Suhteemme ensimmäinen uusi päivä

Tästä se lähtee… uusi päivä, uusi alku. TOIVOTTAVASTI! Kumppanini soitti olleensa 2tuntia työpaikka lääkärin juttusilla. ”Joutui” vuoden pituiseen avohoitoon, johon on todellakin sitouduttava, muuten loppuu työt. Kortin mies poltti keväällä, parisuhteemme on ollut viimeiset 2kk veitsen terällä. Tai onhan se oikeastaan ollut yhtä sirkusta koko 3vuoden ajan, jonka olemme seurustelleet… Itku tuli tuon puhelun jälkeen ja pieni toivon kipinä heräsi…

Miten tähän päädyttiin? Vapauduin 4vuotta sitten 16vuoden parisuhteesta narsistiin (HUOM! Terapeutin diagnoosi, ei minun, mutta valitettavasti oikea). Elämäni oli ollut hyvin aikataulutettua ja kontoroiltua. Kaikki toteutettiin mieheni lain mukaan, millä ei ollut tekemistä Suomen Lain kanssa. Hän määritti mikä oli oikein, mikä ei. Mies joi. Omasta mielestään hänellä ei ollut ongelmaa. Mitään ei jäänyt tekemättä ja vapaa-aika riitti juomiseen… Pahimmillaan vapaa-aika meni siihen, että minä ja lapset istuimme kotona katsomassa, kun iskä juo. Meidänhän piti pysyä paikalle, eivätkä edes lapset saaneet lähteä kavereiden luo leikkimään.

Eron jälkeen tapasin komean miehen, joka heti ensimmäisenä iltana kertoi alkoholi- ja lääkeongelmastaan. Kertoi miten viallinen ihminen hän on. Ja minähän ihastuin! Mies, joka myöntää avoimesti ongelmansa, eikä mikään niistä ole mitenkään minun syyni! Ihastuin miehen huolettomaan ”manjaana”- meinikiin, koskaan ei ole kiire, koskaan ei ole aikatauluja, saan tulla ja mennä miten haluan, saan tavata ketä tahansa kavereitani, eikä vain niitä joita pidetään soveliaina.

Hyvin nopeasti selvisi, että mies juo päivittäin enemmän tai vähemmän. Naureskelin tilannetta kavereilleni: ”hyvä mies elää juomalla”. Lisäksi hän käytti vahvoja särkylääkkeitä buustaamaan humalansa. Luojan kiitos, tuolla coctaililla oli mieskuntoa rajusti heikentävä vaikutus! Parin kuukauden tuhertamisen jälkeen mies lopettaa särkylääkkeet ja seksikin alkaa sujua varsin mallikkaasti.

Asumme eri paikkakunnilla… Mies oli minulle ylellisyystuote. Pääsin 2kertaa kuukaudessa irti arjesta menemällä hänen luokseen. Teimme hyvää ruokaa, joimme, juttelimme ja juttelimme. Oma alkon käyttö rajoittui noihin 2 kertaan kuussa. Mies joi rajusti ja mokaili. Jätti sovittuja asioita tekemättä, fiksaili kaikkia mahdollisia naisia, ajoi autonsa kännissä lunastukseen. Ilmoitti vähintään kerran kuukaudessa, että eipäs me seurustellakkaan… ja aina muutama päivä sen jälkeen haluisi taas seurustella. Minulle tuo ensimmäinen vuosi oli yhtä vuoristorataa.

Sitten kuoli yhteinen ystävämme omatoimikuoleman. Kuolema herätti miehen, sekä minut. Minä halusin lopettaa suhteen, mies halusi ehdottomasti parantaa tapansa ja jatkaa suhdetta. Paransihan se . juominen vähentyi hieman, viritelmät toisten naisten kanssa jäivät kokonaan.

Oma jaksamiseni on ollut perussairauteni takia viimeisen vuoden todella huono. 2kk sitten meidän piti lähteä tuttaville istumaan iltaa. Olin niin väsynyt, että itkin. Muuhun en pystynyt. Mies halasi, suukotteli, lupasi auttaa arjessa, tulevansa useammin meille viikollakin… ”mutta lähdetään nyt naapuriin, kun ovat pyytäneet”. Menin lampaana perässä. Kyläpaikassa minulle iski puhdas ahdistuskohtaus ja ryntäsin itken kotiin. Soitin miehelle, joka jäi ryyppäämään, että tarvitsen sitä tukea NYT! Miestä kiinnosti enemmän ryyppäämien, kun naisystävänsä pikku romahtaminen. Minulla kilahti ja pahasti. Suoritin performanssi esityksen: ” Näin lentää miehen tavarat pitkin kenttää vesisateeseen! Nyt se saatanan juoppo lähtee mun elämästä” Ja tämän tein ihan selvin päin. Seuraavan päivänä mies saapui luokseni ja katseli hiljaisena pihalla lojuvia märkiä vaatteitaan…. Pari viikkoa mies vannoi ja vakuutti parantavansa tapansa, anoi armoa ja halusi jatkaa suhdetta. Taas annoin periksi.

Mies oli kuukauden juomatta, kun menin tekemään pahan virheen. Päätin palkita hänet… hyvällä ruualla ja juomalla. Jotenkin ajattelin, että jos mies juo ”kontrolloidusti”, niin sitten jaksaa taas olla juomatta kuukauden. Mies oli erittäin vaivaantunut. Joi hieman ja kysyi, että ”näinkö kovasti haluan hänestä eroon? En osaa käyttää alkoholia. Haluatko, että mokaan taas jotain ja saat syyn eroon?”.

Meni pari päivää. Yhtäkkiä mies ei vastaa vuorokauteen puhelimeen… Hätäännyn. Vihdoin miehen kaveri kertoo, että mies on ratkennut ryyppäämään ja viettänyt yön putkassa. Niin oli hyvä putki päällä, että veti vielä toisenkin vuorokauden samalla kaavalla putkan kautta. Ei tarvitse varmasti täällä kenellekään kertoa millainen olo minulla oli…Miehen työpaikka reagoi ja ilmoittivat, että nyt on aika lähteä hoitoon tai tulee kenkää.

