Subutexin käytön lopettaminen

Vilpola
1

Tervehdys!

Mieheni kertoi kuukausi sitten olevansa päihderiippuvainen, päihteenä subutex. 2-3 kertaa viikossa kielen alle liuotettuna. Asia tuli minulle ihan puun takaa ja en osannut edes aavistaa asiaa. Muutenkin kokemukseni päihteistä on tasoa “tunsin kerran alkoholistin…”

Hänellä on vahva halu lopettaa, koskapa olemme perheenkin perustaneet hiljattain. Teimme suunnitelman joka onkin edennyt siihen pisteeseen että viimeisimmästä subutexistä on kaksi viikkoa. Tällä välin hän on kahdesti helpottanut oloaan panacodilla ja hamppua polttanut satunnaisesti. Muutoin hän voi todella hyvin, ärtyneisyyttä ja levottomuutta on havaittavissa ja henkisesti olo on raskas mutta minun silmääni hän voi mielettömän hyvin… Ollaan käyty kaupassa ja oltu liikkeellä.

Mulla on alkanut heräämään kauhea epäilys siitä että hän ei kerro ihan kaikkea. Lukemani perusteella vieroitusoireiden olisi jo todenteolla pitänyt alkaa. Miten nopeasti vieroitusoireet tulevat ja kuinka pahoja olevat, onko tälläinen hiljalleen oireiden alkaminen mahdollista?

2

käyttö on ollut sen verran vähäistä miehelläsi jolloin törkeitä vierotusoireita ei edes tule, viekkareina on lähinä juuri tuo henkisesti raskas olo ja jonkinlaisia kiputiloja nivelissä joita on todennäköisesti panacodilla(johon muuten voi myöskin jäädä riippuvaiseksi)helpottanut.

Toki voi olla mahdollista että miehesi on salaa nappaillut texiä selkäsi takana, mistä sitä tietää mutta helvetin hyvä että äijäsi ei ole kuin liottanut texin suussaan ettei ole alkanut tykittää ja nokittamaa sitä, sillon taas on isommat ongelmat joiden takia lopettaminen on vaikeaa… ite painin juuri näiden asioiden takia…

3

Kiitos vastauksestasi… helpotti kovasti. Tsemppiä ja halauksia sinulle omaan taistoosi!

4

Kauanko sun miehes on käyttänyt subua?? Ite oon korvaushoidossa ja oon ekat subut kokeillu yli 10v sitten. Mä oon ottanu nokkiin ja hihaan tosin, mut nyt ku oon korvauksessa ni tiedän et liuottamal vaikuttaa pisimpään.

On vain tosi outoa et miehes olis ottanu sitä liuottamalla koska jos sitä viihdekäyttöön käytetään ni siitä menee hukkaan aivan älyttömäst noin. Annos oli tosi suuri, noin kolminkertainen tai nelinkertainen piikitettyyn tai nokitettuun verrattuna jne. Onko miehesi kertonut paljonko hän on käyttänyt.

Tuo kolme kertaa/vko voi juuri pitää viekkarit loitolla. Viekkareita ovat säryt ympäri kehoa (jalat, selkä ja muut suuret lihakset), palelu-hikoilu, univaikeudet, vatsaongelmat (maha sekasin, oksettaa) sekä psyykkiset oireet eli kaikenkaikkiaan vittumainen olotila. Tuo kodeiinin otto auttaa oireisiin et ilmeisest jotain viekkareita ainakin on, mikäli on lopettanut.

Mul alko aina viekkarit kunnolla kolmantena päivänä. Sit viikon sisällä hain lisää aina, vaikka oli tramaleita tai kodeiinia. Silmät vuoti jatkuvasti ja pupillit suurenee. Siitä huomaa alkavat vierotusoireet helposti… Kysy lisää mieheltäsi, hän ainakin tahtoo parantaa tilannetta. Mua vitutti eniten käytössä se, et joutu valehtelemaan asioita puolisolle, totta ku ei voinut kertoa aina.

Tuo ärtyneisyys ja henkiset viekkarit voivat jatkua jopa puoli vuotta. Mul oli puolen vuoden jakso ku vuosia sitten yritettiin lääkärin kanssa eroon ardinexien avulla mua bubrest, et en kertakaikkiaan nähnyt mitää hyvää maailmassa. Sen jälkeen helpotti.

