Subutex-riippuvaisen pojan auttaminen?

Poikani 24 v myönsi eilen olevansa riipuvainen subutexista. Noin vuosi sitten pelastimme - tai luulimme pelastavamme - hänet, kun maksoimme pois hänen pikavippinsä, ensimmäinen oli menossa oikeuteen. Halusimme isänsä kanssa säilyttää hänen luottotietonsa. Nyt hän sanoi toivoneensa, että emme olisi sitä tehneet, jotta rahoituskanava (pikavipit) olisi ehtynyt.
Viime vuoden lopusta lähtien hän on ollut sairauslomalla vakavan masennuksen vuoksi, käyttää mielialalääkkeitä ja rauhoittavia. Sen lisäksi tietenkin kannabista, kasvatuksesta tulossa sakot. Kun tilanne tuli ilmi viime vuoden lopulla, hänellä tuntui olevan halu nousta tilanteesta. Olin hänen kanssaan tk:n päivystyksestä nuorten psykiatrisen poliklinikan kautta hoitoyksikköön, jossa hän pysyi vain yhden yön. Oli istunut siellä sängyn päällä ahdistuneena, eikä kukaan käynyt edes keskustelemassa. Seuraavana päivänä hän oli lääkärintutkimuksessa, ja koska hän ei suostunut jättämään päihteitä pois (kannabiksesta ei luovu), eivät auttaneet. Ei saanut mitään tukea, olisi pitänyt siirtyä nuorten päihdepuolelle hoidettavaksi. Ja sinne hän ei sitten enää lähtenyt. Meni yksityiselle psykiatrille, jolta sai vahvemmat mielialalääkkeet ja diapamit. Johan helpotti…
Nyt sitten tilanne on sellainen, että kännykkää ei enää ole käytössä maksamattomien laskujen vuoksi, mutta pikavippejä on otettu netin kautta. Omien sanojensa mukaan niitä on ehkä n. 2000 euroa yhteensä (hänellä ei varmastikaan ole todellista käsitystä asiasta, eikä välitä kai tietääkään). Subutex maksaa kuulemma jotain 100 euroa, joten siihen ne sairauspäivärahat ovat pääasiassa menneet. Vuokrat edellisestä asunnosta 3 - 4 kuukaudelta rästissä. Muutti avopuolisonsa kanssa opiskelija-asuntoon. Maksoin takuuvuokran ja sossu maksoi ensimmäisen kuukauden vuokran. Hän luottaa nyt siihen, että pystyy tulevalla työttömyyspäivärahalla tulemaan toimeen, kunhan sen ensin saa. Sairausloma päättyi syyskuun lopussa. Avopuolison on sairauslomalla ja yliopisto-opiskelut keskeytyneet. Paniikkihäiröitä yms.
En ymmärrä, miten voisin häntä/heitä auttaa. Olen käynyt kaupassa ostamassa ruokaa. Käteistä rahaa en anna. Nyt on luottotiedot pojalta menneet, kun pikavipit ovat jälleen perinnässä, enkä maksa niitä. Hän aikoi ilmoittautua nuorten päihdeklinikalle jonoon ja mennä terveyskeskukseen, josta saisi jotakin lääkettä, minkä avulla päästä subutexista eroon. Auttaako se? Vai onko se vain aineen vaihtamista toiseksi ja halvemmaksi? Avopuolisolla on myöskin vahva mielialalääkitys ja molemmat ovat välillä uneliaita yms. Puhe sammaltaa, kumppanin tasapaino heittää, johtuu sanomansa mukaan uudesta lääkkeestä. Poikani sanoi, että avopuoliso ei käytä subutexia, vain kannabista omien lääkärin määräämien lääkkeiden lisäksi. Voikohan tuohonkaan luottaa? Pelottaa, että seuraavaksi menee puolison luottotiedot, jos hänkin on jo samassa koukussa. Kenellekään en ole voinut tästä puhua. Tarvitsisin itsekin jostakin tukea ja tietoa.
Onko tästä tilanteesta ulospääsyä? Mitä tehdä? Yritin puhua poikani kanssa, että eikö hän näe, missä tilanteessa hän on! Jotakin tuntui menevän perille ja hän sanoi kyllä itsekin jo haluavansa irti näistä kuvioista. Mutta ihan vakuuttunut en ole asiasta.
Voisitteko kirjoittaa kokemuksistanne, joille tällainen tilanne on tuttu.

Iktys, äiti

Heips!

