Subutexprinssi-avopuolison pohdintoja

Heipä hei!
Ajauduin palstalle etsiessäni kohtalotovereita ja asiasta enemmän tietäviä, juuri tämän kyseisen aineen tiimoilla. Avopuolisoni käyttänyt subutexia aiemmin ilmeisesti enemmänkin. Jonkun aikaa mennyt ilman mitään, mutta muutama kk sitten aloin ihmetellä kummaa poissaolevaa ja jopa ahdistavaa olemusta. Valehteli ottaneensa xanoreita, kunnes lopulta myönsi subun. Käyttänyt aiemmin ilm. pääosin iv:nä mun aikana aluksi nokkaan mutta sitten huomasin neulanjäljet. Sanoin että saa olla viimeinen kerta neulojen kanssa- ei ollut. Seuraavalla iv-kerralla oli selvästi nolona ja nöyränä, mutta asenne muuttui nopeasti samanlaiseksi koppavuudeksi ja puolusteluksi kuin aiemminkin asiaan liittyen. Itse en tosiaan tiedä miten asiaan suhtautua. En ole edes varma huolehdinko ko. Asiasta vai onko kyse jostain muusta. Puolustelee itseään ja käyttöään että “tää on vaan tosi harvoin ja niin vähän ja tää on ihan hallinnassa” kamalaa on kun ei selvästikään huomaa tai ainakaan halua myöntää ongelmaa. Tunnen itseni sekopäiseksi, että vainoanko ja tunnenko pahaa mieltä aivan turhaan. Jotenkin vaan tosi sekava olo. Tuntuu niin epätodelliselta että joku voi sanoa aineeseen liittyen että “vetäähän porukka oluttakin”. Muutenkin elämä vähän rempallaan. Ei töitä jne. Käyttö ei hallitsevaa mutta haluaisin tietää onko ko. ainetta oikeasti mahd. käyttää vain viihdekäyttöön ja kohtuullisesti silloin tällöin? Muilla osa-alueilla menee ihan hyvin. Tosi huomaavainen ja kultainen mies. Tuntuu vaan että missään asiassa ei sellaista kultaista keskitietä vaan aina menee jotenkin överiksi ja joutuu pettymään. Sekaviin ajatuksin tsemppiä ja tietoa toivoen/

Hei Posliinikissa,

tiedän kokemuksesta miltä sinusta tuntuu. Kun ei tunne aihetta aiemmin niin kaikki tuntuu niin sekavalta ja miehesi puhumat asiat joskus toisinaan menee ristiin.

Täältä löydät paljon tekstiä ko. aihepiiriin. Suosittelen lämpimästi Dahliia-nimimerkillä kirjoitettua tekstiä. Häneltä olen saanut paljon valaisevia ajatuksia ja myöskin sen kautta oppinut tuntemaan itseäni. Tietenkin moni muukin kuten vanhempien tekstejä lukiessani ymmärrän monta eri kantaa ko.aiheeseen.

Tänne voit aina kirjoittaa ajatuksiasi ja kysymyksiäsi. Myös asioiden purkaaminen helpottaa oloa - mielettömän paljon.

Alussa on aikamoinen möykky, jonka purkaamiseen tuntuu vievän niin paljon voimia. Joten tämä on yksi ainoa neuvoni sinulle, että kenenkään toisen tarpeet ei saa mennä sinun tarpeesi yli. Eli lyhyesti, muista pitää itsestäsi huolta.

Ota siis aikaa - sinulla ei ole kiire minnekään. Lue, kirjoita ja keskustele miehesi, läheistesi, meidän kanssa. Et ole koskaan yksin. Täällä tuetaan sinua.

tsemppiä!

Hei Liisa!

Kiitos vastauksestani. Jännitin melko paljon oman keskustelun avaamista, ja jollaintapaa yllätyin positiivisesta ja kannustavasta kommentistasi. Aihe on itselleni kovin vaikea ja tuntuu että kaikissa aiemmissa keskusteluissa niin mieheni kuin muutaman ystävän kanssa on minusta leivottu joko kohtuuton nipottaja tai naiivi haihattelija. Luulen että tämänkaltainen tuki on tällähetkellä sitä tärkeintä vaikka en ehkä aluksi siitä ollutkaan aivan varma.
Kiitos vinkkauksesta- vanhat viestiketjut luettu tarkoin läpi!

Moikka Posliinikissa!

Et ole vainoharhainen. Narkomaani miehessäsi yrittää sekoittaa päätäsi. Koppavuus on tosiaan Subutexin aiheuttamaa. Miehesi haluaa vetää ja sanoo ihan mitä vaan. Kyllä hän varmasti keksii sata ja yksi syytä puolustella käytöstään ja käyttöään. Kuuntele sinä sen sijaan vaan itseäsi. Narkomaanilta et tule koskaan saamaan niitä vastauksia, joita haluisit kuulla. Tosiasioista voi keskulstella sitten, kun toinen on toipunut ja se on pitkä tie.

Kannattaa kirjoitella tänne auki omia fiiliksiä ja tapahtumia. Silloin on helpompi ehkäistä omaa sokeutumista tilanteelle, koska niin siinä helposti käy. Yhtä sokea kuin narkomaani on omalle tilanteelleen, on myös läheinen. Pidä siis silmät auki äläkä kadota itseäsi.

<3 :slight_smile:

Hei!
Kiitos vastauksista! Olen jo aiemmin lukenut juuri Dhalian tekstejä ja saanut jo niistä apua. Luulen että suurin ongelmani tällähetkellä on, etten tiedä mitkä piirteet miehessäni ovat oikeasti olemassa ja mitkä päihteiden joko suoraa tai epäsuoraa seurausta. Onko mahdollista että pitkäaikainen ja raju subutexin käyttö joka kuitenkin jo vähentynyt muutamiin kertoihin kuukaudessa voisi jättää jälkeensä tietynlaista kyvyttömyyttä kommunikointiin sekä pelottavaa kylmyyttä? Tällähetkellä kovin voimaton olo, kun viikonlopun erilläänolon jälkeen tapaan väsyneen ja kärttyisen sekä ilkeän avokkini. Juuri nyt en taas jaksaisi ymmärtää ja myötäelää lainkaan. Aamulla taas töihin kun herra jää päiväksi nukkumaan. Kotiin tullessani odottaa sitten lamaantunut tietokoneen näyttöön jämähtänyt tapaus.
Pahoittelut sekavasta ulosannista, mutta olokin on vähintään sen mukainen.

Moi! Nopea vastaus.

Miehesi on viekkareissa. Riippuen käytön pituudesta, tuo kestää muutamasta kuukaudesta puoleen vuoteen. Ilman asiasmukaista hoitoa mahdollisuuden pysyä selvänä ovat olemattomat, sillä kukaan ei jaksa olla masentunut ja energiaton kärttypesäke kovin kauaa. Meillä mies jaksoi, mutta helvettiähän se minulle oli. Hyvä puoli on, että tuo tosiaan menee ajan kanssa ohi. Huonopuoli taas se, että päihteiden käytön aiheuttamat vauriot eivät koskaan kokonaan korjaannu. Sillä tarkoitan sitä, että himo subutexiin tulee olemaan aina jollain tapaa läsnä. Sen kanssa kyllä oppii elämään, jos haluaa.

Voimia sinne ja jos vaan pystyt, niin älä seuraile miehesi mielialan muutoksia. Se vaan ahdistaa teitä molempia turhaan. Tuo kuuluu ihan asiaan ja menee kyllä ohi.