Must sun kannattais kysellä tosiaa enemmän mieheltäs. Aika, määrät ja lopetussuunnitelma. Kirjotat tänne ni saat tietoa enemmän jolloin voit taas ymmärtää ja auttaa miestäs paremmin. Tosin koska hän vertaistukea varmasti kaipaisi, ni a-klinikalta sitä saisi; tiedän kyl et monelle on iso kynnys lähteä apua hakemaan vaikka kyse olisikin vain keskustelusta… Mut tsemppiä! :slight_smile:

5

Neuvvoja on vaikea antaa, mutta kerron omasta kokemuksestani.

Olen seurustellut kohta 10 v narkomaanin kanssa. Suhteemme alkuaikoina hän poltti lähinnä pilveä ja käytti satunnaisesti anfetamiinia ja essoja. Sitten tuli tämä subutex kuvaan. Kokeilin sitä itsekin satunnaisia kertoja. Lopetin kuitenkin kun huomasin miten se alkoi miestä viedä. Alkuun se ei ollut joka päiväistä. Mies oli energinen siivosi, sai töistä hyvää palautetta. Oikein varsinainen “vuoden työntekijä”. Niin sitä jaksoi paahtaa aineen voimalla. Sitten se muutos tapahtui. Mies ei enää ollut kiinnostunut mistään muusta kuin aineen hankkimisesta. Lopetti työt ja oli koko ajan ärtyisä, kuin eri ihminen. Silloin olisi tietysti pitänyt lähteä lätkimään, mutta omista erinäisistä ongelmista ja siitä että mies oli ollut selvin päin aivan ihana ihminen, en siihen pystynyt. Koitin vaan saada miestä tajuamaan, että jos hän lopettaisi kaikki olisi taas hyvin.

No vierähti muutama vuosi. Mies meni ojanpohja kuosiin. Oli laiha kuin luuranko ja piikitti tietenkin itseään. Rahaa meni helvetisti. Käytön hän rahoitti myymällä lääkkeitä ja tietenkin nyhtämällä minulta kaiken minkä pystyin antamaan. Jälkeen päin kun ajattelee, en voi käsittää miksi jäin mutta kuitenkin…

No olin juuri antamassa periksi kun hän yht äkkiä ilmoitti lopettavansa. Lopetusyrityksiä oli ollut sitä ennen useita, mutta nyt hän oli tosissaan. Tästä vuoden päästä asiat olivatkin jo tosi hyvin. Mies oli taas oma itsensä, iloinen ja sai töitäkin. Siihen vielä vuosi lisää ja huomasin olevani raskaana. Se oli onnellista aikaa. Ajattelin, että kyllä kaikki vielä järjestyy.

Lapsen syntymän aikoihin alkoi taas mennä honosti. Vauva valvotti ja mies oli väsytyn ja tympääntynyt. Oli toki iloinen vauvasta ja muutaman repsahduksen jälkeen taas kuivilla. Mies jaksoi olla lähes selvin päin ( satunnaista polttelua ja rauhoittavia) muutaman vuoden. Sitten palasi taas epäilys mieleeni. Mitään todisteita ei ollut, mutta huono tunne mahanpohjalla ei hellittänyt.

Nyt olen taas jokseenkin varma että hän on aloittanut käytön uudestaan. Se on valitettavasti opiaatti riippuvaisille enemmän kuin todennäköistä.

Nyt ollaan eroamassa. En enää välitä jatkaa tätä vaikka mies olisi selvinpäin koko loppu elämänsä. Kriisistä toiseen pomppiminen on kuluttavaa. Ei enempää kiitos!

Vielä mainitsen, että tunnen noin 10 kpl noita subunistejä, eikä niistä ole kuin yksi lopettanut ja sekin on metadoni hoidossa. Ai niin ja yksi kuoli. Monella on perhettä ja vaimo. Opiaatit tuhoaa kivasti sen alueen mikä tuottaa mielihyvää, joten en suosittele suhteen jatkamista.

6

Siis vielä vastatakseni kysymykseesi, niin noi viekkarit on ihan toisarvoisia. Edessä on pitkä raskas taival taistellessa huumeiden himoja vastaan. Viekkarit on vaan muutaman viikon juttu ja masennuskin menee joo ohi aikanaan. Se, että onko elämä sittenkään mukavaa selvin päin, onkin toinen juttu.