Olin/olen itse kans riippuvainen bubrenorfiinista. Olen nyt korvaushoidossa, jossa annoksen saa klinikalta ja sitä pudotetaan. Ainoa ongelma on, että jonot voivat olla vuosia. Itse pääsin jonon ohi miekkarin maksamalla lähetteellä Järvenpään sosiaalisairaalaan jossa hoidon tarve arvioitiin ja hoito aloitettiin. Eli a-klinikalle avohoitoon ensiksi. On tuolla kuivaushuoneen puolella henkilöitä ketkä ovat lopettaneet seinään bubrenorfiinin (Subutex, Suboxone, Temgesic) käytön, mutta vieroitus-oireet kestävät pari-kolme viikkoa. Itsekin reilu 7 vuotta sitten olen lopettanut Subutexin käytön seinään niin, että kunnon viekkarit sain (palelu, hikoilu, unettomuus, ahdistus, järkyttävät säryt jne.), eikä siihen kuole, mutta tarvittaisiin ehdottomasti avuksi pariksi ekaksi viikoksi ympärivuorokautista apua ja valvontaa, että pystyisi edes jotain syömään (pahoinvointi, oksentelu ja ripuli kuuluvat myös viekkareihin) ja tuomaan vettä ja keittoa, koska jo vessaan meneminen sattuu jalkoihin älyttömästi.

Mutta kannattaa ottaa yhteyttä paikkakunnan a-klinikkaan ja kysyä sieltä neuvoa ja tukea. Osalla paikkakunnalla on myös lievempiä menetelmiä vieroitus-oireiden taltuttamiseen, kuin korvaushoito. Tsemppiä! Äläkä todellakaan maksele laskuja, koska silloin rahat voi käyttää kamaan; nistikin osaa sen verran laskea… Kannattaa lukea tuo “lapseni on narkomaani” ketju läpi. On myös toinen ketju asiasta, mutta en muista juuri nyt nimeä… Voimia sinne!

Se toinen ketju taitaa olla
http://www.paihdelinkki.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=2&t=13502&hilit=ei+rahaa+narkkarille

Lapseni on narkomaani-ketjussa on kyse alaikäisestä, mutta paljon yleistä tietoa kertyi sinnekin.

Oma subutex-riippuvainen tyttäreni (nyt 17-v) oli eilen ensimmäisellä itsenäisellä kotiharjoittelureissullaan ja jo matkalla Helsinkiin oli ollut yhteydessä kaman myyjään, narkomaani poikaystäväänsä, joka -yllätys, yllätys- olikin kieltäytynyt hankkimasta subutexia tytölle. Menikin sitten sovitusti Päihdepsykiatrian polille ja soitti sieltä pyytäen minua hakemaan hänet suoraan kotiin. Oli sen verran rauhaton että lähti ajelemaan vielä bussilla, pääsemättä koskaan perille sinne minne oli menossa joten tuli taas takaisin kotiin. Ilmeisesti mieletön kamppailu itsensä ja halujensa kanssa meneillään runsaan kahden kuukauden vieroituksen jälkeen. Lopulta kirjoitti paperille “Tänään en käytä” ja allekirjoitti sen. Enempää ei nyt voinut luvata. Palasi hoitopaikkaansa itse bussilla ja seuraava harjoittelu on kahden viikon päästä. Sitten taas taistellaan demoneja vastaan…

Noista ketjuista voit lukea miltä tämä kaikki tuntuu.

Parasta on se kun Malibun ja Nezumin kaltaiset ihmiset kertovat aitoja kokemuksia ja antavat todellisia neuvoja.
Ilman niitä en ainakaan itse olisi selvinnyt selväjärkisenä!

Soilisko

Poikani kävi nuorten päihdeklinikalla ilmoittautumassa ja meni sieltä tk:een toiveenaan saada Lyrica-nimistä lääkettä, joka olisi helpottanut subun poisjättämistä. Lääkäri ei ollut kirjoittanut mitään lääkettä. Mitenköhän tilanne tästä etenee? Tarjouduin menemään kotiinsa keskustelemaan nyt kun asia on avoimesti esillä hänen, hänen avopuolisonsa ja minun kesken. Avopuoliso lupasi huolehtia, että tilillä oleva raha ei mene subuostokseen.
Pitäisiköhän yrittää mennä hänen kanssaan uudestaan sinne päihdeklinikalle? Soitin sinne päivällä ja sanoivat, että hoitoa kyllä saa päivystyksen kautta, vaikka varsinaiseen hoitoon onkin jono. Akupunktiota voi kuulemma saada 2 x vkossa ja sen pitäisi auttaa vieroitusoireisiin. Onko kenelläkään tästä kokemusta? Kannattaako sitä kokeilla? Korvaushoitoa ei saa, ei ainakaan tässä vaiheessa, näin ymmärsin. Katkaisuhoitoon pääsisi, mutta ymmärtääkseni ei suostu sinne lähtemään. Ainakin aikaisemmin sanoi, että jos joku ei ole hullu sinne mennessään, niin on sieltä poistuessaan.
Mitä voisin tehdä?

