Suhde alkoholistimiehen kanssa. Kannattavaa?

Kaipailisin kipeästi apua, että mitä mun kannattaisi tässä tilanteessa tehdä. Tietenkin teen itse lopulliset ratkaisuni sen mukaan miten näen parhaimmaksi, mutta olisi kiva kuulla muiden näkökulmasta, että onko tämä suhde jo “tuhoontuomittu” vai voiko tästä olla odotettavissa hyvääkin.

Olen siis tässä nyt kuukauden seurustellut alkoholisti ongelmaisen kanssa, joka on myös sekakäyttäjä. Vuosi tässä ollaan tunnettu ja pitkäänhän tässä meni, että alettiin seurustelemaan. Mies osasi erittäin kärsivällisesti odottaa. Itse kun olen aika vaikea tapaus näissä seurusteluasioissa, johtuen suurimmaksi osaksi varmaankin menneisyydestäni. Ja ottaen vielä huomioon, kun vajaa vuosi sitten miehen kanssa ensimmäisen kerran tapailtiin, niin päädyttiin olemaan kavereita ja siinä välissä minulla olikin juttua erään toisen kanssa, mistä tämä mieheni on kyllä ollut tietoinen. Sen toisen kanssa juttu sitten päättyikin lyhyeen, kun koin oloni liiankin ahdistavaksi, jonka jälkeen sitten aloin taas tapailemaan tätä miestäni ja noin kuukausi sitten puhuttiin, että jos tätä seurustelua nyt kokeillaan, mitä olinkin ehkä tarkoituksellisestikin yrittänyt pitkittää, koska pelko seurustelusta kalvoi mieltä.

Edellinen seurustelusuhteeni ex mieheni kanssa oli kolme vuotta on/off suhdetta, ja tämä suhdehan oli ensimmäinen vakava suhteeni. Kokemattomana ja kilttinä tyttönä sitä rakastuikin sitten silmittömästi tähän ex mieheen, joka on narkkari. Ja tämä mikä on monella muullakin varmasti ollut, niin oli mullakin eli se, että uskoin, että pystyn tätä ex miestäni auttamaan… mutta ei. Väkivaltaa meillä oli sen parin vuoden ajan, aina kun yhdessä oltiin, niin joko revittiin tukasta, tai pistettiin kylmään suihkuun tai oltiin kurkussa kiinni ja kaikennäköistä huorittelua ja huutamista korvaan ja kaikkea muutakin. Itse kävin syvällä läheisriippuvaisuuteni kanssa, joten pakko oli aina parin viikon tai kuukauden pituisen eron jälkeen ottaa yhteyttä. Ainut asia mikä mulla pari vuotta oli tärkeimpänä, oli tämä ex mies. Muuta ei ollut. Eli elin hänen kautta, autoin häntä ja uhrasin elämästäni muutaman vuoden hänelle. Sitä oli vain itse pelkkä tyhjä kuori. Anteeksi annoin kaikki pettämiset ja kaikki. Uskoen tietenkin aina että kaikki muuttuu paremmaksi… mut pahempaan suuntaan mentiin. Sitten tämä ex mieheni löysi uuden naisen, ja se aika oli todella rankkaa. Silloin oli pakko päästää hänestä irti ja silloin sitä myös itsekin vahvistui henkisesti todella paljon! Tämän jälkeen piti vielä muutaman kerran palata taas pyörimään exän kanssa, tietenkin huonolla menestyksellä. Kai se oli vaan pakko kokea aina kantapään kautta uudestaan ja uudestaan.

Nyt tuntuu että olen 90% vahvasti päässyt irti tästä ex miehestäni. Tie on ollut kivinen, mutta eteenpäin ollaan menty. Pelko yhtä kalvaa mielessä, että mitä jos joskus taas sorrun häneen… eli toisaalta tämä suhde tämän nykyisen kanssa suojeleekin minua sen verran, että mulla ei ole minkäännäköistä halua ruveta taas ex miehen kanssa pyörimään, koska pidän tästä nykyisestä miehestäni erittäin paljon!

