Subutexin lopetus: selviytymiskeinoja/vinkkejä?

Oon päättäny viimein päästä eroon kamasta. Huomenna/ylihuomenna on tarkotus vetää ne viimeset. Ennen en oo yrittäny tätä, enkä aio yrittää nytkään vaan tehä sen, piste.
Oon vähentäny käyttöö viimesen kahen kuukauden ajan tosi paljon, alkuvuodesta meni vielä n. 2ml päivässä (nasaalisti). Nyt oon saanu napin riittämään jopa kolme viikkoa. Muutaman kerran oon viime viikkojen aikana “retkahtanu” hakemaan oloja, vetämään enemmän päivässä. Sen takia aikaistinkin tätä lopetuspäätöstä, huomasin että hyvin nopeesti päätyy samaan jamaan, enkä sinne enää halua, vippikierteeseen ja pumpulielämään. 8 vuotta on menny kaman ehdoilla oikeestaan, 4 vuotta päivittäiskäyttöö.
Tiedän kyllä suunnilleen mitä mulla on edessä, mut haluisin kuulla miten niistä oloista pystyy selviämään. Oon vielä sellanen luonne, joka stressaa ja pelkää etukäteen tosi paljon kaikkee negatiivista, ja oon huono kestämään kipuja. Ajattelin käyttää apuna tässä hommassa mulle määrättyjä lääkkeitä: Panacodit, Lyricat ja Diapamit. Sellanen tuli mieleen, että jos/kun syön noita codeja, hidastaako se jotenkin ton paskan poistumista elimistöstä? Pärjääkö noilla pahimmista fyysisistä, vai pitäskö varautua hankkimalla vielä jotain muuta?
Kauanko tuun olemaan sängynpohjalla? Oon varautunu siihen ettei kahteen viikkoon tarvii mennä tod.näk. minnekään.
Tiedän, ettei homma oo siinä kun pääsee yli fyysisistä, vaan se kamanhimo seuraa varmasti aina. Tuntuis kuitenkin, että kun kituu muutaman viikon, tulee mietittyä kaks kertaa ennen ku pilaa kaiken.

Kovalla tahdonvoimalla pääsee ihan oikeasti pitkälle! Itsellä oli vielä tossa pari kk sitte sekä subukoukku että bentsokoukku. Olen nyt ollut tasan 50vrk ilman pameja, fyysiset reflat alkaa olemaan ohi. Kokemuksesta voin sanoa että panacodit on oikein hyviä suburefloihin(ei liian vahvoja, mutta jeesaa pahimpiin oireisiin). Lähdin ulkomaille ja otin hyvin vähän buprea mukaan, mutta oli panacodit reseptillä.

Edit: Kyllähän noi bentsot on about parhaita lääkkeitä opparirefloihin, itse oman koukkuni takia en todnäk tule niitä suburefloissa syömään. Subbiskoukku vaihtuu helposti bentsokoukkuun.

^^ Britlofexejä voi saada avokatkolla - kyseinen lääke on varsinainen jumalan lahja refloista kärsivälle. Catapresan on samantyyppinen. Niitä määrätään vähän nihkeästi kyllä avona, kun laskevat verenpainetta ja sykettä, ja helposti voivat laskea liian alas. Olisiko laitoskatko mahdoton vaihtoehto? Paljon varmemmin pystyt olemaan käyttämättä, ja samalla saat neuvoja ja tukea.

Sanoit, että et aio yrittää, vaan tehdä sen. Hyvä, että tavoitteet ovat kohdillaan. Omien kymmenen lopettamiskerran jälkeen en kuitenkaan enää sano itselleni juuri mitään, saati sitten muille. Menen ja yritän tehdä asiat niinkuin pitää. Tuntuu aivan dorkalta lupailla itselleen mitään, kun ne ovat vain sanoja. Mutta jos sanat auttavat, käytä niitä. Mikä tahansa apu tuossa kohtaa on tarpeen. Ja nythän olen korvaushoidossa, että lopettaminen on hidas prosessi - mutta tapahtuupa kontrolloidusti ja saan apua, kun tarvitsen.

Panacodit varmasti vievät hetkeksi refloilta vähän kärkeä pois (tyyliin yöllä, jos et saa nukuttua), mutta tietysti myös pidentävät vieroitusoireiden kestoa, opiaatteja kun ovat. Eli pidä ne minimissään. En söisi niitä ainakaan päiväsaikaan.