Moikka iktys (oliko se nimi noin…)!

Olen itse useita vuosia seurustellut enemmän ja vähemmän narkomaanin kanssa, joka päihteilee enemmän tai vähemmän (tai ei ollenkaan). Hurjaa se sekin oli pahimpina aikoinaan, vaikka uskoisinkin, että paljon suurempi tuska tulee siitä, kun oma lapsi on narkomaani. Kun oman lapsen puolesta olisi valmis tekemään mitä tahansa ja kuitenkin se “mitä tahansa” yleensä on narkomaanille vain pahasta.

Sinänsä oikeassahan pikasi oli siinä, ettei teidän ehkä olisi pitänyt maksaa hänen pikavippejään. Minäkin olen maksanut retkuni huumevelkoja hyvässä uskossa, että NYT hän aloittaa uuden elämän. Sen teki silloin hyvässä tarkoituksessa ja oletti puhtaasti auttavansa. Älä siis kuitenkaan syyllisty siitä, että olet ne pikavipit maksanut. Vaikka poikasi ehkä syyllistääkin antaen ymmärtää, että hän olisi kohdannut pohjan aiemmin, jos et olisi niitä maksanut.

Luulen, että pojallesi ei ole määrätty lääkkeitä, koska lääkäri epäilee (eikä ehkä ihan syyttä) hänen käyttävän niitä päihdetarkoitukseen, eikä vieroitukseen. Lääkäri ei halua edesauttaa lapsesi päihdeongelman ylläpitoa. Hänelle on luultavasti tarjottu mahdollisuutta laitoskatkoon, johon hän ei ole suostunut, joten lääkäri ei tuhlaa sen enempää energiaa yhteen ihmiseen. Raadollista, mutta näin se vain menee. Vain niitä on mahdollisuus auttaa, jotka ovat tosissaan valmiita ottamaan apua vastaan. Päihdesairaita on niin paljon.

Malibua komppaan vahvasti siinä, että vahingosta viisastuneena ei kannata antaa rahaa. Mä uskon siihen, että päihdesairaalla on mahdollisuus raitistua vasta sitten, kun hän kolahtaa pohjalle. Sillä mä tarkoitan sitä, että kun elämä on niin perseellään, ettei ole muuta vaihtoehtoa. Moni joutuu käymään läpi sairaalaoita, useita katkoja, vankiloita, psykiatrian sairaaloita… Moni ei myöskään koskaan raitistu, siis kuolema korjaa ennen pohjakosketusta.

Poikasi elää raadollisessa ja surullisessa maailmassa, josta sinun on mahdotonta kiskoa häntä ylös. Hän voi raitistua vain jos itse sitä haluaa. Sinä et ole aiheuttanut hänen päihdeongelmaasa, etkä voi sitä parantaa. Se on tavallaan sekä surullista, että lohdullista. Älä kuitenkaan unohda niitä hetkiä, jolloin poikasi on ollut pieni, pitänyt kädestä, itkenyt naarmuuntunutta polvea. Älä unohda syntymäpäiviä, kesäistä uimaretkeä tai mitään, mikä on kaunista. Sinä tarvitset niitä muistoja tuskanne keskellä.

Päihdesairaiden läheisten on tärkeää hoitaa itseään, koska siinä läheisyydessä sairastumme itsekin. Alamme toimia järjettömästi ja meille tulee kummallisia toimintatapoja. Esimerkkinä mainittakoon, että minusta tuli väkivaltainen. Meille läheisille on olemassa paikka, johon voimme mennä juuri sellaisina kun olemme ja sieltä löytyy ihmisiä, joilla on samanlaisia kokemuksia. www.al-anon.fi

Tuota sivuilta voit katsoa sinun paikkaunnallasi (tai lähistöllä) toimivan ryhmän ja mennä sinne kokeilemaan. Sieltä saa tietoa päihdesairaudesta ja löytää oman tapansa tukea.

Paljon voimia sinulle!