7

Kiitokset kokemuksistanne, helpottaa suunnattomasti kun saa tietoa muualtakin kuin tästä ihan läheltä, kun on vaikea luottaa pelkästään riippuvaisen sanaan… Koitan saada realistista kuvaa tilanteesta. Tosiaan opiaatit ovat helvetistä enkä oikein tiedä milloin se luottamus tuohon päihteettömyyteen syntyy vai onko loppu elämä sitten jatkuvaa epäilyä. En keksi millä sen mahdollisen repsahtamisen voisi havaita, mieheni sanojen mukaan hän pystyisi käyttämään halutessaan niin etten ikinä saisi tietää enkä arvaisi, tämä nyt ei varsinaisesti kasvata luottamusta :confused:

Haluaisin luottaa mutten uskalla,enkä keksi miten sitä asiaa voisi valvoa. Naiivina tilasin opiaatit paljastavia virtsatestejä, mistä sain kommentin että luuletko ettei noita pysty kiertämään…Jäljelle jää vain sokea luottaminen…

Täytyy pohtia ja huudella tänne kun tulee ahdistus ja pää on pyörällään, suurkiitokset ja halaukset kun jaatte kokemuksianne. Arvostan kovasti, itse kun olen näissä asioissa niin kovin sinisilmäinen, enkä varmasti osaa kuvitellakaan minkä asian kanssa tässä ollaan tekemisissä :frowning:

8

Nii no mullakin meni ku eka yritettiin “arttu-hoidon” avul lopettaa Subutex, ni se ½v et pysty nauttimaan mistään elämän pienist asioista. Mitä useammin on lopettanu, sen vaikeampaa se on ja sitä pahemmat viekkarit tulee. Mä tahdoin lopulta korvaushoitoon vain siks, et vaikka olisin päässy eroon viekkareista ni kerta kokeilu ois vieny mut takasin bubrenkäyttäjäks. Mullakin hemmetin moni tuttu jolla lapset lähteny subun takia. :frowning: Vain metadoni ja tosi kovat opparit kuten fentanyyli tai kontit koukuttaa pahemmin. Ku noissa nuo viekkarit kestää niin tajuttoman pitkään… :frowning: Tsemppiä! Valitettavast bubren kans on helppo kusettaa puolisoa… Kyl mäkin aluks säädin ja olin tosi reipas jne. mut sit ku siihen tottui ni ei saanu ku viekkarit pois…

9

Itse yritin myös valvoa ja tarkkailla miestäni, saada jotain vihjeitä käytöksestä ym. missä mennään. Ahdisti kun hän lähti ulos. Olin varma, että se kuitenkin hakee jostain kamaa. Ja niin varmaan usein hakikin. On vaikea erottaa sitä onko subua ottanut, mutta itse olen vuosien aikana kehittynyt siinä aika hyväksi. Pupillit on tosi pienet, silmät sellaiset jotenkin kaameet. Rauhoittanista tulee myös pienet, mutta ei tommoset kuolleet kuitenkaan. Ja sitten se tärkein eli oma tunne. Kyllä se ihminen muuttuu niin yht äkkiä etäiseksi ja välinpitämättömäksi, että sen vaan tietää. Siihen omaan tunteeseen kannattaa ehdottomasti luottaa, vaikka toinen väittäis mitä.

Mulle vanhemmat ja kokeneemmat sanoivat aikanaan, ettei subua lopeteta yksin ja että mun mies joutuisi vielä hoitoon. Silloin se oli vasta aloittanut käytön, eikä mulla ollut aineesta mitään tietoa. Moinen ajatus tuntui silloin kovin oudolta ja säihkähdin hieman. Mieheni kuitenkin vakuutti ettei mitään hätää ollut ja väitti kyseisten ihmisten olevan vain kateellisia hänelle, koska olivat koukahtaneet aineeseen. :smiley: Uskoin tietty. Jokseenkin huvittavaa näin jälkeempäin ajatellen.

Mun mies käy tuolla saunan puolella aina välillä. Se on niin urpo et oli kirjoittanut sinne mikä vaikuttaa tänään. Siellähän se tekkeni luki, joten ha olin oikeessa! :laughing: Saas nähä, mitä selityksiä se siihen keksii. Eiks se nyt tajuu, et mulla on silmät. Mut sama se. En mä enää välitä edes tuhlata ajatuksia noihin juttuihin.