En halua masentaa heti alkuun, mutta noin pitkällä käyttöhistorialla pelkkä katko harvoin riittää (oli se kotona tai laitoksessa). Vaikka sitä on pyörinyt tuskissaan kaksi viikkoa, niin yllättävän huolettomasti sen kaiken heittää menemään, usein jo ensimmäisinä päivinä tai viikkoina katkon jälkeen. Suosittelisin kuntouttavaa jaksoa. Siellä oppisit vähän päihdesairauden kuntoutumisen aakkosia, ja saisit vertaistukea (kullanarvoista).

En niin millään tahtois sitä leimaa sinne virallisille tahoille.
Mulla on kyllä ihminen, joka on “masentanut ja lannistanut” mua aiheesta, yhteinen kun on ongelma. Onneks on myös tosi kannustavia ihmisiä, ne tosin on niitä jotka ei aiheesta omakohtasesti tiedä paljonkaan.
Tiedän miten epätodennäköstä se on päästä tästä omin keinoin ja kerralla, mutta jos en päätä onnistuvani, niin varmasti en onnistukaan.

^ No ei ihan joka paikkaan sentään mene heti tietoa, että “nisti”, vaan sinne katkon hoitavalle taholle (kai se sitten näkyy kunnallisen terveydenhuollon tiedoissa, jos ne sen katkon hoitavat). Mutta entä jos asut stadissa, ja käyt katkon vaikkapa Diakonissalaitoksella? Mahtaako silloin mennä mitään infoa kaupungin terveyspuolelle?

Punnitse nyt anyway tämän “nistileiman” hyötyjä ja haittoja. Onko siitä minkälaista haittaa? Ehkä jos kokeilet nyt, miten tämä yritys onnistuu, ja sitten otat uuteen harkintaan ammattiapuun turvautumisen.

Niin, mitä haittaa siitä nistileimasta on, jos todella aikoo lopettaa? Ymmärrän kyllä, ettei halua ihan kaikkien tietävän nisteydestään, mutta eipä se tieto tosiaan ihan joka paikkaan leviä, tai ainakaan ei pitäisi. Sitä paitsi se lähikaupan kassa on varmasti jo huomannut kyseisen asian muutenkin, jos on huomatakseen :laughing: .

Tulee mieleen tuosta nistileiman pakoilusta yleisessä terveydenhuollossa se, että haluaa pitää vielä auki jonkin takaportin siihen, että voisikin ehkä taas jossakin vaiheessa alkaa vetää :confused: . Häiritseehän se leima ainakin monien, mukavien lääkkeiden saantia, jos niille tulee tarvetta tai “tarvetta”.

Joo, täällä kirjoittelee itse retkahtaja, joka ei tiedä, oliko mulla edes mitään todellista aikomusta lopettaa :unamused: :blush: :confused: . Halusin pistää hommalle stopin ennen kuin se luisuu pahemmaksi, mutta pelkkää kitkuilua ja himottelua se oli koko ajan, enkä mä vielä, tällä kertaa, ehtinyt kokea mitään niin paskoja lieveilmiöitä, että ne olisivat mut kunnolla säikäyttäneet. No joo, tästä on nyt sitten kaksi suuntaa; jättää retkahdus retkahdukseksi tai sitten alkaa “etsiä” niitä oikeasti pahoja lieveilmiöitä…

Tsemppiä kuitenkin Subgirlille :slight_smile: .

Ite vetäsin viimeset (hope so) subuvedot vajaa 6 viikkoa sitten ja nyt alkaa jo helpottaa, pientä väsymystä jne lukuunottamatta. Kävin 3 viikon avokatkon a-klinikalla ja ainakin siellä sanoivat ettei tietoja mene sieltä muualle ilman mun lupaa. Kysyivät kyllä että saavatko he tarkastella mun tietoja julkisen terkkarin kannasta.

Ymmärtääkseni eivät luovuta tietoja yhtään mihkään ilman kirjallista suostumusta? Terveyskeskuksessa saatetaan kysellä onko hoitokontaktia muualle ja jos on niin pyytävät paperit sieltä kyllä (jos antaa luvan). Mutta paperipohjalla tuo systeemi toistaiseksi toimii. Myöskään yksityisten ja julkisen välillä ei ole mitään automaattista tietojen vaihtoa ilman lupaa, vain jos on siirtämässä hoitoa paikasta toiseen hankitaan paperit edellisestä paikasta, tai jos itse kerrot muualla olleesi hoidossa, tai jos yrität uusia toisen mestan leimaamia reseptejä.