Selvittyään mies aneli taas armoa ja taas annoin periksi. Lupasin vain jatkoajan, katsotaan miten hoito auttaa…

Tämän jälkeen tulin viime viikolla tänne palstalle ja aloin opiskelemaan alkoholistien kumppanien käyttäjäkokemuksia alkoholisteista. Pitää myöntää, että mulla ei noussut kädet pystyyn. Putosi ne lapasetkin kädestä! Tuli täysin voimaton olo. Tätäkö se sitten tulee olemaan?!? Näinkö minä itseni tuhoan toisen ongelman takia. Laitoin miehelle viestin, jonka sisältö oli suunnilleen edellä kirjoitettu.

Seuraavan aamuna mies ei vastannut soittoon, eikä iltapäivällä. Epäilys heräsi ja soitin hänen työpaikkalle. Ei ollut miestä näkynyt. Vihdoin mies vastasi minulle ja yritti valehdella olleensa töissä ja nyt menossa toisaalle töihin. Sanoin miehelle, että nyt on aika lopettaa juominen ja haen hänet heti! Ajoin 130km hakemaan miestä. Ajon aikana soitin AA-kriisipuhelimeen elämäni ensimmäistä kertaa. Sieltä ohjattiin Al Annonin tukihenkilölle, joka kanssa keskustelin. Lämmin kiitos heille!

Mies lähti kiltisti mukaani. Seuraavana aamun keskustelimme jälleen kerran, että mitä ihmettä tässä taas tapahtui? Mies oli luullut viestini perusteella, että peli on nyt puhallettu poikki ja minä olen ulkoistanut itseni suhteesta. Hänellä on uskomaton tapa selvitellä ongelmia tekemällä uusia, vielä pahempia ongelmia.

Mies sanoi, että olen ollut vuosia se suurin syy, joka on häntä saanut vähentämään juomistaan ja haluamaan raitistumista… Jopa heitti kovan vastuun! En ole vuosien aikana tajunnut miten voimakas vaikutus mulla on. Miehen kaverit toistavat kuorossa, että olen parasta mitä miehelle on vuosiin sattunut. Älä vain jätä miestä, sillä silloin sen ratkeaa täysin. Minun ystäväni kiljuvat, että mies on pahinta mitä eteeni on tullut! Ilmoitin miehelle, että minä en ketään raitista, enkä ole vastuussa hänen teoistaan. Miehen on nyt vihdoin kasvattava aikuiseksi. Tuen toki raitistumista omalla juomattomuudella ja innolla tulen osallistumaan terapiaan, jos minut sinne mukaan haluavat, mutta minä en ole hänen raitistajansa. Se homma on hänen tehtävä ihan itse!

Asun pienellä paikkakunnalla, jossa ei ole Al Annon ryhmää, joten vertaistukeni tulee aika pitkälle olemaan tämän palstan varassa. Kiitän etukäteen kaikkia,jotka jaksoivat lukea vuodatukseni!

Tervetuloa joukkoomme, Tsaaritar!

Kirjoitamasi perusteella sinulla on aika realistinen kuva tilanteesta. Siitä on hyvä aloittaa. Mies tarvitsee oman motivaation, ja hänen pitää ottaa itsestään vastuu eikä sysätä sinulle. Sinä voit sitten tukea, kun toinen yrittää, mutta muistaen, että oma elämäsi on tärkeä. Ennen kaikkea sinun pitää pitää huolta itsestäsi. Päättää elää ihmisarvoista elämää. Hoitaa itseäsi. Ja antaa aikaa itsellesi, päätöksiä suuntaan tai toiseen ei tarvitse tehdä hätiköiden, niihin kasvaa vähitellen.

Hyvä, että aloit kirjoittaa tänne. Tuntuu vapauttavalta kertoa ihmisille, jotka ovat kokeneet samantyyppisiä asioita ja ymmärtävät, mistä on puhe, ainakin näin olen itse kokenut. Tuntuu hienolta tietää, että joku lukee ja ymmärtää. Saatamme joskus antaa liiankin henkilökohtaisia neuvoja, välillä mennä metsäänkin kun emme tiedä kaikkea, mutta siitä älä loukkaannu, kukaan ei varmaankaan halua täällä toisille pahaa, vaan haluamme tukea, kannustaa ja joskus vähän herätelläkin toisiamme. Siis tervetuloa, ja kirjoita ulos vapaasi myös kaikki potutukset, niitä on meillä muillakin ja niihin on oikeus. :slight_smile:

Tosi hienoo jos miehesi sitoutuu hoitoon ! Ilmeisesti tuo vuoden pituinen avohoito tarkoittaa hoitoa A-klinikalla, ainakaan en ole kuullut että muualla olis noin pitkää avohoitoa. A-klinikan hoidossa on hyvät ja huonot puolensa. Oma kokemukseni on positiivinen, olen saanut tosi paljon apua sieltä omaan juomiseen. Sit taas toisaalta hoito lähtee siellä ihan omista tavoitteista eli jos oma tavoite on kohtuukäyttö sen mukaan mennään. Ketään ei pakoteta täysraittiiksi. Eri asia on sit että onnistuuko siinä kohtuukäytössä jos sen tavoitteeksi asettaa.

Kyllä avominnellä on yhteensä vuoden mittainen avohoito, ensin on 5-6 vkon perusjakso ja sen jälkeinen jatkohoito n. 11 kk. Kaikki tämä siis avohoitomallisena.