Kirjoittele vaan edelleen tänne. Ei oo helppoa olla noiden ajatusten kanssa yksin. Teilläkin on siis lapsi? Minkä ikäinen? Mulla on 3 kk ja 3 v tytöt. Aivan ihania lapsukaisia. Harmittaa vaan kun isi on niin ääliö. Oli nimittäin hurjan hyvä iskä selvin päin.

10

No oli vielä pakko tulla kirjoittamaan tämä. Mies myönsi käyttäneensä subua, mutta vaan muutamia kertoja. Sanoi: “Jos haluut tietää, niin maistoin muutaman räkämurun xonea. Ei se minusta samanlaista tee enää kuin ennen. Siinä sitä rehellisyyttä. Olen sentään mies.” Joo just. Siitä on hyvä lähteä.

Siihen perään tuli soitto mulle, et oon saanut kauan hakemani kämpän. :smiley: Nyt on ehkä hieman parempi mieli.

Paljon voimia ja jaksamista sulle PeppiLotta! Ei kannata käyttää elämää miehen tekemisiä murehtimalla. Kyllä se itse lopettaa, jos niin tahtoo.

11

Bubrenorfiini ei näy opiaattina vaan bubrenorfiini näkyy ihan omana itsenään testeissä. Eli testien on testattava itse bubrenorfiini, niitäkin on. Mä aikoinani n.7v sit kävin klinikan testeissä ja oli puhtaat vaik tekkeniä käytin…

Mä oon samaa mieltä ku Dahlia et ku miehen tunnet ni se ettei käytös oo normaalia vaa joko yli-innokasta tai sit vastaavasti sellast loikoilua/nuokkumista. Mä tunnista kans noista pienistä pupilleista. Pitää muistaa et katsoo ne pupillit pimeähkössä, ei valossa. Mul avokki arvas usein vessas jos piikitin ihan veden valumisest tai ajasta, mut jos ei piikitä ni tietty jos on jonnekin vessaan ottaas mukaan pankkikorttia, alustaa (esmes cd:tä) ja jotain kuittia tms. jolla vetää nokat ja sit sniffauksen äänest; en mä tiedä, jokaisen käyttäjän tavat on vähän erilaiset mut silloin ku pitäis päästä nokat/vedot ottamaan ni yllättäen sit tulee sellaseks salailijaks et pääsee ottamaa seuraavan annoksen.

Mut tuo et käyttäjä ei tunnusta, se on aivan totta. Ite en muuten oo epärehellinen mut käytöstä puhuttaessa oon aika usein ollut. Kerron sit seuraavana päivänä et oli totta eilen etten ollu täysin selvänä, mut aina en sitä tunnusta… Mut mul on melkein 6 v takana tän saman miehen kans ja se tuntee mut läpikotasin et olenko ottanu jotain. Ainoa mikä nyt ku oon aika paljo ollut selvänä ni välil sillä menee sekasin ku oon väsynyt et oonko ottanu jotain mut meil on sellanen tapa et kysyä saa ja vähän jankatakin kunhan asiasta ei itse ala huutamaan tai mäkättämään. Tänäänki kysy kolmest samas tilantees ku olin lähössä lepää et oonko ottanu jotain ja selitin sit mitä oon eilen ja tänään ottanu ja menin nukkumaan; ei se mua haittaa, ite oon tilanteen aiheuttanu ja mies kyl uskoo ku sanon ellei sit tiedä mun olevan sekasin ja teiedä etten sitä tunnusta ku vast seuraavana päivänä. Usko intuitioon, mun mies sanoi omasta puolestaan et “normaalia keskittyneempi tai touhuavampi” ku kysyin mistä huomaa, toisil on tosiaan unettomuutta, osal nuokkumista. Mikäli mies on aiemmin ollut selvänä ja satunnaisest ottaa ni käytökses pitäis huomata et koska on selvänä ja koska käyttäny; mun lähipiiris sekä vanhemmat, siskot & avokki + monet ystävät oppi tunnistamaan musta muutamas kk:des et olenko selvä vai en joten sen kyllä oppii… Voimia!

12

Mitäs hyötyä sitä on murehtia? Retkahtaa jos retkahtaa. Jos retkahtaa pahasti niin kyllä sen huomaa, ei sitä tartte “ihmetellä”, tai jos ei huomaa niin siinäpähän sit douppaa mitä se sua haittaa kun et ees huomaa. Toivotaan että kuitenkaan ei retkahda.