Kiitos soilisko lämmittävistä sanoista ja hyvä että tyttö ei lähtenyt radalle; toivottavast sen kumppani löytää jonkun toisen tällä ajalla ku tyttö on hoidossa… :slight_smile:

Iktys, tuota Lyricaa (joka on tarkoitettu ahdistuneisuus-häiriöön ja hermo-särkyihin) ei määrätä helpolla ja kuten Saunan puolelta huomaa; ei käytetä oikein kuten Mallu sanoi, siksi sitä ei määrätty. Se ei edes ole oikea lääke Subutexin viekkareihin. Mä pyysin tuota omalta lääkäriltä koska ahdistun usein ja vaikka mulla on Diapamia vielä pieni määrä respalla (tarvin sen 5mg/pv ihan riippuvuuden vuoksi), se ei auta ahdistukseen ja Xanorit kun olen jo lopettanut, en uskaltanut pyytää kuin 0,5mg/vko lääkäriltä; eli kahdeksi ahdistuneisuus-hetkeksi tuota on. Mut Lyrica on aika uusi lääke ja siinä noudee tole todella nopeasti, kattoraja tulee jopa puolessa vuodessa vastaan ja aiheuttaa kuulemma vieroitusoireita.

Meil Järvenpääs käytettii Pritlofezejä(?) (pritloja eli verenpainelääkkeitä) viemään ahdistusta, vapinaa, sydämentykytystä ja muita viekkareita pois. Tuohon tosin tarvitsee kontrollia, koska verenpaineet on mitattava eikä sitä noin vain määrätä. Mut lisänä käytettiin ihan apteekista itse-hoito-lääkkeinä ostettavia ripuli-lääkkeitä, pahoinvointi-lääkkeitä ja klinikalta saa tulehduskipu-lääkkeitä särkyyn (Pronaxen tai joku muu naprometiini-valmiste).

Sitäpaitsi kyse ei ole nyt lainkaan siitä, ettei sun poikaasi tahdota auttaa. Resurssit vain on mitä on. Meilläkin lääkäri-aikaa klinikalle saa odottaa lähes kk:den. Samoin aikoja ei saa millään ja siihen pitää vielä uudetkin asiakkaat saada johonkin väliin. Kait poikasi nyt varasi ajan terapiaan sinne? Olisi tarkoitus ja hänelle paras jos hän kävisi puhumassa sairaanhoitajan kanssa tunnin pari kertaa kuussa. Ja mikäli hän aikoo korvaushoito-jonoon, on testit annettava joka viikko ilman että kukaan muistuttaa. On siis itse osoitettava että on opiaattiriippuvainen. Jos ne käy tunnollisesti antamassa, eikä amfetamiinia tai muutakaan ylimääräistä näy (no kannabis ei haittaa klinikkaa, koska se on pienin paha), pääsee kyllä kaupungista riippuen jossain vaiheessa korvaushoidon arvioon ja siitä sit korvaushoitoon. Jos itsellesi haluat tietoa, googleta opiaatti-korvaushoito (joko bubrenorfiini tai metadoni, kaupungista riippuen). Ja kuten Mallu sanoi, hae itsellesi apua al-anonin tai nar-anonin kautta!

Mun on nyt laittauduttava liuotus-ryhmää lähtöä varten. Eli hoidossa ku on, ei ole edes mahdollisuutta käyttää lääkettä väärin koska se liuotetaan ainakin ekan kk:den ajan klinikalla päivittäin.

Paljon voimia ja jakselemisia!

Kiitos teille vastauksista! Ymmärsin itsekin soittaessani päihdeklinikalle, että apua kyllä saa, jos sitä tahtoo. Vaikka joutuukin jonoon, pääsee päivystyksessä aina asioimaan ja hoitoa sitä kautta. Poikani taisi vaan yrittää “oikotietä onneen” sen tk:n kautta. No se reitti tyssäsi, lienee hyvä asia.

En ole eilisiltapäivän jälkeen saanut nuoriin yhteyttä, eivät vastaa puhelimeen. Ehkä haluavat olla rauhassa tai nukkuvat molemmat, joskus nukkuvat vuorokausitolkulla. Olisin vienyt keittoa ja auttanut, missä voin. Ja tietenkin olen huolissani, miten poikani voi. En ole mikään päivittelijä vaan pidän itseäni melko järkevänä ihmisenä ja luulisin siten voivani olla ainakin jotenkin avuksi. Avopuoliso on vasta parikymppinen nuori nainen, olen huolissani hänen jaksamisestaan. Mutta en tietenkään voi työntyä toisten kotiin vastoin heidän tahtoaan.