Tervetuloa etsimään parempaa omaa jaksamista ja hyvää elämää tänne plinkkiin, Tsaaritar. :smiley:

Mun mies kävi viime keväänä hakemassa putkareissulta vauhtia omaan ajatteluunsa; sen jälkeen hän ei ole juonut, vaikka oli kuukauden kesälomalla ja sen jälkeen vielä 3 kuukautta sairaslomalla fyysisistä syistä tässä syksyllä. Itsehän olin päivät töissä, joten mahdollisuuksia korkkaamiseen olisi ollut, jos olisi halunnut (ja vaikka olisin ollut kotonakin, alkkis olisi kyllä keinot keksinyt).
Ehkäpä tässä 7 vuoden yrityksen ja erehdyksen kautta jotain on opittu. Tuon putkareissun jälkeen kävimme yhdessä avominnen infoluennolla, jonka jälkeen hän kävi pari kertaa A-klinikan terapiaryhmässä, sen jälkeen ollaan eletty “vain” tavallista elämää ilman terapiaa ja alkoholia. Toivottavasti tämä jatkuu tällaisena. On näitä kuivia pitkiä jaksoja nähty ennenkin, nyt tuntuu kuitenkin jotenkin erilaiselta, lähinnä tuon pitkän, kuivan (raittiin???) ja loukkaantumisesta huolimatta kivan :slight_smile: sairasloman jälkeen uskoni ja toivoni on jälleen voimissaan. :slight_smile:

Samaa mieltä voimat loppu, A-klinikan hoito saattaa toimia, jos alkoholisti myöntää itselleen ensin, että kohtuukäyttö ei ole mahdollista.

Alkoholisti ei onnistu kohtuukäytössä. Ja nimenomaan - A-klinikalta saa apua omaan juomiseen… :smiling_imp:

En aukaise nyt sanaista arkkuani, mitä tunteita tuo A-klinikka minussa herättää… :blush:

Kiitokset kaikille, jotka ovat lukeneet pitkän sepustukseni ja vielä jaksaneet vastata!

Alkaa olla ensimmäinen selvä viikko takana. Pieni mutkia matkaan tuli, kun miehen kotikunta ei suostu maksamaan hoitoa miehen työkunnassa. Tarkoitus oli, että mies aloittaa hoidon Sovatekillä. Vieläkään ei ole selvinnyt minne mies nyt sitten menee avohoitoon? Mua huolestuttaa, että koko homma leviää käsiin tämän takia. Hoitoon pääsy viivästyy ja riski ratkeamiseen kasvaa päiviä päivältä…

Mulla ei ole pienintäkään hajua, mikä on A-klinikan hoitopaikkoja, mikä ei ja mitä ero niillä on? Herra on joskus käynyt ystävänsä muka AA-kokouksissa, mutta ei kokenut sitä mitenkään omakseen. Miehet kertovat tosi karuja juttuja juomisistaan. Hän on kuulemma tarpeeksi itsekin sitä kokenut, ettei halua kuulla enää muiden kokemuksia. Haluaisi enemmänkin neuvoja, miten niitä ryyppyreissuja ei enää tulisi!

Ensi viikolla on labrakäynti työterveydessä. Katsotaan, että missä tilassa rentun se roppa oikein on?

Eilen keskusteltiin, että millä syillä mies estäisi ryyppäämisen? Ehdotin, että jospa pystyisi edes hetken pysähtyä ajattelemaan, mitä tapahtuu, jos juominen alkaa: Työpaikka menee ja parisuhde menee. Mies katsoi silmiin ja vastasi: Miksen voi ajatella, että kun mulla menee hyvin parisuhteessa ja tykkään työstäni, niin ei tarvitse lähteä juomaan? Niin… Aivan… Sama asia, mutta positiivisesti ajateltuna, ei minään uhkana. Hatun noston arvoinen huomio rentultani! :bulb:

Henkisesti viikko on ollut jopa loistava. Mulla on moni asia kolahtanut paikalleen. Ensimmäistä kertaa tajusin, että ryyppyreissut eivät todellakaan ole mikään hyökkäys/mielenosoitus/ tai joitain, minua ja parisuhdettamme vastaan. Renttu vaan ratkeaa, kun hänelle iskee jano. Rentulla ei ole työkaluja impulssiensa hallintaan. Rentun pitää vihdoin kasvaa aikuiseksi ja opetella hallitsemaan itse elämäänsä. Sen juominen ei ole mitenkään minun aiheuttamaa. Ja kyllä se minusta oikeasti välittää, mutta alko sotkee suhdetta törkeästi.

Mies on tällä viikon tehnyt järkyttävän pitkiä työpäiviä. Päivän pituus venähtää helposti 12h-17h. Olen yrittänyt toppuutella työintoa. Mies väsyttää itsensä ja sitten voi tapahtua taas kummia… Hän sanoi, että on tarkoituksella töissä vähintään klo.21, niin ei saa ostettua siihen aikaan kaupasta kaljaa. Töissä mies ei pysty juomaan, sillä auton alkolukko estää kotiin ajamisen, joten kyse ei ole kaappijuopottelusta. Ongelmia on aiheuttanut myös kipeä selkä. Illalla hiipi kotona selkä mutkalla. Alkoi kyselemään, että minkä ihmeen takia ei lääkitse itseään, vaan kärsii pahoin?
Sekakäyttö taustan omaavana herra oli PÄÄTTÄNYT, että ei sitten ota särkylääkettä, koska siitä tulee hyvä ja rauhallinen olo…… Voi, ristus! :unamused: Sitten keskusteltiin, että mikähän niiden särkylääkkeiden tarkoitus on ja miten niitä käytetään oikein; Jos on kipuja, ota lääke. Kipu helpottaa ja tulee parempi olo. Älä ota lääkettä ja kaljaa tai kourallista lääkkeittä.

Mies siis yrittää tosissaan, hampaat irvessä, mutta tällä hetkellä mennään ilman mitään ammattilaisen tukea. Tulostin tuon plinkkien juomisen hallinta oppaan. Se on ainoa ”ammattiapu”, joka meillä nyt on, Tosin ensimmäinen viikkohan tässä on vasta menossa. Olisi vaan helpompaa, kun tietäisi mistä suunnasta tukea on tulossa ja milloin.