13

Painin itse myös texin lopettamisen kanssa ja montaa perhettä auttanut jotka samassa tilanteessa.pahin retkahtamiseen ajava asia on että lähimmäiset epäilee joka käänteessä.jos todella tahtoo parantua ei kiellä.mutta sen myös pitää lähteä itsestä.omat läheisempäni tietävät oman tilanteeni ja osa ei osaa edes eipällä.katsot silmiäni pimeässä tai valossa niin reagoivat normaalisti.

14

Heitä hei!
Itse ajauduin palstalle etsiessäni kohtalotovereita ja asiasta enemmän tietäviä, juuri tämän kyseisen aineen tiimoilla. Avopuolisoni käyttänyt subutexia aiemmin ilmeisesti enemmänkin. Jonkun aikaa mennyt ilman mitään, mutta muutama kk sitten aloin ihmetellä kummaa poissaolevaa ja jopa ahdistavaa olemusta. Valehteli ottaneensa xanoreita, kunnes lopulta myönsi subun. Käyttänyt aiemmin ilm. pääosin iv:nä mun aikana aluksi nokkaan mutta sitten huomasin neulanjäljet. Sanoin että saa olla viimeinen kerta neulojen kanssa- ei ollut. Seuraavalla iv-kerralla oli selvästi nolona ja nöyränä, mutta asenne muuttui nopeasti samanlaiseksi koppavuudeksi ja puolusteluksi kuin aiemminkin asiaan liittyen. Itse en tosiaan tiedä miten asiaan suhtautua. En ole edes varma huolehdinko ko. Asiasta vai onko kyse jostain muusta. Puolustelee itseään ja käyttöään että “tää on vaan tosi harvoin ja niin vähän ja tää on ihan hallinnassa” kamalaa on kun ei selvästikään huomaa tai ainakaan halua myöntää ongelmaa. Tunnen itseni selopäiseksi, että vainoanko ja tunnenko pahaa mieltä aivan turhaan. Jotenkin vaan tosi sekava olo. Tuntuu niin epätodelliselta että joku voi sanoa aineeseen liittyen että “vetäähän porukka oluttakin”. Muutenkin elämä vähän rempallaan. Ei töitä jne. Käyttö ei hallitsevaa mutta haluaisin tietää onko ko. ainetta oikeasti mahd. käyttää vain viihdekäyttöön ja kohtuullisesti silloin tällöin? Sekaviin ajatuksin tsemppiä ja tietoa toivoen!

15

Hei,
ketju siirretty Vilpolaan.

Yst.terv.
moderaattori

16

Moikka!

Mietin, mihin ketjuun tämän kirjoittaisin ja päädyin tähän, koska otsikko on sopivin. Eli meillä on tilanne nyt se, että subutex vieroitus on edessä. Ajattelin nyt ihan teitä varten raportoida asian kulusta tänne.

Exä siis aloittanut käytön uudestaan kunnolla muutama kuukausi/puoli vuotta sitten. Käyttö on nyt mennyt siihen pisteeseen, että ei voi olla kolmea päivää pidempään ilman tai tulee todella kipeäksi. Käytös on muten ihan ok. Olen toki huomannut, että jotain on otettu siis ainakin niinä päivinä, kun subua on mennyt enemmän. Muutoin on ihan iloinen ja normaali kaikin puolin. Sanoisin, että samanlainen, kuin joskus aikoinaan käyttöä aloitellessa. Sen takia en silloin joskus osannut aavistaa, mitä tuleman pitää…

Tällä hetkellä vieroitussuunnitelma on vielä auki. Exä miettii itse, miten asia olisi järkevintä hoitaa. Tämä ei siis ole mikään ensimmäinen tai toinen kerta. Aikaisemmin kotivieroitus on ollut paras ja toimivin tapa. Laitoksista ei ole mitään hyvää sanottavaa…

Mulla on tällä hetkellä ihan ok fiilikset. En ota tästä itselleni mitään vastuuta/paineita. Exä hoitaa asian, niin kuin haluaa ja olen ilmoittanut antavani täyden tukeni. Olen toivonut avoimuutta vastapainoksi ja sitä olen myös saanut. Katsotaan mitä tästä tulee…

17

Tsemppiä Dahlialle ja exällesi!

Saatte tuen ja voimanne niin paljon kun haluatte. Voimahaleja!