En kyllä suostu katsomaan vain sivusta, vaan yritän saada poikani uudestaan sinne päihdeklinikalle. Hän kävi ymmärtääkseni siellä vain ilmoittautumassa, tuskin varasi mitään terapia-aikaa. Näytteiden antamisesta hän sanoi minulle, että ei ala purkkiin kusemaan. Se ei kuulemma onnistu, ujo rakko. Hyvä juttu, jos kannabis ei ole esteenä hoidon saamiselle. Jospa se ujo rakkokin toimisi :slight_smile:

Olen kahlannut noita kuivaushuoneen keskusteluja. Onko vieroittautumisessa eroa, jos on käyttänyt buprenorfiinia nasaalisti tai piikittänyt? Pojallani on piikkikammo, eikä hän ole käyttänyt sitä suonensisäisesti. Tuleeko molemmissa tapauksissa yhtä kovat vieroitusoireet? Toivoisin tietenkin, että hänen tapauksessaan vieroittautuminen olisi helpompaa…

Minusta tuntuu vahvasti siltä että poikasi lisäksi myös tyttöystävä on subu/bentsokoukussa. Kuullostaa ainakin kirjoittamasi perusteella kovasti samanlaiselta kuin oman tyttäreni ja hänen poikaystävänsä käytös viime talvena.
Oliko minun ketjussani olleessa lääkeluettelossa tuttuja nimiä?
Kun on kyse täysi-ikäisestä on oma tahto ainoa tapa päästä eteenpäin. Reseptilääkkeet auttavat aineettomina päivinä selviämään seuraavaan päivään ja niitä joutuu käyttämään enemmän kuin lääkärin määräämät.
Oma tyttäreni sanoi että minun pitäisi antaa vaan olla, antaa hänen mennä pohjalle asti, koska vain siten hän voi nähdä mihin suuntaan haluaa elämässään mennä. Tällä hetkellä hän on suljetussa hoidossa “vain minun vuokseni” ettei minulle tulisi paha mieli, joten oma motivaatio on hakusessa. Toivon vain että kun selviä päiviä tulee lisää, hän itsekin haluaisi enemmän muutosta tähän nykyiseen elämäänsä.
Täällä käytyjen keskustelujen valossa olen ymmärtänyt ettei korvaushoitokaan ole suoranaista saattohoitoa, miksi sitä olen kuullut nimitettävän, vaan sillä voidaan myös pyrkiä määrää vähentämällä kuntoutumaan ja jopa olemaan kokonaan ilman. Monet mielialalääkkeet ja rauhoittavat aiheuttavat joillekin vielä pahempia vieroitusoireita kuin subutex, jos niitä on käytetty suuria määriä pitkään.
Tyttäreni kävi vieroituksen läpi kaksi kertaa huumevieroitusosastolla ja viimeisimmän kerran lähes ilman lääkitystä lopettaen ihan seinään. Fyysisiä oireita oli yllättävän lyhyen aikaa, mutta psyykkisiä vieroitusoireita vielä tälläkin hetkellä, jopa niin että fyysiset oireetkin saattavat tulla pintaan ihan niin kuin käyttämisestä olisi päiviä eikä kuukausia.
Sen olen jo ymmärtänyt että helppoa ei ole ja kyse on koko loppuelämän kestävästä prosessista.
Vaarana on myös tietenkin se että on pakko syylistyä johonkin rikolliseen, vähintäänkin kaman välittämiseen tai myyntiin jotta voi rahoittaa oman käyttönsä. Tässä bisneksessä liikkuu sellaiset rahat, ettei niistä oikein päivärahoilla selviä.
Itsestäni tiedän sen etten voi antaa vain olla, mutta olen täällä kuunnellut myös vastaavassa tilanteessa olevia ja ymmärtänyt että nämä hetket kun tytär on tallessa ja hoidossa minun on käytettävä kerätäkseni voimia ja myös yritettävä elää omaa elämääni. Nar-anoniin en ole vieläkään mennyt, mutta olen vertaistukiryhmässä joka koostuu vastaavien nuorten vanhemmista ja sitä kautta saan jonkin verran keskusteluapua ja muuta tukea.

Tämä on toisesta ketjusta pihistetty Alexandran kirjoitus jossa paljon asiaa:

Soilisko, mistä ketjusta ottamasi lainaus on?

Tk-lääkäri oli sitten kuitenkin konsultoituaan päihdeklinikan lääkäriä määrännyt pojalleni Gapapentiiniä (gabapentiini) ja Catapresania (klonidiini). Ensin piti käydä mittauttamassa verenpaine. Mitä mieltä olette näistä lääkkeistä, ovatko ok subuvieroitukseen? Ainakin toista näistä oli poikani itse pyytänyt. Kyllähän nämä nuoret tietävät jo kaikenlaista lääkkeistä.