Samaa mieltä että jos on riippuvuus niin kohtuukäyttö ei onnistu ainakaan pysyvästi. Itsellä juomisen lopettaminen on ollut pitkä pitkä prosessi. Olin kymmenen vuotta sitten ensimmäisen kerran A-klinikallla avohoidossa ja silloin päätin vähentää juomistani, mutta en halunnut lopettaa kokonaan eli “kohtuujuojana” meni seuraavat vuodet. Sain juomakertoja vähennettyä 1-2 kertaan kuukaudessa, mutta juomiseni oli edelleen kovin humalahakuista.

Sit tuli parin vuoden “retkahdus” jolloin aloin juoda joka viikonloppu ja lomilla enemmän. Nyt tänä kesänä hakeuduin sit toisen kerran A-klinikalle ja päätin tällä kertaa että tavoite ei ole enää kohtuujuonti vaan täysraittius.

Eli oma riippuvuuteni ei ole vielä ihan kauhean pitkälle edennyttä alkoholismia (en koskaan ole esim. juonut pitkiä putkia) ja siksi ehkä olen kokenut että a-klinikan toiminta on ollut juuri sitä hoitoa mikä minulle on sopinut. En varmasti olis paikkaan mennyt nyt tänä kesänä toista kertaa jos olisivat silloin kymmenen vuotta sitten yrittäneet “aivopestä” minua uskonmaan että kohtuukäyttö ei ole mahdollista. Kun sain tehdä niinkuin halusin ja oppia oman kantapään kautta että kohtuukäyttö ei ole mahdollista niin uskon että minulla on nyt paremmat mahdollisuudet onnistua täysraittuiden tavoitteessani. Takapakkia voi tulla, mutta sitten voi taas palata takas avoklinikalle (ja heidän ohjaamiin muihin paikkoihin) hakemaan voimia. Avohoito aika pitkälle perustuu omaan aktiivisuuteen eli pitää olla hyvä motivaatio itsellä.

Ehkä jos on kovin pitkälle edennyt alkoholismissaan tuo avopuoli ei välttämättä ole riittävä tuki vaan tarvitaan muuta lisäksi. Eihän nyt muutenkaan kerran viikossa tapaamisiin (a-klinikan) voi pelkästään rakentaa omaa raittiuttaan vaan itse pitää nähdä vaivaa että saa esim. sosiaaliset kuviot muutettua juomattomiksi jne. Jos on huonompi motivaatio ja vaikeempi ongelma niin sit ehkä kirjoittatuminen jonnekin pidempiaikaiseen hoitoon sisään voi olla parempi vaihtoehto. Esim. Järvenpään sosiaalisairaalasta olen kuullut positiivisia juttuja.

Tosiaan tuo avominne on kans vuoden mittainen.

Tsaaritar:

Täältä löytyy kaikki Suomen a-klinikat (Sovatek näyttäys olevan a-klinikan hoitoa):

a-klinikka.fi/yhteystiedot/s … /jyvaskyla

Älytöntä jos kotikunta ei maksa hoitoa työkuntaan. Toivottavasti mies jaksaa taistella hoitopaikan vuoksi.

Hienosti sanottu mieheltäsi. Selvästi haluaa raitistumista. Yksin se vaan harvoin onnistuu kun on riippuvuudesta kyse. Mielihalut vie vaikka ei haluais. Eli mielihalujen estoon mies tarvitsisi nyt neuvoja ja tukea sieltä hoidosta ihan niinkuin itsekin olet oivaltanut.

Jos halu raitistumiseen on ja saa apuja niin on hyvät mahdollisuudet muuttaa omaa käytöstään muutenkin kuin vain niiden juomaimpulssien kanssa. Juomista sen sijaan ei kannata edes yrittää saada hallintaan, pitää vaan luovuttaa viinan edessä ja myöntää itselleen että ei pysty juomistaan hallitseen. Kaikkensa voi muuten tehdä ettei enää joisi.

Suosittelen lukeen Raimo J Kojon kirjan Eroon viinasta ja Juha Kemppisen sivuja:

juhakemppinen.fi/index.php?id=fo2xcm622h2wsz

Tsaaritar, saitkin Voimat lopulta hyvän vastauksen, ei ole oikein siihen lisättävää. Paitsi; jotenkin kirjoituksestasi huokuu, että ajattelet että miehesi juominen olisi jotenkin vastuullasi. Eli kun olet tarpeeksi “hyvä” puoliso niin siippasi ei silloin koske pulloon. (mihin miehesikin vihjaa tuossa hyvin holistisessa kommentissaan, että tarvetta juomiselle ei tule, jos kotiasiat ja työasiat on kunnossa → Tämä jos mikä on asian ulkoistamista pois omalta vastuulta.)

Juominen alkoholistilla johtuu kuitenkin aina ja vain yksistään sairaudesta. Se, että yritän tukea, voi olla vain haitaksi. Miehesi tarvitsee nyt aikaa kehittää omia keinoja ja voimia viinapirujensa kukistamiseen. Niitä ei voi hänelle antaa kukaan ulkopuolinen, vaan omia voimiaan voi vahvistaa vain itse. Ethän voi jumpatakaan miehesi puolesta, ja parantaa hänen hauistaan, vaikka kuinka haluaisit. Päin vastoin, vääränlaisella tukemisessa vain vaikeutat raitistumisprosessia.

Olen oman kokemukseni mukaan päätellyt, että “oikea” tapa tukea raitistuvaa alkoholistia on se, että 1) jättää itse juomisen, kokonaan 2) alkaa hoitaa itseään, eli selvittelemään omia asenteitaan ja toimintatapojaan, ja miten alkoholistin kanssa eläminen on vaikuttanut siihen omaan terveyteen.