Itse olen aina ollut jopa terveyskeskussisarille rehellinen päihderuljansseistani, ja hyvin mennyt toistaiseksi. Asian suhteen kannattaa kuitenkin olla varovainen, lopputulema riippuu todella paljon vastaanottajasta ja tavasta esittää asiansa. Itsellä potilastietoihin kirjattuna mm bentsojen väärinkäyttö ja monipäihderiippuvuus ja jokunen sairaalareissu jne mutta silti halutessani saan rivatrilia ja lyricaa julkiseltakin kun kerron että osa mennyttä elämää tuo, ja nyt ois akuutimpi ongelma, jne, jne. Yksityinen psykiatri tosin auttanut noissa asioissa enemmän kuin paikallinen puoskari. Tiedän että tk-puolella on hankaliakin tyyppejä, mutta lääkäriä on halutessaan oikeus vaihtaa, ja vuosien miettimisen ja kokeilun jälkeen päädyin itse siihen että rehellisyys maan perii, jopa noiden ammattijäärien kanssa.

Täytyy myöntää etten oo pahemmin selvittäny noita juttuja. Mm. migreenistä ku kärsin niin pelottaa etten koskaan sais sit mitään buranaa vahvempaa mihinkään vaivaan. Ja jos ne vie Lyricat, joihin on muodostunu tässä samalla koukku myös. Niitä oon kyllä vähentäny puoleen reseptin annoksesta. Mut näillä nyt mennään, tulin maalle vanhempien luokse ku pää sano että ei kestä samoja seiniä yksinään ja on pelkoja ja ahistaa. Täällä saa sentään ruokaa eteensä vaikka ois kuinka sairaana eikä tarvii huolehtia kissoistakaan. Äiti tietää tilanteen, isä ei… Sieltä voi tulla aika äärireaktioita kun asia valkenee.
Nyt on reilu 2vrk viimesistä psykologisista ja ihan toimintakunto vielä, ja motivaatio vahva, tulevat olot vaan pelottaa.

Tsemppiä Subgirl!

Kait sinulla on vatsalääkkeitä ja särkylääkkeitä? Myös useampi tyyny sekä lakana & peitto kannattaa varata kun kolmantena päivänä alkaa viekkarit iskemään. Vaikka särkee jalkoihin, kannattaa lenkkeillä; parantaa edes vähän mielialaa… Hyvä että menit vanhemmille vieroittumaan ja toivottavasti et lähde pois sieltä; voi olla että tarvitset kanakeittoa sen vkon tai kaksi tarjoiltuna ja mikäli psyykkiset viekkarit ovat todella pahat; ole ihmeessä kauemmin…

Mikäli tuosta eroon pääset; älä koske aineeseen KERTAAKAAN! En tiedä KETÄÄN, kuka olisi kyennyt pitämään käytön “viihdekäyttönä”… Voi olla että äitisi kertoo isälle, että syyllistäminen on se asia jota kaikista vähiten tarvitset juuri nyt! Yrität kuitenkin vieroittua… Sinun kannattaa kertoa äidillesi myös, että he eivät laske sinua pois kun tuntuu että et enää jaksa jos oikeasti olet valmis lopettamaan… Vaikka minuutti kerrallaan eteenpäin! Olet todella rohkea ja tiedän muutamia ihmisiä ketkä ovat onnistuneet lopettamaan tuolla tavoin!

ERITTÄIN PALJON TSEMPPIÄ SULLE!! :slight_smile:

Ensinnäkin tsemppiä! Käytin itse subua päivittäin suonensisäisesti vuodet 2010-2011. Tein sitten kuukauden ennen lopetusta päätöksen, että tämä ei voi jatkua. Lopetin 9. marraskuuta 2011. Kauheat olot oli noin puoli vuotta jälkeenpäin. Varmaan pahemmat vielä, jos olet 4v käyttänyt. Mulla meni noin 2,5 milliä päivässä. Tahdonvoimasta se on kiinni. Vaihtoehto olisi ollut korvaushoito, mutta en jotenkin pitänyt siitä ajatuksesta, että olisin jonkinlaisessa nuorassa siinä kiinni. Mutta kyllä se tahdonvoimalla onnistuu. Ainakin itselläni onnistui. Mitenkään pelottelematta, ne fyysisest reflat oli pientä siihen tyhjyyteen verrattuna, joka seurasi sen jälkeen, kun oli vetämisen lopettanut muutama kuukausi sitten ja “mitäs sitten nyt”. Ei se helppoa kyllä ole. Mutta kyllä sä onnistut, asenne näyttäisi olevan kohdillaan.