Tyttöystävä oli saanut yksityiseltä psykiatrilta Lyrica-reseptin! Hänellä on selkäkipuja, ja nyt sai Lyricaa selkäsärkyyn. En ymmärrä näitä yksityislääkäreitä, jotka kirjoittavat melkein mitä vaan potilas haluaa. Tyttöystävä on ollut opiskelijoiden terveyssäätiön lääkäreillä ja fysioterapeutilla hoidossa sekä masennuksen että selkäongelmien vuoksi. Sieltä ei saanut vahvempia kipulääkkeitä. Yhden tabletin otettuaan oli kyllä melko sekaisin, tasapaino heitti yms. Molemmilla on vahvat mielialalääkkeet vakavaan masennukseen (tämän yksityislääkärin määräämiä ja ainakin pojallani menee maksimiannoksina) sekä rauhoittavat lääkkeet ahdistukseen. Ymmärrän kyllä, että subusta ei voi irroittautua ilman reseptilääkkeitä, mutta jotenkin tuntuu tuo tyttöystävän Lyrica siltä, että ei ihan ole tarkoituskaan olla “selvin päin”.

En ole käynyt missään ryhmissä. Olen ystävieni kanssa rukoillut ja saan sitä kautta voimia ja elämäniloa. Alussa oli tietenkin melkoinen shokki ja muutama päivä meni lamaantuneena. Mutta mm. ylistysmusiikki auttaa kummasti :smiley:
Teen sen, mitä voin. Rukoilen nuorten puolesta ja autan heitä kykyjeni mukaan. Tänään sain olla jopa parisuhdeterapeuttinakin :slight_smile:

“Korvaushoitoa ei saa, ei ainakaan tässä vaiheessa, näin ymmärsin. Katkaisuhoitoon pääsisi, mutta ymmärtääkseni ei suostu sinne lähtemään. Ainakin aikaisemmin sanoi, että jos joku ei ole hullu sinne mennessään, niin on sieltä poistuessaan.”

Mä olen sitä mieltä että sun poikasi ei ole vielä oikeasti ja tosissaan valmis luopumaan subutexistä, sekä hänellä on myös hyvin vääristynyt kuva katkaisuhoidosta. Poikasi ei ole vielä nähnyt sitä “kuuluisaa” viimeistä ojanpohjaa jolloin tulee herätys että vaihtoehtoja on tasan kaksi, vieroitus tai kuolema! Eli hän ei ole vielä vetänyt tarpeeksi. Jos poikasi tosissaan haluaisi eroon subusta, hän olisi ottanut tuon katkaisuhoitopaikan ilomielin vastaan, tai pyrikisi sellaista itselleen järjestämään. (Tämä on siis vain minun henk. koht. mielipide) Niin minä tein 7-vuotta sitten. Menin katkaisuhoitoon jossa kärsin huumeiden aiheuttamat vieroitusoireet ja sen jälkeen minulle alotettiin metadon korvaushoito ja olen ollut nyt korvaushoidon avulla putsina 7-vuotta. Tosin tilanteeni oli aika paljon erillaine kuin poikasi tämän hetkinen subutexriippuvuus.

Toivon kaikkea hyvää sinulle ja muistathan pitää itsestäsi huolta myös. päihderiippuvuus on sairaus joka sairastuttaa myös läheiset ja sukulaiset.

Minustakin ikävä kyllä tuntuu siltä, että pohja ei ole vielä tullut vastaan. Toivottavasti olen väärässä. Poika on jonossa päihdeklinikalle.

Tyttöystävän Lyricat huolestuttaa. Niin rohkeasti otetaan käyttöön uusia lääkkeitä ajattelematta yhtään, mitä niistä saattaa seurata.

Iktys: Tuo poikasi Gabapentin-lääkitys on siinä mielessä hyvä, että kyseistä lääkettä tuskin kukaan väärinkäyttää, koska siitä ei ole viihdekäyttöön. Tai ainakaan en ole koskaan kuullut, että kukaan olisi Gabapentinistä oloja saanut. Sen sijaan tuo lyrica on jo huolestuttavampi asia. Monilla jo se yksinään pistää pään sekaisin: tasapaino menee ja ajatukset lähtevät todella oudolle raiteille. Jos vielä tyttö käyttää sen lisäksi jotain muuta, esim. opioideja, niin siinä sitä sitten ollaan. Esim. oksikodonin kanssa ei saisi lyricaa käyttää, koska voivat aiheuttaa hengityslamaa. Lyricasta on usein paljon sivuvaikutuksia ja jos opioidien käyttö ei ole hallussa, voivat seuraukset olla kohtalokkaat, jos lyricaa käytetään isoilla annoksilla.

En halua pelotella, mutta tuota lyricaa väärikäytetään PALJON!