Alkoholisti tarvitsee aikaa ja tilaa toipuakseen. Jos hän väittää, että sinä olet syy raittiuteen, niin silloin hän lahjakkaasti ulkoistaa ongelmiaan, ja tod. näk. repsahtaa aika pian taas juomaan. Kyse ei ole silloin raitistumisesta, vaan kuivilla sinnittelystä. (Ja silloin hän jo petailee mielessään seuraavaa juontikertaa.) Jos holisti on päättänyt lopettaa sen vuoksi, että on kohdannut oman pohjansa, ja haluaa elää ilman viinaa, on hänelle toivoa. Silloin avohoidot ym voivat auttaa. Noin 2% alkoholisteista raitistuu.

Mutta se, mitä SINÄ pystyt asialle tekemään, on juurikin se, että alat hoitamaan itseäsi. Al-anon on yksi hyvä vaihtoehto. Avominne varmasti myös todella hyvä. Terapia, keskusteluapu… Ja yleensäkin se, että keskityt itseesi, ja annat sen alkkiksen toipua rauhassa, ilman hyväntahtoista auttamistasi. Irrottaudut rakkaudella.

Olen itse elänyt raitistuvan alkoholistin rinnalla, ja tiedän mistä puhun. Se ei ole helppoa, esim. kuivahuikkavaihe, kun alkkis on kuin pyllyyn ammuttu karhu 24/7 on todella raskasta katsottavaa. Rankempaa, kuin juovan miehen katseleminen. Eli senkin takia kannattaa keskittyä nyt keräämään voimia, ja etsimään itselle tukea ja apua. Ja jos sitten kävisikin niin, että mies repsahtaisi, niin sinulla on oma polku avattu, uutta turvaverkkoa ympärillä, ja uusia työkaluja teroitettuna. Toista ihmistä ei pysty addiktioasioissa auttamaan, mutta itseään voi aina auttaa.

Voimia!

Tämän takia on tärkeää että alkoholiriippuvainen tekee sen ITSE. koko päätöksen alusta loppuun, hoitoon menoineen päivineen: jos ei ole kyytiä niin kävelee, jos ei ole vaatteita niin kääriytyy ikkunaverhoon, jos on liian pitkä matka nin tilaa taksin omalla rahallaan ja jos ei ole rahaa niin kävelee. Ei ihan kirjaimellisesti kuitenkaan, siis voihan hoito onnistua jos mun mies vaikka soittaa minulle “saisinko kyytin katkaisuun” niin vien hänet…mutta se ratkaiseva juttu jossainvaiheessa pitää tulla itsestä. Eli joskus menee näin joskus noin.
Kun sen tekee itse, se on varmempaa. Sanon tämän sen takia että miten tärkeää on irrottautua ajoissa siitä alkoholiongelmasta mikä toisella on.
ja läheiselle myös kärsivällisyyttä että jos on liian kiinni siinä toisen alkoholismissa niin ei se anna tilaa toiselle yrittää ja erehtyä.
Ei saa jäädä odottamaan raitistumista, eikä saa uhrautua. koska jos yhtään uhrautuu, niin sitten ei kestä sitä retkahtamista. alkoholisti ei enää uskalla edes erehtyä ja tämä voi johtaa siihen ettei hän enää edes yritä.

Ei aina tarkoita sitä. Mikä tahansa syy on yhtä hyvä syy…kyllä raittius voi poikia ajallaan sitten niitä syitä lisää.
Varmasti alkoholisti tarvii ensin jonkun syyn. Ja se voi olla tosi hatara syy, ja vaikka se syy olisi mikä. Vaikka se olisi joku “haluan raitistua” niin ilman apua hän retkahtaa varmasti…se voi tapahtua matkalla lääkäriin tai matkalla apteekkiin hakemaan antapusta. Ihan milloin vain. Se voi olla hauras. Mutta sitä ei voi arvostella koska se on hänen oma syynsä, ja pääasia että on jokin syy. Jollekin se on nainen joillekin se on lasten takia, tai rahat on loppu. Mutta jossain vaiheessa kun ihminen haluaa raitistua niin en mä ainakaan välitä mistä syystä.

…ja joskus on tärkeä syy myös se että on ensin juomatta pitkään, ja retkahtaa. Sitten voi verrata mikä ero on elämällä juomisen kanssa ja ilman. Tähän auttaa kans että pitää omat rajansa…jos läheinen kytistää vieressä että pysyykö-pysyykö…auts, niin elämä menee pelottavaksi. Rajat ne on haettava itse, alkoholisti ei voi auttaa siinä. Jotkut pyytää alkoholistilta apua omiin rajoihinsa "jospa se edes pettäisi tai olisi tehnyt XX asioita niin se olisi helpompi “jättää” ,.

Muistikuvia omasta “edellisestä elämästäni”…

A-klinikalla oli ihmeelinen tapa hoitaa exääni. Päihdeterapeutti olli sanonut useasti exälleni, että ei ole ihmekään, että juot kun Sinulla on tuollainen ukko kotona…

Exäni tykkäsi hoidosta, kun sai “kohtuukäyttää” ja A-klinikalla tykkäsivät, kun asiakas tykkäsi käydä hoidossa. Kotona oli vaan niin vi***mainen mies, että ei olisi antanut vaimon juoda sixpäkkiä illassa, kun eihän hän tule siitä väkivaltaiseksi tai muutenkaan ei aiheuta ongelmia - mitä se muka voisikaan häiritä ketään??? Lapset olisi pitänyt viedä psykiatriseen hoitoon, kun kävelivät seinänvieriä pitkin kun perheen äiti horjui vastaan…

A-klinikan hoitoa voi suositella yksinäänasuville, ei missään nimessä parisuhteessa oleville tai lasten kanssa asuville!!! Ja voi he**vata sitä antabuksen syöttöä… Antabuksen tuoma “raittius” oli pahinta, mitä kuvitella saattoi. Todella kärtyinen ihminen, joka sinnitteli pakosta juomatta - kaikkien toive oli, että voi kunpa tuo voisi alkaa taas juomaan, että rauha palautuisi ja se “parempi” rauha olisi ollut taas sitä, että hän olisi juonut… Ja kun A-klinikallakin annettiin ymmärtää, että syöppä näitä antabuksia, niin on se mieheskin kotona sitten tyytyväinen, kun et juo…

Kylläpä tuntuukin hyvältä nyt tänäpäivänä, kun nuo ajat ovat enää vain painajaismaisia muistoja menneestä.