Lopetin subun monen vuoden jalkeen mutta siirryin pieneen maaraan metadonia. No nykyaan menee metista 20-30mg/vrk. Menee vahemman rahaa eika tarvitse piikittaa.

Oon nyt ollut 6vrk ilman metista taalla Malagassa. Mulla alkaa huomenna metadonikorvaushoito. 25mg huomenna ja joka paiva 10mg nosto. Espanjassa paasee metadonihoitoon samana paivana kuin ilmoittautuu. Paitsi viikonloppuisin niin kuin ma eilen.

Imo semi off-topicia, meinaan metiksellä saa ne subureflat kokonaan vältettyä. Enempää en toki tosta vaihdostasi tiedä, enkä myöskään metisdoseista yleisesti paljoa tiedä. Hyvä hommahan toi on että nyt pystyt ilman piikkiä elelemään. :slight_smile:

Nyt on viides päivä ja vaikka yö meni pamin avulla ihan hyvin, ylösnoustessa tuntu siltä että nyt tulee helvetin paha päivä. Olo on täysin voimaton ja jumittunu. Tähän mennessä ei ookaan ollu kovin hirveetä, vatsa vaan aivan sekasin ja palelua. Pari codia oon ottanu pahimpaan kylmyyteen päivässä, ja on kyllä helpottanu. Näinköhän se pahin vasta alkaa… Onneks ei tarvii olla hetkeekään yksin.

Paljon voimia sulle sinne, Subgirl!! Mun pitää nyt suoraan sanoo, et mä en enää edes muista että millasta se vierottautuminen oli. Mut joo, kait se tossa tulevina päivinä alkaa olee pahimmillaan. Mä lähdin aina lätkii katkoilta just ennen ku se kahden viikon katkoaika tuli umpeen, eli sit kun vähän alkoi olo helpottaa. Todella epäloogista… Mut siinä kohtaa itellä vaan mielihalut kasvoi niin voimakkaaksi et annoin periks. Toivon sulle onnea lopettamispäätöksesi suhteen, pysy sitkeänä!

Kiitos kaikille tsemppauksesta. Mahtavaa myös kuulla että joku on onnistunu tässä. Ei ainakaan vielä oo itellä onneks minkäänlaisia mielihaluja vetää, vaikka sellanen ajatus on ollu päässä, että mitä jos tää on näinkin helppoa (tuskinpa on…) niin vaikuttaako se sitten heikolla hetkellä tulevaisuudessa. Tavallaan toivoo että tulis ihan kuolemaolot joita ei sit unohtas.

Pahinta on mun mielestä se todella kauan kestävä “tyhjyys” elämässä. N. puolen vuoden kohdalla aloin tuntea sellaisia fiiliksiä vasta, että jotain kivaakin olisi elämässä vielä olemassa. Todellakin tsemppiä sulle! Kyllä sä pystyt siihen. Ja Iinalta ihania kommentteja, kuten aina :slight_smile:

Monta kertaa olen reflat kärsinyt, ja ei se ole vaikeaa - varsinkaan, jos on britloja ja muita apuja. Vaikeaa on pysyttäytyä erossa. Masennus ja “elämäsi rakkauden” puute syö aika pitkään.

Niin totta. Vaikeinta on juuri tuo erossa pysyminen. Kun pitäisi löytää elämään jotain muuta sitten. Itse aloin aktiivisesti käymään salilla.

Niin, se lyrica auttaa bupreviekkareihin tosi hyvin, mut puhuit lyrtsykoukusta, joten eieiei. Se lyricakoukku ainakin isoilla annoksilla on myös paha, ahistaa, masentaa, paleltaa ja veetuttaa niin ettei sanoin voi kuvailla. Ja lyrtsykoukkuun ei auta bupre eikä bentsot.

Voi toki olla yksilöllistä, mulla oli 2 x 300mg ja 2 x 150mg. eli 900mg päivä. Oli tosi paskamainen viikko. 'hyi saatana niitä oloja.