Kiitos, nasaalisti vastauksesta. Hieman rauhoittaa. Mutta tuo toinen lääke, Gabapentin, taitaa sopia kyllä viihdekäyttöönkin.
Lyrican lisäksi tyttöystävällä on (jos oikein tiedän/muistan) Opamoxia tms. ja taitaa olla vielä jotain mielialalääkettä vielä. Alkoholia ei käytä kumpikaan.

HEi !
minäkin maksoin poikani vippilaskuja.no hän sitten otti uusia vippejä. n.4000 euroo on nyt sitten ulosotossa.poika on itse nyt vankilassa rattijuoppoudesta.

kävin hänen kanssaan A- Klinikat, vein katkasuun, jossa ollaan säilössä viikko,mitään ei siellä tapahtunut.juominen jatkui.oli myös hoidossa 3 kertaa.

Ja kun hän on 24 vuotias joka paikassa törmäsi tähän sanontaan: hän on täysi-ikäinen, itse vastaa asioistaan.

olen kuitenkin pysynyt hänen rinnallaan.Monet itkut itkeneenä.
Ruokaa myös on viety, kun ei sitäkään aina ollut.
uskon että nämä pojat aikuistuu vielä ja varmasti muistavat äitejään hyvällä.
RAHAA ei pidä antaa.tietysti ihan tosi tarpeeseen.
Moittia ei sais.puhua ihan jotain mukavia asioita.
kantsii sanoa että rakastaa ja välittää kaikesta huolimatta.

Hei, vieras! Minäkin olen sanonut pojalleni, että en koskaan hylkää häntä, vaikka hän tekisi mitä. Hän tulee aina olemaan minun poikani. Olen myös sanonut, että minulle pitää aina puhua totta. Minua ei tarvitse säästää totuudelta. Rukoilen hänen puolestaan. Uskokaamme, että nämä tuhlaajapojat vielä palaavat kotiin!

Minä aloin käyttämään subutexia 18vuotiaana,kun tapasin poikaystäväni,nykyisen aviomieheni,hän käytti tuolloin subutexia+muita aineita,minulla oli paniikkihäiriö,paha sosiaalisten ja julkistenpaikkojenpelkotila,subutexin avulla sain itseni tuntemaan voittamattomalta,ja uskalsin olla ihmisten kanssa paremmin tekemisissä,join myös siihen aikaan,ja se mun juominen oli kauheeta katseltavaa,poikaystäväni ei tykänny ku join,ja ku subua olin yhesti häneltä saanut,se oli mulle ensirakkaus.Uhkasin monesti alkaa juomaan,jos hän ei anna subua,joten sitä sitten sain,ja olin äkkiä koukussa,juominen jäi,ja subu tuli tilalle+kannabis ja myöhemmin amfetamiini .Mutta subutexi on niin salakavala aine ettei sitä huomaakkaan kun on jo niin koukussa,ettei siitä yksin pääse eroon,5vuotta sitä käytin,ja kun tapasin poikaystäväni hän jonotti silloin korvaushoitoon,ja hän pitkän odottamisen jälkeen pääsikin,sitten jäin minä käyttäjäksi,mieheni joutui hommaamaan mulle subua kun se ei enää vuosien käytön jälkeen vaikuttanut muuten kun piti vieroitusoireet pois,pitkin hampain menin katkolle,jossa jouduin olemaan 2 kuukautta,ja 4 päivää vajaat 2 kuukautta siellä olinkin,4millistä subua laskettiin alas,mutta täytyi vain jaksaa kärsiä,kun tiesin että en muuten pääse ikinä korvaushoitoon,jos laitoskautta en ole,katkolla minä aloin omalle kohdalle korvaushoitoa miettiä,mieheni vastusti ajatusta,en tiedä miksi,lääkäri taas suositteli sitä minulle,hän tietenkin näki etten tule pääsemään yksin subutexista,ja niinhän siinä kävi,kun katkolta kotia tulin,meni ehkä pari päivää ja sanoin miehelleni,itselleni valehdellen,haluan kokeilla vielä yhdesti miltä se tuntuu,siitä se käyttö lähti taas. A-klinikalla jouduin käymään että sain lääkkeet ja lääkäri kirjoitti lähetteen korvaushoitoon,en enään jaksanut sitä helvettiä,olin jo 2 kertaa ottanut lääkkeiden yliannostuksen kun en kestänyt enään,psyyke alko pettämään,aina ihmeenkaupalla selvisin yliannostuksista,ja se ehkä vähän joudutti minun päässyäni korvaushoitoon,nyt olen ollut korvaushoidossa ollut yli 2vuotta ja en käytä mitään huumeita,seulat on puhtaat ollut jo yli 2 vuotta,ainut repsahdus tuli ihan hoidon alussa amfetamiiniin,sen jälkeen on ollut puhtaat seulat. Enkä juo edes alkoholia,tupakka ainut pahe. Minulla on korvaushoidossa lääkkeenä suboxone,jotka joka päivä liotan kielenalla sairaalassa,paaitsi 2 vapaapäivää ollaan ansaittu,äitini on tukihenkilö jonka takana lääkkeet ovat ja hän käy antamassa ja vahtimassa lääkkeenoton meillä kotona. Aviomiehelläni oli aluksi subutex mutta se vaihdettiin metadoniin. 2 asiaa pelasti minut:mieheni ja korvaushoito. Olisiko korvaushoiddosta pojallesi apua? Monille se on pelastus,sen tarkoituksena on kuntoutua omaa tahtia ja on lääkitys apuna. A-klinikan kautta saat lisää tietoa korvaushoidosta jos haluat tutustua siihen vaihtoehtoon,harva kun pääsee subusta itsekseen eroon.