  • pyykkipoika -

Niin vaikeahan se on hyväksyä terapian yms hidasta etenemistä, mikäli tilanne on se että siipan olisi pitänyt raitistua jo, kerran on lapset ja kaikki. Ei siinä ole tilaa millekään kohtuukäyttökokeiluille sikspäkkeineen tai pakkoraittiudelle.
Mä suosittelen a-klinikalle menoa kaikille, mutta parisuhde juovan alkoholistin kanssa on melko mahdoton, kävi hän siellä tai ei. Siis sillähetkellä. Ja jos alkoholistin kanssa seurustelee on hyväksyttävä se että seurustelee päihdesairaan kanssa ja jos ei sitä kestä niin ei siinä kannata olla. Ja jos sitä rimpuilua joutuu vierestä seuraamaan 24/7 ollen itse kiinni arjen takia puolisossa ja odottamaan milloin tulee tuloksia, ja samalla se ketä odotetaan on jo vuosikaudet ollut alkoholistina niin eihän se hetkessä tapahdu.
Irtautua siitä pitää joka tapauksessa koska ei missään säälitä alkoholistin puolisoa siinävaiheessa kun alkoholismia aletaan hoitaa, tehokkaasti tai ei. Kaikki puhuu sen puolesta että siinä on kummallakin omat ongelmansa, ja hoidettava itseään. Jos apua pyytää sitä kannattaa itselleenkin, ettei tarvitse odottaa että alkoholisti raitistuu koska sitä ei välttämättä tapahdu. Mutta jos on päättänyt olla katkera niin kenenkään on vaikea auttaa. Samoten alkoholistia on vaikea auttaa koska alkoholisti kuvittelee sitä kohtuukäyttöä, jos hänet karkoittaa sieltä sanomalla ettei se onnistu niin minne hän sitten menee? Kyllä ihmisen pitää antaa kokeilla ja juoda rauhassa, niin hän ei pääse syyttämään toisia ainakaan.

Meillä oli juuri tämä kuvio mistä edelliset ovat kirjoittaneet. Sanoin alkusyksystä miesystävälleni ensimmäisen kerran, etten halua enää elää tällaista elämää, enkä halua itselleni sitä tulevaisuutta mikä minulla todennäköisesti on hänen, juovan monisairaan miehen, rinnalla. Mies päätti sen jälkeen ryhtyä, ties monennenko kerran, kohtuukäyttäjäksi. Yritti sitä tosissaan, huomasi että homma ns. kusee, ja veti johtopäätöksen, ettei kohtuukäyttö kertakaikkiaan onnistu häneltä. Minä en puuttunut, sillä olin aivan kypsä tilanteeseen ja koko mieheen, olin valmis eroamaan ja ajattelin, ettei hän koskaan tule raitistumaan, yritti hän mitä hyvänsä.

Mies ymmärsi siis kohtuukäyttäjäyrityksensä kariuduttua, että hänen on ryhdyttävä täysraittiiksi. Varmaankin taustalla oli pitkäaikainen oma halu lopettaa juominen, kykyä ei vain ollut löytynyt, alkoholiriippuvuuteen perehtyneen omahoitajan tuki ja kannustus täysraittiuteen, ja sitten viimeinen sysäys se, että menettää kumppanin, jos jatkaa entistä rataa. Sitä ei tiedä miten hänen käy tulevaisuudessa, toivon tietenkin parasta, mutta en laske omaa elämääni sen varaan, että mies pysyy loppuelämänsä raittiina.

Kirjoitan taas juovan näkökulmasta. Mulle tekee hyvää aina välillä muistaa ne syyt miksi halusin lopettaa juomisen, olen ne paperille listannut joten kaivan listan aina välillä esiin etten unohda. Tällä hetkellä listalla on 12 kohtaa :slight_smile: Ensimmäisenä on mahdolliset itsetuhoiset ajatukset humalassa ja muu älytön kännikäyttäytyminen, jotka on mulla se syvin pohja ja sit tulee kaikenlaista kevyempää kuten minkälainen haluan olla ihmisenä jne. Mutta ehkä noi asiat ei läheiselle oo niin tärkeitä tietää varsinkaan jos sit tulis joku tarve alkaa muistuttaan juojaa näistä syistä. Se menis sit taas kontrolloinnin puolelle.

Tällä samaisella listalla on myös syyt miksi olen juonut mm. rentoutuakseni, palkitakseni itseäni, hilitäkseni ikäviä tunteita tai nostaakseni mukavia tunteita, jännitykseen, ahdistukseen jne. Yhä enemmän alan oleen vakuuttunut että niiden syiden löytäminen miksi on juonut on tosi ratkaisevassa asemassa jotta voi alkaa edes pyrkiin kohti raittiutta. Ennen aina ajattelin että eihän sitä voi tietää miksi Jeppe juo, mutta kyllä siellä vaan jokaisella on syyt jos alkaa kunnolla penkoon. Sit kun ne syyt löytää voi alkaa tekeen muutoksia omaan käyttäytymiseen niiden osalta esim. miettiin että miten muuten voi yrittää rentoutua kun juomalla ja miettiä että miksi ihmeessä aina pitäis maksimoida joku hyvä tunne juomalla eikö voi vaan tyytyä siihen mitä on ilman tunnelman “kohotusta” (esim. katsot auringon laskua laiturilla - otat pari siideriää kun on niin mukavaa). Näistä juomisen syistä vois ehkä läheisenkin kanssa keskustella, koska läheinen vois sit olla näissä ns. riskitilanteissa jollain tavalla tukena.