Ainut vaan mikä tässä nykyisessä harmittaa on tuo alkoholiongelma. Toki tiesin sen jo ennen kuin aloimme seurustelemaan. Mutta muut puolet tässä miehessä on sitten aivan parasta! Siis osaa oikeasti kohdella naisia. Epäilen että saattais hieman olla tossun allakin, vaikkakin siis kyllä meidän suhde on todella tasa-arvoista. Ja koen oloni onnelliseksi hänen kanssaan, paitsi sitten välillä kun saan kuulla että hän on jossain ryyppäämässä.

Välillä mua on mietityttänyt, että kuinka fiksua tätä juttua on jatkaa, kun kyseessä on alkoholiongelmainen. On sanonut, että aikoo kyllä vähentää juomista koska ei halua mua menettää, mutta tekeekö hän sen sitten itsensä vai mun takia, sitä en ole kysynyt… ja se että kun kyseessä on se alkoholiongelma, niin se lopettaminen kun ei välttämättä käy niin vaan sormia napsauttamalla.

Itsellä taasen kun on taipumus läheisriippuvaisuuteen. Nyt tosin olen hyvin pystynyt kulkemaan sitä omaa punaista polkuani, ja aikoinaan exän kanssa kun se oli sitä että 24/7 olimme saman katon alla, niin tämän nykyisen kanssa niin ei onneksi ole. Yleensä vietetään viikonloput yhdessä ja arkipäivät menee sitten omien juttujen kanssa. Tämäkin myös vähän pelottaa, että tuleeko joskus taas paha sortuminen tuohon läheisriippuvaisuuteen vai olenko jo voittanut sen, kun olen jo kokenut sen mitä se läheisriippuvuus pahimmillaan on… sitä ei voi tietää. Päivä kerrallaan.

Mutta tosiaan, tällainen juttu ja toivottavasti tässä nyt kaikki oleellinen tuli kerrottua. Olen nyt itse hieman epävarma ollut, joten pakko oli tänne avautua tästä asiasta, kun en ole oikein kenellekään tästä juurikaan osannut puhua.

Mutta siis sanotaan näin, että tuo alkoholiongelma on aina välillä mua haitannut, että kun yllättäen kuulee että jaahas ja mies taas keskellä viikkoa juomassa yms. eli ei niin paljoa ole haitannut, mutta enemmänkin ajattelen ihan tulevaisuuden kannalta tätä, että jos suhde vaikka jatkuukin seuraavat kymmenen vuotta niin minkälaiseksi tämä voi mennä. Olen lukenut muiden tarinoita, ja on ollut kyllä aika rankkaakin tekstiä. Meillä kun on muutenkin tuon miehen kanssa vähän erilaiset suunnitelmat tulevaisuuden kannalta. Mies ei niin töistä välitä, kun voi sossun rahoillakin elää. Itsellä taas tavoitteena suorittaa koulu, ja jatkaa siitä töihin ja edetä uralla ja muutenkin saavuttaa elämässä jotain.

ei ne asiat itsestään ajaudu minnekkään. se että toinen pilaa elämänsä 10v sisällä, ei tarkoita että sun pitää tehdä niin myös. Jos tutkit itseäsi ja motiivejasi, opit tekemään ratkaisuja tässä ja nyt…soitanko hänelle tänään vai huomenna, vastaanko puhelimeen kun hän on humalassa, käynkö suihkussa vai menenkö lenkille. näissä voi auttaa vaikka säännöllinen al-anon ryhmissä käynti, palautella mieleen elämän käännöshetkiä kun kuuntelee miten toiset ovat tilanteisiin ajautuneet ja miten niistä selvinneet.
jos tekee valintoja jotka tukee omaa päämäärää, niin eikös se päämäärä tule sillä saavutetuksi? Tai siis se on ainakin ainoa tapa millä se tulee saavutetuksi, mikäli tulee. jos tekee päinvastaisia valintoja, tavoitteen saavutus epäonnistuu. Haluat rakkautta, opiskella, sekä tavoitteet on ura-elämässä, ei esim välittömässä lastenhankinnassa? Haluat mukavat viikonloput ja arkena raataa omia juttuja. Joten eikö tuo mies ole sitten ihan sitä mitä toivot tähän elämäntilanteeseesi? Alkoholiongelma on hänen omansa, saa itse päättää jääkö sossunluukulle hengaamaan voithan sä varoittaa että aijot jatkaa matkaa opiskelun jälkeen, ja toivoisit että hän tulee mukaasi. Jos ei tule niin ei tule. Mistä kukaan tietää vaikka hän lopettaisikin juomisen, sitä ei kannata tietenkään toivoa, mutta turha uskotella itselleen mitään päinvastaistakaan koska onhan moni muukin ihminen lopettanut juomisen niin miksi hän olis poikkeus? Onko hänessä jotain vikaa? Tuskin…