Pidähän meitä ajan tasalla! Mulla on sellainen kutina, että nyt menee paremmin, kun tuntee ne sudenkuopat ja niihin voi jo varautua jo ennalta.

18

Harmin paikka… :frowning:

Onneksi teidän ei tarvitse asiaa murehtia suuremmin, mutta Dahlialle sen sanoisin että jos ei jätä tuota “kunnon motivaatiosta”, niin tulee todennäköisemmin olemaan ennemmin tai myöhemmin on-off-käyttäjä… Menee itsetunto kokonaan kun ei saa lopetettua ainetta, viekkarit ovat entistä pahemmat entistä pienemmällä aikavälillä ja se “viihdekäyttö” (mitä en kyseiseen aineeseen usko, koska en tunne kuin yhden joka elää osittan tramboilla, osittain subulla) on lopetettava kokonaan. Ei siitä kannata muuten eroon yrittää…

Sama asia on jokaisella aineella, jos olet vuoden juomatta et tarvitse kuin 3 pientä siideriä ja olet kunnon hiprakassa. Bentsojen kanssa tole laskee ja nousee nopeasti… Silti vain entinen ongelmakäyttäjä jää näihin koukkuun… “On pääasia ettei heti herättyä tarvitse väsätä nokkia/vetoja”… Ei ole näyttänyt toimivan, parilla ihmisellä oman lapsen takia (naisia molemmat); jotkut jopa kk:sia ilman ja takaisin samaan… Entinen aineen käyttäjä jää kuitenkin erittäin nopeasti koukkuun uudestaan, monet heti korvauksen päätyttyä; suuri osa päätyy ennemmin tai myöhemmin sinne. Oma sukulainen “vain” nokittaa ja kolmatta kertaa näitä “en käytä” kausia ja näkee aivan selvästi että käyttää joten saa pysyä poissa… 2 kertaa lopettanut, mutta erittäin harva pystyy siihen jatkuvasti uudestaan ja uudestaan… Itselle oli hemmetin kova paikka kun en tuota pystynyt lopettamaan, vaikka kaiken muun pystyin… Kyllä itseäni suorastaan v***ttaa katsella kun jotkut ovat kärsineet 3vkoa muiden avulla ja 6vkon jälkeen alkavat viekkarit olla ohitse, sukulaisella meni kk kotona; silti aina uudestaan ja uudestaan kokeillaan ja “ei olla koukussa”… Aine kuin vain sattuu sopimaan kuin nenä päähän… :unamused:

Yksi epäonnistunut laitosvieroitus ja arvioinnit niin pääsee korvausjonoon… Onneksi on olettu käyttämään metadonia pienin annoksin… Ilmeisesti ei ole oma pohja tullut vielä vastaan, mikäli itse yrittäisin vieroittautua tuosta uudestaan vuosia sitten (niiden aiempien vieroitusten lisäksi); joko vaihtaisin paikkakuntaa tai käyttäisin/en käyttäisi… Yksi lopetus ei kesää tee, olen itse kärsinyt ainakin 4 tai 5:det kunnon viekkarit ja loput lekurin määräämillä napeilla (osan omilla ostamillani aineilla mutta silloin lopetuskerrat nousevat 20-30krt:aan); en olisi ikinä uskonut pääseväni edes näin pitkälle. En uskonut pysyvässä laitoksessa edes tarpeeksi kauan. Aina puhutaan kuinka amfetamiini on kova huume ja on se. Silti lopetin sen itsekseni, samoin essot, vahvemmat opparit jne… Meni siinä se 4v yli. Vielä kauemmin meni tuon lopetuksen yrittäminen ja vaihtoehtoja oli enää vain kolme… :unamused: Olisi pitänyt valita se vielä vaikeampi eli pudotus nollaan ja toiselle paikkakunnalle… Riski retkahtaa olisi kuitenkin pilannut koko laitosjakson… Tuo aine on itse saatanasta… :frowning:

Siksi omalta kohdalta mietin että joko 4mg:stä nollaan (eli ilman lääkäriä ja respoja nyt) tai 2mg:stä nollaan. Sen jälkeen ei enää kodeiinia, tramalia bubresta tai kovemmista opiaateista puhumattakaan… Lisäksi jos yrittää vieroittautua näiden lääkkeiden avulla kuten kodeiini ja tramadoli, niin itselläni ne ainakin vain ylläpitivät opiaattikoukkua… Tuo ei tule onnistumaan välttämättä enää edes kolmatta kertaa että on ilman niin kauan kunnes “kokeilee” ja “viihdekäyttää”… Tiedätte varmasti millaiseksi ihmisraunioksi myös subu saa aikaan ja on niin monta tuttua keneltä subun takia lapsi viety, äitejä, vanhempia mutta paljon pelkkiä isiä…