Päävastuu keksiä muita selviytymiskeinoja vanhojen tilalle on tietysti sillä joka juomisen haluaa lopettaa. Jos juoja on löytänyt selviytymiskeinoja ja esim. ehdottaa jotain mikä voisi lievittää jännitystä (muu kuin juominen esim. hengitysharjoitukset) niin läheinen vois tukea raittiutta tekemällä vaikka harjoituksia yhdessä. En tiedä onko tää nyt vähän kaukaa haettua, mutta tälläistä vaan tuli mieleen ja mun mielestä toi ei ole millään tavalla kontrollointia, mutta se aloite pitäs lähtee siitä juojasta kuitenkin. Ettei tuu tarve alkaa ehdottaan kaikenlaista mitä sä voisit tehdä sen juomisen sijaan. Se sit taas on kontrollointia.

Hyviä pointteja, voimat loppu. ITuo ei väliä mistä syystä tarkoittaa sitä, että jos alkoholisti tulee vaikkapa sanomaan että "mä lopetan sinun takia juomisen että sulla ois hyvä olla"tms…eli käy kauppaa “jos olen kiltisti minua ei jätetä”…tai mitätahansa…Niin ei sillä alkuvaiheessa ole väliä, saako häneltä oikaistua tämän väliaikaisen kotkotuksen vai ei:D Voihan sille sanoa että no hienoa, mutta en vain takaa sitä että olen sitten itse niin täydellinen että kannattaa lopettaa juominen minun takia, mutta onpa kiva kuulal että olen niin tärkeä tms. koska raitis elämä saattaa tuoda lisääkin syitä…voi tulla listaa mitä en halua menettää juomalla. Jotkut jotka juo paljon ja putkeen, eivät edes tiedä milaista elämä on raittiina. Kohta raittiudesta itsestään tulee tärkeää, jopa läheisestä huolimatta, eikä enää hänen takiaan. Joten jos toinen sanoo ne syyt miksi haluaa lopettaa, niin en koskaan läheisenä menisi heti kyseenalaistamaan niitä.

Joo ihan totta. Kyllä toinen ihminen voi toimia ihan hyvin alkusysäyksenä raittiuteen ja sillon ei ehkä kannata mennä selittään että et sä saa mun takia lopettaa kun sun pitää tehdä se ihan itses takia. Iten takiahan se oikeesti pitää lopettaa jos lopettaa, mutta ehkäpä se lamppu syttyy sille lopttajalle itselleen sit vähän myöhemmin kun on sitä raitista elämää nähnyt vähän pidempään ja jäänyt pahimmat kankkuset pois.

Sairauskäsityksen ymmärtäminen on hyvin keskeistä päihderiippuvuuden hoitamisessa. Diabetesta sairastava ei ota insuliinia muutakuin itsensä takia. Keliakiaa sairastavan pitää pidättäytyä viljatuotteista - ei voi kohtuukäyttää syöden yhden pullan viikonloppuisin… Läheisriippuvaisen ihmisen pitää muistaa, että huolehtii ensisijaisesti itsestään.

Ei ole väärää tapaa raitistua - ja tarkoitan tällä sitä, että on myös mieleltään raitis. A-klinikan käsitys raittiudesta on siinä, että ei ole käyttänyt päihteitä, tai sitten on saanut “vähennettyä” käyttöä. Väkisellä juomattomana pitäminen ilman riittävää ymmärrystä sairaudesta, tekee kaikkien elämän yhdeksi helvetiksi kotona - esim. ns. Antabus-raittiit.

On ihan sama, minkälainen sairaus ihmisellä on, niin itsensä takia pitää itseään hoitaa.
Läheisriippuvuus-ongelmakäyttäytyminen sisältää voimakasta oman ongelman kieltämistä - “eihän minulla mitää ongelmaa ole, haluan vain auttaa rakasta juovaa puolisoani ja teen kaikkeni, että hän raitistuu”. Juuri niinkauan, kuin läheinen ajattelee näin ja toimii, niin kauan holistin ei itse tarvitse panostaa oman elämän hoitamiseen. Jos läheisriippuvainen lähtee oikeasti hoitamaan itseään, puolisonhoitamisen sijasta, niin ihme voi tapahtua myös sen juovan osapuolen kohdalla. Kun läheisriippuvuuden on tunnistanut, tunnustanut ja alkanut hoitamaan itseään, niin on ihan sama itselle, mitä se juoppo itse tekee ja valitsee. Läheinen tekee juuri ne valinnat, jotka palvelevat läheistä itseään - toimitaan itsekkäästi, vaikkakin se tuntuu vaikealta - aletaan tekemään hyvää itseäänkohtaan.

Ei voi liikaa ottaa puheeksi sitä, että jos perheessä on juova ihminen, niin siihen saman katon alle ei missään nimessä kuulu lapset! Ei sitten millään ilveellä. Mikään syy ei ole hyvä syy antaa lasten olla siinä ilmapiirissä!!!

Mutta, nyt pitää lähteä valmistautumaan kinkunsyöntiin pikkujouluissa. Mukavaa viikonloppua kaikille!

  • pyykkipoika -

Taas tulee pitkä ja sekavahko selvitys uusista juonen käänteistä.

Se olisi ollut kohta toinen raitis viikko putkessa. Tai kait tämäkin luetaan raittiiksi, mutta valehtelua pukkasi heti aamusta.

Mehän emme asu yhdessä, joten en kyttää/haistele/ahdistele miestä lähietäisyydeltä (ironiaa). Aamuisin soitan miehen pyynnöstä herätyspuhelun. Päivällä mies soittaa, jos sitä höpötyttää. Illalla on sitten hyvän yön puhelu. Olen siis puhun miehen kanssa monen monta kännipuhelua, joten pystyn parin kaljan tarkkuudella sanomaan paljonko mies on juonut.

