näin, niinkuin yllä kirjoitetaan. Se itsensä palkitseminen on selkeästi juonne pitkistä pelijaksoista ja niistä hetkistä kun on ollut monta tuntia, jopa koko päivän pelaamatta, tai on ollut tosi rankka päivä, tai on niin hyvä mieli, tai kun on niin paha mieli, tai olen ansainnut kun olen niin hyvä tai paha, tai kun haravoin pihan, tai kun sain lapset ajoissa nukkumaan, tai kun mulla on kerrankin omaa aikaa…
Itsensä palkitseminen on tyhmää, parempi vain sivistyneesti onnitella 
Jännittää jo huominen tilipäivä. Laskut laitettu maksuun. Casinotilejä suljettu. Vähän järkytyin kuin selasin tilitietoja, kaikki ne siirrot casinoille. Nyt jää ihan hyvin käteen palkasta, ei pitäis sen puoleen houkutella lisärahan toivo peleistä. Joo, ihan totta tptp, ainahan löytyisi syy pelaamiseen. Parempi vaan onnitella.
Minulla on nyt suuria ongelmia itseni kanssa. Ihan jäätävä tarve pelata. Ei, en pelaa. Otan päivän kerrallaan. En kokeile. En.
Olethan pystynyt olemaan pelaamatta? Pidän täällä peukkuja, hirveästi tsemppiä himon kanssa taistelemiseen. Omalla kohdalla pahin ongelma on ollut mobiilikasinoiden kanssa joten pahimmillaan olen joutunut poistumaan hetkeksi haukkaamaan happea ilman puhelinta, ts. olen pakottanut itseni fyysisesti irrottautumaan pelihimon kahleista.
Kauhea henkinen ja fyysinen krapula on nyt ja silmänympärykset turvoksissa. Tuntuu kuin olisin ryypännyt ja rellestänyt koko yön. Pelasin eilen pitkästä aikaa monta tuntia kirjautumatta pelattavia Paffin ilmaispelejä 100-200 euron “panoksilla” ja pääsin suuriin voittoihin. Todellisuudessa olisin voinut pelata vain sadasosalla noista panoksista eivätkä ne voitot niin suuria olisi olleetkaan.
Ihan veden ja kahvin voimalla pelasin, joten halvaksi tuli tämä krapula, mutta ällöttää just nyt ajatuskin peleistä 
Mitä jos tänä kesänä yritettäisiin löytää ilo muista asioista ja opittaisiin se, että vaikka se jäätelöön tuhlattu raha, tai muihin asioihin joista on vain itselle iloa eikä mitään hyötyä, on hyvin käytettyä rahaa ja josta saa nauttia hyvällä omalla tunnolla sen sijaan, että se olisi tuhlattua rahaa, jonka olisi voinut käyttää peleihin. Tuo siis vaan esimerkki ja kullekin nautintonsa lompakon kestävyyden mukaan. Jos edes kesäkauden kolme kuukautta ottaisi tämän elämänohjeeksi.
Päivä kerrallaan. Sitähän se on tämä taistelu. Aurinkoista pelitöntä kesää peluriExälle, Tsempparittarelle ja kaikille muillekin!
Toistaiseksi taistelut voitettu. Tosin yritin luoda pari tiliä nettikasinoille, kummankin sisarcasinon olin sulkenut, joten ei onnistunut. Noita suljettuja tilejä taitaa olla viidenkymmenen tienoilla, aika paljon. Sitten luovutin.
Ilmaispelejä en uskalla pelata, joudun pelimoodiin ja se on sitten menoa. Tänään siis iltapäivällä ei ole ollut suurempia pelihimoja, mutta varuillani olen, ei tiedä, mitä huominen tuo tullessaan.
Pelionneton hyvä idea tuo itseensä käytetty raha. Se on ihan outoa katsoa tiliä ja todeta, että ruokakaupasta voi ostaa muutakin kuin kaurapuuroa ja makaronia.
En tiedä itkeätkö vaiko nauraa. Vaan ei kumpaakaan, on ihan turtunut olo. Taas on laskuri nollilla. Meni parikymppiä. Pieni summa satasten talletuksiin nähden, mutta… Oon kadottanut selkärankani. Tiltissä tai peluurissa, johonkin numeroon soitin ei ollut vapaita aikoja uusille asiakkaille. Ajattelin jotain psykoterapiaa, onko kukaan saanut sitä Kelan tukemana? Ajattelin, etten mihinkään ryhmään mene, mutta ehkä nyt pitäisi vaan mennä. Pelottaa, että lankean taas.
Mites tuo omaehtoinen luottokielto mistä aiemmin oli juttua? Se voisi olla sulle tosi hyvä.
Luottotiedoissa on merkintää, poistuu joulukuussa. Otan ennen sitä tuon omaehtoisen luottomerkinnän. Uskoisin sen auttavan ja estävän velkaantumisen. Syksyllä 2012 oli helvetti irti kun innostuin pelaamaan ja vippiä vipin perään. Ei mitään tolkkua. Pelkään, että tuo uusiutuu tai ainakin vaara on olemassa. Nytkin tekis mieli vaan kokeilla vähän. Ajatus jyskyttää takaraivossa vain siitä kuuluisasta kakskymppisestä. Kuinkakohan monta kertaa sitä pitää lyödä päätä seinää, ennenkuin oppii. Vasta eka päivä pelaamatta. Mä vaan menetän kontrollin niin totaalisesti ja viimeinenkin sentti menee. Jos ei heti niin huomenna sitten. Ja tämä on koettu varmaan satoja kertoja. No, nyt ulos nauttimaan kesälomasta ja auringosta, ehkä tää helpottaa.
Kolmas päivä pelaamatta. Koitan ajatella, että tämä on sama, kuin alkoholisti ostaisi vodkapullon vain ottaakseen yhden huikan. Eli ei mitään järkeä, ei mitään. Se tuo vaan kiusauksen juoda toinen ja kolmas huikka. Koko pullo. Tässä tilanteessa kokeilla vielä kunnes tili on tyhjä.
Hyvää kesää kaikille.