Valitettavasti ihmismieli on joskus niin kiinni alitajunnassa, että itsellenikin oli viime syksynä täys yllätys että petasin retkahdusta… Toisaalta jos edellisessä vieroituksessa joku vaihe oli erittäin hattumainen ja kesti vaikka vkon, niin harvan ihmisen pää kestää lopettamista vaan silloin haetaan vain “ihan pienet”… Itse ennemmin kestin fyysistä kipua kuin viekkareita… :open_mouth: Yleensä olen oppinut tunnistamaan asian (pelkästään tuon asian opetteluun meni vuosia; lisäksi ne jos joku tulee tarjoamaan tms… Mikäli joskus ostin ja otin yhdet vedot, saatoin soittaa klinikalle että jos tulen käymään niin auttavatko vetämään ne napit alas vessanpöntöstä, henkisesti yksin se oli itselleni mahdonta!!), mutta kiinnitin huomioni vain että kukaan muu ei saa tietää muutoksista mitään… Se otti päähän, itseasiassa niin paljon että olen miettinyt juuri sen takia että teemuja en tahdo omaan lopetukseen… Ellei ole aivan pakko… :smiling_imp:

19

Moikka Liisa3 ja Malibu!

Malibu, toi on/off käyttäjä kuvaa varmasti parhaiten mun exää. Hänellä ei ole mitään haluja olla täysin absolutisti, sen tiedän. Subusta on kyllä yrittänyt pysyä erossa. Tietää, että sen kanssa tulee ongelimia ennen pitkään. Nyt sitten tämän pahemman retkahduksen jälkeen häneltä meinasi usko loppua ja akoi puhumaan korvaushoitoon menemisestä, mikä ei sinäällään mikään ihan huono vaihtoehto. Kuitenkin exä haluaa mieluummin jatkaan niin kuin tähänkin asti, eikä olla minkään laitoksen sanelemien sääntöjen orja. Tähän saakka hän siis on ollut päasiassa ihan selvä. Ei mitään päivittäisiä tarpeita. Ainoastaan viihteilyä bentsoilla, lyricoilla, pilvellä satunnaisesti.

Mietittiin yhdessä vaihtoehtoja. Korvaushoidossa exä piti hyvänä sitä, että se toisi varmuutta ja tasaisuutta elämään ja sitä, että ei tuli huolehdittua terveydestään paremmin. Huonona kuitenkin sitä, että siellä ramppaisivat kaikki vanhat tutut, matka on pitkä ja hän joutuisi luopumaan TKK lääkkeistään. Myös oli epäilevä sen suhteen, että pääseekö xonehoitoon enää niin helposti. Metadoni ei tule kysymykseen. Se vasta myrkkyä on. =P

Joskus aikoinaan exä sanoi aina monet kerrat, että on tyytyväinen ettei mennyt korvaushoitoon. Että ei olisi silloin koskaan lopettanut. No näitä hänen entisiä/nykyisiä korvaushoito-kamuja seuraneena voin sanoa, että heidän elämänsä ei ole edennyt jurikaan mihinkään suuntaan viimeisen viiden vuoden aikana. Toki nämä ovat niin yksilöllisia juttuja ja aina on poikkeusia.

Aika nopeasti tässä on päädytty taas siihen tilaan, että nappeja on hommattava keinolla millä hyvänsä. 5 subua menee nyt kuulemma kahdessa viikossa. Hinnoista ei saanut täällä puhua, mutta sanotaan nyt, että ilman alennusta summa alkaa kakkosella. Ei kiva. =( Ei voi käsittää, miten joskus ollaan pystytty kustantamaan käyttö, kun meni nappi per päivä…

Sitten ikävä tunnustus…

Olen itse taas koukussa bentsoihin. En vielä pahasti, mutta viekkarit tulee jo ikävinä. Aloitin satunnaisen käytön unettomuuteen aikas lailla samoihin aikoihin, kuin exä tuon subun. Kai mulla oli sitten joku ahdistus tästä, vaikka en varsinaisesti tiennyt asiasta tai sitten tää on vaan sattumaa. Oon yleensä kyllä nukkunut ihan hyvin, mutta kaikki nää uudet miehet, duunit ym. jutut vaan alkoi rasittaa liikaa… Tunnistan oireet, tiedän miten tämä menee. Mulla on nyt niin vähän nappeja enää, että pärjään just ja just ens viikon. En tiedä mitä sen jälkeen teen. Jos en ota illalla nukkumaan mennessä olen seuraavana päivänä aivan totaaliraunio. Vatsa on sekaisin, en saa henkeä kunnolla, en pysty syömään, meinaa tulla paniikki. Muutoin on ihan normaali olo.

Niin ja teille, jotka ette ole lukeneet mun ketjua, niin olen aikasemmin ollut bentsokoukussa. Siitä on 7 vuotta aikaa. En ajatellut, että se voisi mennä uudestaan tähän näin nopeasti. =(

20

Hmm…

Tunsin tarvetta selittää miksi aloitin tsemppamaan.

Olin siis ymmärtänyt, että exäsi on ratkennut pahasti opiaatteihin ja kokee ettei sen käyttöä pysty lopettamaan. Korvaushoidosta on kuitenkin matka tosin hyvin alussa ja ymmärsin, että se vain tasaa oloa ja pystyy näin ollen “tilanteen tasalla”->jos tarkoituksena on siis lopettaa vaikkapa vuoden sisällä kokonaan käytön tai sitten kahden vuoden. Muistelen joskus lukeneeni, että nappien vetäminen on mennyt niin överiksi ja saanut eksäsi huonoon kuntoon. Onko teillä mahdollisuuksia jutella lääkärin kanssa, joka on erikoistunut päihdekäyttöön ja mahdollisuus johonkin tukiryhmään tai tukihenkilöön, joka ois hyvä tyyppi. Ettei ihan yksinään tarttis miettiä.

Jos siihen korvaushoitoon on menossa niin silloin kannattaa miettiä sen peruste, ennakoida sudenkuopat, plussat ja miinukset, punnita että onko taustalla ihan pelko pahempaan suuntaan tai onko se vain ennakoitua parempi vaihtoehto, ettei tilanne menisi pahemmaksi. Kun on retkahtanut joskus niin luonnollisesti alkaa pelätä, ettei koskaan toivu, mutta se ajatus kannattaa siirtää ihan sivuun. Itsetuntemus on aina hyvästä, ja aina ei ole hyvä olo ja kesä. Antaa sallia joskus sen, että on huono olo, siihen ei kuitenkaan kannata jäädä märehtimään. Tietenkin kaikein tärkein seikka on se, että pystyy hallitsemaan omaa elämäänsä kaikin puolin.

Bentsosta, eksäni oli pahassa koukussa siihen ja en itseasiassa ymmärrä miksi se on yleinen lääke.
Jos on vain mahdollista lopettaa sen seinään ja kestät viekkarit niin tee. Jos ei niin astettainen vähennys ja astettainen elämänmuutos…jos on unettomuus niin kaksi kolme tuntia ennennukkumaanmenoa rauhoitetaan koti, tietokoneet kiinni, mahdollisesti telkkukin ja tilalle oleilua lasten kanssa, lukemista, iltapalailua iltateetä missä on vaikka kamomillaa…kevyt iltalenkki ja kun tulee rutiiniksi niin se tuntuu lähes vapaudelta. Elimistökin rauhoittuu ajan myöten ja oppii pikkuhiljaan nukkumaan.

Oletko kokeillut vaikkapa joogaa, meditointia? Veljelleni tuo on auttanut unettomuuteen, kun tuntui että pää on täynnä kaikkea “roinaa” niin sen kautta pystyy vähän kanavoimaan ne toisaalle.

Miehet joutuvat nyt odottamaan, mikään ei ole tärkeää kuin sinun hyvinvointi ja kaikki muiden vaatteet voit ihan hyvin jättää toiseen arvoon. Menet nyt Dahlia liian lujaa…hengitä syvään, sulla ei ole mihinkään kiire.
Käy suihkussa ja puhdistaudu samalla koko roinasta.

Ota tytöt syliisi.

Nyt vain kaikki tärkeysjärjestykseen ja toimi sen mukaan. Usko itseesi.