Tänä aamuna mies vastasi….Nukahti kesken puhelun… Puhui liian pehmeällä nuotilla. Kysyi heti, että mitä olet vetänyt? Ei kuulemma mitään. Aivan, ihan miten haluat minun asian ymmärtävän.

Miehellä on THE mahdollistaja, narkkari ystävä, jolla on taito toimia ”nukkemestarina”. Töiden vuoksi mies yöpyy usein narkin luona. Riippuen narkin mielialasta ja rahatilanteesta hän tyrkyttää kaljaa/pillereitä/kuskina oloa miehelle. Kun mies juo, on hän hyvin höveli rahojensa kanssa ja kustantaa narkille aineet. Näiden kahden symbioosi on jatkunut jo14vuotta. Narkki oli narkaamatta 10vuotta, kunnes pari vuotta sitten aloitti taas. ”Selvänä” ollessaan tutustutti miehen Tramalien rauhoittavaan maailmaan. Narkki on alkon käytön lopettanut jo vuosia sitten täysin ja jaksaa ”hyvinä päivinä” moralisoida miestä suureen ääneen juomisesta…

Narkki siis kuskaa, auttaa buustaamaan tarvittaessa känniä pillereillä ja tarjoaa yöpaikan. Tämän lisäksi hän ystävällisesti ”rollii” minulle miehen tekemiset. Joskus reaaliajassa, joskus parin päivän viiveellä. Narkki on se henkilö joka on useammin, kun kerran ”pelastanut” suhteemme puhumalla minut ympäri, selvittänyt miksi juoppo tekee noin ja näin sekä miten juoppojen kanssa tulisi toimia.

Se ensimmäinen PAHA ratkeaminen, joka päättyi kahteen putkareissuun oli narkin ”mahdollistama”. Miehellä meni hyvin ja oli ollut kuukauden juomatta… Liian hyvin narkin mielestä. Kun kysyin, että miksi ihmeessä vei miehen baariin, oli vastaus yllättävä, mutta rehellinen: ” Ehkä mä toivoin vertaistukea tai jotain…” Siis RISTUS!

Viimeksi eilen aamuna puhuin miehen kanssa, että miten narkki mahdollistaa juomista ja manipuloi suhdettamme. Narkki on myös minun ystäväni. Tunnemme toisemme jo lapsuudesta. En kiellä miestä, että narkin kanssa et leiki. Olen vain valottanut, mikä valta narkilla on. Se on miehen oma asia mitä leikkejä hiekkalaatikolla leikkii.

Narkki ei kaada mitään väkisin miehen kurkkuun ja jokainen tekee itse päätöksensä, mutta hyvin se avittaa juomisen aloittamista. Minä taas toimin mahdollistajana, kun lopetutan miehen juomista. Olemme siis varsin tehokas voimakaksikko miehen elämässä. Aina joku huolehtii….

Soitin äsken miehelle ja kysyin, että miten hän haluaa minun suhtautuvan tähän? Mies yritti vielä jotain kierrellä. Kysyin, että pitääkö hän minua todellakin noin tyhmänä? Mies sai viimein hönkäistyä, että oli saanut narkilta jonkun unitabletin ja oli sen takia aamulla sekaisin.

Kyllä minä niin taas mieleni pahoitin, vaikka kyse ei ollut juomisesta. Valehtelu tulee suoraan selkärangasta, eikä taida vähentyä. :imp: :frowning:

Pyykkipoika: Sanoiko exäsi sinulle noita A-kinikan kommentteja (ei ihme, että juo, kun on kettumainen ukko), vai sanoitko joku A-klinikalta sen sulle suoraan? Jotenkin haiskahtaa ex:n selittelyltä… Lapset eivät tosiaan kuulu juoppojen kanssa saman katon alle, mutta valitettavsti siellähän niitä on melkein jokaisessa alkoholistikodissa. Muutosta ei tapahdu, ellei sitä kukaan aikuinen tee. Muistan miten itse lapsena hiljaa toivon, että joku hakisi minut pois… Eikä kukaan hakenut. Lähdin itse 15vuotiaana. Olen siis alkoholistiperheen lapsi. Nykyisin alkoholistin ex puoliso, alkoholistin nyksä, alkoholistin kaveri, narkin kaveri ja ex alkoholisti (tosin mun oma alkoholismini käveli avioeron myötä ovesta ulos. Jännä homma :slight_smile: ). Traumat todellakin viihtyvät keskenään, kuten täällä on joku osuvasti todennut.

Kävin lukemassa Zenin kertomusta miehensä raittiiksi pyrkimisestä ja jotenkin se antoi mulle toivoa… Ehkä tämä tästä.

Sitruunapippuri: En oikeastaan syyllistä itseäni miehen juomisesta. Lähinnä olen ollut hämmentynyt. Olen tosissani yrittänyt olla hyvänä esimerkkinä ja kohdella toista miten haluan itseäni kohdeltavan. Silti on tullut kakkia niskaa urakalla… Vasta täällä palstalla ja puhelin keskusteluista AA.n tukihenkilöiden kanssa ymmärsin, että kyse on ALKOHOLISTISTA ja ALKOHOLISTIN KÄYTÖKSESTÄ, ei siis hyökkäksestä minua kohtaan.

Voimat loppu ja Saman kok: Musta kaikki syyt, jotka estävä juomasta ovat hyviä syitä… Jos siitä pienestäkin syystä poikisi edes pieniä pätkä raittiina, niin jossain vaiheessa voidaan olla tilanteessa, että syitä löytyy tosiaan lisää ja selvien päivien määrä kasvaa.

Kaikkihan tietävät mitä eroa on koiralla ja naisella? Koiraa ei voi kusettaa puhelimessa… Vaan eipä voi alkoholistin kumppaniakaan! :wink: