Sun ajatuksen kirkastuminen Vähentäjistä Lopettajiin?

Olen alkoholisti, tilanne paranemaan päin. En vaan pysty ottamaan omakseni ajatusta että ei_voi_enää_juoda_alkoholia

Plinkissä on Lopettajat ja Vähentäjät.

Pystytkö keskittymään ja miettimään ja muistamaan ja kertomaan meille muille tilanteen ja syyn kun huomasit että

—-> mun on vaan lopetettava.

viewtopic.php?f=3&t=41030

Mul tais käydä niin onnellisesti, että huomasin, ettei dokaamatta oleminen oo mulle “temppu eikä mikään”, verrattuna toistuvasti epäonnistuvaan kohtuukäyttöön.

Olen siis vaan huomattavasti parempi lopettelija kuin vähentelijä, ja teen ihan mielellään asioita, jotka on mulle helppoja/joissa koen onnistuvani. Vaikka lopetinkin “pakolla” ja hampaat irvessä, ja vähentely olis ollu mun ensimmäinen valinta.

Jos yrität, pystytkö löytämään hetken jolloin ”huomasit” ettei dokaamatta oleminen ole sulle ongelma?

Etsin juuri noita hetkiä - milloin huomasit?

Täältä katsottunahan olet Hannu Hanhi - yht’äkkiä huomasit: mieti milloin huomasit. Milloin huomasit? Missä olit kun huomasi? Keiden kanssa olit kun huomasit ettei dokaamatta oleminen ole sulle ongelma?

Mä olin oikeestaan aina on/off ja tuurijuoppotyyppinen, ja ihan muutamassa päivässä pääsin “ihan niinku koskaan en ois dokannutkaan”-tilaan.

En vaan koskaan mitenkään kyseenalaistanut juomista, tai sitä että mä jaksaisin olla ilman viinaa muuten ku “seuraavaan perjantaihin”.

Mutta sitten “kun oli pakko”, mä vaan tein sen. Jonkun aikaa muistan miettineeni, että onko tässä nyt mitään järkeä ja oonko mä muka tosissani. Jossain vaiheessa (kuukausissa) itsensäkusettamisolo vaan hälveni.

Sitä mä en tiedä, olisko näin käyny, jossei tähdet/maksa-arvot olis olleet oikeessa asennossa/punasella.

Muoks: Mul oli myös hyvin tärkeetä, että juomattomuus ei muuttais mitään muuta, joten “suoritin” festaria ja etelänlomaa heti muutaman viikon jälkeen. Joten kun mä selvisin “kaikki juo koko ajan, paitsi ne ketkä on kuskeina/lapsenvahteina joutuu vähän himmaileen”-reissusta laitticolalla, ei mikään enää tuntunu mahdottomalsta.

Vau! Kiitos.

Mikä sun pakko oli?

Muistatko mitä ”itsensäkustettamisolo” oli?

Maksa-arvot? Olit siis alkoholisti ja sun maksa-arvoja seurattiin?

No, miten festarit nykyään, jos ei korona-aikaa olis?

Aika oli se mikä kirkasti minun ajatukseni. Kirjoitan edelleen tuolla Vähentäjien puolella Lisää nollapäiviä otsikon alla, mutta miellän olevani lopettaja, Minulla ei ollut mitään ultimatum-pakkoa raitistumiseen. Olin vain tosi tyytymätön itseeni ja juomistyyliini. Eräänä tympääntymisen hetkenä -joulukuun alussa 2018 - päätin, että aloitan tipattoman ja jatkan sitä tammikuun loppuun. Sitten päivä, viikko, kuukausi kerrallaan aika piteni. Alkoholin houkutus väheni koko ajan. Enää ei tule mitään viikonloppu, mökkiloma ym. impulsseja. En pähkäile enää mitä sanon juhlissa, kun tarjotaan alkoholia. Kaikki sujuu niin luonnollisesti, että tämä on minulle uusi normaali. Yhtä normaali kuin ennen se skumpan ja viinin juominen aina kun tuli sopiva tilaisuus tai houkutus. Raittiuden tuoma olotila ja elämäntyyli on vaan niin paljon parempi, että alkoholi ei kiinnosta.

Juhlissa, matkoilla, ravintoloissa tilaan tilanteen niin vaatiessa alkoholittoman oluen, alkoholitonta kuohuviiniä, alkoholittoman coctailin (moctail), artesaanilimonadia, kombuchaa tai hemmottelen itseäni kalliilla ja kaloripitoisella erikoiskahvilla/Chai Lattella. Noista kaikista juomista myös pidän todella paljon ja koen yhteenkuuluvuutta, jos seurassa kohotellaan maljoja.

Tsemppiä sinulle Kuuskyt omiin tavoitteihisi!

Kuuskyt, kärähdin “yllättäen ja pyytämättä” korkeista maksa-arvoista ja pelästyin niin kovasti, että lopetin ns. seinään. Myöhemmin maksa-arvoille etittiin muutakin syytä kuin viina, mutta mitään ei oikein löytyny. Lääkäreitten papruissa en kuitenkaan ole diagnosoitu alkoholisti.

Koska siihen asti mul oli aina maistunut, en oikein uskonut, että raitistelu jaksaa kiinnostaa mua kauaa, joten jonkun aikaa koin vaan vähän leikkiväni hurskasta ja raivoraitista . “Vai en juo enää ikinä, joopajoo, hehheh, hyvä vitsi.”

En alunperin tosiaan halunnu, että mikään muuttuis, mutta eipä mua enää esmes festarit kiinnosta. Kuten vappu, juhannus tai perjantai, ne oli aiemmin mulle vaan hyvä syy/lupa dokata.