Kävin kuskailemassa nuoria kavereidensa luona. Menomatkalla poikani oli ihan normaali, mutta palatessa hieman tokkurainen. Oli kuulemma ottanut rauhoittavia. Tyttöystävä sanoi, että poikani on ollut viikkokaudet ilman subua. Selvisi yli vaikeimman ajan nukkuen mahdollisimman paljon. Vieroittautuminen on kuulemma helpompaa, kun ei ole käyttänyt suonensisäisesti. Onneksi pojallani on piikkikammo! Mielialalääkitys on nostettu maksimiin, todennäköisesti se yksityinen psykiatri nosti pelkän puhelinsoiton perusteella. Eikä tämä psykiatri tiedä päihteiden käytöstä (tai välitä?). Tässä maailmassa on poikani mielestä kuulemma niin kurja olla, että ei selviä ilman jotakin päihdettä, siis vähintään rauhoittavia ja kannabista (minun arvaukseni). Puhuin jälleen kerran, että ei se masennus mihinkään häviä, jos ei pyri päihteettömyyteen. Ei mennyt läpi. Lääkityksenä mielialalääkkeiden lisäksi on Gapapentiini ja Catapresan, toinen näistä on kai jonkinlainen verenpainelääke. Hän on jonossa nuorten päihdeklinikalle. Suhtautuu ymmärtääkseni melko positiivisesti sinne menoon, kun pääsee siellä lääkärin kanssa keskustelemaan. Toivottavasti paikka ei tule tuottamaan pettymystä.

Latasin saldoa puhelimeen, että voidaan pitää yhteyttä. Lupasivat tulla joku päivä syömään ja jouluaattona myös. Minä elelen omaa elämääni enkä ole enää pahemmin ahdistunut tilanteesta. Minkä minä sille voin, ei siinä minun suremiseni auta. Itsepähän elämänsä sotkee tai sitten nousee siitä. Luotan, että vielä nousee. Milloin, sitä ei pysty arvaamaan.

Tyttöystävä kuoli. Siunaustilaisuus oli tänään…

Voi miten surullisia uutisia!

Pojallesi tämä on varmaan kova paikka mutta niin on varmaan myös tyttöystävän omaisille.

Kirjoittelin tänne oman poikani kohtalosta muutama kuukausi sitten. Pojallani oli hyvin samantapainen kohtalo kuin sinunkin pojallasi, paitsi että hänellä oli myös alkoholi erittäin vahvasti kuvassa mukana. Viime lokakuussa hän sitten menehtyi 23-vuotiaana alkoholin, subutexin, bentsojen ja myös Lyrican yhteisvaikutukseen. Itseäni olen syyttänyt kaiken muun ohella siitä että annoin hänelle rahaa noiden Lyricoiden hankkimiseen. Silloin en tiennyt mitkä niiden sivuvaikutukset ja riskit muiden aineiden kanssa ovat ja uskoin poikaani kun hän kertoi että juuri Lyricoiden avulla hän voisi päästä alkoholiriippuvuudestaan eroon.

Poikaasi ja minun poikaani yhdistää myös se että molemmilta on kuollut tyttöystävä, oman poikani tyttöystävä tosin menehtyi liikenneonnettomuudessa. Poikani varsinainen alamäki alkoi juuri tuosta tyttöystävän kuolemasta, joten toivon että sinun poikasi saa riittävästi tukea ettei kävisi niin että hänen ongelmansa ja päihderiippuvuutensa syvenisivät tässä traumaattisessa tilanteessa.

Voimia sinulle ja pojallesi!