Hei,

Itselläni on ollut nyt kaksi vuotta avosuhde ihmiseen jolla alkoholiongelma on vain eräs päihdeongelmien muoto isossa vyyhdissä. Omassa tapauksessani kyseessä on naisihminen, mutta piirteet näihin addiktioihin ovat sukupuolettomia.

Itse kuvittelin että jaksaisin avovaimoni alkoholiongelmaa, mikäli se tapahtuisi vain lyhyissä pätkissä. Huomasin kuitenkin hyvin pian että hänen elämänsä ja valintansa ylipäätään arkielämässä olivat ja ovat sellaisia, että ennen pitkää se juopottelu alkoi olemaan entistä tiuhempaa kun mitään asiallisia asioita ja elämänhallintaa yleensä ei hoidettu. Itse aiheutettuja ongelmia sekä aiemmin elämän traumoja paettiin sinne viinaan, viiniin, kaljaan ja siideriin.

Voisin väittää näin että alkoholiongelmat tulevat jossain vaiheessa pahenemaan tällaisilla ihmisillä, vaikka aluksi vaikuttaakin että homma on sekopäisyydessään kuitenkin “hallussa”. Vaikuttaa kuitenkin siltä vahvasti että ennen pitkää alkoholiin liittyvät ongelmat tulevat aika monella alkoholistilla pahenemaan sitä mukaa kun elämä heittelee.

Omassa tapauksessani mukana ovat olleet myös taka-alalla koko ajan lääkkeiden väärinkäyttö siinä sivussa avovaimollani. Tokikaan kaikki alkoholistit eivät ole sekakäyttäjiä, mutta väittäisin että usein alkoholin ja joko lääkeaineiden tai suoranaisten huumeiden käyttö samanaikaisesti on kovin kovin yleistä.

Mitä antaisin neuvoksi? Tiedän että rakastat ja olet varmasti rakastunut tähän ihmiseen, mutta kerronpa kuitenkin että alkoholistin kanssa eläminen tulee olemaan niin henkisesti kuin fyysisestikin äärimmäisen kuluttavaa mitä pitemmälle ajaudut hänen kanssaan.

Toki teet itse päätöksesi, mutta sanoisin että älä ainakaan heti harkitse muuttamista yhteen niin kuin itse tein omani kanssa. Ongelmia alkoholista oli ollut ilmassa jo ennen kuin muutimme yhteen, mutta kaikki paheni vielä entisestään sitten kun ne ongelmat tuotiin suoraan kotiin ja kaikki muut mahdolliset lieveilmiöt (viranomaiset, jatkuvat kännissä loukkaantumiset, rahattomuus sekä velkakierre yms.) alkoivat pyörimään siinä ympärillä samanaikaisesti.

Omasta avovaimostani vielä sekin että selvinpäin hän on todella mukava ja jopa kilttikin ihminen. Häntä ei uskoisi sellaiseksi mitä hänestä tulee humalassa, mutta se jo itsessään on pelottavaa sinänsä että ihminen vetää itsensä niin sekaisin että persoonallisuus muuttuu niinkin rankasti että odotettavissa voi olla mitä vaan kun lääkeaineet ja viina ovat sekaisin pelissä mukana.

Chye,
Hae itsellesi apua A-klinikalta, Al-Anonista ja mistä vain. Muuten et selviä.

Sinuna juoksisin äkkiä pois. Ja lujaa!